Toinen juttu mikä meillä Karin kanssa oli tullut ikään kuin tavaksi: soittelin hänelle usein sunnuntai iltapäivisin ja kyselin miten edellisen illan keikka oli mennyt. Bändihommien myötä oli nuoruuden peruja ollut ystävyys virisi uudelleen.

Tavalliseen tapaan soittelin eräs elokuun alun sunnuntai hänelle, mutta kukaan ei vastannut ja mieleen putkahti, että Karin täti oli tullut kyläilemään Suomesta ja heillä varmasti oli muita menoja. Istuin tässä näin - mitä tein, en muista; mahdollisesti pläräsin nettilehtiä. Puhelin soi, poikani Kimi soittaa ja käy suoraan asiaan: Kari on kuollut. Selittää että oli kuullut asiasta Karin pojalta, joka on Kimin parhaita kavereita. En tahdo uskoa, mutta Kimi vakuuttaa että Jyrki oli ollut varma asiasta. Eikä kuolemalla ole eri asteita, vaihtoehtoa...

En muista muuta kuin että toistan toistamistani: "Ei voi olla totta..." Suurten asioiden edessä loppuvat sanat. Jostain tulee mieleen Jussi, Karin soittokaveri ja kysyn Kimiltä onko hänelle ilmotettu. Hän epäilee asiaa ja käskee minun soittaa. Soitan ja kuulen Jussin äänestä että hän on tietämätön asiasta. Muistaakseni yritän pehmittää asiaa jollakin typeryydellä: "istutko?" tms.

Saan sanottua viestin ja silloin repeää...

Supi kuoli alle kolmekymppisenä syöpään, Henry oli vähän päälle poistuessaan... kaveri toisensä jälkeen katoaa ja yksinäisyys kasvaa.