Seison katselemassa miehiä kaivamassa ojaa. Olen kolmen tai neljän vuoden vanha. Äitini seuraa touhujani ikkunassa - huolestuneena varmaan, mutta töitä on tehtävä; varhaisimpia muistojani on ompelukoneen ääni: siihen herään, siihen nukahdan. (äitini on tämän tarinan kertonut; itse en sitä muista - ensimmäinen unohtamani tarina)

Seison pitkän tovin aloillani  ja seuraan miesten työtä.

Sisälle tultuani kerron äidilleni tarinan kuinka olin autellut miehiä ojan kaivuussa, ajellut heidän mukanaan kuorma-autolla ympäri Äänekoskea viemässä maakuormia ja mitä kaikkea olinkaan tehnyt.

Siinä ensimmäinen tarina, unohdettu - tai no ei aivan, äitini painoi sen muistiin; kertoi sitä sukulaisille ja tuttaville - kuuntelin ja häpesin, ujostelin.

Siitä varmasti kuitenkin kiinnostus tarinoihin syttyi. Halu kertoa niitä. Tarinathan minulla jo olivat: leikit, kiipeilyt puissa - purjehtia pihkantuoksuisen männyn latvassa maailman merillä merirosvojen kauhuna.