Kitara 4

Talkin´ to me? (kuva Janina Hakopuro)
Emilie-tyttäreni syntymä asetti asioita uuteen järjestykseen. Kiinnostus musiikkiin ei kadonnut; mieluusti olisin bändihommia jatkanut, mutta sen lopahtaessa en sitä juuri surrutkaan.

Sälliporukka vaihtoi nimeä ja laulut metsuriromantiikkaan, mikä tuntui minulle vieraalta, kun en niihin hommiin ollut perehtynyt. Jollei nyt vessapaperin tekoa lasketa alaan kuuluvaksi. Niinpä jättäydyin porukasta pois ja keskittyin lastenlauluihin, kotona oli kuuliainen yleisö.

Toinen syy soittoharrastuksen hiipumiseen löytyy näiltä sivuilta, alter egoni Holopainen valtasi päätäni muutaman vuoden 90-luvun alussa ja tasaisin väliajoin pitkin vuosikymmentä.

Musisointi ei kuitenkaan kokonaan jäänyt, kotitarpeiksi soittelin, kuten sanottu, lasten iloksi (?) kunnes heidän mielenkiintonsa valtasi Michael Jackson ja Spice Girls ja isäukon sammalta kasvavat suomalaiset lastenlaulut eivät enää kelvanneet. No ehkä niistä se hyöty kuitenkin oli että lapsilla säilyi innostus suomalaiseen musiikkiin. Poika siirtyi Michael Jacksonista Jaakko Teppoon, tytär Madonnan kautta Eppu Normaaliin, Pelle Miljoonaa jne.

Omaksi iloksi soittaminen herätti halun tehdä omia biisejä. Olin varhaisessa vaiheessa, jo ensimmäisiä sointuja tapaillessani elätellyt haavetta omista "sävellyksistä", mutta se oli helpommin haaveiltu kuin tehty. Joitakin kappaleita olen kuin olenkin saanut aikaiseksi. Pari niistä on päässyt radioon asti, kun halusivat valottaa minusta muitakin puolia kuin Holopaista.

Yhden biisin syntyvaiheet ovat jääneet elävästi mieleen: melodia ja sanat pulpahtivat mieleeni siskon luo kävellessä. Olin kuitenkin varma että sävel katoaisi päästäni ennen kuin pääsisin takaisin kotia ja niinpä jatkoin matkaani. Kappale soi kuitenkin itsepäisesti päässäni ja minulla oli työ pidätellä mielihaluani alkaa hyräilä sitä siskoni ja hänen miehensä riemuksi. Kyläilyreissu jäi sillä kertaa tavallista lyhyemmäksi; kotimatkalla uskalsin ääneen lauleskella melodiaa - kotona kitara käteen ja -ihme ja kumma - soinnutkin tuntuivat löytyvän kuin itsestään. Kyllä siitä biisi tuli.