Kitara 3

Näkökulmaa kitaraan.(kuva Janina Hakopuro)
Naisiin tutustuin aikanaan ja soinnutkin alkoivat pikkuhiljaa luontua. Siitä lähti sitten liikkeelle halu soitella muutenkin kuin omaksi iloksi.

Vuoden 82 vaalien alla perustettiin Trollhättanin suomenkielisen sos.dem yhdistyksen  yhteyteen lauluryhmä Sällit. En aivan tarkalleen muista kuinka tuohon ryhmään jouduin. Politiikka on kyllä kiinnostanut pienestä pitäen, mutta demarit eivät välttämättä tuohon aikaan olleet ensimmäinen vaihtoehto. (ja tuskin vieläkään...) Kai joku oli kuullut että soittelin ja pyysi mukaan, itse ujoudeltani en varmasti tunkenut mukaan.

Laurilan Tauno soitti ryhmässä haitaria, sanoitti uusiksi tuttuja suomalaisia lauluja, muita ryhmässä olivat Perttu Veteläinen, Reijo Holappa, Aarne Määttä ja Veikko Suntila. Yhdellä ja toisella heistä oli tekstinikkarin vikaa. Mieleen on jäänyt (ja taitaapa olla tallessa jossain laulumapeissani) Reijo Holapan sanoittama, Täysi kuu-tangon säveliin sovitettu, Suomeen paluusta haikaileva Pottumaa-kappale. Itse kunnostauduin tekemällä uudet sanat Joulupuu on rakennettu laulelmaan. Kappale sai itseoikeutetusti ensiesityksensä yhdistyksen pikkujoulussa.

Liekö ollut ryhmämme ansiota, kun demarit palasivat valtaan kuuden vuoden tauon jälkeen.

Sälli-ryhmän vetäjänä käväisi Bengt Huhta, joka oli 60-luvun lopulla tehnyt Suomessa iskelmätähden uraakin. Paavo Saapungin vaihtuessa köörin johtajaksi alkoi ryhmän harjoittelut saada selkärankaa; ryhdyttiin opettelemaan äänissä laulua. Väki vaihtui porukassa, Reijo siirtyi laulamaan tuon puoleiseen kuoroon; tilalle saatiin Saarenpään Juhani ja Kohosen Raimo. Viimeksi mainittu toi lisäväriä mieskuoroon saksofonillaan.

Ryhmän maine alkoi kiiriä kotikylän ulkopuolellekin ja suomenkielisiä demari-yhdistyksiä tuohon aikaan löytyi aika usealta paikkakunnalta. Eli aloimme saamaan keikkaa.

Mukaan olivat tulleet myös Vesalan Mauri ja Isolan Olavi - jo aikaisemmin mainitsemani Olli ja kuinka ollakaan huomasimme että meillähän oli koossa bändi. Mauri ja Paavohan olivat soittaneet 70-luvulla trollhättanilaisessa Wornas-orkesterissa: Paavo bassoa ja Mauri mm. percussioni puolen kamoja, eli hänestä rumpali. Saksofonistihan meillä jo oli ja Olli laulusolistina ja näin myös minun SG:lleni tuli nyt käyttöä.

Bändin elämänkaari jäi kovin lyhyeksi. Muistaakseni teimme vuoden 85 vaalien yhteydessä puolen kymmentä keikkaa seuraavasti: ensin esitti köörimme "poliittisen" ohjelman ja illan päälle soitti bändi tanssit.

Mieleen on jäänyt pikkujoulukeikka Partillessa. Pojat olivat saaneet keikan alkuillasta radioon Uddevallaan ja muusikoita kun olivat maistui heille radiossa tarjoiltu glögi. Itse olin vastaleivottu pikkutytön isä ja lastenhoito-ongelmien vuoksi jäänyt pois radiokeikalta.

Sovittuun aikaan seisoskelen valtatie 45 varrella eikä poikia kuulu. (nuorisolle tiedoksi, että tämä oli aikaa ennen kännyköitä) Pakkasta sen verran, että pikkuhiljaa alkaa palella. Puoli tuntia myöhässä glögin tuoksuinen ja iloisen äänekäs miesremmi pysähtyy kohdalle, joku juoksee nurkan taa tarpeilleen, minä kömmin Hiacen takapenkille hakemaan lämpöä - turhaan. Japsi-ihmeen lämmityslaite toimii vain edessä ja sieltä ei lämpöä taakse heru. Niinpä keikka meni ikään kuin lämmitellessä.