Tämä se ihmetyttää minua tämä ihmisten jatkuva kauneus vouhotus. Joka toinen viikko räikkää näitten akkojen lehtien lööpit, että laihuttammaan akat laihuttammaan. On tuhat ja sata laihutusmenetelmää ja kepulikonstia.

Ja seuraavalla viikolla on sitte ruokaohjeitte ja reseptie vuoro.

Ja sitten mainostetaan kaiken maailman kauneusvoiteita ja samppoota ja saippuaa ja kaikki toinen toistaan parempia. Sutjakat naisihmiset pyörähtelevät suihkussa ja sängyssä ja siinä vilahtellee reittä ja tissinkaarta – seksi se on joka myy.

Vaimoki höynähti niitä ostamaan ja jo on joka kaappi väärällään purkkia ja purtiloa ja niitä tippuu varpaille kun etsii partakoneen terää.

Ja sinnehän ne jää kuivumaan kaapin pohjalle ku tulee tilalle uusi ja ehompi ihmevoije joka nuorentaa heti kättelyssä ja kertaheitolla.

Vaan eipä tuo näytä ainakaan vaimoon tehoava. Vanhentunu on niin ku ihmisen pitääkin. Voiteista huolimatta.

Ja onha ne nuo mainokset hengenvaarallisiaki.

Meikäläinen tässä muuan viikko sitten ajeli aamusella puolihorteessa työpaikalle, niin eikö siinä tienposkessa mainospytingissä seisoa nöpötä puolialaston tytön heitukka. Keskellä talevea!

Tipalla oli ettenkö paukassu eellä ajavan perrään. Mainostoloppaa näky vahtaavan hänkin.

Ois siinä ollu vakkuutusyhtiölle selittämistä.

Vaimosta puhumattakaan.

Ja niinku ei nämä voijehommat riittäs, niin ovat keksineet kaike maailma naamankohennusta ja tissinostatusta. On oikee erikoislääkärit ja sairaalat, jotka on varta vasten sitä varten.Niin ku ei lääkäreillä ois tärkeempääkin tekemistä.

Oha maailma sairauksia täynnään jotka tarviis parantajia. Aitsit, syövät sun muut.

Eiku nahkaa vaan kiskotaan niskasta kirreemmälle ja tisseihin sullotaan silikoonia ja sitte ollaa olevinaan niin luonnollisia ja kauniita. Kuuskymppisillä mummoilla naama sillee ku teini-ikäsillä hupakoilla ja niin kirreellä ettei passaa nauraa ettei paikat ratkea. Hymmyillä pittää irvistämällä, suu raottuu sen verran että hampaat näkkyy.

Eppäilen vahvasti että heillä taitaa tämä ruokapuoli olla kovasti keittopitoista – niillä leuvoilla ei paljo pureskella.

Sem minä vielä jotenkin ymmärtäisi, että akat harrastaa tämmöstä, mutta ku äijätki. Tässä taannoin näi Rooker Moorea telekassa ja sehän se vasta ilmestys oli. Äijälle oli ommeltu ikkuinen virne naamalle. Sama ilme törrötti naamalla puhu tai teki hän mitä hyvvään. Päätäkään ei käännelly äkkiliikkeillä.

Ja sitte tämä Mikaeli Jaksoni. Sehän se on muuttanut uuteen uskoon koko naamansa. Uskovainen mies. Ihoki on vaalennettu niin että kelepaa kohta valkolaisesta.

On se mahotonta.

Rikos ja rangaistus

Tuosta Mikaili Jaksonin ihon vaalentamisesta paukahti päähän että sillä laillahan tässä maassa välttäisi tulla ammutuksi.

Niin on mennyt mahottomaksi tämä Ruottin touhu. Ihmisiä ammutaan kavulla ihonvärinsä takia. Ja polliisit vaan meinaa. ettei sitä varmuuvella voi tietää oisko siinä rasismia takana. Eikä mittää takkuita voi suojelusta antaa. Lissää polliiseja on tiijossa luppaa oikeusministeri mutta mitä ne sitten tekkee siitä ei oo tietoa. Näitte murhaajien kiinni saanti ku ei taija oikee olla ruottalaisen polliisin heiniä.

Semmoseenkin ilimiöön oon törmänny että ois näissä täkäläisissä suomalaisissakin rasismia. Ja mikä ettei, ettei ois, ollaaha mekin meleko pimennossa elänyttä kansaa.

Vaan sitä minä en kyllä oikein ymmärrä millä oikeuvella me rasisteja osataan olla. Erräänlaisina pakolaisinahan tänne aikonaa tultiin. Usseimmat meistä. Nii ettei se meijä suomalaisten tässä maassa paljo passaa heikommille hävyttömyyksiä huuvella. Sattuu pia pilikka omaa nilikkaa.

Toinenkin itea paukasi päähän tosta Mikaeli Jaksonista.

Jahka ne sen ammuskelijat kiinni saavat, niin eikö ois maan mainio rangaistus semmonen Mikaeli Jakson malli. Istutetas hihhuleille pikimenttiainetta nahka alle ja annettas kovennetua solariumia. Vappauteen päästessä värjättäs vielä tukka. Mahtas loppua tummaihosille kenkkuilut.

Niin minä ainakin luulen.