Äiti maa

Maja valmis - elämä loppui.

I

Naiset hallitsivat maailmaa.

Miehet olivat kadonneet. Minne, sitä ei kukaan enää muistanut.

Paitsi minä. Olen viimeinen. Mies. Enkä minäkään muistanut – tiesin, olin ottanut selvää.

Miehet olivat kuolleet sukupuuttoon. Rakentaneet pihamajan, maalanneet ja kunnostaneet sen, kun viisi vuotta oli kulunut. Sitten he alkoivat kuolla.

Luulen että he kuolivat ikävään.

Naiset eivät kiinnittäneet asiaan sen kummempaa huomiota. Tai eivät välittäneet.

Heillä oli tärkeämpää tekemistä.

II

Meitä oli kaksikymmentä miljardia ennen kuin sukupuuttoon kuoleminen alkoi. Tämä on varmalta taholta saatua tietoa.

Kaikkea naiset eivät ole saaneet kadotetuksi.

Täsmennän: meitä, ihmisiä, oli kaksikymmentä miljardia. Puoliksi miehiä, puoliksi naisia. Suunnilleen. Ei niitä kukaan yksin kappalein ollut laskenut.

Lisäännyimme kuin syöpäläiset. Ei edes sodat hillinnyt lisääntymistämme – päinvastoin. Sitten loppuivat sodat. Raudan puutteeseen. Kukaan ei kehdannut kivikirveiden ja jousipyssyjen kanssa lähteä sotimaan. Se olisi ollut liian työlästä puuhaa.

Siitä kai se sai alkunsa. Sukupuuttoon kuoleminen.

Mies tarvitsee tappamista elääkseen.

Se on tutkittu juttu.

III

Mihin kaikki rauta katosi?

Siitä tehtiin autoja: maastureita, avoautoja, autoja, autoja autoja. Ja polkupyöriä, mopoja, moottoripyöriä. Tykit, panssarivaunut… kaikki rauta piti sulattaa että miehet saisivat rautaa alleen.

Rauta loppui. Joutui kortille.

Autosta tuli museoesine. Perinteen vaalimisesta tuli miehille melkein pelastus, mutta ei tullutkaan. Jostain löytyi vanhoja, yli kolmesataa vuotta vanhoja auton piirustuksia; sellaisia 1900-luvun puolivälissä valmistettuja malleja, joita mies vielä osasi koota ja laittaa käyntiin.

Pohjolasta löytyi tehdasmuseoita, joissa autoja oli aikoinaan tehty. Muun muassa Cadilaceja ja Fordeja – merkit, jotka saivat viimeisten miesten silmät oudosti kimaltelemaan.

Muutama auto saatiinkin valmistettua ja niiden ympärille kokoontui sadoittain, ellei tuhansittain miehiä niitä puunaamaan, tarkistamaan öljyt ja vaihtamaan wunderbaumin. Vuorojärjestelmän mukaan saivat miehet ajaa autoilla sata metriä, enempään ei heikoilla valmistusmenetelmillä saatu polttoainetta.

Oli itsestään selvää, ettei niin lyhyellä ajomatkalla mies pelastuisi.

IV

Naiset ottivat haltuunsa ensin poliittisen vallan. Heistä tuli ministereitä, pääministereitä ja presidenttejä. Miehet antoivat mieluusti tilaa; luulivat että heillä oli todellinen valta: yhtiöiden johdossa, pääomien omistamisessa ja sijoittamisessa. Sanalla sanoen: raha.

Ja niin kuin aina: he olivat väärässä.

Mies ei ole koskaan ymmärtänyt mitä maailmassa tapahtuu.

Jonkun aikaa he hallitsivat rahalla sitä mikä oli todellista valtaa: mielikuvat, mielipiteet, päivän puheenaiheet ja juorut. He hallitsivat mediaa.

Mutta media ei hallitse luontoa, eikä rahakaan. Ei ainakaan hillitse sitä. Tulvat, kuivuus, helteet, pakkaset ja myrskyt järkyttivät median monopolia mielikuvien luomisesta. Luonto tapahtui livenä.

Ja kansa ryhtyi vaatimaan, että johtajat tekisivät asialle jotakin.

Johtajat – naiset – laittoivat luonnon järkkymisen pääoman ahneuden, sen harrastaman luonnon ryöstöviljelyn syyksi.

V

Ensin lakkautettiin valtiot. Se tapahtui helpommin kuin olisi voinut kuvitella. Toisaalta valtiot olivat loppujen lopuksi uusia keksintöjä. Niiden tilalle rakentui lähialue ja sähköisten viestimien kautta maailma.

Maantieteellisen orientoitumisen vuoksi säilytettiin käsitteet Eurooppa, Afrikka, Amerikka ja Aasia; nämä kaikki jaettuna alaosastoihin.

Vaikeampaa oli päästä eroon uskonnosta, joka pääoman hallinnan tapaan oli pitkään miesten reviiriä. Vuoteen 2100 mennessä saatiin kuitenkin lukutaidottomuus poistettua ja puoli vuosisataa myöhemmin oppivat ihmiset myös ymmärtämään lukemansa.

Miehet linnoittautuivat pihamajoihinsa hallitsemaan pääomaa ja muita jumaliaan, mutta demokratia valtasi myös pääoman hallinnan: naiset ostivat osake-enemmistön.

Raudan säätämiseksi autot poistettiin. Naiset eivät koskaan oppineet ajamaan autoa ja julkinen liikenne korvasi liikennetarpeet. Lähiliikenteestä huolehtivat aurinkokennoilla ladattavat linja- ja tila-autot, pitemmät matkat kuljettiin junilla ja laivoilla, harvinaisemmissa tapauksissa lentokoneilla.

Kuljetustarve väheni romahdusmaisesti, kun tuotanto siirrettiin lähialueisiin. Elintarvikkeet ja vaatteet valmistettiin lähialueilla pienissä yksiköissä, jotka loivat työpaikkoja ja työttömyys muuttui tuntemattomaksi käsitteeksi.

Keskitetysti valmistettiin enää sähköiseen viestintään tarvittavat välineet, kodinkoneet, junat, lentokoneet, linja-autot ja laivat. Niidenkin alihankinta oli hajautettu kyseisten valmistuslaitosten lähialueille.

VI

Miehet katosivat.

Aluksi siihen ei kukaan kiinnittänyt suurempaa huomiota. Ainahan miehet katosivat reissuilleen: kalalle, metsästämään, juopottelemaan; rassaamaan autoa, kunnostamaan pihamajaa. Nuoret miehet olivat jopa iloissaan näistä katoamisista: heidän rakastajan kyvyt tulivat tarpeeseen.

Sitten alkoi löytyä miesten ruumiita. Aivan jäljettömiin ei kymmenen miljardia miestä voi kadota.

Löydöt aiheuttivat alkuun hämminkiä, jopa paniikkiakin. Pelättiin että kysymyksessä oli jokin tautiepidemia; kuolintapausten runsaus poisti epäilykset sarjamurhista. Tutkimukset osoittivat kuitenkin pian että miesten joukkokuolemalle oli luonnollinen syy.

He yksinkertaisesti kuolivat sydämen toiminnan lakkaamiseen. Mitään fyysistä selitystä ilmiölle ei löytynyt perinpohjaisista, vuosia kestäneistä seurantatutkimuksista huolimatta. Ainoa seikka, mikä tutkimuksista kävi ilmi, oli että kuolleiden ikä aleni alenemistaan.

Syntyi huoli ihmis-suvun säilymisestä, mutta sekin osoittautui turhaksi. Mies-puoliset homo sapiensit, joita kuitenkin vielä syntyi pysyivät hengissä sukukypsyyteen asti ja he enemmän kuin mielellään siittivät lapsia. Heitä lypsettiin spermapankit pullolleen.

Selittämätön ilmiö oli sekin, että miehet kuoleman lähestyessä vetäytyivät erämaihin, missä petoeläimet ja muut haaskan syöjät huolehtivat heidän katoamisestaan.

VII

Viimeisimmät uutiset tietävät kertoa, että Aasiassa on ilmennyt ensimmäiset neitseelliset hedelmöitymiset.

Karkasin leiristä.

Poikalapset suljettiin leireihin. Siellä he valmistivat kenkiä ja laukkuja siihen asti kun heistä tuli sukukypsiä. Sitten heidät siirrettiin ”navettaan” lypsettäväksi. Leiri ja ”navetta” eivät eronneet toisista muuten kuin että jälkimmäisessä pojille annettiin eroottista kiihoketta.

Ja että heitä lypsettiin.

Naiset eivät enää muista miltä miehet näyttävät, tai pojatkaan. Sen vuoksi kukaan ei kiinnittänyt minuun huomiota. Kävin tytöstä.

Ruoka oli ilmaista, työtä tehtiin jonkin muun asian vuoksi; en tiedä miksi. Ilmainen ruoka helpotti pakoani – pääsin tänne.

Ensin luulin että halusin paeta leiristä tuon vietin vuoksi; päästäkseni tekemään kuolemaa. Mutta jäin eloon. Haluan elää.