Kitara 2

Toinen kitara, vaikka ensimmäinen.
Ensimmäinen kitarani oli Gibson SG, tuollainen joka on tuossa vieressä. Se tosin on uudempaa mallia, omani, 70-luvun alun mallin, plektrasuoja (mikkien välissä ja alla näkyvä musta osa) ei yltänyt kuin mikkien alle. Väri on sama, virittimet ovat omassani metalliset.

Miksi Gibson, miksi SG?

Tietysti siksi että kaikki kitarakunkut BB Kingistä lähtien soittivat Gibsoneita. No, Hendrix ja Clapton olivat poikkeuksia; toki heidänkin käsissään oli Gibson soinut. Eli unelmana oli että kitara olisi tehnyt miehestä (nojaa, olin tuolloin 17-18) soittajan. Niin yksinkertaistahan se ei tietystikään ollut, mutta huonompiakin kitaroita on soittoharrastus aloittaa.

Valintaa tein SG:n ja 335:n välillä. 335 on lähes myyttinen soitin, itse kunkku, kaikki kolme: Albert, Freddie ja BB King soittivat tuolla kitaran hahmon saaneella naisella. No kitarasta tiesin huomattavasti enemmän kuin naisesta (pätee muuten yhä edelleen) ja ehkä se alitajuntaisesti vaikutti valintaani. Todellinen syy oli se, että Black Sabbathin Tony Iommi ja Uriah Heepin Mick Box kepittivät tuohon aikaan SG:llä. Hevimiehiä nääs.

Mutta, mutta... Jonkin jäi kaihertamaan. Olisiko sittenkin...? 335:n Vesalan Maken ja Tolosen kainalossa näytti tosi makeelta, varsinkin kun SG ei suostunut ollenkaan auttamaan sointujen opiskelussa, eikä sen hankkiminen herättänyt edes naisten kiinnostusta. 335:ssa olisi ollut kumminkin jotain tuntua - naisen jossei muuta.