Karin kuolema jätti aukon myös siihen, ettei ollut ketään kelle soitella ja jutella keikkakokemuksista.

No, Jussille kuitenkin soitin eräs lokakuun keskiviikko, illan suussa - tiesin heidän palanneen laivakeikalta edellisenä iltana ja - niin - halusin kuulla keikkaraportin. Jussi oli kiireinen, ellen aivan väärin muista taloon oltiin vetämässä laajakaistaa. Hän lupasi soitella illan päälle. Muistan että itsellänikin oli touhua, olin tekemässä Holopaisen pakinaa radioon ja pähkäilin sen kanssa kun Jussi soitti.

Keikkaraportti oli rajumman puoleinen ja en osannut kuin äimistellä. Onneksi istuin tuolilla, sillä Jussi raportin päätteeksi kysyi haluasinko lähteä hänen kanssaan keikalle Babyloniin parin päivän päästä, seuraavana lauantaina. En muista mitä vastasin. Myönteistä sen täytyi olla, sillä lauantaina seisoin ensimmäistä kertaa Jussin kanssa Babylonin "lavalla". Keikasta en muista muuta kuin, että pubi oli tavalliseen tapaan tupaten täynnä ja sen kun Jussi keikan jälkeen lausahti: "sehän meni ihan hyvin, paremmin kuin osasin odottaakaan".

Niillä sanoilla ja yli nelisataa sivuisella "keikkaraamatulla" siunattiin työsopimus, joka on kestänyt nyt yli viisi vuotta.