Päiväkirja 2009
 

Metsäkukka.

Keskiviikko 30/12 Aamupäivä.

 

Onnellista uutta vuotta!

 

Maanantai 28/12 Iltapäivä.

 

Sana vuodenvaihteeksi osa III

 

Pitäisiköhän yrittää jonkinlaista yhteenvetoa kuluneesta vuodesta? Sehän on kovasti muotia näinä päivinä.

Mennyt vuosi on on ollut ns. merkkivuosi - oli tullut kuluneeksi 200 vuotta siitä kun Ruotsin valtiosta lohkaistiin pala pois. Täkäläisestä näkövinkkelistä katsottuna ei merkkivuosi juuri hetkauttanut. Paikalliset päättäjät meinasivat, että asian tiimoilta mahdollisesti järjestettävät tapahtumat olisivat suomi seuran heiniä. Eli pitäisi ikään kuin hoitua harrastuspohjalta... Kenties kysymyksessä on Ruotsin 200 vuotta jatkunut aktiivinen unohtaminen, että tässä maassa puhutaan suomen kieltä. Magris nostaa saman kysymyksen esille Tonava kirjassaan: onko kielellä "oikeutta" elää vieraassa ympäristössä? Hän päätyy ajatelmaan, että sulautumisprosessi on "luonnollista". Tekisi mieli väittää vastaan: eikös EU ole juuri sitä, että väki saisi Euroopassa liikkua ja silloin oman kielen säilyttäminen kuuluu mielestäni asiaan. Suomen ja Ruotsin välinen kanssakäyminen on ollut tuhatvuotista, ellei pitempääkin. Kaksi sataa vuotta sitten sattunut ero on tässä historiallisessa janassa paranteesi.

Kuuntelin tätä kirjoittaessa Studio Sisua ja siellä on viimeisen puolen vuoden aikana useaan otteeseen kerrottu ensi vuoden alussa voimaan astuvasta vähemmistölaista, joka laajentaa suomen kielen hallintoaluetta koskemaan myös Keski-Ruotsia. Myönteistä, myönteistä, mutta pikkasen kummastuttaa, että kunnat ovat työntämässä asiasta tiedottamisen suomi seurojen asiaksi. Se on väärin. Vähemmistöasioista tiedottaminen ja huolehtiminen kuuluu viranomaisille - ei vapaaehtoisella pohjalla toimiville järjestöille.

No mitä vuodesta sitten jäi käteen? Olen säästänyt viisi kruunun rahaa, jotka on painettu merkkivuoden kunniaksi.

 

Sunnuntai 27/12 Päivä.

 

Sana vuodenvaihteeksi osa II

 

Pidän joulusta, siis joulurauhasta. Sain viettää jälleen rauhaisan joulun ja olen siitä kiitollinen.

 

Tyhmyyteni olen paljastanut jo aika päiviä sitten; nyt paljastan  tyhmyyteni syyn: pidän viileästä - haluan varsinkin nukkua viileässä (siinä on hyvä lämmittää toista... ;-) ). Netti Kaleva tietää kertoa että pitkä kylmyys heikentää älyä. No, viileällä ja kylmällä tietysti on aste-ero - tai useampikin.

 

Järjestyksen ystävä voisi huomauttaa, että nyt on vaihtumassa vuosikymmenkin. Ei pidä paikkaansa - vuosikymmenluku kyllä vaihtuu, mutta vuosikymmen vaihtuu vasta ensi vuoden päätyttyä. Ei sadalla metrilläkään juosta 99 metriä vaan myös se sadas.

 

Olen laskeutunut Claudio Magrisin Tonava-kirjaa pitkin Unkariin - jota kirjaa kirjoittaessa kehuttiin itäblokin "iloisimmaksi parakiksi". Myös Magris yhtyy tuohon käsitykseen, eli myös hänen mukaansa Unkarissa toteutettiin "vapainta" kommunismia. Silmään pistävää on, ettei Magris mainitse kirjassaan Kertesziä, jolla kaiketi oli toisenlainen näkemys tuosta "vapaudesta". Heikentääkö tuo Magrisin näkemys kirjan arvoa, tai kiinnostavuutta? Mielestäni ei.  Kirjailija selkeästi sanoo siitä, kuinka historia on jatkuvaa muutosta; eilisen totuudet ovat tämän päivän valheita ja tämän päivän valheet kenties huomisen totuutta. Tuolloin - 80-luvun alussa, jolloin Magris kirjan kirjoitti - maailma näytti valmiisiin lokeroihin asetetulta, jota ei käynyt muuttaminen - ainakaan ilman harmagedon-tunnelmia. Ja kuinka huikealta tuntuu se muutos, mikä on tapahtunut noista ajoista; ja kuinka sitten taas elimme valmiissa maailmassa, kunnes se vuosi sitten syksyllä rytisi kasaan. Kenties elämme jatkuvassa muutoksessa. Mutta onko ihminen luotu sellaiseen? Geeniperintämme kaipaa hitaampaa menoa.

 

Tiistai 22/12 Aamupäivä.

 

Sana vuodenvaihteeksi osa I

 

Talvi näyttää asettuneen taloksi eikä minulla sitä vastaan isommin ole; valkoiset hanget ja kirkkaat talvipäivät ovat meidän seudulla loppujen lopuksi aika harvinaisia. Ja eilenhän alkoi pallomme kääntämään meidän puoleista kylkeään kohti aurinkoa.

 

Luen Claudio Magrisin Tonava-kirjaa. Olen kenties maininnut kirjasta aikaisemminkin, joten tarkkamuistiset lukijat saavat antaa anteeksi, jos - ja varmasti - toistan aikaisempia ajatuksiani. Olen usein miettinytkin, että kuinkahan monta sanaa ihminen elämänsä aikana sanoo, jos jätetään toistot pois.

Kirjan ostin joku vuosi sitten netti-divarista - kätevä ja halpakin tapa hankkia kirjoja - luin sen heti saatuani ja tämä on nyt toinen rupeama. Kirja on julkaistu jo vuonna -86, ilmestyi ruotsiksi -90, joten ei ole mikään tuore tapaus ja kirjoitusprosessi kirjailijalla on sattunut ajankohtaan, jolloin Itä-Euroopan mullistuksia ei vielä voinut aavistaakaan. Kirja kertoo matkasta Tonavan lähteiltä Schwarzwaldista aina Mustan meren rantasuistoon.

Kirjassa kuvataan loistavasti Keski-Euroopan monisyistä ja -sävyistä menneisyyttä ja nykypäivää (tai siis 80-luvun nykypäivää). Siinä pohdiskellaan "kansallista identiteettiä", joka on tuon seutukunnan kiperä aihe yhä edelleen. (Kirjan ilmestyessä Jugoslavia oli yksi ja yhtenäinen maa, samoin kuin Tšekkoslovakia.. (ajan kulumisesta kertoo kai sekin, että piti hakea Wikipediasta oikea kirjoitustapa viimeksi mainitusta maasta)).

Kirja on laittanut miettimään myös suomalaista identiteettiä, joka on samaa perua, kuin kaikki muukin 1800-luvulla syntynyt "kansallisuusajattelu", josta ei sitten hyvää seurannut, kun siirryttiin viime vuosisadan puolelle. Eli mitä "suomalaisuus" on kun siitä riisutaan 1800-luvun keinotekoinen kansallisuusajattelu pois? Samaa uppotyhmää sakkia kuin kaikkialla muuallakin Euroopassa, josta ei saa sivistyskansaa kirveelläkään?

 

Maanantai 21/12 Aamupäivä.

 

Mittari keittiön ikkunan pielessä näyttää tätä kirjoittaessa (09.15) -13 astetta, mikä täkäläisiin oloihin - meren läheisyydessä - on aika raju pakkanen.

 

Viikonvaihteessa tuli tieto, että kylämme tehtaan ostajaehdokkaalta oli tullut uusi tarjous omistajalle. Miten vakavasti otettava tuo tarjous on minun on tietysti mahdotonta arvioida. Jotenkin tulee mieleen julma kissan leikki hiirellä - tässä tapauksessa vain leikitään ihmisillä.

 

Talousasiantuntijat - mitä tuo nimike sitten tarkoittaneenkaan - väittävät, että tuotanto menee sinne missä se on halvinta. Ja että meidän täällä korkean koulutuksen ja teknillisen tietotaidon seuduilla pitäisi panostaa osaamiseen. Kenties on noin. Tuntuu vain siltä, että osaaminen siirtyy hyvin pian tuotannon perässä - tai oikeammin: tuotanto luo osaamista. Miksi osaamista haettaisiin merten ja mantereiden takaa, kun se on mahdollista luoda kotinurkillakin. Kysymys kuuluu oikeasti: kuinka kauan Kiina jaksaa pyörittää velkarahalla USA:ta ja Eurooppaa?

 

Suomen uutisia: Harva joulupukki maksaa veronsa. Ja onkohan ne lahjatkaan kaikki asianmukaisesti viranomaisille selvitetty? Taisi köyhyys lähteä minunkin luota. Tietokoneen tulostimella kuulemma käy mainiosti printtailla 20 euron seteleitä. Suomessa Nurmeksen suunnalla asiaa on kokeiltu vaihtelevalla menestyksellä: grilliruuan jälkeen polliisit puuttuivat asiaan. Taidan tästä lähteä ostamaan väripatruunan.

 

Britney edelleen joulupuuhissa; uutiset ovat ainakin vähissä.

 

Lauantai 19/12 Keskipäivä.

 

Niin, tänään ei tarvitse päivän kirjauksen aihetta miettiä. Muulloin se tahtoo olla hakusessa. Olen jopa tehnyt listan aiheista, joista kirjoittaisi ja siitä huolimatta on vaikeaa keksiä sanottavaa.

 

Trollhättan on, niin kuin moni muukin pikkukaupunki, elänyt tehtaan varjossa. Saab on vuosikymmenien ajan ollut kylämme ylivoimaisesti suurin yksityinen työnantaja. Saabin ansiota on että näitä rivejä nyt kirjoitan. Isäni tuli tehtaaseen töihin kesällä -70, eli ensi vuonna olisi tuosta tapauksesta tullut kuluneeksi 40 vuotta. Itse en koskaan tehtaassa ollut töissä; koulun jälkeen kävin kyllä työhönotossa ja työpaikkakin piti olla valmiina - pomo aikoi soittaa maanantaina milloin saisin aloittaa. Puhelinsoittoa ei ole kuulunut. Tunnusomaista tehtaan kehitykselle kenties juuri tuo: isäni, joka oli jo viisikymmentä täyttänyt, kelpasi kovasti töitä tekemään ja minun kaltaisia pojankoltiasia aloitti tuolloin pilvin pimein työuransa tehtaassa. Loppuvaiheessa vaadittiin kolmivuotinen teknillinen lukio ja pituus ja painokin piti olla oorningissa.

 

Yksinkertainen totuushan on ettei sellaista tuotetta kannata valmistaa joka ei mene kaupaksi. Vuosi sitten iskenyt lama kolhaisi erityisen kovasti autoteollisuutta. Alkusyksystä mainittiin luku 8 miljoonaa ja sitten 14 miljoonaa, kun puhuttiin autoteollisuuden ylituotannosta. Missä luku liikkuu tänä päivänä en uskalla edes arvailla. Väittäisin kuitenkin että Saabin kohdalla kyse on jostain muusta. Saabin siirryttyä GM:n omistukseen viime vuosikymmenen alussa tehtiin mielestäni kummallisia väärin panostuksia: 900-sarja, joka oli susi jo syntyessään, paitsi cabriolettien osalta - markkinarako, johon Saabin ilman muuta olisi pitänyt tunkea jalkaansa. Yleensäkin yrityksen olisi pitänyt pienellä kapasiteetillaan pyrkiä kilpailemaan laatumerkkien BMW, Mersun jne. kanssa. Suuntaus, johon siirryttiin uuden 9-5 myötä, mutta siis liian myöhään.

 

Tässä viimeisessä rupeamassa ei voi muuta kuin hämmästellä hallituksen toimintaa. Vuoden 08 lopulla ilmoitettiin, että hallitus on varannut 25 miljardia autoteollisuuden tukipakettiin, jota ei sitten koskaan avattu, sillä muutamaa kuukautta myöhemmin asiasta vastaava ministeri ilmoittaa, että Saabin tehtailla on parempi tehdä muuta kuin autoja. Ja rikkinäisen gramofonin tavoin toistettiin, ettei veronmaksajien rahoja heitetä GM:n pussiin. Eli annettiin kuva ettei Saabilla ole mitään mahiksia. Miksei voitu jo tuolloin sanoa, että tukipaketista löytyy varoja heti kun varteenotettava ostaja löytyy - varsinkin, kun tuohon lupaukseen sitten muutamaa kuukautta myöhemmin päädyttiin. Käsittämätöntä. Olisiko sitten lupauksella ollut keväällä sen suurempaa merkitystä, sehän tietysti on jossittelua, mutta kuitenkin on pikkasen vaikeaa työntää mattoa jalkojen alle, kun se on kerran vetäisty sieltä pois.

Palaan varmasti aiheeseen.

 

 

Perjantai 18/12 Iltapäivä.

 

Odottelen tässä vaihteeksi laajakaistan korjaajaa, jonka pitäisi tulla viimeistään kuuteen mennessä. Hienoinen epäily hiipii mieleen; perjantai iltapäivä ei ole ehkä kaikkein halutuinta työaikaa. Eli siis tämä hi-tech-ihme leppoisa laajakaistani ei suostu toimimaan kaikkien taiteen sääntöjen mukaan. Missä vika? Älkää kysykö minulta, siihen tarvitaan minua parempaa kaistapäätä. Lepääkö hermo? Kyllä vain - ikää karttunut sen verran, että asiaan osaa suhtautua määrätyllä tyyneydellä. Toki täytyy myöntää, että välillä rimaa hipoen. Ja sitä paitsi taitaa olla jotain noituuttakin matkassa, meinaan kun välillä toimii ilman kummempia häverinkejä. (kop kop)

 

Vai olisikohan iranilaiset asialla? Nettilehtitietojen mukaan ovat iranilaiset hakkerit kaataneet Twitterin, ohjaten sen käyttäjät verkkosivuille, joissa on ollut luettavissa amerikkalaista vastainen teksti. Minuthan taannoin ruukattiin herättää lauantai- ja sunnuntaiaamuisin sankivarhain arabiankielisellä hyvän huomenen toivotuksilla. Asia meni jopa niin pitkälle, että jouduin väittelemään ruotsin kieltä puhuvan naishenkilön kanssa siitä oliko puhelinnumeroni minun vai hänen enonsa. Emme päässeet asiasta yhteisymmärrykseen. Soitot tosin ovat nyt lakanneet, mutta kenties olen saanut jonkun laajakaistafatwan niskaani. Mene ja tiedä.

 

Britney lienee siirtynyt piparkakkujen paistamiseen, kun uutisia ei maailmalta hänestä heru. Yksinhuoltajaäidin touhut näin joulun alla on tosi kiireiset.

 

Omalta kohdaltani voisin todeta, että olo on kovasti paranemaan päin. Päivällä kauppaturneelta palatessani (ruokaa on saatava) odotti postiluukun alla yllätys. Joku taitaa tykätä minusta. Ja se tuntuu hyvältä.

 

PS. juuri kun aloin siirtämään sivujani nettiin pätkäisi laajakaistan päältä ja toisen kerran kun tätä huomautusta aloin kirjaamaan. Samalla tuli tieto, että GM aikoo sulkea täkäläisen autotehtaan...

 

Torstai 17/12 Keskellä päivää.

 

Talvi tuli toden teolla: pakkasta täkäläisiin oloihin oikein kunnolla, viisi astetta ja siihen kun vielä puhaltelee reippaanlaisesti, joten ei tee mieli työntää nokkaansa ulos. Ei ole siihen tarvettakaan, eilen kävin kaupassa ja hamstrasin muutamaksi päiväksi einettä niin että pärjään. Fazerin sininen oli taas myyty loppuun, sitä olisin mieluusti ostanut ja hellinyt itseäni, kun nuhanpoikanen meinaa vaivata.

 

Olo on sellainen, ettei maailman meno jaksa kiinnostaa. Kööpenhaminassa yritetään saada aikaiseksi ilmastosopimusta, jota sitten kukaan ei kumminkaan noudata. Kansainväliset ja jopa valtioiden väliset sopimukset harvoin ovat edes kirjoitetun paperin väärttejä; nyt tosin Kööpenhaminasta on kai tulossa oikein pumakka suosituksia, mutta onpa niitä ollut tekemässäkin koko joukko ihmisiä.

 

Jokin aika sitten sain tietää, että olen tulossa isoisäksi. Asiasta ilmoitettuaan tyttäreni kysyi miltä tuntuu. Kenties pelkäsi reaktiotani. En osannut vastata oikeastaan mitään, joten sanoin, ettei tunnu oikein miltään. Aiheesta keskustelua vaikeutti se, että kävimme sitä netissä kirjoittamalla. Lisäsin kuitenkin, että pääasiassa kannoin huolta hänestä, hän kun on reissussa maailman toisella puolella. Niin, kyseessähän on vielä kovin abstrakti asia, joka varmasti muuttuu upeaksi kokemukseksi sitten kun pienokainen on tullut maailmaan. Muutaman yön yli nukuttuani ja tavoitettuani tyttäreni jälleen netistä vakuutin hänelle, että minusta tulee maailman paras isoisä.

 

Tiistai 15/12 Aamupäivä.

 

Lunta satelee, maa on valkoinen; säätieteenlaitos lupaili, että lumi saattaisi säilyä jouluun. Lause kävi mielessäni, sitten ajatus miksi moista itsestään selvyyttä kirjaisin muistiin? Lukijat näkevät ulos vilkaistuaan millainen keli on, ei siihen minun toteamista tarvita. No, sitten ajattelin, että kenties näihin kirjauksiin palatessa tuollainen sääkommentti antaa oman värinsä, luo tunnelmaa; herättää muiston.

 

Eilen kiertelin kaupat, kitaraan piti käydä ostamassa kieliä, viime keikalla pätkäisi poikki - sellaista ei ole sattunut kuin vuosia sitten SG-vanhuksen kanssa. Ostin myös joululahjat, joten nyt voin rauhoittua, en tosin joulun viettoon, kun en sitä isommin vietä, mutta jotenkin tämän ajankohdan stressi vaikuttaa minuun; synnyttää halun kätkeytyä maailmalta.

 

Eilen soitin laajakaistayhtiölleni, kun kehottivat palaamaan kompensaatioasioissa jahka uusi modeemi on aloittanut toimintansa. Kysellessäni asiasta, nettiavittaja totesi, ettei toimi vieläkään tarpeeksi toivotulla tavalla, eli kompensaatiosta voidaan puhua vasta sitten kun... Eh... eli taidan olla momentti 22 äärellä. Laskuja firmalta lienee tippuu kuitenkin tasaiseen tahtiin.

 

Eilen huomasin vanhentuneeni. Nuorempana Italian pääministeri Berlusconin pahoinpitely olisi herättänyt sitä-saa-mitä-tilaa-fiiliksiä, nyt kävi jonkinlainen ei-noin-saa-tehdä-ajatelma.

 

Lauantai 12/12 Iltapäivä.

 

Elin tänään jotain muuta päivää; huomista kenties - en ole enää varma. Kansan suussa sitä sanotaan viikkovilliksi. Tarkoittaako tämä nyt sitä, että minulla on yksi päivä ylimääräistä, vai olenko jo elänyt eilisen - siis menettänyt yhden päivän?

 

Niin, kuten sanottu, olen ollut pikkasen paitsiossa maailman menosta, mutta yritetäänpä kiriä kiinni. Suomessa on käyty kiivastakin keskustelua kirjailija Sofi Oksasen Tanskan televisiossa antamasta lausunnosta, missä hän luonnehtii - netti tietojen mukaan - suomalaista miestä taipuvaiseksi väkivaltaan. En ole kyseistä haastattelua nähnyt ja käytyä nettikeskusteluakin olen vain pintapuolisesti ehtinyt vilkaista, joten en uskalla siitä oikeastaan sanoa juuta enkä jaata. Totean vain että Suomi on Euroopan tasolla kärkimaita ainakin kouluampumisien osalta ja ellen aivan väärin muista väkivaltatilastoissa muutenkin kymmenen kärjessä. Parahiksi tämän päivän netti Hesari tietää kertoa, että Suomessa asuvista somaleista 74 sadasta, joita on haastateltu EU:n perusoikeusviraston teettämässä kyselytutkimuksessa, kertoo kokeneensa väkivaltaa, uhkailua ja vakavaa häirintää. Mielestäni vahvistaa Sofi Oksasen esittämää näkemystä.

 

Otetaanpa tuoreempi tapaus: maailmaa kuohuttaa ilmastonmuutoksen lisäksi Tiger Woodsin syrjähypyt. Miehinen ilmiö sekin. Kenties kumpikin - mene ja tiedä. En ole vielä löytänyt Anna Ankan kommenttia tapauksesta, mietinpähän vain, että taitaa siinä olla luksusrouvallakin tekeminen, jos yrittää päihittää toista tusinaa rakastajattaria.

 

Britneyn ongelmat ovat arkisempia: hänellä ollut huono hiuspäivä. Tuttua, tuttua... kovasti ovat harvenemaan päin. Meinaan hiukset. Ja miksei päivätkin.

 

Torstai 10/12 Iltapäivä.

 

Niin, parin viikon netittömyys aiheutti jonkin asteen vieroitusoireita; toki sitten loppu ajasta huomasin ihmeekseni, että elämää on ilman nettiäkin. Eilen puolestaan tuli lämpöinen olo, kun kävin tarkistamassa webbihotellini kävijälaskijan ja sen näyttävän tasaista, mielestäni aivan kohtuullista käyntilukua näillä sivuilla. Eli kiitos. Se tietysti sai ajattelemaan, että pitänee näitä päiväyksiä kuitenkin jatkaa, vaikka elämä onkin jossain aivan muualla. Ja tunnustan, että pidän kyllä tuumailujen kirjoittamisesta - pääseehän siinä purkamaan ajatuksiaan.

 

Sanaparia high tech, vai kirjoitetaanko se hi-tech? ja högteknologi on tullut mietittyä pariin otteeseen. Kesti jonkin aikaa ennen kuin muistin, että suomeksi ilmaisu on huipputeknologia, mikä mielestäni on kovasti yläkanttiin - ainakin toimivuuden suhteen. Ja kuinkahan sitten käy, kun sähköstä alkaa olla pulaa, tämä teknologia kun on kovasti siitä riippuvainen. Englannin ja ruotsin kielinen ilmaisu viittaa sanaan, jota käytetään myös muussa yhteydessä ilmaisemaan kuinka ihminen ikään kuin on muissa maailmoissa.

 

Niin, netittömyys paljasti myös sen tosiseikan, ettei aamun lehdessä juuri ollut lukemista. Käynyt mielessä, että taidan kuulua siihen sukupuuttoon kuolevaan lajikkeeseen, joita sanomalehti kiinnostaa muunakin kuin idols- yms. sonnan jatkeena. Britneystäkään ei ollut uutisen uutista kahteen viikkoon. Eli eikun nettiin etsimään niitä.

 

Eh... löytyi syy uutisten vähyyteen. Niitä yksinkertaisesti ei ole. No jotain sentään: keikkabussi on ollut onnettomuudessa ja yh-äiti on tuominnut Lady Gagan (who f...n´ Lady?) biisin. Aika köyhää on...

 

Keikkabussista tuli mieleen viime viikonvaihteen keikalta paluu: vastaan ajeli bändi keikkabussin hätävalot vilkkuen ja vauhtiakaan ei ollut kuin rapiat 20 km tunnissa. Kello kävi neljää - toivottavasti bändi pääsi sunnuntain aikana kotiin.

 

Tämä kannattaa käydä ehdottomasti katsomassa. Vielä riittää sankareita.

 

 

Keskiviikko 9/12 Iltayö.

 

Tuli parin viikon pakollinen tauko netin kanssa. Kaksi viikkoa sitten torstaina ryhdyin sättäämään laajakaistayhtiöni kanssa puhelimesta joka ei tahtonut toimia. Juuri kun olimme saaneet keskustelun käytyä - missä yhtiön edustaja oli todennut, että asia pitäisi käydä syntyjä syviä myöten selväksi. - räppää nettiyhteyden poikki.

 

Eikun soittamaan yhtiöön että mitä v...ua... Yleisönpalvelija toteaa saman kuin minäkin, että eipi toimi ei. Kauniita ajatuksia kulki monta. Lupasi, että korjaaja tulee maanantaina 30/11. Änkytin ihmeissäni toiminnan ripeyttä. Sitten iski hiki, kun muistin, että laskut on maksamatta. Netin kautta kun nekin nykyään toimitan. No pian välähti, että pääsenhän netin ääreen muuallakin.

 

Tuli maanantai kello kolme. Korjaajasta ei kuulu mitään. Eikun soittamaan. Istun, kävelen käyn... eh puuteroimassa nenäni ennen kuin puolentoista tunnin päästä saan elävän ihmisen langan päähän. (olin kirjoittaa käsiini, mutta en mene takuuseen mitä olisi tapahtunut, jos todella olisin saanut jonkun käsiini...) Tämä lupaa että viimeistään klo 18.00 mennessä on homma hoidettu. Kello tulee viis ja kello tulee kuus ja sitä mukaa pahenee mun laajakaistablues. Puolen tunnin puhelimessa istumisen, seisomisen jne. jälkeen toteamme laajakaista-apupalvelun kanssa, että eipä toimi ei ja jotain tars tehdä.

 

(joskus tässä vaiheessa alkoi jutska alkoi elämään omaa elämäänsä, eli siis oliko tämä oikein high techia hienoimmillaan or what? eli alkoi oikeastaan kiinnostamaan mitä kaikkea voi vielä sattuakaan.)

 

Tiistaina 1/12 ilmestyy vähän ennen puolta kahta korjaaja soittelemaan ovikelloa - olen sopinut SVT:n Uutisten toimittajan kanssa tapaamisesta puoli kolme rautatieasemalla, joten ikään kuin meinasi tulla stressi. No, korjaaja testaa että yhteyttä on ja on, vaan modeemi eli gateway on kaput. Mistäkö tiesimme sen? Asia testattiin high tech-työkalulla no. uno eli metallisella paperinliittimellä. Ei toiminut.

 

 Korjaaja laittoi tilauksen uudesta gatewaysta menemään ja uskoi vakaasti, että se olisi minulla joko torstaina tai viimeistään perjantaina. Maanantaina soitin vaihteeksi asian tiimoilta ja n. tunnin odotuksen jälkeen sain tiedon, että aparaatti oli tois puol jokkee postiterminaalissa. Eilen se olisi ollut saatavissa paikallisessa postitoimipaikassa klo 16.00 jälkeen, jos luvattu tekstari olisi tullut. Vaan kun ei tullut.

 

Tiistai 24/11 Iltapäivä.

 

Aamusta kävin lenkillä ja aurinkoakin näkyy vaihteeksi - piristää mieltä.

 

Tuttava soitti ja kysyi tiesinkö miten voi kerätä varoja sotaveteraanien hyväksi. Neuvoin häntä minkä osasin. Selatessani päiväkirjojani alkuvuodesta, huomasin käsitelleeni asiaa tuolloin, lisäsysäyksen antoi eilinen Jari ja tämän päivän Jouko. Ryhdyin jälleen kerran miettimään mihin ja kelle varoja oikeastaan kerätään. 87 miljoonalla eurolla ymmärtääkseni saataisiin yhtä ja toista aikaan vielä elossa oleville veteraaneille. Tiedän, että veteraanikeräyksessä on kyse samasta ilmiöstä, kuin vaikkapa syöpä- tai pelastakaa lapset-keräyksissä. Ihmisten huonoa omaatuntoa käytetään hyväksi. Pitäisi muistaa, että näissä keräyksissä varat menevät yhdistyksille, tai säätiöille, jotka sitten tukevat apua tarvitsevia.

 

Sotaveteraanien osalta, kuten jo vuoden alussa mainitsin, mielestäni vastuu on Suomen valtiolla, jota puolustamassa veteraanit aikoinaan olivat.

 

Aloinpa tutkimaan asiaa. Valtio tukee vuosittain veteraaneja usealla kymmenellä miljoonalla eurolla. Esimerkiksi rintamalisää saavat veteraanit yli 1000 euroa vuodessa, sotavammakorvaukset ovat yli 3500 euroa vuodessa. Ei ehkä kuulosta paljolta, mutta on kuitenkin mielestäni hyvä lisä eläkkeen päälle.

 

Entä keräyksiä suorittavat järjestöt? Järjestöillä on hallitukset, on toiminnanjohtajaa, sosiaalisihteeriä, keräyksen organisoijaa, liittopäiviä, liittopäivillä projektipäällikkö, kursseista ja muista pienemmistä pippaloista puhumattakaan. Ja tuo kaikki maksaa. Kuinka paljon kerätyistä varoista menee suoraan sotaveteraaneille, siitä en löytänyt tietoa. Pitäisi liittyä liiton jäseneksi ja sitä kautta kenties saisi tarkemmat tiedot järjestön taloudesta. Jarin piirroksessa esiintyvä summa 87 miljoonaa euroa tuntuu tosi huikealta. Ja herättää kysymyksen mihin rahoja oikeastaan kerätäänkään?

 

Maanantai 23/11 Illansuu.

 

Viikonvaihteessa oli keikka Johans Krogissa. Ja viimeinen laatuaan meidän osalta. Ensi viikonvaihteen Pepe Willbergin vierailu Mr Coolin säestämänä laittaa pisteen kyseisen ravintolan suomalaiselle tanssitoiminnalle. Mikäs sitten eteen? Miksei Göteborgin kokoisesta kylästä löydy tarpeeksi suomalaisia pitämään tanssipaikkaa pystyssä? Keskustelua asiasta viritellään Jussin kotisivulla, eikun mielipiteinesi sinne. Itsekin tanssijärjestäjänä on tullut mietittyä syntyjä syviä asian tiimoilta. Esimerkiksi sitä, pitäisikö pääsylippujen hintoja miettiä uusiksi, kun nykyinen tanssiväki ei juuri enää muuta tuloa järjestäjälle tuo. Ja kustannuksista ei pysty karsimaan. Mitä tulee Göteborgin tilanteeseen optimistina uskoisin, että sopivan paikan löydyttyä, löytää tanssiväkikin sinne.

 

Viikonvaihteessa piti täkäläinen kansanpuolue kokoustaan. Kokouksen aloitelistalla oli mm. esitys kansalaiskurssista, jossa opiskeltaisiin yhteistä arvopohjaa. Kurssi olisi suunnattu maahanmuuttajille ja pakolaisille. Kovin kuulostaa ruotsidemokraatti-light hommalta; tosin sehän on ollutkin puoluejohtaja Björklundin ja integraatioministeri Sabunin linjana. Kokous äänesti esityksen nurin. Äänestyksessä edeltäneessä keskustelussa ihmeteltiin miksei kurssia suunnattu juuri ruotsidemokraateille. Kenties folkkareissa on vielä ripaus liberalismia jäljellä.

 

Oppia puolue voisi ottaa Silja Europasta, joka ilmeisesti ruorivian vuoksi pystyi viime öisellä purjehduksellaan kääntymään vain oikealle ja sehän johtaa siihen, että alkaa pyöriä ympyrää.

 

Yksinhuoltajaäiti Britneytä koskevat uutiset ovat kiven alla. Sen verran kerrotaan että entinen poikaystävä on tuomittu vankilaan. Eh... kuka välittää?

 

Lauantai 21/11 Päivä.

 

Aurinko paistaa ja aamusta sain käytyä lenkillä, eli mieli on korkeella. Treenipaikalla huomasin, että edellisestä kerrasta oli vierähtänyt aikaa, mutta sitkeesti painoin lähes tavanomaisen treenirupeaman, siis pikkasen ylpeä itsestäni.

 

Tämänkertaisen päiväyksen ajattelin tehdä hieman keveämmistä aineksista ja silloin ei Jari ole koskaan väärin. Salakuuntelua.fi tarjoilee seuraavaa: Jääkiekkopeli on alkamassa ja joukkue lämmittelee kiertäen kenttää. Yksi pelaajista laukoo kiekkoja veskarille, mutta liian alas. Valmentaja huomaa tilanteen ja ohjeistaa pelaajaa huutaen kovaa: "Ferkku vedä käteen!"

 

Eh... siihenpä ne taisivat jäädäkin. Puolen tunnin nettiselaamisen jälkeen sieltä löytyi vain kolareita, kaivosonnettomuuksia ja Carl Bildin veromätkyjä. Eli maailma on siis kuta kuinkin entisellään.

 

Kolarit ovat todellakin näköjään suosittu uutisten aihe. Kenties se on tuttu juttu kaikille liikkuville. Itse olen kerran kolauttanut liikenneympyrässä, kun ulkokaistalla ajellut nainen päätti ajavansa sisäkaistaa ja kääntyi eteeni ympyrässä, jossa sisäkaistaa ajava sai sekä kääntyä vasemmalle ja jatkaa suoraan. Ulkokaistalaiset joko kääntyivät oikealle tai jatkoivat matkaa suoraan. Liikenneympyrässä ajo ei tahdo luonnistua monelta muultakaan; kerran vaari kääntyi vasemmalle liian aikaisin, eli liikennettä vastaan, pari päivää sitten nainen pysähtyi ympyrään antamaan tietä oikealta tuleville... Eli ympyrässä ajossa vaaditaan kaistapäätä.

 

Perjantai 20/11 Illansuu.

 

Maailmalta kuuluu rienaavia uutisia: jalkapallossa olisi muka ollut maksettuja otteluita. Uskoisikohan? Hieman kyllä ihmetyttää, kun Ranska väännettiin jatkoon MM-kisoihin vaikka oli mennyt käsipalloksi. No, sitä sattuu ja tapahtuu.

 

Nettilehdistä löytyi myös uutinen, että brittimies oli kuristanut vaimonsa nukkuessaan. Niinkin voi käydä. Minulla oli nuorempana tapa liikuskella öiseen aikaan unissani. Saatan tehdä sitä vieläkin - ei ole enää todistajia. Unet ovat sitä luokkaa, että liikuntaa ilmeisesti tekisi mieli; olen niissä uimassa tuon tuosta.

 

Facebook tuli hankittua joku aika sitten pystyäkseni pitämään yhteyttä maailmalla reissaavaan tyttäreeni. Muitakin ystäviä - ja myös sukua - on siunaantunut listalleni - kun kilttinä en pyyntöjä ole kehdannut kieltää - siinä määrin, että innokkaimpia pitänyt karsia pois, kun heidän lärvikirjapelien pelaaminen ei jaksanut kiinnostaa. Näin uutisen, että joku yritys on myynyt näitä lärvikirjaystäviä. Myynnin nyt vielä kenties ymmärrän, mutta kuka ostaa?

 

Solariumeja ollaan sulkemassa. Syöpä, syöpä. Asia on, niin kuin eräs tummempihipiäinen totesi: se joko on tai ei ole.

 

Kiirunan kaupunkia ollaan siirtämässä, kun kaivostouhut aiheuttavat halkeamia kaupungin alla. Itse olen joskus tullut miettineeksi eikö Puolan voisi siirtää jonnekin muualle; kyseistä maasta kun ollaan käyty kiistaa vuosisatoja; ja sen rajoja on siirrelty itään ja länteen ja taas takaisin.

 

Huolella laitan myös merkille ettei Britneystä ole yhtään uutta uutista koko viikolta.

 

Torstai 19/11 Iltapäivä.

 

Harmaata, harmaata. Ja ajatuksetkin sitä luokkaa.

 

Hesari juhlii 120-vuotista taivaltaan. Lehti oli ensin nimeltään Päivälehti. - siis oikein pistemerkin kanssa - tapa jota Dagens Nyheter. käyttää edelleen. Netistä voi lukea tuota Päivälehden ensimmäistä numeroa; ilmoitukset mielestäni olivat hauskoja ja myös etusivun "pääkirjoitus", jossa lehden julkaisupolitiikkaa selvitetään yksitoista riviä pitkällä lauseella. Lehden kirjasintyyppi sisäsivuilla on - ainakin minulle - aika vaikeaa luettavaa. Helsingin Sanomat, joka perustettiin Päivälehden lakkauttamisen jälkeen tämän tilalle vuonna 1904 tuli meille kotiin Äänekoskella Suomessa ja myös tänne Ruotsiinkin. Sen myötä opin lukemaan sanomalehteä, jota ilman ei aamuni tahdo onnistua.

Sanomalehdet elävät levikkikadon aikoja, nettiversiot ovat viemässä tilaajat. Toki minäkin nettilehtiä selaan ja ahkeraan, mutta en kuitenkaan saa aamiaista alas ilman paperilehteä. Tosin lehti - Göteborgs Posten - on käymässä kovin köyhäksi antimeltaan, eikä kilpailijoissakaan ole juuri kehumista. Suunta näyttäisi olevan - ei paitsi kooltaan ja ulkonäöltään, mutta myös sisällöltään - "iltapäivälehti"-malli: raflaavia otsikoita ja vähän asiaa. Erikoisliitteet ja eri testit näyttävät ilmestyvän joka lehdessä samansisältöisinä samoina päivinä.

Kuka välittää? Kenties ei kohta enää kukaan. Itselläni on kuitenkin tunne, että yhteiskunnallinen keskustelu, demokratia vaatii painetun sanan säilyäkseen hengissä. Nettikeskustelun anonyymiin huttuun katoaa harkittu ajatus eikä se koskaan voi korvata lehdissä käytävää keskustelua debattiartikkeleineen jne. Vai onko se jo korvannut? Tai pikemminkin ajanut yli. Ehkä olen vain vanhan aikainen jäärä, joka kuvittelee, että "oikea keskustelu" vaatii harkintaa, ajan kanssa muotoiltuja, muokattuja ajatuksia ja mielipiteitä.

 

Tiistai 17/11 Aamupäivä.

 

Aamun lehti kertoo, että aivot voi huijata onnelliseksi. Se kun ei kuulema erota fantasiaa ja todellisuutta niin tunnelmasta toiseen siirtyminen käy käden käänteessä. Jos tarvista on niin asiaan voi perehtyä täällä. Itse koen olevani kohtuullisen onnellinen. Ulos vilkaistessani ymmärrän, että meneillään on suuremman luokan huijaus: marraskuun harmaus painaa päälle ja sataa vettä.

 

Sattuneesta syystä on tullut mietittyä miehisyyttä. Syntyi seuraavaa: Minut saa vihaiseksi tämä kusipää-macho-patriarkaalinen matelija-aivoisuus, jota myös miehisyydeksi kutsutaan. Kenenkään naisen ei - eikä myöskään miehen - pitäisi alistua siihen. Meillä on ollut tuhansia vuosia aikaa päästä eroon siitä, eli kukaan ei voi väittää, etteikö olisi asiasta tietoinen - ymmärtäisi sitä; ettei ole ollut aikaa.

 

Ranskassa vaaditaan muokattuihin kuviin varoitusteksti. Entä muokkausleikkauksen läpikäyneet? Pieni lipuke korvalehden taa: "En ole aito."

 

Britneyllä ei vaihteeksi mene oikein hyvin: blogia on hakkeroitu ja väki lähtenyt paikalta kesken konsertin. Mutta ei hätiä mitiä - vartalo on - keskellä talvea! - bikini-kunnossa. Vai johtuisikohan asian tila siitä, että hän tekee kiertuetta eteläisellä pallonpuoliskolla missä on kesä? Ettei vain muokattuja kuvia?

 

Sunnuntai 15/11 Iltapäivä.

 

Ryhtyessäni sivun vääntöön - aloitan päivän biisin, mietteen ja kuvan valinnasta - oli harmaata ja sateli vettä. Nyt näyttäisi pilvipeite rakoilevan, vanhaa sinistä näkyy ja kenties aurinkokin ehtii tuikahtamaan ennen kuin päivä vaihtuu illaksi.

 

Influenssa on yhä edelleen päivän puheenaihe; vaivoistaan ihminen jaksaa puhua ja ilmeisesti lukeakin. Jossain näin - toiveikkaan? - uutisen, jossa manattiin influenssan paluuta ensi vuonna. Miettinyt johtuisiko tämä flunssasta jauhaminen siitä, että lama ja ilmastomuutos taitavat olla liian monimutkaisia asioita ihmisen ymmärrykselle. Niistä puhuminen ikään kuin tyrehtyy alkuunsa. Toinen syy voi olla siinä, että tauti niittää uhreja kotikulmilla; kymmenien tuhansien kuoleminen kulkutauteihin Afrikassa, Aasiassa ja Etelä-Amerikassa harvoin pääsee edes otsikoihin.

 

Päivän lehdissä julkaistu mielipidemittaus näyttää kasvavaa suosiota ruotsidemokraateille. Onko tämä nyt tulkittava niin, että ihmiset päästyään tutustumaan puolueen ohjelmaan valtalehden sivuilla tunnisti sen omakseen? Lehden päätoimittajan puolusteluista olin ymmärtävinäni, että siinä piti käydä päin vastoin... Kuten aiemmin olen maininnut, en ole sensuurin kannattaja, mutta en myöskään oikein ymmärrä miksi valtalehden piti antaa rasistiselle puolueelle ilmaista mainosta?

 

 Perjantaina kuulin - ja tämä on tuplamainos - Sisuradiosta, kuinka ympäristöpuolueen Maria Wetterstrand, tosin hieman kangertelevalla kielellä, mutta kuitenkin, antoi kommentteja suomeksi. Siitäpä mallia muillekin puolueen johtajille ensi vuoden vaalikamppailuun.

 

Britneyn kiertueella noussut kohu siitä, ettei hän laulakaan livenä ja lehdet olleet kauhuissaan myös siitä, kun nännitkin näkyy. Meillä Jussin kanssa oli taannoin saman tapaisia ongelmia. Täkäläisen valtakunnallisen suomenkielisen lehden yleisön palstalla valiteltiin siitä, että musiikki tulee koneesta. Nänneistä ei toki mainittu mitään.

PS. Seuraavan kerran meitä näkee ja kuulee elävänä Johans Krogissa tulevan viikon lauantaina - 21/11.

 

Torstai 12/11 Aamupäivä.

 

Taisin sittenkin saada tartunnan, vaikka kehuskelin vastalääkkeeni olevan sitä luokkaa, ettei siihen pikku pöpöt pysty. Vai oliko niin, että sen teho katosi saman tien, kun erkanimme? Niin, nenä niiskuttaa ja kurkkukin on karhea; väittäisin kuitenkin, ettei tämä ole tuo paljon puhuttu, hysteriaa aikaan saanut influenssa, tai sitten on kovin vaisu variaatio. Pitäisikö koputtaa puuta?

 

Berliinin muurin murtumista on muisteltu niin kuin asiaan kuuluukin. Itseltäni tuo tapaus meni tuolloin kaksikymmentä vuotta sitten sivu sattuneesta syystä, kun omat muurini alkoivat murtua juuri samaan aikaan. Maanantain juhlapäivä meni pähkäillessä kuuluuko kuperkeikka taikojen tekoon. No, enhän ole muutenkaan juhlapäivien ystävä; toki muurin murtuminen ja Neukku-järjestelmän hajoaminen kiinnostaa. Ja koen lukeutuvani siihen nykyisen meiningin arvostelijakuntaan, jonka analyysin pohjana on se, että kaksikymmentä vuotta sitten vapaaksi päässyt kapitalismi on kovin huono isäntä. Sillä pitäisi olla vähintäänkin renki, jolle näyttää miten asioita pitäisi oikein tehdä; nyt isännät pröystäilevät ilman tolkkua ja määrää. Mielenkiintoisen - ja miksei myös jotenkin hellyttävän - kuvan tuohon kahdenkymmenen vuoden takaiseen maailmaan sain aikaisemmin syksyllä, kun Arja-sisko lahjoitti minulle nuottikirjojen lisäksi muutakin kirjallisuutta ja kirjojen joukosta löytyi Ahti Karjalaisen muistelmateos Presidentin ministeri. Kirjasta henkii usko vallitsevan maailmanjärjestyksen - siis Neuvostoliiton - säilymiseen ja sen oikeutukseen. Kirjan esipuheet ovat keväältä 1989 ja muistelisin, että jo tuohon aikaan kirjojen julkaisut ajoitettiin syksyyn - äiti on merkinnyt saaneensa kirjan 8/9 -89.

 

Perjantai 6/11 Aamupäivä.

 

Jaha, perjantai ja pyykkipäivä. Vaikka poikamiehen pyykeissä ei nyt juuri nokka tuhise - varsinkin kun värivariaatiota ei ole kuin kahta sorttia.

 

Koulusta jäänyt ehkä elävimmin mieleen ruotsinkielen apuopettaja Anna-Britta Levander. Etunimestä olen taas epävarma, tuohon aikaan eli vielä vanha tottumus tuntea ihmiset heidän sukunimillään. Tosin kaverit olivat jo saaneet etu- ja kutsumanimiä: Asko, Supi, Hönö, Hessu, Henry ja ainoana poikkeuksena Fager, jota harvemmin kutsuttiin Kariksi. Tytöistä puhuttiin etunimillä, heillä ei ollut kutsumanimiä - ei edes niitä rumia - paitsi kerran eräs kaveri loihe lausui ja särähti korvaan. Pahasti. Levanderille ei saanut tehdä Hitler-tervehdystä, siitä hän suuttui ja niinpä sitä sitten tehtiin; minäkin - kovista kun piti esittää. Oliko hänellä juutalais- vai saksalaistausta, en tiedä, paljon muutakin jäi hämäräksi Ruotsista ja ruotsalaisuudesta; tämän kylän ihmisistä. Anna-Brittalla oli tapana ajeluttaa meitä aputunneilla olevia ympäri lähiseutuja tutustumassa paikkoihin. Muistan käynnit - historiasta kun olen kiinnostunut - von Döbelin taloa katsomassa, Lennart Torstenssonin muistomerkillä jne. Myöhemmin heräsi epäily, että seutukunnan tutustumisajeluihin liittyi myös opettajan tarve leventää leipää verottomilla matkakorvauksilla.

 

Sikainfluenssa leviää, kansantalous sukeltaa, mutta hyviäkin uutisia löytyy: Britney ilmeisesti luopumassa kokonaan rintaliiveistä. Niin sitä pitää!

 

Torstai 5/11 Päivä.

 

Rännän sekaista rätkii ulkona, päivä on harmaa. Onneksi lyhyt.

 

Aamun lehdessä hämmensi otsikossa esiintynyt "kvinlig våldtäktsman" sanapari. Virkailija, tai viranomainen on sukupuoleen katsomatta "tjänsteman". Pilkun viilaamista ja pikkumaisuutta? Kenties; hämmentää kuitenkin, kun Ruotsi kovasti mainostaa itseään tasa-arvon edelläkävijämaana, mutta kielensä puolesta on kovinkin vanhahtavan patriarkaalinen.

 

Ja vaikea oppia. Lapset häpesivät pieninä isäukon ryhtyessä ruotsin kielelle ja kenties moni muukin, joka on kuullut minun kieltä käyttävän. Periaatteeni on ollut, että kyllä vastaanottaja ymmärtää, jos on ymmärtääkseen. Ruotsalaisten päättäjien kanssa olen kylläkin joutunut huomaamaan, että ymmärrystä ei löydy vaikka puhuisi enkelten kielin.

 

Ruotsin kielen omituisuuksiin kuuluu mm. seuraavat: skall man fria kvinna, eller befria henne? eller möjligen frukta, eller var de´ befrukta? eller skall man ge henne en sked, eller besked?

 

Nettiä plärätessäni törmäsin tietoon, että Vasabladet lehti olisi arvostellut täkäläistä näytelmää, eli eikun googlaamaan ja lehtihän löytyi ja siitä kulttuurisivu, jonka kakkosuutinen kertoi, että Samatha Fox oli tulossa huomenissa Suomeen keikalle. Usko Suomen säilymiseen kulttuurikansakuntien joukossa vahvistui entisestään.

 

 Britney puolestaan on pitänyt lomaa mm. Halloweenin merkeissä, nyt odottaa keikat Australiassa. Ah, kun pääsis sinne.

 

Tiistai 3/11 Iltapäivä.

 

Flunssaa aikani odoteltuani huomasin, että kelit vaihtuivat sellaisiksi, ettei lenkille tarvinnut lähteä. Ei vaiskaan - lauantaina pääsin reippailemaan ja tein sitten tavallista pitemmän kierroksen. Sunnuntai ja eilinenkin meni keikan jälkeisessä horroksessa; eikä tässäkään päivässä oikein ole ollut kehumista. Eilen kuitenkin sain sen verran aikaiseksi, että sulatin pakastimen. Ystäväni Hannele väitti sen ennustavan muuttoa. Näinkö olisi?

 

Ensi kosketuksen ruotsin kieleen sain tietämättäni; asian oikean laidan - jos muistan oikein - ymmärsin vasta tällä puolella lahtea. Luokallamme kansakoulussa - niin, kirjoittelen näitä tuumailujani kansakoulupohjalta - oli poika, jota tapamme mukaan kutsuimme sukunimellä - tottumus, josta opettajamme yritti meitä lempeästi vierottaa huomauttamalla, että olihan meillä etunimetkin. Niin, pojan nimi oli Lumperi; etunimestä en ole varma, sitä kun ei käytetty, tai jos tehtiinkin, niin harvakseltaan. Ja siis vasta täällä Ruotsissa ymmärsin, että hänen sukunimensä kuului oikeasti Blomberg. Muutenkin suhteeni ruotsin kieleen oli kovin hatara vaikka yhteyksiä Ruotsiin oli jo ennen muuttoa tänne: tätejä, setä ja muistaakseni enokin. Ensimmäiset ruotsalaiset sanat opin kansalaiskoulussa: tre små troll / dem leker med en boll / bollen är av gull / dem heter Tripp, Trapp och Trull. Siitä se lähti.

 

Iltaisin tulee joskus zappailtua tv-kanavia ja olen laittanut merkille että joka toisella pyörii ruuanlaitto-ohjelma. Paitsi, että jatkuva ruuanlaittaminen aiheuttaa ylilihavuutta on se myös palo vaara: Suomessa on tänä vuonna syttynyt jo 800 tulipaloa, jotka ovat aiheutuneet ruuanlaitosta. Ja vielä on joulu edessä kinkunpaistoineen yms.

 

Perjantai 30/10 Aamupäivä.

 

Pyykit kuivumassa, perjantai. Jokin nuhanpoikanen kummittelee nenäontelossa, vai onko se jotain psykosomaattista, ettei tarvitsisi lähteä lenkille.

 

Ruotsin kielen oppiminen otti aikoinaan voimille, eli siinä mielessä ymmärrän "pakkoruotsin" vastustajia Suomessa. Helpommallakin pääsee. Suurin osa suomalaisista ymmärtää savvoo, eli sillä pärjäisi kummasti. Emme olleet asuneet Ruotsissa kuin kuukauden päivät, kun kuulin pikkusiskon huoneesta oudon laulavaa kieltä ja olin hämmästyksellä lyöty. Pikkusisko oli ehtinyt jo hankkimaan ruotsalaisia ystäviä ja puhua pälpätti näiden kanssa kuin alkuasukas konsanaan. Kateuskin iski ja  huonommuuden tunne; tokihan olin huomannut jo aikaisemmin, että sisko oli minua huomattavasti fiksumpi ja älykkäämpi, mutta että tämä parissa viikossa oli oppinut vieraan kielen oli jotenkin liikaa. Vaivihkaa kysyin keitä nämä ruotsalaiset oikein olivat. Sisko katsoi minua hölmistyneenä ja kertoi että kaverit olivat Rauni ja Arja, savolaistyttöjä kumpikin. Seuraavalla kerralla keskityin salakuuntelemaan tarkemmin ja aivan oikein aloin erottamaan suomenkielen sanoja savoksi väännettynä. Varsinkin Raunin puheesta oli lähes mahdoton saada selvää - häneltä kun solui savoa tuhat sanaa sekunnissa.

 

Kaliforniassa syytetään kuvernööri Arnold Schwarzeneggeriä salaviestin lähettämisestä. Kyseessä ei ole naishenkilöille lähetetty ehdotus, vaan poliittiseen aloitteen veto-ilmoitukseen kätketty f-kirjaimella alkava kehotus, joka tietysti on huomattavasti lievempää, kuin ensin mainittu.

 

Ranskassa puolestaan on entinen presidentti Jacques Chirac joutumassa oikeuteen Pariisin pormestarikautensa 1977 - 1995 epäselvyyksissä. Presidentin koskemattomuus esti oikeustoimet aikaisemmin. Täällä Ruotsissa on taloushuijauksesta langetettu tuomiot kymmenen vuoden  käräjöimisen jälkeen. On helpotusta herättävää huomata, että köyhä on sentään jossakin asiassa etuoikeutetussa asemassa.

 

Torstai 29/10 Iltapäivä.

 

En voi kehua olleeni mallioppilas - kaukana siitä. Ensishokin hälvettyä ja alettuamme oppia talon tavoille, huomasimme kaverijengissä pian, että meistä ei oikeastaan välittänyt kukaan koulussa. Aluksi norkoilimme koulun aulassa; opettajien kulkiessa ohi ja kysellessä touhujamme väitimme, että oli "håltimma" - ensimmäisiä oppimiani ruotsin kielen sanoja, jolla oli käytännön merkitystä. Hessun lopetettua koulun siirryimme hänen luokseen pinnaamaan koulusta. Odotimme kevättä ja kuudentoista vuoden maagista rajaa, jolloin oppivelvollisuus oli ohitse ja tehdas ottaisi meidät avosylin vastaan. Ja sinne he katosivat yksi toisensa jälkeen: ensin Hessu, sitten Asko ja Kari... Minäkin kävin työpaikkahaastattelussa ja työt piti alkaa maanantaina, pomon piti soittaa mihin piti tulla ja mihin aikaan, mutta soittoa ei koskaan kuulunut. Ja sitten korotettiin työhönottoikäraja kahdeksaantoista vuoteen ja Supin kanssa huomasimme jääneemme rannalle. No, oli kesä ja tytöt kauniita; saimme pikkukorvausta työnvälityksestä, joten suurempaa kiirettä ei työn ääreen ollut.

 

Kuuntelen par´aikaa Sisuradion iltapäivälähetystä. Uutisten jälkeen tuli hiljaista. Minuutiksi, sitten tuli kuuluttaja, joka ruotsiksi kertoi, että lähetystä vaivaa teknillinen vika. Nyt soi klassinen musiikki, kenties Mozartia. Eh... ja sitten lähetys jatkuu, ikään kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan...

 

Tosi-radiosta tosi-tv:n puolelle. Suomessa kyseisen formaatin omaavasta ohjelmasta poistettu henkilö arvelee Filippiinien sijaitsevan jossain Grönlannin seutuvilla. Ei niinkään huonosti arvattu, saarivaltioita molemmat ja Suomessa kun ollaan niin tässä muuan päivä sitten jopa tutkijat vertasivat Suomea ja Grönlantia toisiinsa niin ihmekös sitten, että maallikkokin erehtyy.

 

Britneyltä puolestaan unohtunut taas rintaliivit, mikä selvästi viittaisi siihen suuntaan, että feminismi jyrää.

 

Meinasi unohtua: Obsilta löytyi Fazerin sinistä! Ei tarvinnut lähteä Jönkkään asti hakemaan.

 

Tiistai 27/10 Iltapäivä.

 

Pitkästä aikaa paistaa aurinko. Aamusta oli sumua kun lähdin lenkilleni. Eilisen iltapäivälenkkini päätteeksi ihmettelin, kun pukkasi oikein kunnon hikeen; kotona totesin, että lämpömittari näytti lämpöasteita olevan yli kymmenen. Tänään ei aivan samoille lukemille päästy, mutta aurinko virkisti mieltä siitäkin edestä.

 

Tänään kävin kuvaamassa Kronogårdenin koulua, jota ollaan kovaa vauhtia jo purkamassa, vaikka kesällä vielä kyseltiin oliko suomi seura kiinnostunut käyttämään koulun tiloja. Joskus osaa ruotsalainenkin kunnallinen byrokratia olla nopsa. Koulu oli, niin kuin muutama päivä sitten mainitsin, nuoruuteni koulu täällä Ruotsissa. Ensimmäisestä koulupäivästäni en muista muuta kuin, että suomen kielen opettaja esitteli minut Askolle, josta tuli paras kaverini koko nuoruuteni ajaksi ja pidämme harvakseltaan yhteyttä vieläkin. Voi kai sanoa, etten ollut kovin innostunut täkäläisestä koulun käynnistä kas kun ummikkona en siitä oikein mitään ymmärtänyt. Matikan tunneilla toki sain numeroista selvän ja siellä viihdyinkin. Liekö johtunut vastenmielisyydestäni koulua kohtaan vai sen homevaurioista, kun usein sain päänsärkykohtauksia. Kerran ruotsinkielen tunnilla opettaja kysyi, kun vaivaa valitin, että halusinko lähteä käymään "systerin" luona. Ruotsia olin oppinut jo sen verran, että ihmettelin mitä apua pikkusiskoltani vaivaan löytyisi ja kieltäydyin tarjouksesta. Viikkoja myöhemmin minulle selvisi, että koulun sairaanhoitajaa kutsuttiin "systeriksi".

 

Maailman finanssimaailman keskuksen Wall Streetin touhuista riittää tutkimista antropologeillekin. Alan tutkija Karen Ho toteaa tyhjentävästi, että Wall Streetin väki elää hyvin palkatussa neuroosissa. Siinäpä meille köyhille syytä sääliin.

 

Suomalaiset kokevat kuulema itsensä ylipainoiseksi - kukapa ei - no Britneyllä ei nettitietojen mukaan ole niitä ongelmia, vartalo on kuin kaksikymppisellä. Aika hyvin, eihän hän ole kuin... kaksikymmentä jotain.

 

Maanantai 26/10 Aamupäivä.

 

Juuri kun olin lähdössä aamulenkille alkoi satamaan vettä. (Seli seli...) Joten päätin jättää sen iltapäivään.

 

Lupasin perjantaina, että palaan torstain Göteborgin tapaamiseen tänään. No, nyt olenkin ehtinyt muutamaan kertaan laskea kymmeneen, eli kenties osaan pysyä pahemmin kiihtymättä. Niin, kokouksessa pähkäiltiin vähemmistökysymyksiä; Göteborgin päättäjät olivat pyytäneet vähemmistöjen edustajilta kolme konkreettista esitystä tarpeista ja malleja niiden ratkaisuksi. On todettava, että vähemmistö jo pelkkänä sanana tuntuu olevan kovin vieras ei vain päättäjille, vaan myös vähemmistön edustajille itselleen. Ainakaan Göteborgin kokous ei toiveita herättänyt. Omat edustajamme räpelsivät omissa pienissä kuvioissaan ymmärtämättä, että vuoden alusta astuva laki ja nyt jo voimassa oleva kielilaki antaa meille aivan uudet lähtökohdat ja tilaisuuden kohentaa asemaamme. Ruotsalaiset päättäjät - ymmärtäen kyllä tilanteen - käyttävät hajota ja hallitse menetelmää pyrkien menemään siitä mistä aita on matalin, eli toteuttamaan vain minimivaatimukset. Toki palaverissa saatiin sanotuksi se, että tärkeintä on Länsi Ruotsin kuntien liittyminen laajenevaan hallintoalueeseen. Sitä kautta olisi mahdollisuus oikaista nykyinen kieroutunut tilanne. Tämä pitäisi vähemmistöjen edustajienkin ymmärtää. Ehkä se vaatii perehtymistä asiaan.

 

Netti-Hesari kertoo, että Puola myy päästöoikeuksiaan. Lue tästä. Yrittänyt ymmärtää näitä(kin) asioita, mutta ei oikein mene jakeluun. Miten valvonta toimii yms. Muistaakseni joku vuosi sitten päästöoikeuksia oli mahdollisuus ostaa yksityisestikin. Eli jos olisi oikein paljon rahaa ja ostaisi maailman kaikki päästöoikeudet, mitä silloin tapahtuisi?

 

Perjantai 23/10 Illansuu.

 

Syksyn harmaus jatkuu, eikä eilinen tapaaminen Göteborgissa vähemmistökysymyksissä mieltä virkistänyt. Jotta ei menisi synkistelyksi palaan asiaan maanantaina.

 

Olo parani kylläkin aamusta, kun sain itseni lenkille; eli tein tavallisen n. tunnin reippaillun mäkeä alas ja ylös päättäen sen treenipaikalle, missä pinnistelin itseäni kiusatakseni ylimääräistä. Tätä menoa olen Tarzan-kunnossa ennen kesää.

 

Eilisestä sen verran, että kaupassa käydessä katselin ties monennenko kerran tyhjänä ammottavaa Fazerin-sinisen hyllyä; kohdalle sattui kaupan henkilökuntaa ja voitin ujouteni ja kysyin syytä hyllyn autiuteen. Valmistajan ja kaupan välillä on kuulema kinaa myyntihinnasta ja niin kauan kuin asia ei ole ratkennut ei mielisuklaatani Obsilla näy. Kertoessani asiasta illalla Leenalle tämä loihe ihmettelemään eikö kotikylästäni muka löydy kauppaa, josta kyseistä nautintoainetta löytyisi. Sammalsin puolustuksekseni, että kun ruukaan Obsilla kaupassa käydä niin... Hän sanoa täräytti, hänpä hakisi suklaata vaikka Jönkästä, jos sitä pitäisi saada. Pitäisiköhän tästä sitten lähteä Jönkkään?

 

Las Vegasissa on pelattu Monopolipelin maailmanmestaruudesta. Voitto meni Norjaan. Keväällä koulussa vekaroiden kanssa tuli pelattua peliä jonkun kerran, tosin näillä ei koskaan riittänyt innostusta pelata peliä loppuun asti; kuten ei minullakaan.

 

Britneylle kuuluu pelkkää hyvää. Sinkku nimeltä 3 noussut listan kärkeen kotimaassaan. Ja tiettävästi hän on sinkku myös itse. Mikä on tietysti toiveita herättävää.

 

Tiistai 20/10 Ilta.

 

Päivä oli sateinen ja harmaa; päätin odottaa iltaa ennen kuin ryhdyn päivittämään tätä sivua, muuten tekstistä olisi tullut vielä synkempää kuin mitä siitä nyt tulee.

 

Päivällä tein yrityksen lähteä ottamaan kuvia nuoruuteni koulusta, joka on saanut purkutuomion. Satoi vettä, joten yritys jäi yritykseksi. Eikä koulussakaan juuri ole kuvaamista - 60-luvun lopun DDR-läistä arkkitehtuuria parhaimmillaan. No, olihan se ensikosketukseni täkäläiseen yhteiskuntaan; vaikka kovin heikoksi se jäi. Suomalaisia kavereita löytyi iso jengi ja heidän kanssaan puhuttiin suomea ja ihmeteltiin ruotsalaisia ja odoteltiin, että täytettäisiin kuusitoista ja päästäisiin Saabille töihin. Koulu oli välttämätön paha. Vanhemmillamme oli kai haave muuttaa takaisin; lapset kuitenkin asettuivat tänne, aloittivat oman elämän, tuli lastenlapsia ja niin vain jäätiin.

 

Niin, tuo koulu. Asvaltoitua pihaa riitti parisataa metriä, rakennukset - kuten sanottu - kuin idän ihmeen parakkeja ja koulussa tuntui olevan koko ajan syksy ja maanantai ja viikonvaihteen muistelu ja sen odotus. Tytöt olivat kauniita ja salaperäisiä ja joka ikinen neljätoistavuotiaan seksiunelma. Jätkät olivat kovia; polttivat tupakkaa ja räkivät jalkojensa juureen, nauraa rähisivät murtunein äänin pikkukalle-vitseille. Se oli jautaa biisi löytyy muuten listojen listalta.

 

Britneystä oikein roppakaupalla uutisia: hänet on mm. äänestetty vuoden julkisäidiksi. Mahtoiko äänestys tapahtua Afganistanin vaalien yhteydessä, missä hän ehti myös olla ehdolla ja joita nyt sitten ollaan ottamassa uusiksi. Aivan muista syistä.

 

Maanantai 19/10 Iltapäivä.

 

Niin on vietetty nettivapaa viikonvaihde ja täytyy myöntää, ettei sitä suuremmin ollut ikävä - uskokaa tai älkää: elämää on netin ulkopuolellakin! No, olisihan siellä kätevästi käynyt keikkakalenterin tarkistaminen Jussin sivuilta, mutta päätetty oli päätetty. Että mitäkö tein? Jätettäköön netittömänä elämisen salat kertomatta netissä.

 

 Nettilehtiä selailtuani joudun toteamaan, ettei maailmalla nyt ihmeitä ole ehtinyt tapahtumaan. Täällä Ruotsissa näyttää yksi arvovaltaisista iltapäivälehdistä ryhtyneen Ruotsidemokraattien pää-äänenkannattajaksi. En ymmärrä selitystä, että "mielipideartikkelin tarkoituksena on rohkaista keskustelua Ruotsidemokraattien poliittisesta arvopohjasta". Kyseessähän on ilmainen mainos puolueelle. Lehdessä, joka väittää olevansa ainoa lehti Ruotsissa, joka ei julkaise kyseisen puolueen vaalimainoksia. Kannatanko sensuuria? En. Mutta eiköhän ne, jotka ovat kiinnostuneita "Ruotsidemokraattien poliittisesta arvopohjasta" löydä sitä ilman laajalevikkeistä iltapäivälehteäkin. No, kenties muut puolueet heräävät parantamaan työttömien, sairaiden ja muiden heikompiosaisten asemaa, kun Ruotsidemokraatit ensi vuoden vaaleissa nousevat valtiopäiville 5,3 prosentin kannatuksellaan.

 

Toinen merkki demokratian rapistumisesta? Suomen eduskunnan puhemies ja vahva suosikki tulevaksi tasavallan presidentiksi, kertoo, että kiinnostus kyseiseen virkaan hiipuu päivä päivältä. Ei oikein vakuuta vaalitaktiikkana.

 

Päästyäni netin ääreen alkoi myös puhelin soida. Kunnan virkamies soitteli ja kyseli minulta tietoja valtiopäivien päättämästä uudesta hallintoaluelaajennuslaista, joka astuu voimaan 1. tammikuuta 2010. Asiasta on tehty täälläkin kirjelmä kylän päättäjille. Kerroin mitä tiesin ja loput linkitin netin kautta. ;-)

 

Otsani kummasti nousemassa päälaelle. Pitäisiköhän seuraavan kerran tehdä tarjous Elviksen tukasta, joka näyttää olleen huutokaupan?

 

Perjantai 16/10 Iltapäivä.

 

Päätin, että omistaisin tämän päivän kirjauksen kevyemmille aiheille. Tiukkaa tekee - ulkona rätkii räntää, eikä maailman uutisistakaan tahdo lohtua löytyä. Aloitan tällä.

 

Näin influenssa aikoina käväistään ensin sairaalassa. Sairaanhoitaja sanoo iäkkäälle, hieman dementoituneelle mummolle: "Rouva saa nyt odottaa tässä hetken", johon mummo tokaisee: "Mä oon kyllä vanhapiika!"

 

Ootko käyny Porissa? Parikymppiset tytöt juttelevat: Tyttö 1: Me ollaan menossa Poriin. Siis mä luulin, että se on tosi kaukana. Mulla on siis tosi huono Suomen (maan)tieto. Tyttö 2: Joo niin mullakin. Mä siis tiedän suunnilleen missä Mikkeli on. Ja... Turku ja Tampere. Tyttö 1: Joo. Ja siis onko Porissa oikeesti mitään? Siis eiks siellä oo jotku festarit? Tyttö 2: Nii.

 

Koulutöitä? Kolme teinityttöä keskustelee koulusta ja puhe kääntyy johonkin ryhmätyöhön: "Tehdäänkö me se paritellen, vai?"
 

Kenen sukua? Kaksi tyttöä keskustelee: Tyttö 1: Onks haima sukunimi? Tyttö 2: Ei oo ku sisäelin. Tyttö 1: No mut onks haima kuitenki sukuelin?
 

Kypsyyttä. Kolmevuotias tyttö  tokasee kesken aikuisten keskustelun: "Meidän äiti on oikeesti ihan tuore, mutta aina kun se keskustelee isän kanssa puhelimessa, se sanoo, että on ihan kypsä.”

 

Tivolissa. Isä ja n. 3v tyttö tulevat pois lasten kummitusjunasta. Tyttö on naama mutrussa ja itkee, että pelotti. Noin kahdenkymmenen sekunnin päästä hän sanoo iloisena isälleen: "Mä haluan mennä uudelleen tonne itkemään!!!"

Torstai 15/10 Aamupäivä.

Keskustellut aamutuimaan Afganistaniin siskonpoikani kanssa. Eli netistä on hyötyä. Sodasta en tiedä. Demokratia on taitolaji. Pystytäänkö sitä aseilla, sotavoimin toiselle pakottamaan, siitä minulla on epäilyni. Demokratian on noustava ihmisten tarpeista, halusta siihen. Tosin sen saavuttaminen voi olla vaikeaa, mahdotontakin, kun vastassa on asein varustettu patriarkaalinen alistamiskulttuuri. Afganistanin tilanteesta on arveltu, että Natojohtoisten joukkojen täytyy jäädä sinne jopa 30:ksi vuodeksi. Tuntuu pitkältä ajalta, mutta ajatellessa viime vuosisadan eurooppalaista demokratiakehitystä, niin arvio tuntuisi aika realistiselta - tosin yllämainitulla varauksella. Kenties joukot voitaisiin vaihtaa islamilaisten valtioiden joukkoihin; ongelmana taitaa vain olla, ettei niin vakaata islamilaista valtiota löydy, josta sotilaita voisi Afganistaniin lähettää. Eli kyse on isommasta kuviosta: islamista ja sen olemuksesta. Ja tietysti länsimaiden suhteesta islamiin. Länsi-Euroopassahan on islamia värvätty uhaksi niin kotia, uskontoa kuin isänmaatakin kohtaan eli asialla ovat olleet kansallisuusaatetta lämmittävät liikkeet ja puolueet. Siis suo siellä vetelä täällä. Palaan asiaan.

Suomessa on julkaistu tutkimus, missä esitettään väite, että Suomi ikään kuin olisi Grönland-light. Samaa juroutta, taipumusta nostalgiaan ja uskonnollisiin herätysliikkeisiin sekä juopotteluun esiintyy molemmilla kansoilla. Asiasta tietty syntynyt kiihkeä keskustelu. Ainakin Suomessa.

Tiistai 13/10. Aamupäivä.

Eilen ilmeni, että ilmaisen itseäni epäselvästi. Joskus teen sitä tarkoituksella. Eli selvennykseksi: olen onnellinen. Sitähän ei oikeastaan saisi kertoa; se on kohtalon uhmaamista ja itku pitkästä ilosta jne. ja mitä niitä kaikkia sääntöjä ja asetuksia onkaan, joilla ihmistä pyritään masentamaan. Toki olen joutunut huomaamaan, että hyvää kun tapahtuu, niin sitten tulee vastavuoroisesti huonompaa. Kuulunee elämään. Nyt en välittäisi murehtia; tuntuu ettei siihen olisi aikaakaan; väittävät, että elämä on lyhyt.

Miksi sitten eilisen kaltaista synkkää tekstiä? Onnellisena sellaista uskaltaa kirjoittaa, kun tietää, ettei se vie mieltä kovin alas; tai jos viekin löytyy valon pilkahdusta. Syli johon painautua. Niin, olen maailman suhteen jonkinlainen peruspessimisti. Hullua ihmistä johtavat tyhmät johtajat, niin siitä ei voi hyvää seurata. Mitä tehdä? Vastustaa valtaa. Jos ei muuten niin pysyttelemällä hengissä. Kertesziä lainaten: pystyä elämään ilman uskoa, mutta säilyttää kuitenkin herkkyytensä rakkauden, taiteen ja inhimillisen ajattelun suhteen.

Viran puolesta osiota olen päivittänyt viimeisimmän, Göteborgissa pidetyn kokouksen muistiolla. Jatkossa ilmeisesti tulevat viiteryhmän kokoukset tapahtumaan yhdessä Göteborgin päättäjien kanssa, mikä mielestäni on selvä edistysaskel onhan Göteborg johtava kylä seudullamme, tosin ei vähemmistökysymyksissä, mutta näiden kokousten myötä siihen asiaan varmaan saadaan parannus.

Apropos johtajat. Netti-Hesari tietää kertoa, että Tampereen entinen kaupunginjohtaja on oikeudessa valehtelusta epäiltynä.

Valtaan voi kenties vaikuttaa täällä.

Maanantai 12/10. Aamupäivä.

Viikonvaihde meni keikkaillen, eilinen "lepäillessä", mikä tarkoittaa aivokuollutta olotilaa. Mikä ei välttämättä ole pahasta - onpahan maailman turha hälinä poissa.

Jotain kuitenkin suodattuu läpi ja jää kaihertamaan. Olivat taas polttaneet autoja Göteborgin getoissa. Kapinaa? Vakuutuspetoksia? Kenties sama asia.  Vakuutusmaksujen korotuksia luultavasti tiedossa. Ja kannatuksen nousua puolueelle, joka lupaa kuria ja järjestystä. Landskronaan ajellessamme liippasimme pari kertaa sen verran läheltä rannikkoa, että näkyi luksusveneitä riveissä ja mietin miksi köyhä polttaa köyhän omaisuutta. Laiskuutta? Pankkiherrojen bonusongelmiin on myös helppo ratkaisu: kerran vuodessa yksi johtajista suostuu vapaaehtoisesti seppukuun ja näin säästyneillä palkka- ja bonuskustannuksilla katetaan muiden herrojen ko. menot. Näyttävää tosi-tvtä myös.

Helppoa ei ole ollut Usama bin Ladenin lapsillakaan: isukki luki iltasatuina, kuinka tullaan hyväksi itsemurhapommittajiksi. Eilen, katsellessani dokumenttia Afganistanin "rauhanturvaoperaatiosta", jäin mieleen kuva koraanikoulun pojista, jotka maanisesti itseään keinuttaen opettelivat koraanin säkeitä ulkoa. Epäilen pedagogian aiheuttavan psykopatiaa.

Eh... Ylläkirjattua lukiessa saattaa tulla kuva ehken olekaan onnellinen.

Torstai 8/10. Aamupäivä.

Pyykit kuivumassa, iltapäivällä lähtö tuntemattomaan, joka kiehtoo. Sitä ihmisen elämä on - päivästä toiseen.

Aamulla, lähtiessäni viemään pyykkiä tuvalle ja samalla reissulla kauppaan ostamaan leipää ja tummaa suklaata, kohtasi hississä näky, joka hätkähdytti. Kohta vuosi sitten asennettiin ulko-oviin koodilukot, kun rappukäytävän seiniin ja hissiin ilmestyi töherryksiä. Todellisuutta ei pysty lukitsemaan ulkopuolelle.

Tänä syksynä kulunut kaksikymmentä vuotta siitä, kun Berliinin muuri murtui ja rautaesirippu väistyi ruostuneena. Täkäläisestä näkövinkkelistä katsottuna noiden historiallisten tapahtumien muistelu on ollut, sanoisinko, vaisuhkoa. Kenties odotetaan muurin murtumisen virallista vuosipäivää, 9. marraskuuta. Yhtenä syynä vaisuun riemuun on ehkä se, että par´ aikaa kituutetaan syvässä lamassa, joka kovin tahraa kylmän sodan voittajien kilpeä, puhumattakaan siitä, että laman lannistamiseksi on jouduttu käyttämään keinoja, jotka olivat tunnettuja... eh, juuri niin - siellä rautaesiripun toisella puolella. Jotkut hurjat ovat vannoneet jopa Marxin nimeen. Karlin siis. No, tietysti on kulunut liian vähän aikaa, jotta kommunistisen järjestelmän romahtamisesta voitaisiin keskustella kiihkottomasti. Venäjällä esimerkiksi on vaara päästä hengestään, jos neukkuaikaa menee arvostelemaan. Ja kovin kiihkeäksi käy Suomessakin keskustelu, kun aiheeksi tulee vuoden 1918 tapahtumat. Niin, kestänee jokunen vuosisata ennen kuin vuotta 1989 voidaan tarkastella historian armeliaassa valossa. Jos nyt historiaa silloin enää kukaan tutkii, tai siitä välittää. Yhden opin historia kuitenkin on antanut jo ajat sitten: suurvaltarakennelmat rapautuvat ja murenevat yksi toisensa jälkeen.

Päivän veikkaus: Shabtai Zisel ben Avraham. Vai kutsuuko akatemia häntä Robert Allen Zimmermaniksi? Ja me muut kuolevaiset Bob Dylaniksi.

Tiistai 6/10. Iltapäivä.

Aamulla katselin kuinka kuura oli koristellut naapuritalojen katot. Samassa lentää matalalla talojen yli hanhiaura matkalla kohti merta. Hämmentävän upea näky.

Suomesta kiirii tieto, että kouluihin haluttaisiin "mediakasvatustunti". Hankkeen takana ovat Mediakasvatusseura ja Viestinnän keskusliitto. Järjestöiden mielestä kriittinen median sisältöihin, arvoihin ja esitystapoihin pureutuva mediakasvatus kehittää myös tieto- ja informaatioteknologian käyttöä eri oppiaineissa. Ettei vain näidenkin järjestöjen takana ole poliitikot, joita media on ryöpyttänyt aika tavalla viime aikoina. Toinen ajatus, joka uutisesta heräsi oli, että onko Suomesta Ruotsin tavoin tulossa kaiken maailman tyhjänpäiväisten järjestöjen maa.

Salaliittoteoria sen kuin vahvistuu: influenssarokotteet ovat osoittautuneet lääketehtaille kultakaivokseksi. Esimerkiksi Suomeen tilattua rokote-erää, jonka arvo on n. 37 miljoonaa euroa ei ole edes kilpailutettu "kiire kun on". Täällä myös laitetaan rokoteostoshysteriaa kyseenalaiseksi. Debattikirjoituksessa huomautetaan mm seuraavaa: Sveriges regering och våra hälsovårdande myndigheter har beslutat att svenska folket ska massvaccineras mot svininfluensan. Vi ifrågasätter om detta är ett klokt beslut med tanke på att den nya influensan av allt att döma ger ett lindrigare sjukdomsförlopp med färre dödsfall än den årligen återkommande säsongsinfluensan. Vi tror att det finns andra, hittills icke redovisade, orsaker till att myndigheterna så kraftfullt pläderar för massvaccinering. Eli emme siis Sepon kanssa ole epäilyksiemme kanssa yksin. Backstreet Boys-yhtye on kuitenkin joutunut perumaan mainitun influenssan vuoksi promootiokiertueensa. Sanoiko joku: voisiko vähemmän välittää?

Maanantai 5/10. Iltapäivä.

Luen kirjaa, jollaisia harvoin sattuu kohdalle. Muistiini tosin ei ole luottamista, mutta väittäisin, että tämä on toinen. Edellinen oli Cees Nooteboomin Kaikkien sielujen päivä, nyt luen Imre Kertészin Kaleeripäiväkirjaa. En soisi sen päättyvän. Luultavasti se ei sitä teekään; onhan se oma kirja, lahjaksi saatu, joten voin palata siihen milloin haluan. Ja tehdä raskasta syntiä: lyijykynällä huomautuksia sivun laitoihin ja alleviivauksia. Suosittelen Kertészin lukemista kaikille. Varsinkin sellaisille ihmisille, joilla on maailmankuva valmis, ehyt ja ainoa.

Näitä miettien avasin netti Hesarin joka kertoi, että kirjailija Veikko Huovinen on kuollut. Tunnustan kernaasti velkani hänelle; varsinkin Holopais-hahmoni suhteen, "salaovela" huumori on se mihin itsekin pyrin lajia harrastaessani. Toistakymmentä vuotta sitten sain tilaisuuden olla tapahtumassa, jossa julkisuutta välttelevä Huovinen keskusteli haastattelijan kanssa yleisön edessä kirjoistaan. Hän paljasti, että oli keksinyt omasta päästään mm. muistaakseni Lampaansyöjissä esiintyvän rosvopaistikohtauksen, josta sitten on tullut kansallista ruokaperinnettä Suomessa. Jouduin kerran väittelyyn asiasta, jossa minulle vakuutettiin, että mainittu tapa valmistaa paistia olisi kovinkin vanhaa perinnettä.

Torstaina julkaistaan Nobelin kirjallisuuspalkinnon saaja. En voi väittää, että odottaisin tietoa - edes jännityksellä - toki se kiinnostaa. Nobel-kirjailijoista ei ole kukaan kolahtanut samalla tavalla kuin Imre Kertész. Hänen Kohtalottomuus teos löytyi tyttäreni muuttokasseista, tosin ruotsinkielisenä. Aloittelin sitä kesällä, mutta olen ymmärtänyt, että on kyseessä ikään kuin elämää suurempi lukukokemus, johon tässä haen voimia. Eh... pieni korjaus. Wislava Szymborskan runot kyllä kolahtavat - sillä lailla pehmeästi.

Lauantai 3/10. Aamupäivä.

Olen tässä pikkuhiljaa valmistautumassa keikalle lähtöön. Jussi ja Jonte tulevat hakemaan puolen päivän jälkeen ja suuntaamme kohti Skultunaa, missä säestämme illalla tämän vuoden Suomen tangokuningatarta Kaija Lustilaa. Eli tulla sinne.

Niin, olemme säestäneet ja tavanneet useita Suomen iskelmätaivaan kestotähtiä ja sitten myös niitä vähemmän valovoimaisia. Yhtenäistä heille kaikille, paria poikkeusta lukuun ottamatta, on ollut se, että ovat olleet kaikkea muuta kuin diivoja. Paras esimerkki kenties on Danny, jonka tapasin aivan ensimmäisillä keikoillani Jussin kanssa. Ennakkoluuloni tällaista "suurta tähteä" kohtaan olivat taivaita hipovia ja oli todella terveellistä huomata hän olikin miellyttävä, itsestään paljon antava ja toiset huomioon ottava ihminen. Opetti yhtä ja toista omasta itsestäni.

Suomessa suunnitellaan lakia, joka laittaisi tupakoitsijat niin ahtaalle, että tupakointi loppuisi ikään kuin itsestään. Tuntuu hieman toiveajattelulta. Kaikki kiellettyhän suorastaan houkuttelee harrastamaan, eli kiellot ja lait voivat olla kaksiteräinen miekka. Oma pössytteleminen rajoittuu Dalslannin korpeen, jonne lain pitkä käsi tuskin elinaikanani yltää. Tokihan Ruotsin on pantava paremmaksi, jos Suomessa moinen laki aikaan saadaan. Luultavasti jokaiseen tupakkaan asetetaan mikrosiru, jolla voidaan seurata savustellaanko sillä lainsuojattomasti

Aamun netti Hesarista löytyi otsikko: Jurnutus vaivaa ylämäissä. Piti napsauttaa otsikkoa, kun ajattelin, että kyllä minua henkilökohtaisesti vaivaa toisen jurnutus tasaisella, jos sitten myöskin alamäessä. Tosin en tällä hetkellä tunne montaakaan, joiden mainittu luonteenpiirre aiheuttaisi häikkää. Juttu oli autotesti. Renun kanssa olemme sen verran sinut, että pikkujurnuttamiset puolin ja toisin siedetään.

Britneyn uutta levyä kehutaan. Hienoa!

Perjantai 2/10. Aamupäivä.

Tänään äänestetään Irlannissa uudemman kerran hyväksyykö maa EU:n Lissabonin sopimuksen. Olen tästä aiheesta kirjoittanut useampaan kertaan aikaisemminkin, mutta en voi olla toistamatta: mikä on sellainen demokratia, jossa ei ole kuin yksi ainoa oikea äänestystulos? Voisiko tuolta suunnalta hakea syytä laimeaan kiinnostukseen EU:n parlamenttivaaleihin ja yleensä muihinkin EU kysymyksiin. Ja kuinka tämän mallinen demokratia on omiaan nostamaan äärikansallisten liikkeiden kannatusta?

Suomessa hallitus säilytti eduskunnan luottamuksen, kuinka sitten on kansan luottamuksen laita pääministeriä kohtaan, sitä päästään lahden toisella puolella mittaamaan vasta puolentoista vuoden päästä. Kenties on hyvä, ettei eduskunnan luottamusta kansan parissa testata Idolskisojen tapaan, vaikka Suomessahan tuohon ollaan pikavauhtia menossa. En siis todellakaan ole henkilövaalien kannattaja, muuta kuin presidentinvaalin kohdalla; eikä minulle ole avautunut tämä suomalainen vaalirahajärjestelmäkään, joka ilmiselvästi yllyttää korruptioon ja hämärähommiin kansanedustajien vaalirahoituksessa. Mielestäni ruotsalainen järjestelmä, jossa valtio rahoittaa valtiopäiväpuolueiden vaalitoiminnan - toki AY-liike ja työnantajien järjestöt kantavat oman rikkansa rokkaan - ja että täällä äänestetään puoluetta eikä jotain Big Brother-kisassa kunnostautunutta, on huomattavasti selkeämpi demokratian kannalta. Täällä kenties puhutaan enemmän asioista, kuin edustajan pärstäkertoimesta, tai hänen muista edesottamuksistaan.

Eilisessä lehdessä näin pikku-uutisen, että nettiyhtiöni yleisönpalvelusta vähennetään 90 työpaikkaa. Ehti käydä ajatus, että hyvästi laajakaistapuhelimeni olematon toiminta, kun tästä lähtien ilmeisesti täytyisi ottaa yhteyttä suoraan pääjohtajaan asian tiimoilta. Mutta kuinka ollakaan illalla puhelin yhdisti siihen ainoaan numeroon, johon sen tuleekin yhdistää.

Eilisestä kannattaa myös mainita sirkustemppuni: toilettipuuhat, pukeutuminen ja matka kaupungille kännykkä korvalla.

Keskiviikko 30/9. Ilta.

Niin on syyskuukin lopuillaan. Alkoi kesässä, päättyi talven tuntuun. No, kevääseen ei ole kuin puoli vuotta.

Hollywoodilainen kotirouva saanut keskustelun laineet pärskimään koto Ruotsissa. Täällä mielestäni ajatuksia herättävä mielipidekirjoitus aiheesta. Onko todellakin niin, että täytyy olla jonkin sortin julkkis jotta saa äänensä kuuluviin? Jokin aika sitten täkäläinen puoluejohtaja - kalastellakseen oikean laidan ääniä - valitteli että "tavallinen kansa" ei pääse ääneen, kun "eliitti" - vasemmistolainen sellainen - määrää mistä keskustellaan. Tavallinen on vain kovin tulkinnanvarainen asia. Se mikä toisella on tavallista voi olla toiselle kovin epätavallista. Itselleni esimerkiksi on vähemmistökysymykset tuiki tavallisia, mutta jollekin toiselle ruotsalaiselle ne eivät sitä ole. Olisiko niin, että "tavallisuus" koostuu suuresta joukosta "epätavallisuuksia"? Eräs seikka, joka näissä "keskusteluissa" ja "väittelyissä" mieltäni hämmentää on se, että niissä ei tunnuta pääsevän puusta pitkään. Naista ollaan taas vaihteeksi häätämässä nyrkin ja hellan väliin, kun maailman talous näyttää siltä, ettei se ratkea muuten kuin että naiset luovuttavat työpaikkansa niitä paremmin tarvitseville. Ikään kuin kukaan ei huomaisi, että sinkkutaloudet ovat kasvava luonnonvara. Tai kenties tämäkin asia huomataan, mutta ei yhtä aikaa edellä mainitsemani asian kanssa. Eli siis maailma on muuttunut; enää ei eletä yksineuvoisessa heteromaailmassa, jonka ainoa ja oikea tavoite on perhe, punainen tupa ja bemari pihassa. Vai onko niin, että noita jankkaamisia käydään vain näyttääkseen, että "keskustelua on" ja että noista asioista on helppo olla montaa mieltä? Mieltä jää kaihertamaan, että missähän sitä yhteiskuntaa kehittävää ja kritisoivaa keskustelua sitten oikein käydään?

Tiistai 29/9. Ilta.

Eilisestä raportista unohtui mainita hirvikärpästen hyökkäys sienimetsässä. Tuntuivat iskevän joutilaisiin, tai ainakin siis niihin joille ei sienet osuneet eteen. Kaivelin ötököitä pitkin iltaa hiuksistani, ei edes sauna tehonnut niihin ja viinan ottokin jäi sattuneesta syystä vähemmälle, eli sen tehoa ei tullut kokeiltua. Hirvikärpäsiin siis.

Suomen pääministerikuviot sen kuin menevät sekaisemmaksi. Pudotuspeli on tosissaan käynnissä. Kuten aikaisemmin mainitsin Jyrki Virolaista lainaten: muualla pohjolassa ja kenties Euroopassakin olisi pääministeri jo eronnut tällaisen sählingin jälkeen. Mutta ei niin huonoa, etteikö jotain hyvääkin. Opin tätä rupeamaa seuratessa uuden sanan: Tuppeen sahattu koivulankku. Jyrki Virolaisen blogista: "Tuppeen sahatulla koivulankulla tai -laudalla tarkoitetaan talvella kaadettua koivua, jonka annetaan olla tukkina ennen sahaamistaan kesäkuun alkuun saakka. Tällä metodilla koivu "päästää jännityksiään." Tuppeen sahatun laudan reunoja ei tasata, vaan puun rungon alkuperäinen pinta jätetään näkeviin. Kyseinen lauta on hieman kalliimpaa kuin tavallinen lauta."

Nettilehdet tietävät kertoa, että Berliinin eläintarhan julkkis, Knut jääkarhu, ujosteli eka treffeillään. Tunnistan tunteen. Morsmaikku Gianna läppäisi päin näköä, mikä tietysti myös varmaan laittoi Knuutti-pojan harkitsemaan homman järkevyyttä. Ota nyt naisista selkoa.

Esim. Britney oli unohtanut jokin aika sitten rintaliivinsä ulkoillessaan Los Angelesissa tietää nettimedia kertoa. Liekö dementia alkanut vaivata?

Maanantai 28/9. Ilta.

Raportti Dalslannin reissusta. Sepon kanssa ratkoimme saunan päälle sikainfluenssan mysteerion: mitään influenssaa ei olekaan. Lääketehtaat haluavat vain myydä tuotteitaan ja siihen nyt sitten on ilmeisesti valjastettu puoli maailmaa. Suunnittelimme myös omaa weppikameralähetystä juuri näistä saunan jälkeisistä sessioistamme, joista ilman muuta tulisi hitti ja hilut himaan. Voitonvarmuus kostautui: hävisin Leenalle biljardiottelun, jossa oli kovin paljon pelissä. Tosin olen vienyt jo asian kansainvälisen biljardiliiton ratkaistavaksi, sillä onhan kyseessä ilmiselvä sääntöjen tulkinta kysymys: hänhän ei voittanut vaan minä hävisin. Niinkin kun biljardissa voi käydä. Perinteisen maailmanmestaruuskisan ratkaisevan ottelun voitin edes ymmärtämättä sitä. Syy oli yksinkertainen: oli keikka alla ja ajatukset siinä kuinka sanoin kuvaamattoman kaunista on herätä toisen sylissä. Ai niin - tätä kaikkea ennen olimme käyneet iltapäivällä kantarelleja etsimässä, tai keräämässä - sekin on hieman tulkinnanvaraista; toiset keräsivät, minä etsin ja löysin kuin löysinkin. Sunnuntaina seurasi myös perinteisiin kuuluva vaellus riippusillalle, joka ei johda mihinkään. Maalikylään palattuamme poikkesimme syömään Babyloniin, missä tarjoilija Linda ilmoitti, että tyttäreni Emilien juttu oli paikallisen aviisin lauantainumerossa. Eli syönnin päälle etsimään auki olevaa lehtikioskia jollainen toki löytyi. Myyjä katsoi hieman ihmeissään, kun ostin vinon pinon lehdykäistä ja vähältä piti ettenkö olisi alkanut syytä selittämään. Poikkesimme Kimin luona kahvilla, jonne jätin osan lehdistä, sitten seurasi kiertoajelu Trollhättanissa, Leena kun asusti täällä kultaisella 70-luvulla, tosin vain muutaman viikon, mutta kuitenkin. Tunnisti jopa OK huoltoaseman. Sitten olikin aika eron hetken. PS. en tainnut edes siivota turhaan.

Lauantai 26/9. Aamu.

Renu reppana sai jatkoaikaa. Elämä voittaa. Oikeasti voin hyvin. Tukeudun ajatukseen, että huonot asiat saavat meidät huomaamaan, kuinka hyvin asiat meillä on. Tämä tietysti on valtavan itsekkäästi sanottu. Nyt haluan kuitenkin nauttia. Hyvin voiminen aiheuttaa minussa outoja ilmiöitä. Siivoan.

Amerikoissa pidetty G-20 kokous, missä Ruotsikin on saanut olla mukana EU:n puheenjohtajamaana. On syntynyt keskustelu siitä ajaako G-20 maat YK:n ohi. YK:n vaikutusmahdollisuudet tuntuvat olevan hupenemassa; päätöksenteko tyssääntyy viimeistään turvallisuusneuvoston pysyvien jäsenmaiden veto-oikeuksiin; päätöslauselmien noudattaminen on ollut vähintäänkin lepsua. Meneillään oleva talouskriisi ja päälle painava ilmastonmuutos vaatisivat globaalisia, reippaimpia; luultavasti jopa rajumpiakin otteita. Ongelmana on vain se, että maassa kuin maassa politiikan teko on äänestäjäkunnan liehittelemistä ja tälle globaalisuus viheltää metrikaupalla hilseen yli.

Eh... nyt keventämään. Nuori mies hurautti rekalla ojaan männä viikolla harrastaessaan onaniaa ajellessaan. Woody Allen on osuvasti todennut, että itsetyydytys on seksiä ihmisen kanssa, jota todella rakastaa, mutta itserakkaudellakin lie rajansa.

Britneystäkin on uutisia oikein roppakaupalla. Hän on saanut lastensa huoltajuuden takaisin ja homma on mukavasti silleen, että se on jaettua ex-miehen mikä-hänen-nimensä-nyt-olikaan? kanssa. Jossain näin maininnan, että uutta levyäkin pukkaa markkinoille eli eikun paranee.

Omalta kohdaltani lähden parantamaan oloani entisestään Dalslantiin.

Torstai 24/9. Iltapäivä.

Renu ressukka on parasta aikaa verstaalla viimeisellä (?) tuomiolla ja odottelen tietoa siitä. Tuo tunne tuli, kun aamulla pirssini suostui lähtemään käymään ja kulki moitteettomasti aina verstaalle asti, missä sitten vaikeni.

Eilen luin arvovaltaisesta Dagens Industri-lehdestä, että yksin jäävän tulisi tienata 50 000 kr/kk ekstraa säilyäkseen onnellisena. Tuohon tietysti tulisi pyrkiä. Siis sekä lisätienastiin ja onnellisuuteen. Tiedä sitten kuuluvatko ne yhteen. Taitaisi tulla sellainen ryysis töitten kanssa, ettei onnellisuudelle jäisi aikaa. Mikä ehkä voisi olla onnellinen ratkaisu. Henk. koht. koen olevani aika onnellinen, vaikkei 50 000 kruunua tahdo kertyä tuloiksi kuin kerran puolessa vuodessa. Kenties en tiedä onnellisuudesta mitään. Olen sitä vaikka se on tieteellisesti mahdotonta.

Suomessa näyttäisi olevan ainakin pääministerin paikka tuota pikaa avoimena. Tosin, kun on kyse suomalaisesta politiikasta, on vannomatta paras. Jyrki Virolainen mielestäni sanoo mielestäni aika hyvin asiasta: Selvää on, että kaikissa muissa länsimaisissa demokratioissa maan hallitus olisi vastaavanlaisessa tilanteessa - vaalirahoitusskandaali - jo ajat sitten vetänyt johtopäätökset ja eronnut. Blogista voi lukea mistä oikein on kyse.

Huomenista lähtien eletään yli varojen. Eli se tarkoittaa, että ihmiset ovat kuluttaneet loppuun kaikki luonnon tänä vuonna tuottamat uusiutuvat luonnonvarat. Laskelma perustuu tutkimuslaitos Global Footprint Networkin mittauksiin. Kuinkahan paljon huideltaisiin yli varojemme, jos pyrkisimme tieteellisesti todistettuun onnellisuuteen?

Tiistai 22/9. Ilta.

Ollut niin paljon hyvää, että pakko oli tulla takapakkia. Eli eilen jäi auto kaupungille, saatiin kuitenkin työntämällä käyntiin ja pääsin ajelemaan kotiin. Seppohan se taas tietysti auttoi ja päivemmällä Mira, eli olen enemmän kuin kiitoksen velkaa. Jälleen kerran. Tänään sitten tuli jatkoa, soittelin kitaraa kuulokkeet korvilla ja session päätteeksi nousin laittamaan kitaraa sohvatuolille makuulleen ajattelematta kuulokkeiden johdon pituutta ja räps - poikki pistokkeen juuresta. No, kuulokkeet olivat vanhat ja teipillä pariin kertaan korjatut, joten ei harmittanut nyt niin mahdottomasti, mutta jos ei pikkuhiljaa ala tapahtumaan parempaa niin tiedä mitä tästä tulee.

Bensan hinnasta olen jonkun kerran tullut maininneeksi. Tänä aamuna luin netti Hesarista, missä asiantuntija ilmineerasi, että öljyn hinta tulee nousemaan - jahka tästä nousukauteen taas tie löydetään - niin, että bensan hinta tulee huitelemaan kahta euroa, siis täkäläisessä rahassa n. 20 kr litra. Vaihdoin sitten ruotsalaiseen lehteen missä toinen tietävä meinasi, että öljyä on markkinoilla ylen määrin, joten hinta tulee puolittumaan vuoden vaihteeseen mennessä. No, tässähän on tietysti kyse kahdesta eri asiasta, nousukausi tuskin jouluksi ehtii, mutta kas kas, iltapäivällä oli ääni muuttunut tälläkin puolella lahtea: öljyn hinta tulee nousemaan. Illan arviota en ole malttanut vielä hakea; ajattelin jännittää tuonne kymmenen hujakoille, jolloin yleensä käyn viimeisen kerran tsekkaamassa maailman menoa nettilehdistä.

Kyllä tässä meinaa tulla huoli. Pitääkö siirtyä Britneyn kanssa kuukausi raportointiin, ovat uutiset niin vähissä.

Perjantai 18/9. Aamu.

Pyykit koneessa, eli tässä on tovi aikaa ennen kuin ne pitää laittaa kuivumaan ja suunnittelin lähteä siitä sitten reippailemaan.

Eilen näyttivät Euroopan-liigan matseja ja niissä todellakin toimi tuomareita päätyrajan takana. Isommin he eivät otteluun puuttuneet; tarkoitus onkin, että toimivat päätuomarin apuna - kuitenkin olin huomaavinani, että heillä oli rauhoittava vaikutus maalialueen tapahtumiin. Sivurajatuomarithan ovat myös nykyisin aktiivisempia tuomarityöskentelyssä, mikä myöskin mielestäni on selvää plussaa. Nykyfutis on huomattavasti nopeampaa kuin entivanhaan ja kuusi silmäparia (Euroopan-liigan kymmenen) näkevät enemmän kuin kaksi.

EU-väki on päässyt yksimielisyyteen pankkien bonusjärjestelmien rajoittamisesta. Puheenjohtajamaan toimesta todetaan, että on nurinkurinen tilanne, kun pankkien voitot ovat yksityisiä, mutta tappioita maksamaan värvätään veronmaksajat. Tuohon ei ole muuta huomauttamista, kuin että kovin kauan kesti tällaisen yksinkertaisen totuuden ymmärtäminen. Toivon mukaan jarrumiehiä löytyy n. kymmenen vuoden kuluttua, kun taas menee kovaa.

Eilen olin virkani puolesta Göteborgissa palaverissa, missä intergraatio- ja tasa-arvoministeriön virkailija Kaisa Syrjänen Schaal esitteli uutta, ensi vuoden alusta voimaan astuvaa, vähemmistölakia Göteborgin päättäjille. Göteborgin tuore kunnan-neuvos Anna Johansson toimi tapaamisen puheenjohtajana. Paikalla oli myös aluehallinnon vähemmistöpoliittisen viiteryhmä edustajia, sekä ruotsinsuomalaisen yhteistyöelimen väkeä. Kovin suurella riemulla eivät Anna Johansson & co ottaneet vastaan Syrjänen Schaalin selvitystä, mitä uusi laki pitää sisällään. Tuttu valitus vaivoista ja vastuksista kuului, mutta uusi sana - vähemmistö - kylläkin oli opittu ja sointui hyvin suussa. Ruotsinsuomalaisen delegaation edustaja ei mielestäni myöskään ollut pekkaa pahempi, kun voivotteli kuinka päättäjien kanssa palaveeraaminen on ollut kymmenen vuotta tyhjän vääntämistä. Nyt on uusi tilanne: uusi vähemmistölaki on astumassa voimaan - Göteborgin vinkkelissä vielä sekin, että on uutta, kenties avarakatseisempaa väkeä, kaupungin johdossa; eli tilaisuutta pitäisi käyttää hyväksi: unohtaa menneet ja ryhtyä tarmokkaasti ja rakentavasti tekemään töitä vähemmistöaseman saamiseksi myös tälle kulmalle. Mielestäni göteborgilaisilla on nyt tuhannen taalan paikka; Anna Johansson totesi palaverin päätteeksi, että hän kaipaisi rakentavia ja konkreettisia tavoitteita vähemmistökysymyksissä. Jos ja kun Göteborg liittyy laajennettuun vähemmistöhallintoalueeseen on sillä suuri merkitys myös meille pienemmissä kylissä asuville.

Keskiviikko 16/9. Iltayö.

Jalkapallo, tuo jumalien lahja mitään ymmärtämättömälle ihmiskunnalle, on ottanut jälleen askeleen kohti universaalista totuutta ja oikeudenmukaisuutta. Eurooppaliigan otteluissa on otettu - tosin kokeiluluontoisesti, mutta tästä se lähtee - käyttöön avustajatuomarit, jotka toimivat maalien takana. Heidän tehtävänään on pitää jöötä maalialueen tapahtumista, jotka usein nykyisten kulmien ja vapareiden johdosta ovat melkoista vääntämistä ja paitojen repimistä. Olen asiasta jo pitemmän aikaa usein keskustellut, paitsi Dalslannissa yleisissä maailman parannus sessioissa, mutta myös kesken kiihkeimmän ottelun tuoksinan. Vihdoinkin on rukoukseni kuultu.

Vähemmän tärkeääkin on maailmalla tapahtunut. Amerikkalainen kotirouva on todennut, että ruotsalaiset miehet ovat traagisia, kun omistautuvat lastensa vaipan vaihtoon ja ovat muutenkin kiinnostuneita tasa-arvosta. Hän kenties pitää jalkapallosta? Ai niin, eihän amerikoissa tämä taidemuoto ole suosittua, vaan siitä geenimanipuloitu belgian blue käsipallo-variaatio. Aiheeseen kenties liittyen: sairasvakuutuskassa toteaa, ettei raskaana oleminen ole sairaus. Toisaalta, jos raskauden aiheuttama rasitus muodostuu työesteeksi tulisi lääkärin osasta kuvata asia niin, että estyneisyys ilmenee. Näin määräävät säännöt ja asetukset. Ehkä kyseinen virasto voisi tehdä valmiit kaavakkeet tämän asian tiimoilta, samoin kuin kuoleman sairaille syöpäpotilaille, käsipuolille jne.

Ah, oih - viimeinkin uutisia Britneystä: itsepäiset huhut - onko niitä muunlaisiakin? lepsut? - tietävät kertoa yh-äiti olisi järjestänyt tekaistuja koe-esiintymisiä miespuolisille tanssijoille löytääkseen uuden miehen. Eikun tanssikursseille.

Tiistai 15/9. Ilta.

Kuuntelin Sisuradion klo. 16.00 lähetyksen. Uutisten jälkeen ohjelma jatkui hieman kompastellen, mutta siinä oli asiaa, olihan ollut valtiopäivien avajaiset, joten oli helppo antaa anteeksi. Toimittajat pääsivät kysymään valtiopäiväedustajilta mitä mahtaa tapahtua suomenkielen hallintoalueen laajentumiselle. Toivoa antoi, kun eivät haastellut eivät olleet tyytyväisiä nykytilaan, jossa hallintoalue muistuttaa yksihuoltaja Svean lanteiden ja yläkropan suojaksi kietaistuja kangastilkkuja. Nouseeko asia sitten vuoden päästä olevien vaalien teemaksi on kenties paljolti kiinni myös meistä ruotsinsuomalaisista itsestämme. Sisuradion studiossa ollut asiantuntija jaaritteli itsestäänselvyyksiä toimittajan itsestään selviin, vastaukset sisältäviin kysymyksiin. Mielenkiintoista olisi ollut kuulla vaikka miksei Ruotsissa muiden pohjoismaiden tavoin ole oikeistopopulistista puoluetta. Onhan esimerkiksi Norjassa sellainen stortingetin toiseksi suurin puolue. No kenties jatkossa... Ohjelma-aikaa oli parisenkymmentä minuuttia jäljellä, niin toimittaja toteaa olevansa kolmatta kertaa kyydissä ja että seuraisi kymmenen minuutin aukko...

Ammattinsa osaavistaan innostuin sen verran, että soitin nettifirmaani ja kuinka ollakaan laajakaistapuhelin yhdisti. Tosin vastaileva automaatti ei tunnistanut numeroani, vaikka olin sen kuuliaisesti naputellut; joka myös on laajakaistani osoite. Niin - on jäänyt mainitsematta, että saamani uusi modeemi toimi vielä kehnommin, kuin entinen; epäilyjä herätti välittömästi sähkökoskettimen vääntynyt piikki. Värkki on lähdössä takaisin sinne mistä tulikin, ajattelin odotella jonkun päivän lähettämisessä; sainhan itsekin ihmettä tovin varrota. Jaa, että miten kävi? Korjaajia on tulossa tämän viikon aikana kaistaani kohentamaan.

Nytpä alkaakin olla aika valmistautua jumalanpalvelukseen. Besiktas kohtaa Manchester Unitedin Champions Leaguen ensimmäisellä kierroksella.

Maanantai 14/9. Iltapäivä.

Perjantaina kävin kaupassa, unohdin ostaa kahvia; tänään unohtui maito. Alkaa mennä usko kahvin muistia virkistävään vaikutukseen. Vai olisikohan kyseessä ns. "blondi-ilmiö"? On monenlaista mielessä, niin vähemmän tärkeät putoaa päästä. Pänniäkin meinaa. Perjantaina saamani modeemi toimi vielä huonommin kuin entinen, jonka otin uudelleen käyttöön. Keräillyt tässä pikkuhiljaa rauhaisaa mieltä keskustellakseni asiasta nettifirman kanssa.

Perjantaina kirjoittelin vuosipäivistä; jälleen on yhden aika. Huomenna on tullut kuluneeksi vuosi Lehman Brothers-pankin konkurssista, joka laukaisi maailman laajuisen talouskriisin. Vuosipäivän kunniaksi EU komissio ennustaa unionin olevan nousemassa taantumasta. Siihen kai on uskottava. Tähän ikään eläneenä ja yhden ja useamman talouskriisin nähneenä ja kokeneena jotenkin odottaisi, että taloustouhuihin saataisiin järkeä, mutta se lienee liikaa vaadittu - niin kuin muidenkin asioiden kanssa, joiden parissa ihmiset ovat puuhastelemassa.

Usama bin Ladin antanut kuulua itsestään. Liekö Britney muuttanut samaan luolaan jalkavaimoksi, kun hiljaisuus hänen ympärillään jatkuu?

Perjantai 11/9. Ilta.

Taasen on historian havinaa päivämäärässä, tosin terrorismin vastaisen sodan puurouduttua partioinniksi Afganistanin ja Irakin erämaihin itsemurhapommittajia peläten, on tämä syyskuun yhdestoista, sen muisto, muuttunut jotenkin harsoiseksi - epätodelliseksi.

Niin, vuosi on muistopäiviä täynnä. On isän- ja äitienpäivää, Aleksin Kiven ja Nobelinpäivää, joulua ja juhannusta; syntymäpäiviä... yritäpä niitä sitten pitää mielessä. Päivän lehdessä kirjailija Sofi Oksanen väittää: ilman muistoja ei ole identiteettiä. Niinkö se on? Hän tosin esittää ajatuksensa puhuessaan totalitäärisistä valtioista; Venäjällä kuulema ollaan ajamassa läpi lakia, joka kieltäisi oman maan arvostelun. "Suuri Isänmaallinen sota" lienee yhtä totta tämän päivän Venäjällä, kuin taannoisessa Neuvostoliitossa. Siinäpä identiteettikriisiä kerrakseen, kun on syntynyt Venäjällä ja puolustaa Neuvostoliittoa.

Täällä kotomaassa suunnitellaan, että opettajille maksettaisiin parempaa palkkaa, jos ja kun he saisivat oppilaitaan onnistumaan kokeissa. Jotkut ovat ehähtäneet esittämään samaa palkkausjärjestelmää bussikuskeille aikataulun noudattamisesta ja lääkäreille hoidon nopeuttamisesta (eikös sitä jo jossain yritettykin?) ja potilaiden hengissä pysymisestä. Aamulla lenkillä käydessäni kuuntelin radiosta moderaattipolitiikkoa, joka kannatti uutta opettajien palkkausjutskaa ja mitä pitemmälle juttua kuuntelin sitä vakuuttuneemmaksi tulin, että opettajilla ei taitaisi liietä juuri aikaa opetukseen, kun olisi yritettävä täyttää normia, ukaasia ja raporttia siitä kuinka opetus sujuu.

Meinasi unohtua mainita: uusi modeemi saapui vihdoin ja viimein. Sen toiminnasta en mene takuuseen.

Britney huolestuttaa - ei yhtään uutta uutista kohta viikkoon.

Keskiviikko 090909. Aamu.

Niin, tuo maaginen numerosarja, joka toistuu kerran vuodessa kadotakseen vuonna -13. Tänään mennään kihloihin, naimisiin - joku kenties eroaakin. Numero seitsemän on onnen luku, kolmetoista epäonnen, numerosarja 666 puolestaan liitetään pahuuteen. Meniköhän kukaan naimisiin päivämäärällä 060606? Kenties joku paholaisen palvelija - jos he nyt naimisiin menevät. Maailmasta löytyy nk. numerologian harrastajia, jotka uskovat syntymähetken numerosarjan ja ihmisen nimien kirjaimista muodostuvan numeroyhdistelmän kertovan ihmisen kohtaloista. Tulevaisuuden ennustamista ovat harrastaneet useat valtakuntien johtajat - se kun olisi helpottanut hallitsemista. Nykyjohtajat tuntuvat touhottavan ilman minkäänlaista tietoa tulevaisuudesta, vaikka esim. talouskriisien kohdalla voisi tietoa hakea menneisyydestä, sieltä löytyy roppakaupalla esimerkkejä miten ei saa tehdä.

Mainitsin viime viikolla Suomessa käytävästä oikeudenkäynnistä Jussi Halla-ahoa vastaan. Eilen hänet tuomittiin käräjäoikeudessa sakkoihin uskonrauhan häirinnästä. Tänään tuli tieto, että hän tähtää ensi vuonna eduskuntavaaleihin. Kuinka ollakaan.

Poimintoja muusta uutisvirrasta: Ruotsin poliisi vaatii tiukempia rangaistuksia seksinostajille, kun puolestaan housuasusta tuomittu sudanilaisnainen on vapautettu vankilasta.

Tänne ehtii vielä laittamaan nimensä.

Entäpä Britney? Yllättänyt. Laulamalla livenä keikalla. Niin sitä pitää.

Maanantai 7/9. Ilta.

Vieläkin olen odottavalla kannalla. Modeemia ei kuulunut perjantaina, eikä tänään. Tekisi mieli vaihtaa firmaa, mut se mitä olen kuullut muista nettiyhtiöistä ei paljon innosta: suo siellä vetelä täällä. Tämä yksityistäminen ja "henkilökohtainen valinta" on johtanut vain kusetukseen: palvelu ei pelaa ja puhelimesta ei löydy numeroa millä ilmoittaa se.

Viikonvaihteen vietin, kuten kerroin perjantaina, Dalslannissa. Siellä nettihuolet huuhtoutuvat saunassa, tai viimeistään parvekkeella konjakin ja sikarin kera. No, tuli kylläkin lähetettyä tekstareita ja puhuttua puhelimessa ja uhottua biljarditaidoilla kenties liikaakin. Sen aika näyttää.

Afganistanin vaaleista kantautuu tieto, että joissakin vaalipiireissä istuva presidentti Karzai on saanut enemmän ääniä, kuin äänestäjiä on ollut. Demokratiaa kenties sekin. Uutinen ei kerro oliko Britney äänestäjien joukossa.

Perjantai 4/9. Aamupäivä.

Odotan. Tänään pitäisi tulla modeemi, jolla kenties laajakaistapuhelimeni alkaisi viimeinkin toimia moitteettomasti. Odotan iltapäivää; siskonmies pääsee töistä ja lähdemme kohti Dalslandia. Saunomaan, parantamaan maailmaa ja ratkomaan mestaruutta biljardissa. Ja nauttimaan oluen tai kaksi.

Netti Hesari tietää kertoa, että The British Library julkaisee internetissä äänten kokoelmansa. Aivan yhdellä istumalla äänitteitä tuskin jaksaa kuunnella, sillä niitä on arviolta 2000 tunnin edestä, eli reippaan kuukauden ajaksi - yötä päivää. Äänitteiden joukossa on kuultavissa kuinka puutuholainen nakertaa ikkunan karmia, minkä mielenkiinnolla huomioin. Eli kuten suomalainen asian oivallisesti ilmaisee: kyllä ääntä maailmaan mahtuu.

Asiaan kenties liittyen Hesarista voi lukea, että kaimani Frederik aikoo jäädä eläkkeelle. Reetuhan on pitkän päivätyön tehnyt viihdemusiikin parissa, keikkavuosiakin kertynyt 45, eli taitelijaeläke olisi kovastikin paikallaan; tiedä häntä sitten mitä arvon päättäjät miehen meriiteistä taiteen saralla tuumivat. Toki hänellä kestotähtenä on ollut varmasti viisautta laittaa keikkapalkkioista jotakin sukanvarteenkin vanhuuden varalle.

Poikasena tuli, kun näitä Ilkkoja esiintyi taiteilijanimillä useampikin, haaveiltua paitsi laulajanurasta myös omasta tähtinimestä. Tuota nimeä en muista (kiitos armelias unohdus), mutta silloin en voinut kuvitellakaan, että kannoin sisälläni alter egoa nimeltä Holopainen. Nimeään vaihtoi myös tämän päivän biisin laulaja.

Tähdistä puheen ollen: alkaakohan Britneyn tähteys hiipua, kun ei ole yh-äidistä kuulunut mitään uutta vuorokauteen.

Torstai 3/9. Ilta.

Suomen suunnasta kuuluu kummia. Audin myyntijohtaja lentää kuin leppäkeihäs virastaan tuumailtuaan naisista ala-arvoiseen tyyliin. Kenties ent. kotimaa on pikkuhiljaa siirtymässä sivistysvaltioiden joukkoon. Ihan oikeasti hämmentää, kun vuosikymmenien tasa-arvoon pyrkiminen ei ole tuottanut parempaa tulosta. Naiset ovat yhä edelleen jäljessä miestä keskituntiansioissa ja vieläkin usein törmää sovinistisiin kommentteihin; ei vähiten nettipalstoilla. Kenties on kyse geeniperimästä irtipääseminen, joka vie aikaa.

Suomessa käydään myös oikeudenkäyntiä uskonrauhan rikkomisesta ja kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Syytettynä on Jussi Halla-aho, vuosi sitten Helsingin kaupunginvaltuustoon perussuomalaisten listoilta valittu tohtorismies. Hän on laukonut yhtä ja toista vähemmän älykästä somaleista tavoitteenaan saada aikaan keskustelua Suomen pakolais- ja maahanmuuttopolitiikasta. Itseäni näissä keskusteluissa - käydäänhän sitä tälläkin puolen lahtea - hämmentää kuinka siihen vedetään mukaan pakolaisten rikollisuus. Rikollisuus on rikollisuutta, eikä sillä ole mitään tekemistä maahanmuutto- ja pakolaispolitiikan kanssa. Toinen juttu on sitten se kuinka pakolaisten syrjäytyminen, työttömyys jne. mahdollisesti johtaa rikoksen teille, mutta sekään ei kuulu maahanmuuttopolitiikkaan vaan nähdäkseni sosiaali- ja työllisyys sellaiseen. Sitäkin olen pitemmän aikaa ihmetellyt, kuinka sivistyneistö, tohtorit yms. jo 30-luvulla oli kiimassa "vahvoihin johtajiin". Eikö lukemalla viisastukaan, vai onko luettu vääriä kirjoja?

Britneyn ent. aviomies on tietojen mukaan paisunut kuin pullataikina. Sitähän se teettää kun vaimo jättää. Tai sitten ei.

Tiistai 1/9. Aamupäivä.

Tulihan se sade sieltä kun aikani odotin. Eli illallakin jäi lenkki tekemättä, mutta suurempia omantunnontuskia en kanna - en ole mikään tiukkapipoinen kuntoilufriikki. Toki olen huomannut, että lenkit kohentavat oloa ja olenpa saanut pudotettua muutaman kilon pois painostanikin, mikä myös tuntuu. Asiaan liittyen kävin viime viikolla ostamassa elämäni ensimmäiset verryttelyhousut, eli kenties jonkinlaista vakavuutta harrastukseeni on tullut.

Kenties ihmettelette perhoskuvien runsautta. Onhan siihen yksinkertainenkin selitys, jonka mainitsin jokin päivä sitten: elokuun alun lämpö herätti perhoset lentämään ja niitä eksyi tänne asuntoonikin. Ovat kauniita väreiltään ja jotenkin niiden lento - ja tämä ei ole mitenkään omaperäinen ajatus - muistuttaa ihmisen hoipertelua elämän läpi. Minulle perhoset tuovat mieleen myös edesmenneitä ystäviä; perhosten lähentelyt koen viesteinä heiltä. Ainakin se lohduttaa. Tänään tulee kuluneeksi vuosi ystäväni Juhan poismenosta, kenties lenkkireissullani kohtaan perhosen.

Tänään on kulunut myös 70 vuotta toisen maailman sodan syttymisestä. Isäni joutui tuohon savottaan juuri armeijan käyneenä 30. päivä marraskuuta, piti lomaa keväästä 40 kesään 41 palatakseen sitten Lapinsodasta kotiin. Aikuistuttuani ymmärsin, että tuo rupeama selitti yhtä ja toista isästäni. Pasifismiani tuo ymmärtäminen ei ole poistanut. Kenties olen vanhemmiten tullut kyynisemmäksi. Siis, jos ihminen vielä viime vuosisadan sotakatastrofien jälkeen uskoo sodan olevan ratkaisu, niin hän on hullu.

Viran puolesta osiota olen päivittänyt viimeisimmän aluehallinnon vähemmistöpoliittisen viiteryhmän kokouksen muistiolla. Muistiosta ilmenee mm. että kuluvan kuun 17. päivä järjestetään Göteborgissa tapaaminen, missä Göteborgin kaupunkia informoidaan uudesta vähemmistölaista. Viiteryhmän jäsenet osallistuvat tapaamiseen.

Kevennykseksi linkki lempisanomalehteeni tässä. Sieltä löytyy kaikki mitä maailmasta tarvitsee tietää.

Maanantai 31/8. Keskipäivä.

Laiskaksi haukkuvat vaikka mitään en ole tehnyt. No, tällä kertaa täytyy myöntää, että syitä hain, ettei tarvitsisi lähteä lenkille. Jäin odottamaan sadetta, jota ei vieläkään ole tullut. Lupaan käydä lenkillä illalla.

Juuri, kun olin selvinnyt Axevallan koitoksista oli jo seuraava keikka; tosin kotikylässä vain ja sehän on hieman toista luokkaa kuin parin päivän rupeama kesätapahtumassa. Väkeä kapakka täynnä, synttärisankareita pitkä liuta ja meno sen mukaista. Sunnuntaiksi olin sopinut tapaamisen, josta ei ole kokemuksia oikeastaan ollenkaan. Omasta mielestäni meni aika hyvin. Ainakin tuntui hyvältä.

Tutkailin päiväyksiäni enkä löytänyt mainintaa siitä, että olen hankkinut uudenlaisen nettijutskan, johon kuuluu laajakaistapuhelin. (Tarkkaavaiset lukijani tässä asiassa korjatkoon, jos muistan väärin) Alku oli hankalaa, mutta sain kuin sainkin netin toimimaan; puhelin tuotti hilsettä: kuulokkeessa kohisi koko nettiavaruus ja puolet maailmankaikkeudestakin. En ole hanakka valittamaan, mutta nyt tein. Nettiyhtiön palvelusta tuumattiin joopa joo, on jotain häikkää linjoissa, tullaan parin päivän päästä korjaamaan. Perjantaiaamuna makselin laskut ja tein muutakin virallisempaa netin kautta ja itseeni tyytyväisenä vaihdoin msn:n otsikkoa ja nautin elämästä. Iltapäivästä tuli tekstiviesti, missä nettifirma ilmoitti että työt oli tehty ja riensin laittamaan netin päälle huomatakseni, että se oli onnistuttu korjaamaan pois. Meinasi harmittaa. Soitin netinpitäjälle jonottaen puoli tuntia saadakseni vastauksen, eipä se netti juuri toimi, kun ei ole yhteyttä. Ja että korjaaja lähtee liikkeelle. Meni ilta tuli yö. Lauantaiaamuna kokeilin saada nettiä käyntiin laihoin tuloksin. Keikalla Jussi neuvoi kokeilemaan koneessani olevaa nettipalvelinkorjaajaa, eilisten muiden kiireiden vuoksi en ehtinyt ryhtymään asiaan ennen kuin tänä aamuna ja vautsi vau netti alkoi pelata. Puhelimen toiminnasta en ole varma. Tänne on yritetty soittaa, mutta yhteyttä ei synny; kännykkääni kyllä pystyn soittamaan, mutta sepä ei juuri lohduta. Eli nyt kirjaukset kirjattu ja ryhdyn selvittämään puhelimen toiminnan saloja.

Perjantai 28/8. Aamupäivä.

No niin, alkaa olla palautunut viime viikonvaihteen koitoksista (olisi syy hitauteen orastavassa (?) vanhuudessa, vai jossain muussa? ;-)) ja edessä jo uusi ja outo. No, eiköhän se tästä. Muistaakseni maininnut, että omaan nuoren hölmön sydämen, joka ilman muuta avittaa tällaisissa tilanteissa.

Maailman menoa en sattuneesta syystä ole ehtinyt juuri seuraamaan. Tämän aamun lehti tietää kertoa, että Unkarilla välit kiristymässä naapurimaittensa kanssa, kun maa perää näissä maissa asuvien unkarilaisvähemmistöjen oikeuksia. Eli kansallishenkinen ruutitynnyri kytee yhä edelleen Euroopassa. Suomessa puolestaan yritysjohtajat ovat tempaisseet Karjalan palauttamiseksi takaisin Suomelle. Jopa DN on huomioinut asian. Täältä löytyy mielestäni asiallinen kirjoitus samasta asiasta. Imre Kertész kirjoittaa esseissään, että muurin murtuminen ei johtanutkaan Unkarissa "porvarilliseen vallankumoukseen"; porvaristo kun oli kitketty natsien ja kommunistien toimesta olemattomiin; jos sitä nyt juuri oli ollutkaan feodaalisessa Keski- ja Itä-Euroopassa. Eli "proletarian diktatuuri" jatkuu yhä edelleen ryöstökapitalismin muodossa. Heilurin liike on keinahtanut 1800-luvulle, erona kenties vain se, että kapitalistit eivät tiedä mitä vallallaan tekisivät vastustajan puutteessa. Työväenliike - mitä siitä on enää jäljellä - on antautunut toistelemaan palkkapussi- ja kansallisia termejä. Räikein heilurin liike, tai oikeammin liikkumattomuus on nähtävissä Venäjällä, missä Gorbatsovin aloittama demokratia liike on palautunut/jähmettynyt tsaari-stalinistiselle linjalle. Venäjä on sitten 1600-1700-luvulta lähtien ollut suurin "eurooppalainen kysymys". Sen kasvavaa valtahegemoniaa vastaan ovat taistelleet vuoroin Ruotsi, Ranska, Itävalta-Unkari ja sen jatkumo Saksa; kukin vuorollaan häviten. Venäjän sisällyttäminen eurooppalaiseen kehitykseen on tämän maanosan kohtalonkysymys. Kuka ensimmäisenä ehdottaa yleiseurooppalaisen konferenssin järjestämistä, missä selvitettäisiin yhdessä Euroopan pelisäännöt mm. kielellisten vähemmistöjen osalta?

Eh... menipäs. Eikun keventämään: Britney on tosi teolla tekemässä poliittista karriääriä. Paitsi, että hän on pyrkimässä USA:n pressaksi, (mitä palstanpitäjä erityisellä lämmöllä kannattaa) on hän ehähtänyt sekä äänestämään, että olemaan valittavana Afganistanin äskeisissä presidentinvaaleissa. Nuorena sitä ehtii.

Keskiviikko 26/8. Aamupäivä.

Eilen oli palaveri aluehallinnon päättäjien luona. Kuten vieraskirjassani mainitsen, että herrojen kanssa marjassa käynti vaatii määrätynasteista hulluutta. Hallitus on tehnyt päätöksen, että vähemmistökielten hallintoaluetta laajennetaan ensi vuoden alusta koskemaan Mälarinlaakson aluetta ja että muutkin, tämän alueen ulkopuolella olevan kunnat voivat vapaaehtoisesti liittyä mainittuun hallintoalueeseen. Eilisen tapaamisen tulos oli sama kuin keväälläkin: halutaan saada enemmän informaatiota jne. Mielestäni tässä tilanteessa olisi aluehallinto voinut laittaa vireille oman selvitystyön mitä hallintoalueeseen liittyminen merkitsee käytännössä taloudellisesti ja hallinnollisesti. No, 17. päivä syyskuuta on infopalaveri Göteborgissa, missä hallituksen virkamiehet ovat kertomassa valtiopäiväpäätöksen merkityksestä. Jotenkin on tunne, että vähemmistökysymyksissä ollaan unohdettu ajattelu tyystin. Nykyinen järjestely muistuttaa risumajaa, jossa ei löydy suojaa sen enempää sateelta kuin tuuleltakaan. Perusongelma on yksinkertainen: vähemmistöltä puuttuu poliittinen vaikutusvalta, esimerkiksi puolue, joka ajaisi meidän asioita. Nykyisten valtiopäiväpuolueiden ohjelmissa eivät vähemmistökysymykset kovin korkealla tärkeysjärjestyslistoilla ole. Eli siihen suuntaan täytyy tulevana vaalivuonna vaikuttaa.

Lehdet tietävät kertoa, että Marilyn Monroen yläpuolella oleva hautapaikka olisi vapaana. Paikan entinen omistaja on siirtänyt miehensä tomumajan muualle. Ei kai vain ollut mustasukkaisuutta?

Maanantai 24/8. Aamupäivä.

Jaha, teen rohkean yrityksen päivittää sivua viikonvaihteen Axevallan Kesä keikkarupeaman jäljiltä. Aamulla herättyäni tein inventaariota mitä kaikkea Axevallaan unohtui. Aivot sinne ainakin tuntuu jääneen, ajatustoimintani on olematonta (mikä teille lukijoille ei tule mitenkään uutisena, mutta itseäni se aina jaksaa hämmentää) ja sydämestäkin taisi jäädä aimo pala - syystä, jonka kerron kenties joskus myöhemmin. Noustessani sängynlaidalle istumaan huomasin, että jalatkin mahtoi jäädä viimeistään lauantaina esiintymislavalle, missä sen päivän aikana ehti seisoa useammankin tunnin. Rivien välistä saa lukea, että oli todella mukavat juhlat. Töitähän siellä oltiin tekemässä, mutta ehdin perjantai-iltana pyörähtämään pari kertaa tanssimassakin. Tainnut mainita aikaisemminkin, että sehän on minulle harvinaista herkkua, kun tulee enimmäkseen oltua tanssittamassa. Juu - meinasi unohtua... perjantain työrupeamasta sain Axevallan kylähullun tittelin, mitä aion kunnialla kantaa. Kenties voisi ottaa Skaran kuntaan yhteyttä ja kysyä, josko nuo tuosta alkaisivat palkkaa maksamaan ja vaikka järjestäisivät vielä virka-asunnonkin. Axevallan Kesän menoa voi näin jälkikäteen kuunnella täällä.

Jaa-a. Mitä vielä? Berliinin MM-kisoja ei siis viikonvaihteessa päässyt seuraamaan, ei edes eilinen keihäsfinaali jaksanut innostaa. Berliinin olympiastadion viehätti, tulihan siellä käytyä Berliinin reissullamme. Stadion on sisäpuolelta - käsittääkseni sitä on uudistettu - kauniimpi kuin ulkoapäin. Ulkoasuhan on A H:n märkäunelma, eli siis kovin kuivan näköinen.

Keskiviikko 19/8. Yö.

Alkukesästä kaipailin perhosia. Oikuttelevat ilmat saivat pelkäämään pahinta, että ne tekisivät hallaa perhoskannalle. En ole mikään perhosten asiantuntija, en tiedä miten säätila vaikuttaa perhospopulaatioon; laitoin vain merkille, että niitä esiintyi tavallista vähemmän. Pelkoni oli turhaa. Lenkkireittini varrella kasvava takiaispelto on ollut viime viikot yhtä perhosten kirjoa: neitoperhoja, amiraaleja, nokkosperhoja ja tietysti sitruuna- ja kaaliperhosia. Tänään sattui kamerani löytämään suruvaipan, jota olen vuodet etsiskellyt turhaan. Perhonen ei löytynyt kukkaniityltä vaan aloin ottamaan kuvaa puusta, jonka oksille oli ripustettu lenkkikengät ja muovikassi ja siinä se oli... Eikä lähtenyt liihottelemaan tiehensä niin kuin monet muut lajikumppaninsa, joita takiaisten kukinnoista olen yrittänyt saada kuvatuksi. Miksi perhoset? En tiedä. Ehkä ne kiinnostavat laulajan sanojen vuoksi: "onhan täällä jonkun verran kaunista katseltavaa"; ehkä sen vuoksi, että ne ovat aina silloin tällöin viemässä tanssiin.

Täkäläisen autotehtaan kohtalosta on kehkeytymässä poliittinen jupakka. Hallitus ei lähde lainaamaan puuttuvaa 3 miljardin summaa tehtaan toiminnan varmistamiseksi. Kenties sitä rahaa tarvitaankin työttömäksi jäävien korvauksiin. Muutoin Ruotsin työmarkkinoilla vannoskellaan työpaikkavalmentajien nimiin. Jokin aika sitten luin, että yrityksiä, jotka asiaa harrastaa on n. tuhatkunta. Virallisen työnvälityksen tehtävä on välittää työttömiä työpaikkavalmentajien pakkeille. Tekisi melkein mieli sanoa, että keisarilla ei ole vaatteita, mutta ilmeisesti asian laita on niin, että kaikki muutkin ovat sen jo huomanneet; nyt vain eletään näin.

Britney on aloittanut presidenttivaalikampanjansa, johon voi tutustua täällä. Kannatan tietenkin asiaa enemmän kuin täydestä sydämestäni ja täten ilmoittaudun olevani käytettävissä Britney for president Ruotsin osaston tehtäviin, mitä ne lienevätkin.

Sunnuntai 16/8. Iltapäivä.

Sain perjantaina sen verran aikaiseksi, että kävin vuokraamassa dvd-filmejä ja vietin illan itseäni hellien, tai mitä se nyt oli. Filmeistä yksi oli hömppä, mitä nyt Liam Neeson nosti hieman tasoa, toista ei auttanut edes Robert De Niro, takakannen lupaama Hollywood satiiri jäi kovin köykäiseksi. Kehuttu Frost/Nixon-raina menetteli; olin kylläkin odottanut, että itse haastattelukohtaukseen, sen taustoihin jne. olisi käytetty enemmän aikaa, mutta kuten sanottu menetteli. Muistaakseni olen nähnyt myös Oliver Stonen Nixon-leffan, mutta taisi mennä jälkiä jättämättä, muistikuvat ovat kovin hataria.

Olisikohan syynä orastava altzeimer? Aloitellut jälleen juomaan kahvia, kun luin että tuo jalo juoma kuulema ehkäisisi muistin pätkimistä. Alku ei oikein vakuuttanut, kun olohuoneeseen siirryttyäni huomaisin, että olin unohtanut kahvikupin keittiöön.

Sain luettua Imre Kertétszin esseekokoelman valmiiksi. Saman aikaisesti luin Bohumil Hrabalin, tsekkiläisen satiirikon En alltför högljud ensamhet kirjan. (suom. Liian meluisa yksinäisyys alkup..Příliš hlučná samota). Hämmentävin lukukokemus pitkään aikaan. Ei pelkästään siksi, että siinä seikkailtiin jälleen Prahassa ja Spalenakadulla, vaan siksi, että kirja on tyhjentävin kuvaus ns. kommunistisen järjestelmän mielettömyydestä, jonka olen lukenut. Kertétsziä en ole sulattanut vielä valmiiksi. Juuri etsin nettidivarista kyseistä esseekokoelmaa, mutta ei näytä olevan. No, voihan kirjan lainata uusiksi. Yksi esseiden pääteema: kuinka Eurooppa (ja miksei pitkälti muukin maailma) itäblokin hajottua jäi ikään kuin tyhjän päälle; kaikki oli muuttunut, mutta kuinka, mihin suuntaan, tai oliko suuntaa lainkaan? Kertétsz esittää terävän huomion siitä kuinka Itä-Eurooppa ikään kuin peruutti takaisin 20-30-luvulle kansallisen huuman äärelle. Palannen asiaan.

Netistä tietoja kaivellessani sattui silmään, että tänään on Elviksen kuolemasta tullut kuluneeksi 32 vuotta. Asia, jota en muistanut ;-) päivän biisiä valitessa.

Ruotsissa paljon mainostettu miljoonia tahkoava blogikirjoittaja onkin lähemmän tarkastelun tuloksena netonnut n. 7000 kr/kk. Tyhjästä on paha nyhjästä.

Torstai 13/8. Ilta.

Luen parasta aikaa Imre Kertétszin esseekokoelmaa Det landsförvisade språket - Kieli maanpaossa. Siinä hän pohdiskelee mm. "kansallisuutta", mitä on itsekin tullut moneen otteeseen mietittyä. Olipa asiasta kovat väittelytkin aikoinaan vuosi sitten menehtyneen tuttavani kanssa. Hän vannoi kovasti suomalaisuuden nimiin, kun minä taas en asiasta ollut - enkä ole - läheskään yhtä varma - varsinkin, kun nykyinen dna-tutkimus on osoittanut, että suomalaisuus, tai mikä tahansa -laisuus on kovin venyvä ja häilyvä käsite. Suomea puhun, lukeminen on jäänyt netin varaan, kun suomenkielisten kirjojen lainaaminen saatikka ostaminen on työn takana. Kuitenkin se, että puhun ja kirjoitan suomea ei mielestäni tee minusta suomalaista - olen sitä paitsi Ruotsin kansalainenkin, mikä sinänsä on pelkkä teknillinen yksityiskohta, jolla ei ole asian kanssa mitään tekemistä, mutta tulkoon mainituksi. Mitä suomalaisuus on? Kertész esseissään käy kansallisten tunnusten kimppuun, osoittaen kuinka Natsi-Saksan ja 30-luvun "kansallishenkinen" kielen käyttö on tehnyt ruskehtavan väljähtyneiksi esim. sellaiset käsitteet kuin "koti" "maa" ja "isänmaa". Hän kirjoittaa: "on vain oltava asuttava paikka". Tuohon sanapariin liittyy ehkä tämän hetken ja tulevaisuuden suurin ongelma: mistä löytyy asuttava paikka ilmaston muutoksen, uskonnollisten äärimmäisyysilmiöiden ja sotien keskellä?

Netistä luin että Les Paul on kuollut. Hän oli legendaarinen kitarasuunnittelija, joka antoi nimen Gibsonin yhdelle kitaramallille, joka on kaikkien (okei, no lähes kaikkien) kitaristien unelma. Minunkin. Ja unelma on toteutunut.

Meni vähän synkäksi. En lupaa mitään, mutta jospa huomenna saisin aikaiseksi vähän keveämpää viikonvaihdetta kohden.

Tiistai 11/8. Aamupäivä.

Kuten tarkkaavaiset lukijat kenties ovat laittaneet merkille, olen hankkinut Facebookin. Mistä aiheutui monenlaista: kyseisen nettijutskan käyttäjämäärä ylitti 250 miljoonan rajan (odottelen tässä palkkiota asiasta), Bill Gates kyllästyi hommaan saatuaan 10 001:n kaveripyynnön (en tunnusta) ja nuoriso pettyi lopullisesti Lärvikirjaan, kun sinne tunkee kaikenmaailman ikäloppuja.

Eilisen päivän Göteborgs Posten lehti kyselee pääkirjoituksessaan onko häpeäpaalu palaamassa takaisin. Netti kun käy sellaiseenkin. Esimerkiksi seksuaalirikoksista tuomittujen tietoja ripustellaan laittomasti ja joissakin maissa jopa laillisesti nettisivuille. Ystävältäni kuulin, että Boråsin surmatyön tunnustaneen nuoren miehen (ystäväni tytär tunsi hänet) netissä olevaan valokuvapäiväkirjaan oli kirjoitettu mitä törkeämpää tekstiä ja uhkailuja. Eli lynkkausmentaliteetti vaikuttaa olevan leviämässä. Netissä, nimettömyyden suojissa, sitä on helppo harrastaa. Joku aika sitten kertoi muutama julkkisblogaaja lopettavansa nettikirjoittelun, kun palaute palstoille oli ollut haistattelua ja siitä alaspäin. Asiasta nousseen keskustelun kommentit eivät nekään älyn säihkeellä häikäisseet. Toki taitaa olla niin, että julkkisblogaajat keräävät lukijoikseen ja kommentoijikseen ihmisiä, jotka haluavat paistatella julkisuuden valokeilassa nuo heille suodut 15 sekuntia.

Löytyy netistä hyvääkin, kuten esim. tämä, tämä ja tämä.

Nettilehdet tietävät kertoa, että Italian pääministeri on kehottanut valtiollista tv-kanavaa myönteisempään uutisointiin hallituksen toimista. Miten se Obelix sanoikaan? Hulluja nuo roomalaiset.

Perjantai 7/8. Aamu.

Pyykit koneessa ja kun saan ne kuivumaan lähden lenkille, jonka kesto on suunnilleen sama kuin kuivumisaika, eli palatessani voin poimia puhtoiset vaatteet kotiin vietäväksi. Muutenkin on päivä täynnä touhua, lupauduin ystävälleni kakkoskuskiksi, kun ei oikein luota autoropposeensa; pitäisi viedä väkeä Vänernin rannalle kauniista kesäpäivistä nauttimaan.. (En kylläkään ymmärrä mitä apua minusta on, jos auto alkaa piiputtamaan; no, voin soittaa siskonmiehelleni Sepolle, jonka puoleen itse aina käännyn, kun on auto-ongelmia). Reissun jälkeen onkin sitten aika paistaa kuuluisia Kessun lihapullia, joita en ole päässyt tekemään sitten juhannuksen 2006:kohan se oli? Yksinäisessä taloudessa ei niitä viitsi ihan joka toinenkaan päivä alkaa vääntämään. Ystävälleni ja hänen perheelleen olen luvannut tarjota näitä eksoottisia harvinaisuuksia. Saa sitten nähdä miten ne onnistuvat, aikaa - kuten sanottu - edelliskerrasta on. No, sitruunapippuria sopivasti niin a vot. Illalla sitten odottaa keikka Babylonissa, eli eikun sinne!

Madonna piipahtanut Suomessa konsertoimassa, mikä lienee ainakin vuosikymmenen tapaus siellä päin, ellei enemmänkin. Etukäteiskirjoittelussa ja sitten oman maan konsertin kommenteissa on sama ilmiö mikä näkyy täälläkin päin: artisti X:n maailman kiertue alkaa tahmeasti ja jatkokonserteistakin raportoidaan, että ne kulkevat rutiinilla, kunnes hän pääsee Ruotsiin (tässä tapauksessa Suomeen) ja sitten onkin toinen ääni kellossa. Toki on hyvä, että maailman artistit löytävät tiensä Suomeen, ettei heidän tarvitse siinä asiassa tuntea enää pikkuvelikompleksia; jokunen vuosikymmen sitten käytäntöhän oli se että huippubändien maailmankiertueet, eivät Ruotsia idemmäksi Euroopassa kulkeutuneet.

Jaha, alkaakin olla pyykit valmiina ja palsta täytetty. Eli tämmöstä tällä kertaa.

Maanantai 3/8. Iltayö.

Päivän Hesarissa uutinen: Ilkan tulos kääntyi nousuun. Piristi kummasti. Ihmetytti kyllä mistä ne sen olivat onkineet tietoonsa. Toinen mielenkiintoinen uutinen kertoi Usalaisesta oluesta, jonka käyttämiseen oli apuna 45 miljoonaa vanha hiiva. Pitäisiköhän vaihtaa merkkiä? Sitä muuten olen mietiskellyt tosissanikin, kun lempiolueni hinta on kivunnut kipurajan tuntumaan. Laatu tietysti maksaa ja Urquellia juodessa ei tarvitse pohdiskella juoko mahdollisesti olutta.

Uutistarjonta näin kesäaikaan on kovin köyhää. Suomessa intoillaan siitä, että presidentti on saanut puhelun avaruudesta... Itse olin iloinen, kun Emilien ja Kimin isoveli Aki Suomen Kuopiosta otti yhteyttä msn:llä aamusta kehuskellakseen kalasaaliillaan. Ja mikäs oli kehua komea oli kirjolohi.

Ruotsissa keskustellaan hallituksen uusimmasta älyväläyksestä työcoacheista, joilla kymmentä prosenttia huiteleva työttömyys pitäisi saada tokenemaan. Kokemusta asiasta on. Vuosi sitten ihmettelin itsekseni coachia kuunnellessa, että kuinka silloiset n. miljoona työmarkkinoiden ulkopuolella olevaa saataisiin mahtumaan vapaina oleviin n. 50 000 työpaikkaan. Taikasana oli henkilökohtainen kirje. Ja samaa lääkettä kuuluvat tarjoavan vieläkin. Oikeasti asia hyödyntää vain paperiteollisuutta, tosin sitäkin vähenevässä määrin, kun työpaikkoja voi hakea sähköpostin ja muiden nettivempaimien kautta; sekä akateemisen koulutuksen saaneita, joiden työttömyyttä coachijutskalla yritetään hillitä.

Toki asiaakin on netistä löytynyt. Hannu Marttilan, Hesarin kirjallisuusarvostelijan, blogista löytyy mielenkiintoista luettavaa niille jotka ovat kirjallisuudesta kiinnostuneita.

Perjantai 31/7. Aamupäivä.

Vierähtänyt viikko edellisestä kirjauksesta. Käväisin alkuviikosta Dalslannissa parantamassa maailmaa ja siirtymässä jälleen vallitsevaksi maailmanmestariksi sekä biljardissa, että Dartin killer-pelissä. Siinäpä meni voimat niin, ettei ajatuskaan jaksanut liikahtaa. Tänään aamusta päätin, että ryhdyn päivittämään ja sain homman alullekin, niin tuli ilmoitus, että olisi treenit Axevallan soittoja varten; kas kun on sopiva harjoitteluilma: vettä pudottaa taas kunnolla. Eli nyt sitten pitäisi kiiruusti, jotain älykästä tähän raapustaa.

Aamun netti-Hesari tietää kertoa, että taantuma on vähentänyt riitoja. Siis kuluttajariitoja. Jutussa todetaan tyhjentävästi, että ostamisen väheneminen vähentää myös niistä riitelemisen. Kas kummaa. Kuinkahan taantuma vaikuttaa muuhun riitelemiseen? Voisi kuvitella kiristyvä talous laittaa esim. parisuhteen koitokselle. Läheltä olen kokenut tilanteen - kultaisina 90-luvun lamavuosina - kun ongelmaksi muodostui se, että tuloja oli liian vähän ja menojen karsiminen ei tullut kuuloonkaan. Aiheutti tiettyä takakireyttä.

Suomessa ollaan Afganistanin yhteenottojen jäljiltä sotaisalla tuulella. Helsingin kaupunginjohtaja on julistanut lokkisodan. Surmatöihin ei - ainakaan näin aluksi - ryhdyttäisi, vaan pyrittäisiin estämään lokkien pesimiset ja sillä estää lokkien oleilu mm. Kauppatorin läheisyydessä. Ymmärtääkseni lokit ovat lintuja, jotka osaavat lentää ja vielä kaiken lisäksi urbanisoituneet niin, että hankkivat ruokansa sieltä mistä helpoimmin saa, eli pesimisen esto ei kenties asiassa juurikaan auta, kun linnut osaavat lentää hyvälle ruokapaikalle pitempienkin matkojen päästä.

Lauantai 25/7. Ilta.

Muutamaa hetkeä ennen keikalle lähtöä. Tulla sinne! Babyloniin siis.

Sen verran kapinallista piti olla, että piti jättää lääkekuurin viimeinen tabletti ottamatta. Kovis hä? Periaatteesta lääkkeistä perusta, mutta nythän oli kyseessä sellainen pöpö ettei siitä päässyt muuten eroon. Edellisen kirjauksen tekeminen oli aikamoista takkuamista ja käynyt mielessä, että olisikohan lääkkeillä ollut tekemistä sen kanssa, kun ei ajatus tahtonut juosta. Toki se tahtoo tökkiä muutenkin, mutta viime viikon se oli tosi tervassa. No, nyt on kuurit takana ja eikun odottelemaan ajatuksen säihkettä.

Lukenut Jaan Kaplinskin lyhytromaani teosta Ögat/Hektor (alkuper. Silm/Hektor). Sekin on piristänyt mieltä; käsittelee aiheita, joita itsekin olen usein mietiskellyt gnostisuutta ja jumalan ja ihmisen välisiä ihmeellisiä kiemuroita. Suosittelen. Palaan kenties asiaan, kun olen lukenut kirjan valmiiksi.

Suomessa keskustellaan onko maa sodassa vai ei. Afganistanissa ruotsalaisten apuun ehättäneet suomalaiset Isaf-joukot, joutuivat ampumaan kovilla ja kuolettavin seurauksin. Virallinen taho niin Suomessa kuin Ruotsissa puhuu rauhan turvaamisesta. Joukot kuitenkin ovat Afganistanin hallituksen tukena, jota vastaan taistelee eri talibaniryhmittymiä. Tutkija Charly Salonius-Pasternak kuitenkin huomauttaa, että tilanne maassa täyttää sisällis-sodan tunnusmerkit ja silloin siellä olevat hallitusta tukevat joukot ovat osapuolena konfliktissa. Eli pitäisiköhän kaivaa vanha kunnon ajopuuteoria taas käyttöön.

Suomesta kantautuu myös tieto, että tietokoneet tunnistaisivat ihmistä paremmin tämän tunteet. Kyseessä oli ääninäytteillä tehty koe, missä siis kone pärjäsi ihmistä paremmin. Tosin vihan ilmaisun tunnistamisessa ihminen löi koneen. Tämähän on tuttu ilmiö kotosaltakin: kone ei ymmärrä vaikka sille sen takkuillessa kuinka päästelee ärräpäitä.

Torstai/perjantai 23-24/7. Ilta/yö.

Miettinyt koko päivän mitä tälle sivulle kirjoittaisi. Tein jo synkän aloituksen, mutta pyyhkäisin pois, jospa sittenkin jotain muuta. Ollut kyllä synkkä päivä, kuutisen tuntia pudotti vettä lähes trooppiseen tapaan, tai no reippaasti kuitenkin. Eli mieli ei oikein mettä keitä.

Reippailu jäi tältä päivältä, tosin se oli suunniteltuakin; tänään kun oli muuta menoa: kirjastossa käynti, seuralla poikkeaminen ja kaupassakin piti poiketa leivän haussa. Kauppaan pääsi seitsemän jälkeen illalla lähes kastumatta.

Kyselen tässä samalla nettiyhteyden kautta neuvoa ystävältä mistä kirjoittaa. Sade tuli jo mainittua. Rakkaudesta olen suunnitellut jo pitempää kirjoittaa, mutta mitä minä siitä tiedän? Muuta kuin että pistää pään sekaisin. Sitä paitsi - onko koko ilmiötä olemassakaan? Hollywoodin keksintöä koko juttu. Ja luonteeni häiriö; tyttäreni onkin tyhjentävästi sanonut, että olen romanttinen mäntti. Jotain kummaa kuitenkin on, kun ruskeat silmät ja muutama sana pistävät niin sekaisin, että häviän siskonmiehelle biljardissa ja muutenkin meno on tavallisesta poikkeavaa. Jotenkin on vuosien mittaan kehkeytynyt sellainen ajatus, että moiset jutut olisivat jo ollutta ja mennyttä, mutta eipä vaan näytä olevan. Mitäs sitä silloin pitäisi tehdä? En tiedä. Kai tämän tunteen kanssa on yritettävä elää ja katsoa mihin se johtaa.

Tiistai 21/7. Ilta

Viime yönä tuli kuluneeksi 40 vuotta siitä, kun ihminen tepasteli kuussa. Tämän päivän uutiset tietävät kertoa, että kansainvälisen avaruusaseman vessa toimii taas. Vessaongelma ei rajoitu pelkästään avaruuteen. Joku viikko sitten täkäläisissä lehdissä kauhisteltiin sitä, että veneilijät laskevat vessanpönttöjensä sisällöt suoraan mereen. Ihmisen pyrkimyksestä valloittaa avaruus jää paskanen vana taivaalle ja elosta maan päällä veteen piirretty ruskea viiva. Saatan kuulostaa edistysvihamiehiseltä, mutta kuitenkin "avaruuden valloitus" kuulostaa korvissani samalta kolonialismilta, luonnon hyötykäytöltä, kuin mitä ihminen on harrastanut iät ja ajat maan kamaralla. Maapalloa ollaan ihmisen toimesta tekemässä hyvää vauhtia asuinkelvottomaksi ja sitäkö oppia sitten pitäisi viedä avaruuteenkin?

Eh... menipäs synkäksi. No, eipä maailmassa oikein valonpilkkujakaan tuiki. Ranskassa sentään jaksetaan kapinoida, tosin nyt sitten autonosia valmistavan tehtaan räjäyttämisestä on luovuttu, mutta kuitenkin. Netissä voi osoittaa mieltään, esimerkiksi täällä ja täällä. Perussa mielenosoitukset saivat hallituksen perääntymään suunnitelmista alkaa öljyn etsinnät intiaanien asuinsijoilta. Asiaan vaikutti kenties myös netissä ollut vaatimus, johon voi laittaa nimensä alle - varmuuden vuoksi.

Britneykin meinannut unohtua tyystin. Yh-äitihän on par´aikaa maailman kiertueella ja sieltä kantautuvat tiedot antavat kertoa, että hän olisi Helsingissä jopa mahdollisesti vilautellut alapäätään, mikä ilmeisesti johtanut siihen, että hän on saanut murhauhkauksen Venäjän keikoilleen. Mikä on syytä ottaa vakavasti, Venäjällähän ihmisoikeuksien puolesta taistelevien naisten henget ovat ohuen langan varassa.

Sunnuntai 19/7. Iltapäivä.

Lääkekuuri alkaa vaikuttaa: läikkä jalassa on kadonnut; tabuja pitää kuitenkin napostella vielä melkein viikon päivät. Vanhenemista kai sekin, että lekurin määräyksiä tottelee toisella tavalla kuin nuoruudessa.

Tällä kertaa ihmettelen säätieteilijöitä. Perjantaina lupailivat lauantaiaamuksi auringonpaistetta ja eilen täksi päivää reipasta vesisadetta. No, lauantaiaamuna heräsin ja katselin kuin maailma, tai ainakin nyt kotikyläni seutu, näytti harmaalta. Ehdin suunnitella lenkille lähtöä, mutta se jäi suunnitelmiksi, kun taivas aukeni ja alkoi pudottaa vettä. Eilen illalla säätiedotuksessa luvattiin tälle päivää jatkuvaa vesisadetta. Harmaalta kyllä näyttää, mutta vettä ei sada. Pähkäilen asian olevan näin: eilinen vesisade piti tulla tänään ja tämän päivä säätila on ilmeisesti huomista. Tai miten tuo nyt lienee. Kenties säätieteenlaitoksella ei ole ikkunoita.

Pörssi jaksaa ihmetyttää minua, kuten varmasti olette laittaneet merkille. Männä viikolla julkistivat Ericsson ja Nokia neljännesvuotistuloksiaan. Ericssonin tappio oli odotettua pienempi ja kurssi lähti nousuun, Nokian voitto puolestaan oli odotettua pienempi niin kurssit laskuun.Jos samaa logiikaa käytettäisiin urheilussakin niin sadalla metrillä voisi palkintojen jako näyttää seuraavalta: viimeiseksi tullut palkitaan, kun juoksi odotettua paremmin, mutta voittaja jää ilman mitalia kun juoksi odotettua heikommin.

Kuuntelin tätä kirjoittaessani P O Enquistin SR P1 kesäpuhujaohjelmaa - homma, jota blondina en oikein hallitse, me kun emme osaa tehdä kahta asiaa yhtä aikaa. Ohjelman päätti mietelause, joka on tuossa alempana.

Torstai 16/7. Aamu.

No ni. Alko lyyti kirjottaan, kun osotteen sai. Tämän sivun päivittäminen on huomattavasti työläänpää kuin blogisivun näperteleminen, mutta kuitenkin jotenkin antoisampaa. Webbihotellin sivuilta kun vielä näkee, että sivulla on kävijöitä, niin se antaa rassaamiseen kummasti motivaatiota.

 Tupakoinnin vaarallisuudesta en oikeastaan uskalla sanoa mitään, vaikka pidänkin sitä turhana harrastuksena, mitä nyt sikari saunan jälkeen konjakin kera kyllä kuuluu elämän nautinnoihin. Tupakan ostaminen sen sijaan näyttäisi olevan hupaa lompakolle - amerikoissa kaverilta veloitettiin luottokortilta kessun ostamisesta 23 148 855 308 184 500 dollaria. Samaan hintaan saisi paljon muutakin.

Punkki puri. Omia jalkoja kun ei tule katseltua kovinkaan usein - puhumattakaan että niitä tulisi ihailtua sen tarkemmin - niin huomasin vasempaan jalkaan ilmestyneen oudon läikän vasta kun se oli kasvanut sen verran isoksi, että osui silmään. Ja suomalainen kun olen niin eihän sitä jouten päiten lääkärissä juosta. Eli jäin odottelemaan jospa läikkä vaikka katoaisi. Ei kadonnut. No, varasin eilisen päivän lääkärissä käyntiin, kun arvelin, että siellä vierähtäisi aikaa. Muistissani olivat edelliset kokemukset kymmenen vuoden takaa. Ja alku ei näyttänyt lupaavalta: odotushuone oli lähes täynnä ja toisella puolellakin näytti jo odottelevan porukkaa. Ilmoittautuminen meni kohtuullisen nopsasti, tenkkapoo tuli kun kysyivät kenen lääkärin luokse halusin. En kehdannut kertoa, että paikalla tuskin oli töissä enää ketään niistä lääkäreistä, jotka siellä viimeksi käydessäni työskentelivät. Tuumasin, että lääkäri kuin lääkäri. Ja eikun odottamaan. Odotushuoneessa vallitsee omanlaatuinen hiljaisuus vieraiden ihmisten kokoontuessa samaan paikkaa. Ainoat joiden sallitaan pitää ääntä ovat lapset. Heille jopa hymyillään. En noissa ajatuksissani päässyt tuota pitemmälle, kun lekuri jo huuteli nimeäni, kättelimme, menimme hänen huoneeseensa, tohtori katseli jalkaa ja totesi, että punkki varmaan ja kirjoitti reseptin samalla selittäen että sähköpostilla nykyään kulkevat apteekkiin. Kehotti palaamaan asiaan jos tabut eivät tehoaisi. Koko homma oli ohitse vajaassa tunnissa ja tunsin suurta huojennusta.

Tiistai 14/7. Ilta.

Kesti pitkään päivitysten väli. Selitys on yksinkertainen: hankin uuden tietokoneen, jonka myötä tämä kotisivu-jutska jäi, kun olisi pitänyt rassata netistä koneeseen ja toisin päin, vai miten se nyt oli. Jussi kovasti yritti jelppiä ja neuvoa, mutta mitenkäs pahkurapäätä saat oppimaan, ymmärtämään. Eli älkää kysykö minulta kuinka tässä onnistuin, olen itsekin äimän käkenä. Kenties se että pääsin sivua taas vääntämään kertoo minusta jotakin. Periksi en aivan helpolla anna, vaikka siinä aikaa menisikin. Pätee myös muihinkin asioihin kuin nettisivun tekemiseen. Eräs selitys miksi näin kauan kesti on se, että olen pikkuhiljaa alkanut väsymään netissä roikkumiseen - ainoa syy siihen on yhteyden pito tyttäreeni. Kenties tämän vempelin uudelleen käynnistäminen innostaisi taas, onhan tässä useammanlaista juttua matkassa. Onhan tämä enempi sellainen "virallinen sivuni". Blogisivu, vaikka olikin yksinkertaisempi päivittää yms mukavaa, se oli kuitenkin jotenkin pakkopullaa. Eli tästä jatketaan.

Maailman meno näyttäisi olevan tasaisen taatun tuttua: Liettuan parlamentti on hyväksynyt homosensuurin, jonka turvin estetään seksuaalivähemmistöistä kertominen alaikäisille nuorille. Aika tiukassa oli minunkin nuoruudessani tiedonsaanti seksistä yleensä - homoutta silloin ei vielä ollut keksittykään - mutta kummasti vain tietoa sai. Ei ehkä ollut kaikista monipuolisinta ja avartavaa infoa joten loput piti opetella itse. Hamas puolestaa syyttää Israelia nuorison pilaamisesta "lemmenpurkalla" - siis kovalla peellä kirjoitettuna. Siis sekin vielä - oppivat pirulaiset vielä rakastamaan seksin lisäksi - nehän ne ovat turmelleet nuorison kautta aikojen.

Maanantai 30/3. Iltayö.

Ulkona tohisee tuulet ja nokka vuotaa siihen malliin, että kevät taitaa olla kynnyksellä. Suomesta kantautui täkäläisiinkin lehtiin uutinen miehestä, joka haki yhteyttä koko sivun ilmoituksella naiseen, jonka oli nähnyt ravintolassa, mutta ei ollut uskaltanut mennä juttusille. Eli kevättä. Netissähän näkee jatkuvasti mainoksia paritus-sivuista, josta se "oikea" "varmasti" löytyisi. Jotenkin ne mainokset eivät oikein tahdo vakuuttaa, kun niissä kuukaudesta toiseen on samat naamat.

Paahtoleipä täyttää 100 vuotta. Lauantaisen keikan jälkeen olin yhteydessä tyttäreeni, joka kertoi asustavansa Perun viidakossa shamaanin luona ja muiden noitahommien lisäksi oli nähnyt unta että oli kotona syömässä aamiaiseksi paahtoleipää. Tarinassa oli muutakin, joka laittoi uskomaan tyttäreni noidan kykyihin, mutta eipä kerrota, ettei taika rikkoutuisi.

Puolasta puolestaan kuuluu sellainen tieto, että rattijuoppoudesta kärähtänyt laittoi promillet omenan syönnin syyksi. Pitäisiköhän miettiä hedelmiin perustuva laihdutuskuurini uusiksi?

Niin, oli keikkakin vaihteeksi Babylonissa. Kapakassa on ollut talven mittaan hiljaiseloa, joten olin ällikällä lyöty, kun saavuin paikalle: pubi oli tupaten täynnä, pujotellessani pöytien välissä kohti soittostagea, alkoi pöydällinen nuoria naisia hihkumaan: Miranda, Miranda! Kysyin tarjoilija-Lindalta mikä oikein oli homman nimi. Kyseessä oli ruotsalainen förfest-ilmiö - mikä tuolla nyt olisi suomalainen sanavastike - ja juhlat olivat alkaneet jo viiden maissa. Porukka oli kutsuttu paikalle facebookin kautta. Näyttää olevan tehokas mainoskanava. Jussin kanssa ihmeteltiin, että mitähän heille osaisi soittaa, mutta hyvin tuntui kelpaavan suomalainenkin meno, muutamilta taisi unohtua kokonaan ne festit, jota olivat pohjustamassa.

Lauantai 28/3. Päivä.

Yöllä siirrytään kesäaikaan, itse elän työaikaa - heräsin tänä aamuna kuudelta. Toki olin mennyt ajoissa nukkumaankin. Jotenkin tullut tunne, että saa paljon enemmän aikaiseksi, kun herää ajoissa. Tosin illalla sitten tahdon olla tasaraha. Tänään pitänee ottaa ruokaperäiset, että osaa olla pirteänä illan keikalla.

Niin, että mitäkö tuli tehtyä? No lähdin aamutuimaan (ennen kymmentä) katsomaan josko pääsisin parturiin, mutta moni muukin oli keksinyt saman asian: vakiparturini näytti kovin varatulta. Ja minä kun en periaatteesta jonota, muuta kuin kaupan kassalla. No, hilippasin kirjastoon kysymään kumpi päivämäärä pätee lainaamassani kirjassa 14 päivän laina vai palautus ensi kuun 17. päivä. Sain armoaikaa ensi kuun puolelle.

Koulussa huomannut, että perjantai iltapäivisin tahtoo lapsilla alkaa heittää iso pyörä päälle. Pelasin poikien kanssa korttipeliä ja nämä nauraa rutkattivat joka asialle. Itsellä myös alkaa olla akku tyhjänä; hiljaisuuteen tottuneena kaipaan välillä kovastikin omaa rauhaa ja tuokiota hälinästä.

Maailman uutisista ei juuri mitään mieleen jää. Bonuskeskustelukin lienee jo hiipumassa. Muutoin näyttää entinen meno jatkuvan. No, ei sentään: Britannian vallanperimyslakia tahdotaan rukata vähemmän syrjiväksi. Nykyinen järjestys suosii miehiä ja rajoittaa hallitsijan puolison valintaa: aviosiipaksi kelpaa vain protestantti. Kenties tulevaisuudessa saamme nähdä muslimin Iso Britannian kuningattarena.

Keskiviikko 25/3. Iltayö.

Tänään innostuin koulussa hippasille lasten kanssa. Ei olisi pitänyt. Kävelyyn tottuneet jalkani eivät ymmärtäneet nopeaa lähtöä ja niinpä olin nenälläni. Eikä huono tuurini jäänyt siihen. Julius ja Elvira pelasivat lasikuulilla pitkin koulun pihaa ja Julius innostui nakkaamaan kuulan korkealle ilmaan ja alastulo tapahtui keskelle päätäni. No, iltapäivällä tuuri kääntyi kun ystävä tuli poikansa kanssa koulun viereiseen leikkipuistoon ja pääsin leikkimään minäkin.

Suomessa kolme karhua on muuttuneet ilveksiksi. Eli tarina on seuraavanlainen: viikonvaihteessa Nuuksiossa pelastettiin helikopterivoimin ulkoilijoita, jotka olivat pelästyneet kolmea karhua. Nyt samalla seudulla on havaittu kolme ilvestä. Eli... Tuosta muistuu mieleen tarina lapsuudestani, jota äiti kertoi aina silloin tällöin: pikkupoikana saamani koirapelko aiheutti sen että välttelin koiria. Se ei kuitenkaan estänyt minua kehuskelemasta rohkeudellani, varsinkin turvallisesti sisällä kotona katsellessamme pikkusiskon kanssa ikkunasta "Herra Betmanin", eli naapurin suomen pystykorvakoiran kulkua kadulla. Kehuin että uskaltaisin olla ulkona vaikka siellä olisi kaksi ilvestä, mihin äitini huomautti, että enhän uskaltanut mennä ulos kun pelkäsin "Herra Betmannia". Pikkusiskoni, joka oli jo silloin paljon terhakkaampi kuin minä, ryhtyi puolustamaan isoveljeään tokaisemalla: "Herra Betman ei olekaan mikään kaks ilveks!"

Sunnuntai 22/3. Iltayö.

Eilen leivoin leipää; mausteena tietenkin sitruunapippuria ja hyvää tuli. Vietin muutoinkin rauhallista kotielämää: perjantai-iltana kävin kirjastossa etsimässä filmejä katsottavaksi, mutta ei löytynyt tarpeeksi hömppää, Lars Norénin raamatun paksuisen päiväkirja-jutskan löysin 14 päivän lainausajalla. Kotia tultuani huomasin, että lainausaikaa onkin ensi kuun 17. päivään asti. Pitänee käydä kysymässä mikä aika pitää paikkansa. Eilen kävin myös lenkillä, unohdin vain kameran matkasta ja eikös vain löytynytkin kuvattavaa. No, tänään korjasin erehdykseni ja löysin jopa uutta kuvattavaa.

Koto-Ruotsissa on taloudellinen lama muuttunut herrojen bonuksien jahtaamiseksi. Talouskriisin sälyttäminen yksilöiden niskaan kenties tyydyttää ihmisten verenhimoa, mutta laman perimmäisten syiden selvittäminen taitaa jäädä - jälleen kerran - tekemättä. Puhumattakaan, että otettaisiin opiksi.

Aamun lehdestä hämmensi lukea, että Hells Angelsien täkäläinen johtaja on saanut vuosikaudet pitää sairaslomaa selkäsairauden vuoksi, samaan aikaan kun syöpäsairaita on jahdattu töihin. Taitaa olla niin, että sairaalla ja sairaallakin on eroa.

Perjantai 20/3. Aamu.

Eilen koululla puhuttiin kevään merkeistä. Yksi niistä lienee lasikuulapelit. Seuratessani tätä poikien suosimaa peliä huomasin, että se muistutti tätä meidän armasta kapitalistista järjestelmäämme: ensinnäkin juuri tuo, että se nimenomaan poikien peli, vaikka luulisi värikkäiden lasikuulien houkuttelevan tyttöjä; toiseksi pelissä ei ollut sääntöjä lainkaan - röyhkeimmät valehtelivat, muuttivat sääntöjä ja vain pakon edessä tunnustivat tappionsa, joten he voittivat yhdeksän peliä kymmenestä. Rehellisesti pelaavat, säännöttömyyttä ymmärtämättömät, hävisivät tappion tuska kasvoillaan. Kolmas ja ehkä tärkein yhtymäkohta globaaliseen talouspeliin lasikuulilla on se että niillä ei ole mitään todellista arvoa.

Eilen kuulin Sisuradion lähetyksestä, että Tukholman suunnalla ovat järjestöt ottamassa vastuun tiedottamisesta hallintoalueen laajentumisen vaikutuksista. Kirosin. Ei ole vapaaehtoisvoimin toimivien yhdistysten tehtävä kertoa valtion tekemistä, vähemmistöjä koskevista, uudistuksista, vaan se on kuntien, maakäräjien/aluehallintojen ja valtion tehtävä. Vähemmistöt ovat tässä asiassa saajan eikä tekijän paikalla.

Britney on paljastellut jälleen ja (kenties siitä johtuen) saanut tappouhkauksen, mikä on vaarantamassa kiertueen.

Tiistai 17/3. Iltayö.

Tänään koululla tehtiin kevätvalmisteluja: siirrettiin maali jalkapallokentän toiseen päätyyn ja korjattiin tihutyön kohteeksi joutunut maaliverkko. Toi mieleen koulun pihan kaukaa, kaukaa menneisyydestä. Meillä alaluokan pojilla ei ollut menemistä kansalaiskoulun pihan puolelle, missä meille olisi ollut iso jalkapallokenttä maaleineen; saimme tyytyä pitämään maalina kahta mäntyä pihan laidalla pelaten yhtä maalia. Toinenkin näky koululla vei takaisin lapsuuteen, 60-luvulle: katson ikkunasta pihalle, missä tyttöjono tanssii letkajenkkaa! Seuraavalla välitunnilla tanssi jatkuu ja menen kyselemään ja saan tietää että tanssin oli opettanut erään lapsen äiti, jolla ei kuulema ollut suomalaista sukujuurta.

Jokin päivä sitten löysin lehdestä tiedon ettei Noah-nimeä hyväksytty ruotsalaiseen kalenteriin. Ajat näyttäisivät kyllä sellaisilta, että olisi ehkä asiallista nimi kalenteriin laittaa.

Ruotsi teki kuin tekikin salakavalan hyökkäyksen Venäjää vastaan. Euroviisujen paussiohjelma, missä venäläiskliseitä kasattiin vino pino. Tämä sai Venäjän suurlähetystön liikkeelle ja yöpakkasia lienee tiedossa maittemme välille, tai ainakaan Ruotsin kappale ei saa pisteen pistettä Venäjältä.

Eli vitsit alkavat kortilla. Sepä vuoksi ajattelinkin, että vaihdan hauskempia aikoja odotellessa päivän naurujen tilalle päivän biisin. Minulla tahtoo päivittäin soida päässä laulu jos toinenkin ja jos soivan biisin juutuupilta löydän, niin sepä sitten linkitän, muussa tapauksessa linkkiin tulee mielimusaani tai muuta, millä päällä nyt satun olemaan.

Maanantai 16/3. Ilta.

Oli menoa tänään. Aamusta puoli yhdeksältä olin lentokentällä toimittajaa vastassa. Parkkipaikalle kääntyessäni soitti Seppo ja oli valmis korjaamaan Renun lukkoa, kun Saabilla ei tätä nykyä työt juuri rasita. Ilmoitin tarvitsevani rakinetta aamupäivän ja sovimme palata korjausjuttuun iltapäivällä. Toimittaja Kari Lumikero osoittautui ammattilaiseksi ja miellyttäväksi ihmiseksi muutenkin. Haastattelut Saabilla tapahtuivat vauhdikkaasti, aikaa vei kuvauspaikkojen ja -kulmien hakeminen ja toki hän antoi ihmisten puhuakin. Ja kuinka ollakaan seuralla ja kirkossa käynnin jälkeen alkoikin kello jo lähennellä kahtatoista ja oli seuraavien toimittajien tapaaminen Jatan kahvilassa Föreningsgatanilla. Jussi odotteli siellä jo, Ulla ja Raili tulivat pikkasen myöhässä, kuten asiaan kuuluukin. Sain syötyä kevyen Karin tarjoaman lounaan ja puhelin soi. Ylen toimittaja Suomesta kyseli olinko saanut hänen meilinsä, myöntelin ja tein selostuksen kylämme nykytilanteesta, toimittaja kertoi millaisesta jutskasta oli Ylen osalta kyse ja lupasin lähettää yhteystietoja yms. hänelle. Alustavasti puhuimme, että hän tulisi tänne ensi viikolla tekemään pitempää raporttia Trollhättanista ja sen suomalaisista. Puhelun jälkeen pikapyrähdys autolle hakemaan Karin laukkuja ja mietin pitäisikö siirtää autoa, olihan pysäköinnistä kulunut jo aikaa... no väänsin kiekkoon uuden kellonajan ja päätin luottaa tuuriini. Ei olisi pitänyt...

Sisuradiolaisten kanssa syntyi vappuohjelmaan ideoita liukuhihnalta ja hetken päästä oli nauru herkässä. Itse en välttämättä ollut terävimmilläni, aamupäivän riennot humisivat päässäni. Jutska on sellainen, että vappuaattona lähetetään Babylonista suorana lähetyksenä vappukimara, sisältö on tietysti salaisuus, mutta hullunhauskaa tulee olemaan, eli paikalle kannattaa tulla ja jossei pääse, niin radiostahan sen kuulee.

Anneli soitteli ehtisinkö seuran asioita hoitamaan, en luvannut mitään, kun Seppo oli ilmoittanut että puoli viisi tulee lukon laittoon. Kuten tulikin. Meni - niin kuin aina - rassaamiseksi, mutta lukko toimii. Ja täytyy antaa tunnustus Merja-siskolle, että on osannut valita hyvän miehen itselleen. Siinä lukkoa rassatessamme soitti Kari ja kiitteli vielä kerran avustani. Lämmitti. Ja änkytin kiittelyjä hyvästä seurasta, tai mitä nyt osasinkaan.

Eli sellainen Ilkan-päivä.

Sunnuntai 15/3. Ilta.

Eilen keikalla sain tuntea itseni jälleen kerran tontuksi. Täkäläinen euroviisutouhu on mennyt jatkokertomukseksi ja kun asia ei juuri kiinnosta, niin enpä ole ollut oikein jyvällä jutskasta. Jussi katsoi minua niin kuin vajaaälyistä katsotaan, kun pisteiden laskun aikana loihe kyselemään milloin finaali hommassa oli. No osaanpahan olla asian tunteva koulussa, kun lapset kappaleista keskustelevat - jos tuosta enää tiistaiksi jutuntynkää riittää. Muutoin meni keikka hyvin, väkeä putkahti paikalle oikein mukavasti, vaikka eletään puolta kuuta. Keikan jälkeen tuli nuoria miehiä kyselemään olinko Emilien isä. Myönsin olevani.

Niin, ennätän kouluun vasta tiistaina; huominen aamupäivä menee MTV3:n toimittajan kanssa, puolelta päivin on tapaaminen radion toimittajien kera vappujutskasta, jossa olemme Jussin kanssa matkassa. Ja iltapäivällä odottaakin sitten rakkaan Renuni laitto.

Olen mainostanut jonkun kerran Kemppisen blogisivua ja teen sitä mielelläni uudelleen. Tänään hän käsitteli meneillään olevaan laman ihmettä ja lainaan:

"Yritän pyramidimarkkinoida ajatukseni, että tähän tuhoon johtanut finanssijärjestelmä oli myös eräiden perinteisten oikeudellisten väärinkäsitysten tulos. Kun näin on, arvelen että kriisi kestää ainakin 50 vuotta.

Ihmiset eivät omistakaan asuntoja, jotka luulivat omistavansa. Sana ”omistusoikeus” muuttuu sisällyksettömäksi, jos kohde eli asunto on vakuutena ja vakuusvelan erääntymiseen vaikuttavat ulkopuoliset tekijät ja toimijat.

Tämä on mutkikasta, koska tämä koskee perusteita. Palaan tähän kysymykseen."

Jään odottamaan.

Lauantai 14/3. Päivä.

Uumoilin jokin aika sitten, että sivun päivittäminen harvenisi ja niin näyttää käyvän. Kunnon kirkosta eronneena lutherilaisena tunnen siitä omantunnon tuskia; päivittäinen kävijämäärä sivulla pysyy tasaisen samana ja heille pitäisi tietysti olla jotain uutta tarjottavaa. Maailma on ihmeellisiä tapahtumia täysi, iltaisin vain tahdon olla aika poikki (vanhuus, vanhuus) ja ajatuksen juoksu tahtoo tökkiä, eli terävät kommentit ovat ikään kuin hakusessa. Toinen ongelma on uudet kuvat. Kuvavarastoni on päässyt ehtymään työhommien vuoksi - häpeäkseni on tunnustettava, että kävelylenkit ovat jääneet. Tosin illalla on vielä niin pimeää, ettei silloin juuri kuvia pystyisi ottamaankaan, vaikka lenkille jaksaisin vääntäytyä. Eräs päivä kylläkin reippailin ruokatunnilla koululle (jonne kotoani kävelee vajaassa puolessa tunnissa) ja sain kuin sainkin napsaistua yhden kuvan. Valitettavasti se osoittautui epätarkaksi. Torstaina sateli lumet ja säilyi perjantaihin, joten sain napsittua talvikuvia - joista ensimmäinen tuossa vieressä.

Viikon tapahtumista Saksassa tapahtuneet ammuskelut hätkähdyttivät. Nämä nykyajan nuoret Wertherit purkavat tuskaansa kovin rankoin ottein.

Viikolla täkäläinen autonvalmistaja antoi irtisanomisvaroituksen 750 henkilölle. Samana päivänä SEB kertoo miljoonaluokan palkankorotuksista johtajilleen joutuakseen paria päivää myöhemmin perumaan kaupat. Siis ihan oikeasti - nämäkö ovat talouselämän loistavimmat kyvyt? Näillä eväilläkö lamasta päästään?

Eilen illan uutisissa hämmensi, kun kansanpuolueen johtaja esitteli puolustusvoimien joukkojen määrän lisäystä. Onko taas puolustusministerin vaihto käsillä? Armeijaa käymättömänä en osaa arvioida kuinka suuresta lisäyksestä on kyse, kenties se on n. Venäjän armeijan kuoron luokkaa. Tusinan verran panssarivaunuja siirretään Gotlantiin, mikä herättää huojennusta.

Maailmankirjat alkavat olla muutenkin sekaisin: sieltä kantautuu väite, että Britney ja Kevin olisivat palailemassa yhteen.

Ilta.

Keikalla lähtöön vielä tovi niin arvelin ehtiväni kirjaamaan pari huomiota, jotka päivällisestä kirjauksesta unohtuivat. Ja vaihdoin kuvaakin, kun kevät on painamassa toden teolla päälle ja talvi pian pelkkä muisto vain.

Saksalaisen ammuskelijan viestejä tulevasta ampumisesta ei ollutkaan netissä.  Eli nettitietoihin ei ole luottaminen. Taitaa olla niin, että netti paljastaa ihmisen omahyväisessä, itsekeskeisessä raadollisuudessaan. Hämmentää vai se, että se on tuotava kaiken kansan nähtäville. Osittain se tietysti tapahtuu nimimerkkien suojissa, mutta julkisiakin jutskia löytyy.

Venäjä on tehnyt vastavedon Ruotsin panssarivaunujen Gotlantiin sijoitukselle. Heittänyt ajatuksen sijoittaa pommikoneitaan Kuubaan tai Venetzuelaan. Jännityksellä odotamme opetusministeri Björklundin repliikkiä.

Tiistai 10/3. Iltayö.

Saabin tukala tilanne on huomattu Suomessa. Olen tainnut mainita asiasta aikaisemminkin. On tuonut mukanaan ilmiön, että tiedotusvälineet ovat yhteyttä. Tänään viimeksi MTV3:n. Viime viikolla YLE ja sitä aikaisemmin Seura-lehti. Kaleva on jo käynyt täällä. Haluavat haastatteluja, tehdä juttua. Huonot uutiset myyvät paremmin. Tai ainakin kiinnostavat. Jotenkin kaksijakoinen olo tuohon kiinnostukseen. Yli viisikymmentä vuotta olemme olleet tällä nykyisellä rupeamalla rakentamassa tätä maata ja sinä aikana ei Suomen suunnasta juuri olla kyselty miten menee, millaista täällä on olla - no 70-luvulla taisi olla Apu-lehdessä Ruotsi-liite muutaman ajan, tekivät juttua mm. Saabin lakosta - onkohan kukaan Suomessa edes syvällisemmin miettinyt, saatika tutkinut miksi me täällä olemme ja sen vaikutuksia Suomen yhteiskuntaan ja oloihin. No, eipä lahden tälläkään puolella olla meitä juuri noteerattu.

Koulussa olen pikkuhiljaa alkanut oppimaan lasten nimiä. Elvira, pian seitsenvuotias tomera tyttö, on opettanut miten pelataan Kalaha-peliä ja hän on mainio opettaja; olen jopa pari kertaan voittanutkin hänet. Juliuksen kanssa pelaamme samassa joukkueessa bandya - viimeksi Suomen joukkueena päihittäen Norjan erittäin tiukassa matsissa numeroin 32-31, tai oikeastaan peli keskeytyi välipalatauon ajaksi ja sen jälkeen joukkueet keksivätkin muuta tärkeämpää tekemistä - ja ratkomme matematiikan ongelmia; hyvällä menestyksellä siinäkin. Olen myös huomannut, että pysyäkseni lasten kanssa samalla tasolla pitää olla kiinnostunut asioista, joista en aikaisemmin juuri välittänyt - kuten esimerkiksi euroviisut. Ja kuinka ollakaan netti-DN kertoo, että Georgian viisu on hylätty poliittisen sanoman vuoksi. Biisin nimi - kuten varmaan te paremmin maailmaa seuraavat lukijani tiedätte - on "We don't wanna Put in". Kysymys kuuluu: isolla p:llä vai pienellä?

Nettilehti tiedot kertovat, että USA:ssa on elokuvissa ja kirjastoissa kävijöiden määrä noussut reippaasti viime vuodesta. Syyksi arvellaan lamaa. Ehkä kulttuurissa voisikin olla vastaus.

Perjantai 6/3. Aamu.

Eilinen alkoi todella lämmittävästi: vähän jälkeen seitsemän tuli ensimmäinen onnittelutekstari kännykkään ystävältä, tärkeimmältä ja vieraskirjaan ilmestyi viestiä aamutuimaan. Päivällä soitti poika ja olin hämmästyksellä lyöty, että hänkin muisti, mutta paljastui, että hän olikin lähdössä Dalslantiin haukea pyytämään; kyseli tiesinkö oliko järvestä jäät lähteneet. Eivät olleet. Illalla avatessani koneen oli msn:llä viestejä asian tiimoilta, eli muistettu oli. Kiitos siitä. Juhlistin päivän pesemällä pyykkiä illalla, mikä ehkä kuulostaa kovin proosalliselta, mutta poikamiehen pyykeissä nykykoneilla ei juuri nokka tuhise.

Suomessa todetaan, että elvytykset on elvytetty, eli jos ja kun lama tästä vielä syvenee, niin eikun päätä pölkylle. Saas sitten nähdä kenen päätä. Kiinassa kommunistinen puolue pelkää vallankumousta.

Aamun lehti kertoi, että kuntoilun aloittaminen viisikymppisenä antaa kaksi lisävuotta. Lisävuosista en tiedä, mutta kuntoa näillä näkymin tarvitaan, kun eläkeikärajaa ollaan hivuttamassa kohti tuon puoleista.

Intouduin päivittämään sivun aamusta, sillä - kuten kuvasta näkyy - on muita suunnitelmia illaksi.

Tiistai 3/3. Iltayö.

No niin, eletään maaliskuuta. Ei oikein ole vielä kevään tuntua, mutta eiköhän se siitä. Tänään tuli Juliuksen kanssa jo voitto bandyottelussa. Tiukka matsi, jossa johto vaihtui tuon tuosta; välillä olimme viiden maalin turvalliselta tuntuvassa johdossa, kun seuraavassa hetkessä jouduimme huomaamaan tilanteen kääntyneen viiden maalin tappioasemaan. Julius rutisti loppulukemiksi 40-39. Sain voittomaalista syöttöpisteen ja tuuletimme sillä lailla kohtuullisesti niin kuin asiaan kuuluukin.

Illan netti DN tietää kertoa, että nyt olisi sitten jo puhelinlinja jumalalle. Sillä voi kätevästi soitella ne suomalaiset irtisanotun rukoukset. Tosin artikkeli kertoo, että jumalalla on puhelinvastaaja päällä. Kuinkas muutenkaan. Jatkossa tulee varmasti myös nämä numerovalinnat: "Jos olet islamin uskoinen paina numero yksi..." jne. Tällainen pakana kuin minä joutuisin varmaan odottamaan seitsennumeroista lukuani jonkun aikaa. Artikkelista ei muuten löytynyt kyseistä puhelin numeroa.

Hesari puolestaan tietää kertoa, että shoppailu johtuu meidän luolaihmisen aivoistamme. Haalimínen, hamstraaminen ja jahtaaminen olivat elintärkeitä ihmisille noihin aikoihin. Uusi aivotutkimus osoittaa, että koehenkilöiden aivoissa erittyy mielihyvää tuottavaa dopamiinia näiden nähdessä kaupassa houkuttelevan tuotteen ja harkitsevan sen ostamista. Hamstraaminen kenties tuleekin pian ajankohtaiseksi jahka lama tästä alkaa toden teolla jyllätä.

Tietojen mukaan elämme parhaillaan Britneyn uran ratkaisuhetkiä. Yh-äidin kiertueen eka keikka on tänään. Siinäpä syytä soittaa jumalalle.

Lauantai 28/2. Iltapäivä.

Vaihtunut päivärytmi työharjoittelun myötä. Menneellä viikolla oli myös iltaisinkin menoja niin, että kotiin tultuani en oikein osannut tehdä muuta kuin syödä ja kaatua sänkyyn. Muuan ilta meni pitempään, kun tavoitin tyttäreni netin kautta Perusta. Linkki hänen bloggisivulle löytyy listasta vasemmalta.

Kenties tämän sivun päivittäminen jatkossa tulee tapahtumaan (entistä) harvemmin; pitäisköhän siirtyä viikon kirjaukseen?

Viikon suurtapahtuma maailmassa oli täkäläisen kruununprinsessan kihlautuminen. Siitä tuli oikein hallitukselta postia. Joka kuuluu näin: "Pressmeddelande 24 februari 2009, Näringsdepartementet: Vice statsminister Maud Olofsson kommenterar kronprinsessan och Daniel Westlings bröllop. Ämnesområde: Demokrati, jämställdhet och mänskliga rättigheter, Stat, kommuner och landsting. Statsråd: Maud Olofsson." Hämmensi, että kihloihin meno oli aihepiiriltään sijoitettu demokratian, tasa-arvon ja ihmisoikeuksien nimikkeen alle. Puuttumaan jäi työttömyyden ehkäisy, jota kyllä sitten mediassa kovasti hehkutettiin. Kuulema kovasti lämmittää työtöntä se että kuninkaalliset menevät naimisiin.

Niin, työharjoittelu... Tässä iässä nyt on tullut koettua sitten sekin ihme. Harjoitella työntekoa. Koululla olen; ensimmäisenä päivänä ekaluokan esittelyssä eräs poika loihe lausumaan kovalla äänellä: "Äntligen en kille!" Kuten sanottu: päivärytmi on muuttunut, tämä ensimmäinen viikko mennyt lasten nimiä opetellessa. Bandyn rankkukisassa tulin toiseksi. Yksi maaleista meni komeasti ylänurkkaan; maalilla on jopa puolueeton todistaja, joten en puhu palturia.

Maanantai 23/2. Iltayö.

Illan netti Hesari kertoo, että kirkkohallitus Suomessa on julkaissut irtisanotun rukouksen. Jokohan alkaa pohja lamalle näkyä, kun huudetaan taivasta avuksi?

Ruotsissa käydään vilkasta keskustelua kulttuurista. Uusi kulttuurimietintö keräsi ennätysmäärän median edustajia paikalle julkistamistilaisuudessa. Itse mietintö nahistui pelkäksi byrokraattisten palikoiden siirtelemiseksi paikasta toiseen - jos sitäkään nyt sitten tulee tapahtumaan. Töherrykset puhuttavat ministereitä myöten; taideopiskelija kun kunnostautui alalla. Olen näillä sivuilla kuvin nostanut esille graffititeoksia, mutta uskaltautuisiko puolustamaan niitä taideteoksina? Mikä on taideteos? Sepä se. Herättäväthän "töherrykset" tunteita, keskustelua - ehkä se juuri on niiden tarkoitus. Ja eikö taide ole juuri sitä, että se saa mielen liikkeelle, saa tuntemaan: ärsyyntymään, voimaan hyvin jne.? Tosin nykyisessä kulttuurikeskustelussa näyttäisi olevan vallalla se että, joka eniten meteliä pitää se parhaiten on esillä. Ja miten se kreikkalainen sananlasku menikään? Tyhjät tynnyrit kolisevat eniten.

Tänään aloitin työharjoittelun Björndalenin koululla, mäen katveessa, jonka päällä aikoinaan asuimme. Eli on monenlaisia tunteita. Kenties aiheesta tulee enemmänkin tälle sivulle.

Renu-rakkaani oli mennä katsastuksesta läpi, mutta löytyi kuin löytyikin vika. Ei kuitenkaan paha.

Tyttäreni Emilien bloggisivu. Kertoilee seikkailuistaan maailmalla; tällä hetkellä Perussa.

Lauantai 21/2. Ilta.

Olen hidas. Senhän jo tiedätte. Eilisen päivän DN:n pääkirjoituksen kuvateksti pöyristytti. Linkin kuvassa tekstiä ei näy, mutta kuului seuraavasti: "Det behövs fler." Eli tarvitaan lisää. Tarvitaanko siis lisää kranaatiheittimiä ja niillä ammuskelua vai mitä? Kuvittelisin, että kranaatinheittimillä ei Afghanistanin ongelmaa ratkaista. Kenties siitä ei olekaan kyse.

Ruotsin poliisi on lopultakin saanut rikollisen kiinni itse teosta. Testiauton kuljettaja kärähti Arvidsjaurissa, kun hätä ei tuntenut lakia ja pissalle oli päästävä. Pissapaikat olivat aamutuimaan kiinni ja kuski päätti lirauttaa luontoon. Virkavalta ehähti paikalle ja kuljettajalle räpsäistiin 800 kruunun sakko. Testiauto selvisi vaurioitta.

Britney on suuri inspiraation lähde muillekin kuin minulle. Hiphoppari 50 Cent (paljonkohan se on kruunuissa?) paljastaa saaneensa virikkeitä musiikkiinsa Britneyn henk. koht. ongelmista. Hän sanoo myös että Britneyn sekoilut saavat tavalliset (?) ihmiset tuntemaan olonsa paremmaksi. Naulan kantaan.

Torstai 19/2. Iltayö.

Unohtui mainita eilen: shoppailin. Ostin housut. Ja nyt seuraa lukijakilpailu: oliko ne mustat, mustat vai mustat? Oikein vastanneiden kesken arvotaan hyvää mieltä ja muutenkin mukavaa oloa.

Tänään oli Renu-rakkaani verstaalla, korjailivat tuota ja tätä ja vaihtoivat öljyt ja maksoihan se. Ei kuitenkaan niin paljon kuin olin pelännyt. Ja nyt seuraa taas mainoskatko: verstas on Bilfasetten ja siellä on Tapsa töissä eli suomenkielinen ja ystävällinen palvelu.

Katselin joutessani hiihtokisoja ja täytyy tunnustaa, että ampumahiihto on jännittävämpää kuin kuin tämä perinteinen. Hiihtäjiä seurataan kameralla lähes katkeamatta - tosin oli kyseessä viesti, jota ei ehkä voi verrata, mutta kuitenkin. (Oli kaiken lisäksi tasa-arvojutskakin: naiset ja miehet kilpailivat samassa kisassa.) Lisäksi ampumaosuus luo oman momenttinsa kisaan. Naisten kymppi ei pystynyt samaan kihelmöivään jännitysnäytelmään, vaikka ainekset oli: mitallikolmikolla oli eroa toisiinsa vain muutama sekuntti. Hiihtäjiä näki vain väliaika-asemilla, nousuissa, joissa nyt jotain tietysti osasi arvioida menon laadusta, mutta loppurutistuksen eroista - johtuen kenties siitä, ettei ruotsalaishiitäjiä ollut kymmenen parhaan joukossa - ei saanut mitään tietoa. Mitallihiihtäjät olivat vielä kaiken lisäksi matkalla lähes peräkanaa, eli kun yksi oli saatu maaliin niin seuraava jo lykki tulemaan maalisuoraa. No, kulta tuli kuitenkin Suomeen ja sehän oli mukavaa. Taisin mainita myös sanan yes.

Keskiviikko 18/2. Iltayö.

Hesari uutisoi, että kielteisten tunteiden vatvominen heikentää terveyttä. Hmm... mutta mitä tehdä, kun kotikylä on taas vaihteeksi uutisten valokeilassa ympäri maailman. Tai, no ainakin Amerikoissa ja Suomessa ja kenties jokin maininta Saksassakin - onhan sitä siinäkin. Yöllinen - täkäläistä aikaa - GM:n tiedotustilaisuus ei juurikaan tilannetta selkiyttänyt; ruotsalainen media maalaa kovin mustin värein tulevaisuutta, kun USA:ssa arvioidaan, että Saabilla on kohtuulliset mahdollisuudet selvitä kuiville GM:n kirjavassa tuotevalikoimassa. Suomalaisten lehtien keskustelupalstoja asian tiimoilta selaillessani hämmensi myönteinen sävy millä Saabin tilanteesta keskustellaan; harvassa oli ilkkuvat ja vahingoniloiset kommentit.

Hämmentää myös se että täällä pohjolassa tuntuu tyystin puuttuvan keskustelu siitä, mitä tässä kapitalismin murroksessa tulisi tehdä. Suomessa panostetaan ydinvoimaan ja täällä lahden toisella puolen ollaan kerrankin ottamassa mallia sieltä päin. Saa nähdä miten siinä sitten lopulta käy, kun tämä ruotsalainen päätöksenteko on vähän sellaista soutamista ja huopaamista. Eli siis sekä Suomessa, että Ruotsissa ollaan panostamassa energiaan. Sitä mitä sähköllä tehtäisiin ei kukaan ole maininnut halaistua sanaa.

Tiistai 17/2. Iltayö.

Kotikylässäni eletään painostavissa tunnelmissa; tehdas, joka minutkin tänne toi kohta neljäkymmentä vuotta sitten, elää lakkaustusuhan alla. Isäni, yli viisikymmenvuotias mies, kelpasi mainiosti Saabin tehtaalle töihin - elettiin Ruotsin viimeisiä työvoimapulan vuosia. Öljykriisi vuosina 73-74 antoi tuta mitä tuleman piti. Jo tuolloin puhuttiin, että pitäisi löytyä vaihtoehtoisia polttoaineita, pitäisi kehittää vähemmän kuluttavia autoja ja öljyriippuvuudesta muutenkin olisi päästävä eroon. Puheet jäivät puheiksi. Toki autoista on kehitetty vähemmän polttoainetta kuluttavia, mutta esimerkiksi vaihtoehtoiset polttoaineet ja yleensäkin vaihtoehtoa polttomoottorille ollaan ryhdytty toteuttamaan vasta aivan viime vuosina ikään kuin pakon edessä. Tietysti voi väittää niinkin, että 30-40 vuotta on lyhyt aika ihmiskunnan kehityksessä, mutta samalla tuossa ajassa ollaan saatu aikaan aika raju ilmastomuutos, jonka kanssa nyt painiskellaan ympäri maapalloa. Onko ihmisestä ymmärtämään tekemisiensä ja touhujensa vaikutuksia ja hakemaan muutosta, etsimään uusia kestävämpiä ratkaisuja - en tiedä.

Hyviä autoilu-uutisia: mies selvisi kuin ihmeen kaupalla auton pudottua 50 metriä syvään rotkoon. Hän oli hetkeä aikaisemmin mennyt pissalle.

Perjantai 13/2. Aamupäivä.

Niin - perjantai ja 13. päivä. Eipä tässä ihmeemmin ole taikauskoinen, joten rohkenin ryhtyä päivittämään sivua aamupäivästä.

Eilen uutisista luin että satelliitit kolisivat yhteen taivaalla Siperian yllä. Ahdasta alkaa olla avaruudessakin. Eilisestä lehdestä sattui silmääni myös tuumailu kaupoissa yleistyvästä itsescannauksesta (mikä lienee virallinen suomen kielen ilmaisu asialle - onko moinen muoti ehtinyt lahden toiselle puolelle?). Jutussa kirjoittaja heitti ajatuksen, että on tuo scannaus homo shoppingucen täydellinen auvon hetki: on tavaran kanssa viimeinkin yksin.

Suomessa on herättänyt monen sortin keskustelua ns. Lex-Nokia; on jopa väitetty, että Nokia olisi lähtenyt maasta, jos lakia ei olisi saatu aikaan. No, viimeisimmät tiedot kertovat, että Nokia jää, mutta kermavaahto lätyistä poistuu yhtiön säästäessä. Niin - eikös se lihotakin?

Kokoomuspolitiikot lahden tuolla puolen ovat kunnostautuneet mielenkiintoisten lausuntojen antamisessa, mikä on saanut tämän päivän suomalaislehtien satiirikkopiirtäjät samalle linjalle: Karlsson (kelaa alas), Jouko ja Jari.

Huomenna keikka Babylonissa, kotikulmilla ja alan olla keikkakunnossakin, eli tulla sinne.

Keskiviikko/torstai 11-12/2. Yö.

Olo alkaa olla paranemaan päin. Volgansientä en tähän hätään ehtinyt kokeilemaan, pitäydyin vanhoissa konsteissa. Roosaa ehti tulla ikävä; sillä kun oli tapana tulla päälle lepäilemään, kun olin flunssassa - muutoin hän ei viereeni pakkautunut.

Elvytystä yrittää myös Ruotsin valtionpankki vimmatusti ja hallitus finanssiministeri Borgin johdolla komppaa. USA:ssakin päästy sopuun elvytyspaketista jossa 6,5:n perässä on niin paljon nollia että hirvittää. Englannissa puolestaan rasvataan setelikoneiden laakereita, inflaatiota pitäisi kiihdyttää uusia seteleitä painamalla. Pitäsiköhän pian ostaa kottikärryt niitä varten?

Järkevämpiäkin yritysideoita on: Suomen Tampereella avataan huomenna perjantaina (ehti vaihtua vuorokausi tätä naputellessa) maan ensimmäinen runokauppa. Hienoa.

Etelä- ja keskiamerikan uutiset kun sattuneesta syystä kiinnostavat, niin sieltä kuuluu kummia. Meksikolainen saari on kadonnut. Katoamisen syyksi epäillään joko ilmastomuutosta, tai CIA:ta. Ehkä olisi hyvä tutkia näiden kahden kytkökset toisiinsa.

Hyvä uutinen: tyttäreni on päässyt turvallisesti Peruun.

Maanantai 9/2. Iltayö.

Sairas. Iski flunssan. Edellisestä kerrasta on aikaa. Eli ei oikein tiedä miten päin olisi. Vanha kuuri: hunajatee ja alvedonikaan ei auttanut.

Eli ajatus kulkee nyt todella hitaasti.

Tukholmassa roskakuskit lakossa. Muutos alkaa aina alhaalta.

Tyttäreni on tätä kirjoittaessa lentämässä kohti Perua (ellei myrskyt ole estäneet lentoja Madridista). Tainnut mainita aikaisemminkin: minulla on upea, rohkea tytär.

Palaan asiaan huomenna. Kenties paremmassa kunnossa ja paremmalla ajatuksen juoksulla.

Torstai 5/2. Iltayö.

Lama sen kuin syvenee. Junayhtiö Märklin mennyt konkurssiin. Pikkuveljellä oli tuo junanrata ja sitähän piti "kokeilla", leikkimiseen kun olin olevani liian vanha. Nyt alan olla tarpeeksi vanha taas leikkiäkseni.

Vitsejä ei löydy muita kuin näitä hallitustason. Suomessa kokoomusjohtaja Katainen on nimitellyt oppositiota lehtikolumnissa "Terijoen hallitukseksi" - Venäjällä toisen maailman sodan aikana perustetu kommunistinen varjohallitus - ja pyyteli tänään eduskunnassa anteeksi kirjoituksiaan. Sillä lailla. Syksyllä kiisteltiin oliko lamassa meneillään talvisota, vaiko jotain vielä pahempaa; yhteisymmärrykseen ei päästy siinäkään asiassa. Löytyisihän tuolta Suomen historiasta muitakin vertauksia - esimerkiksi tämä meneillään oleva Merkkivuosi 1809. Eli eikö voitaisi julistaa vuosi 2009 kapitalismista eroon pääsyn vuodeksi?

Ruotsin hupailu toisen mallinen ja ilman nimikkeitä - täällä kun sotilaalliset maineteot ovat niin kaukaiselta ajalta, että niitä ei muista kuin joku harva, ja hekin väärin. Tämä ydinvoimala jahnuaminen. Kuka sitäkään enää muistaa, että voimalat piti olla käytöstä poissa ensi vuoteen mennessä, nyt hallitus puuhailee niiden toiminnan jatkamista tämän vuosisadan loppuun asti. Sähköllä eroon lamasta.

Britneyn maailmankiertue vaakalaudalla! Syynä ei ole lama, vaan ex-miehen asianajajat, jotka eivät hyväksy sitä että pariskunnan lapset olisivat äitinsä mukana kiertueella. Niinkin voi käydä.

Keskiviikko 4/2. Iltayö.

Vapaa-ajan kalastuksen EU direktiiviin tullut tarkennus: koskeekin vain merikalastusta. Mahdollisesti. Näin niin kauan kun ei tule direktiiviä, jossa mereen laskeva joki ja sen varrella olevat vesistöt lasketaan merialueiksi. Joessa ei saa kuitenkaan olla yli 35 asteen mutkaa.

Italiassa puolestaan ollaan romuttamassa haamuarmeijaa. Juttu on ilmeisesti tosi. Vaikka onkin Hesarista. Armeija perustettiin vuonna 1950, kylmän sodan hämäysoperaatioksi. Miesvahvuus haamujoukoilla oli 300 000 paperisotilasta, esikunta, jota johti kenraaliluutnantti ja nämä touhusivat mitä armeija touhuaa: jakoi ylennyksiä, laati luetteloita tykeistä yms. Nyt tästä armeijasta halutaan päästä eroon. Vaikeuksia tuottaa vain se että paperiermija on julistettu salaiseksi ja salaisia papereita ei noin vain saa tuhota...

Saman tapaista haamuilua on tämä nykyinen talousmeininkikin: ostetaan rahoilla, joita ei ole - ennen kuin siinä vaiheessa, kun ne pitäisi maksaa takaisin. Jolloin niitä ei ole. Talouskriisin tunnistaa siitä, kun pankit lainaavat turhia kyselemättä. Kriisin hoidon siitä, että lainaa on pankista turha kysellä.

Maanantai 2/2. Iltayö.

Suomessa käydään oikeutta grafittimaalaria vastaan. Mies on istunut jo kaksi kuukautta tutkintovankeudessa. Mielestäni vähintääkin ylikanttiin. Töherryksistä en pidä minäkään, mutta eipä harmaa betonniseinä juuri mieltä ylennä. Kuva-arkistostani löytyy monta kuvaa mielestäni todella tyylikkäästä grafittista - joita sitten on maalattu yli - harmaaksi.

Lisää saman suuntaista: EU haluaa tehostaa vapaa-ajankalastajien saaliiden valvontaa. Kaikki saalis, joka ylittää 15 kiloa, pitäisi jatkossa ilmoittaa viranomaisille. Hmm... mitenkähän käy siskonmiehen muikku- ja lahnasaaliiden raportoinnin kanssa jatkossa?

Tyttäreni on viikon kuluttua lähdössä Peruun. Sopivasti tulee uutisia maanjäristyksistä, bussionnettomuuksista jne. kyseisestä maasta.

Kenties nyt on sopiva aika kiertää maailmaa. Se ikään kuin on jostain tulossa ja jonnekin menossa - kumpikin tuota historian harsoista hämärää, joka estää ajassa olevaa näkemästä tapahtuvaa selkeästi.

Vitsit ovat vähissä - sen näkee selkeästi.

Torstai 29/1. Iltayö.

Vaihteeksi hyviä uutisia: hallitus on laajentamassa suomen kielen hallintoaluetta koskemaan Mälarinlaakson kuntia. Merkittävä askel. Toivottavasti hallintoalueen laajentuminen jatkuu tänne länsi Ruotsiin ja ripeämmässä tahdissa kuin tähän asti. Lisää asiasta täällä. Myös Hesarissa oli asia huomiotu ja artikkelin jatkona keskustelu, jonka sävy hämmensi. Suomalaiset suomalaiset meinaavat, ettei meille mitään kielioikeuksia täällä Ruotsissa kuulu. No, samaa menttaliteettiahan meillä on itsellämmekin.

Lueskellut Elias Canettin omaelämäkertaromaaneja, tai miksi niitä nyt pitäisi kutsua, kun totuutta ja fiktiota ei kuulema enää saa sotkea keskenään. Elias Canetti oli syntyisin Bulgariasta, puhui lapsena vanhakantaista espanjaa, kun oli espanjasta karkoitettujen juutalaisten jälkeläisiä, oppi lapsena engalntia ja saksaa, asui nuoruudessaan Wienissä, missä puhuttiin saksaa, mähriä, jne. Eurooppa ennen toista maailman sotaa oli monikansallinen, monien kielien temmellyskenttä, kielien, jotka eivät tunteneet rajoja. Sota sulki rajat kieliltä, sulki monikulttuurillisuuden kuolemanleireihin, josta se ei ole selvinnyt vieläkään. "Kansallisuus"-aate on jäänyt elämään yksisilmäisenä epäsikiönä Eurooppaan; sitä ajattelua ei edes EU ole pystynyt muuttamaan. Ja siihen kenties tulee tämä uusi Eurooppamme kaatumaan.

Noin vuosi sitten sain hallitukselta postia, jossa oltiin hakemassa meille "gemensam värdegrund". Sen jälkeen asiasta ei sitten olekaan kuulunut sen kummempia, kunnes eilen tuli taas meili, jossa kerrottiin että hallitus oli teettänyt selonteon radikalisoitumisesta Puolustuskorkeakoulun (Försvarshögskolan) toimesta. Eli onko yhteinen arvomaailmamme radikalisoitumassa?

Entä Britney? Viime tiedot kertovat että olisi rauhoittumaan päin, eli yöjuoksut olisi juostu. Sillä lailla.

Maanantai 26/1. Iltayö.

Juuri kun mentiin kehumaan... Jussin kanssa kehuttiin Eskilstunan keikalta palatessa vanhoja hyviä aikoja, jolloin Monty Pyton-jengi teki mainiota huumoria - tästä nykyisestä emme kumpikaan oikein hymyn häivähdystä nähneet. Nyt sitten John Cleese - tuon koomikkoporukan ehkä valovoimaisin - jo 69-vuotiaaksi ehtinyt - tähti on joutunut hieman noloon valoon, kun 27-vuotiaaksi itseään mainostanut tyttöystävä onkin paljastunut 45:ksi. Vahvemmallakin pohjalle on suhteita perustettu, joskin myös heikommille.

Niin, kävimme Jussin kanssa Eskilstunassa. Jussi piti siellä kurssia karaokenvetäjille ja laulusta, olin matkassa kartanlukijana tms. Sisuradion Eskilstunan toimittaja Arja Claesson poimi sekä Jussin, että minut juttutuokioon, joista ensimmäinen osa - jossa itse olen mukana - tuli tänä aamuna Huomenta Ruotsi-ohjelmassa ja huomenaamuna on Jussin vuoro. Ohjelmia voi käydä kuuntelemassa myös jälkikäteen täältä.

Eskilstunassa ollessamme soitti kännykkään suomenruotsalaisten yhdistyksen puheenjohtaja, joka kyseli oliko aikeita nostaa täällä päin esille Merkkivuosi 2009. Sellaisia aikeita tietysti on, mutta keskustellessamme pälähti päähän, että mikä hiton velvollisuus meidän pikkuseurojen on asiaa ajaa ja järjestää tapahtumia - maitahan silloin 200 vuotta sitten lohkottiin toisistaan erilleen. Eli olisi Ruotsin yhteiskunnan - kuntien, maakäräjien jne. tehtävä nostaa asia esille. Heikosti sitä täällä päin on huomioitu, Dagens Nyheterissä on ollut juttusarja Suomesta, mutta täkäläisiä suomeapuhuvia ei olla huomioitu. Tämän aamun Göteborgs Postenissa oli hieman sekava pääkirjoitus-sivun alakerta, jossa käsiteltiin asiaa. Jotain kumminkin.

Keskiviikko 21/1

Tein niin kuin monena iltana aikaisemmin: istahdin tähän koneen ääreen ja ryhdyin selaamaan nettilehtiä löytääkseni maailman menosta jotain, mikä saisi kommentoimaan, tai edes ajatuksia liikkeelle, mutta kovin vähissä olivat aiheet. (Vai olisiko vika päässäni, kun ajatus ei kulje?) (Olihan tietysti USA:n pressanvaihto, mutta jotenkin tuntuu, että on jo kaikki sanottu.) Olin jo antaa periksi, eihän tänään ole tapahtunut mitään erityistä itsellenikään ja nousin jo koneelta, kun tuli mieleen: hetkinen - mähän leivoin tänään leipää. Leivistä tuli oikein makoisia; kidutin itseäni jatkamalla maailman parantamista, tai mistä me nyt puhuttiinkaan Hannelen kanssa msn:n puhelinjutskan kautta, vaikka makuhermoja kutkuttava leivän tuoksu levisi asuntoon. Hyvää kannattaa odottaa.

En todellakaan ole mikään leipurimestari, olen kyllä leiponut leipiä aikaiseminkin, mutta olen pitäytynyt "valmis-jauho"-pakkauksiin. Nyt harrastan kreikkalaisia leipiä, joihin löytyy kilon pakkaus kaupan hyllyltä. Oma osuuteni on maustamisessa, pussin ohjeessa suositellaan fetajuustoa mausteeksi (?) ja sitä olen käyttänyt ja lisäksi sitruunapippuria - ei tullut tarpeeksi tälläkään kertaan - ja pellavansiemeniä, joilla pitäisi olla vatsaa rauhoittava vaikutus + terveellisiä öljyjä yms. Makua ne eivät juuri anna.

Ohje on yksinkertainen: ihonlämmintä vettä 6 dl, siihen 50 g hiivaa (tässä vaiheessa lisäilen jo sitruunapippurin ja pellavansiemenet) fetajuusto kannattaa ottaa jääkaapista lämpenemään hieman aikaisemmin, on käynyt niin, että kylmä juusto viilensi veden ja taikinan nouseminen jäi vajaaksi (leivistä tuli siitä huolimatta syötäviä). Muut ohjeet ovat niitä tavallisia: jauhopussin sisältö kulhoon ja eikun vääntäämään taikinaa, tai kone päälle; puoli tuntia nostatusta kulhossa, puoli tuntia leiviksi pyöriteltyjä, molemmilla kerroilla liinan alla ja sitten uunin alaosaan puoleksi tunniksi 200 asteessa. Paistetut leivät sivellään vedellä.

Maanantai 19/1

Tänään ollut sumuinen päivä; asioista tavallisesti perillä olevat lähteet väittävät, että täällä meidän leveysasteilla olisi sumu vähentynyt. Mikä puolestaan aiheuttaisi ilmatilan lämpenemistä - sumupilvet kun heijastavat auringon valoa pois. Tiedä tuosta sitten mennä väittelemään, joskus on vain olo, että talvi on täällä yhtä harmaata lokakuusta helmikuulle. No, toki on tänä talvena ollut kauniitakin päiviä.

Suomessa käydään keskustelua ovatko päiväkodit hyväksi lapsille, vai pitäisikö heidän olla kotona. Jarkko Tontti esittää hyvin perustellun väitteen, että historiallisesti lapsen normaali olotila on ollut isommassa poppoossa pärjäileminen. Itsekin lasten kanssa töitä tehneenä uskallan väittää, että joillekin lapsille tarha ja esikoulu ja koulut kenties ainoa paikka missä on järjestystä elämässä.

Liekö mainosjuttu, kun Hesarissa kerrotaan Ruotsinlaivojen purjehtineen pyöreät 50 vuotta. Mielipideosastolla asia korjattiin heti kättelyssä - toki laivaliikennettä on ollut Ruotsin ja Suomen välillä pitempäänkin. Pienemmillä purtiloilla on väliä seilattu tuhat vuotta ellei kaksi. Tullut mietityksi jonkun kerran, kun laivayhtiöiden vaikeuksista on lukenut, että kuinka paljon niiden vähenevään matkustajamäärään on vaikuttanut se, että täällä asuvilla suomenkielisillä olen yhteydet vähentyneet Suomen suuntaan. Itseäni esimerkkinä käyttääkseni - laivakeikat poislukien - viimeksi kävin Suomessa toistakymmentä vuotta sitten. Sitä ennen tuli kuljettua joka vuosi.

Arjasiskolta tuli linkkejä vitsisivustoille. Hieman olivat vitsit niissäkin vähissä, mutta jotain kumminkin.

Sunnuntai 18/1. Iltayö.

Ulkona tekee talvea, tai siis sataa lunta; talvihan täällä meillä päin on hieman sellainen venyvä käsite.

Kahden keikan rupeama takana ja se vaati veronsa. Tämä päivä on mennyt "kirjaa lukiessa". Eikä eilisessäkään ole kehumista. Olin varannut eilen pyykkituvan aamuksi "kun heräänhän mä muutenkin keikan jälkeen ennen kahdeksaa". Kännykkään asetettu herätys tempaisi minut niin syvästä unesta, että olin kirota.

No pyykkäsin - "luin kirjaa" iltapäivästä ja kävin kaupassa. Kotia tultuani huomasin että takkini kännykkätasku oli tyhjä. Lampsin takaisin autolle arvellen puhelimen pudonneen taskusta autoon. Ei ollut. Kotona soitin kännykän numeroon arveltuani, että olin jättänyt sen kotia vaikka muistin kyllä laittaneeni nokialaiseni taskuun. (se kahvi, se kahvi). Kämppä oli hiljainen. No tuumin, että puhelimen oli täytynyt pudota, joko kaupan parkkipaikalle tai sitten kauppaan ja päätin käydä kyselemässä sitä keikalle lähtiessäni. Jolle sitten valmistauduin lähtemään hyvissä ajoin. Päälystakki päälle ja työnsin käteni sivutaskuun ja siellä kaipaamani kapistus olikin. Myönnän että kuulossanikin on vikaa, mutta ilmeisesti en ollut painellut koko numeroa, sillä iloisesti rakkine raikasi kun tein uuden testin.

Auto piti tankata; syötettyäni vähäisiä roposiani masiinaan tarjosin avainta tankinlukkoon, mihin se ei tahtonut mennä. Ei hätiä mitiä, lukkosulaa oli pullo taskussa, korkki vain oudon tiukka, mutta aukesi. Tosin pullon kapea suutin seurasi korkin mukana. Eikun ruuvaa takaisin ja suutin jää kuin jääkin paikoilleen.

Keikan jälkeen - näimme Jussin kanssa Krogiin ajellessamme komean meteoriitin lennon (puuttui vain että olisi pudonnut päähän) - lastaamme soittokamat autosta ja kannan kitaran ja laukut Renu-rakkaan luo ja alan etsimään avaimia - ei missään! Mielessä viiltää ajatus: tätä koko päivän sählääminen on ennustanut - avaimet on pudonneet takin taskusta Krogin esiintymiskorokkeelle... Ei kuitenkaan. Ottaessani hanskat taskusta olivat avaimet pudonneet Jussin auton lattialle. Eli happy end!

Torstai 15/1. Iltayö.

Niin on sitten virallisesti avattu Merkkivuosi 2009, eli siis Suomen ja Ruotsin erkanemisen 200 merkkivuosi. Avajaiset olivat Tukholman valtiopäivätalolla ja paikalla näkyi olevan meidän Kalle Kustaa ja Tarja, pienemmistä kihoista puhumattakaan. Rapport-uutislähetyksen tärkeimmäksi pointiksi nousi katkelma Sauli Niinistön puheesta, missä hän mainitsi kuinka oltiin yhdessä hurrattu Kajsa Bergkvistille Helsingin Olympiastadionilla. Helsingin Sanomien tämän aamuisessa pääkirjoituksessa ihmetellään Ruotsin halukkuuta nostaa merkkivuosi vahvasti esille. Dagens Nyheterin taannoisessa pääkirjoituksessa asiaa väännettiin toisin päin. Eli kumpikaan maa ei ilmeisesti olisi halunnut vuotta muistella, mutta kun pakko oli. Vai? Täällä tuhtia asiaa samasta aiheesta. Maria Wetterstrandilla - ympäristöpuolueen puhenaisella - on tietysti pikkasen oma lehmä ojassa kun av(i)omies on suomalainen. Puolueen vaihto ensi vaaleihin käväsi kyllä mielessä.

Aamulla lehteä lukiessa selvisi miksi muisti pätkii. Olen jättänyt kahvinjuonnin. 3-5 kuppia pitää alzheimerin aisoissa. Eli pitäisiköhän aloittaa uudelleen? Tänään kävin juomassa kupposen ystäväni Jatan kuppilassa Föreningsgatanilla täällä kotikylässä. Torin kulmalta kanavaa kohti ja toinen kortteli. Suosittelen.

Vitsejä ei tahdo löytyä netistä, ellei sellaiseksi lasketa Hesarin satiiria koskevaa artikkelia, johon on saatu mahdutettua kahdenkymmenenyhden (21:n) eri kommentoijan jykevät lausunnot.

Tiistai 13/1. Iltayö.

Aamun lehteä lukiessa olisi kahvi mennyt väärään kurkkuun, jos kahvia joisin. Harvoin luen urheilusivuja - oikeastaan vain silloin kun suomalainen/set ovat voittaneet jossakin, vain todetakseni, ettei sitä täällä huomioitu lainkaan - nyt sattui silmiin otsikko: "Mafia, joka ohjailee jalkapalloa". Artikelissa lueteltiin Itä-Eurooppalaisten jalkapallojoukkueiden johtajien murhia jne. Juttu jätti jälkeensä nipun kysymyksiä, niin kuin lehtijutut aina tahtovat tehdä. Jäin miettimään ulottuuko mafian vaikutus pelikentille asti, ottelutuloksiin yms? Sinisilmäisenä football fundamentalistina uskon, ettei näin ole ja kerettiläisiä ovat kaikki, jotka muuta väittävät.

Illan uutiset kertovat, että Latvian pääkaupungin Riian kaduilla vaaditaan hallituksen eroa ja parlamenttitaloa on heitelty kivillä ja pulloilla. Syynä on maan ajatuminen talouskriisiin. Meillä on toistaiseksi hiljaista.

Viime yönä kiittelin taas poikamiespäiviäni. Tai ainakin sitä että sai rauhassa kiroilla ilman pelkoa minkäänlaisista jälkiseuraamuksista. Työstin Merjasiskon juhlasivua nettiin ja normaalien töppäilyjen jälkeen alkoi sitten todellinen show. Yksi kuvista änkeytyi sivulle ylösalaisin, vaikka oli oikein päin mapissa mistä sen hain. Ja suomalainenhan ei periksi anna. Eikun ärräpäitä ja uusiksi ja lopulta onnistuinkin suostuteltua kuvan oikein päin sivulle. Kaikki hyvin? Eipä tietenkään. Kuvan värit heittäytyivät kirjaviksi. Siinä vaiheessa annoin periksi.

Ollut harmaa, tylsä tavanomainen talvipäivä täällä. Tuo viereinen kuva on niin talvisen kaunis, että jätän vaihtamatta.

Maanantai 12/1. Iltayö.

Britanniassa on aloitettu mainoskampaja jumalan olemassa oloa vastaan ja on kuulema leviämään päin. Mainoksen sanoma kuuluu suomeksi näin: "Jumalaa ei todennäköisesti ole olemassa. Lopeta huolehtiminen ja nauti elämästä." Enpä tiennyt silloin kun postiluukkuni päälle mainosten jakelukiellon laitoin, että joskus tulisin mainosta kehumaan. Nyt sen teen. Tietysti herää kysymys eikö asia muuten kuin mainostamalla mene perille? Ja kuinkahan tuon meinoksen levittäminen onnistuu Iranissa, Afganistanistanissa, tai USA:n raamattuvyöhykkeellä?

Mainostamiseen liittyy seuraavakin: Helsingissä isoinen tavaratalo uhkailee pientä putiikkia, kun tämä käyttää alennusmyynnistään sanoja hullut päivät. Tavaratalo on rekisteröinyt sanat itselleen. Eli kun nyt totean että maailmassa on meneillään hullut päivät niin rikonko pahastikin rekisteröintioikeutta, tai mitä se nyt onkaan? Ja kuinkas sitten suu pantaisiin, jos joku - kenties ahneuksissaan - rekisteröisi kaikki maailman sanat itselleen?

Eilisen Dagens Nyheterin (ei kai vain rekisteröityjä sanoja?) pääkirjoitus käsitteli 200 vuoden yksinäisyyttä, eli siis sitä että on tullut kuluneeksi nuo mainitut vuodet siitä kun Suomi lohkaistiin irti Ruotsin valtakunnasta. Yksinäisyys aiheuttaa yksisilmäisyyttäkin. Pääkirjoituksessa huomautetaan heti alkuun, että ruotsin kieli kumminkin mailla on yhteinen. Piti huomauttaa pääkirjoitustoimitukseen, että tätä nykyä on suomen kieli virallisesti vähemmistökieli tässä maassa, eli olisi sitten tämä suomen kielikin yhteistä. Jos vain ymmärrettäisiin.

Torstai 8/1. Yö.

Amerikoissa sattuu ja tapahtuu. Mies vaatii avioerossa munuaistaan takaisin entiseltä rakkaalta aviovaimoltaan. Putkimies-Joe puolestaan on ryhtynyt sotakirjeenvaihtajaksi; siihenkään ammattiin hänellä ei ole papereita.

Täällä Ruotsissa puolestaan tuumiskellaan sellaista että kunnille annettaisiin oikeus kieltää nastarenkaat. Mäellä asuvana joutuu olemaan kaksi jakoinen - täällä mäellä saattaa olla talvi, kun alhaalla laaksossa vihertää kevät. Toki olen huomannut, että tänne nouseva tie kuluu parissa talvessa urille. Viime syksynä urien täytteeksi pyyhkäisty hätä-asvaltti alkaa olla jo kuopille rappeutunut. Viime talvena talvi tuli vasta keväällä, eli vaikeaa on mäen lasku. Tiedä häntä sitten kuka niitä renkaita kunnan puolesta valvoisi - poliisit kenties? Vai pitäisikö perustaa rengastarkastajan vakanssi? Entä jos naapurikunnassa ei olisi kieltoa? Saisiko kunnanrajan ylittää autollaan?

Matka kohti sosialismia edistyy: Saksa on kansallistanut osittain maan toiseksi suurimman pankin Commerzbankin.

Pikkasen on uudistusta tapahtunut: keräilin viime vuoden kirjauksista muutamia poimintoja; omasta mielestäni kuvaavia tuumailuilleni. Olen siirtänyt juhlakuvat ja muitakin kuvia Juhlaa ja arkea osioon. Tilaa piti saada tuohon sivulinkkikolumniin, kun on uusi juhlasivu työn alla.

Ukkoskiveksi pienenä kutsuimme valkoisia graniitti (?) kiven palasia. Dalslannissa sitä on kokonainen glasiääri, mistä päivän kuva ja viime vuoden lopulla otettu otos.

Keskiviikko 7/1. Yö.

Viikon vanha vuosi. Alkanut siihen malliin, että ei voi olla muuta kuin optimisti.

Suomessa on sotainvalideille lahjoitettu ruumisarkkuja. Voiko sitä enää selkeämmin sanoa?

Serkkuni kanssa kävimme väittelyä asian tiimoilta - ei siis ruumisarkuista vaan sotaveteraaneista. Kumpaisenkin isä kun oli aikoinaan savotassa mukana. Enolla jäi reissulle jalka, isälläni kenties jotain muuta. Jussi-serkun mielestä yksityiset ihmiset eivät tarpeeksi kunnioita sodan käyneitä; kertoi jossain kuulleensa väitteen, että rupeama oli ollut heidän "työ". Työksi en tappamista itsekään mieltäisi - vastuuasiassa olen sitä mieltä että vastuu veteraanien hyvinvoinnista ei kuulu yksityisille ihmisille. Suomi-neito heidät aikoinaan laittoi kunniaansa puolustamaan; joten vanhan piian olisi myös vastuu kannettava siitä, että ne harvat enää elossa olevat veteraanit saisivat viettää vanhuutensa hyvissä oloissa. En toki kiellä lahjoituksia - yllämainittua lukuunottamatta - mutta niiden varassa ei veteraanien asia saa olla.

Muuan päivä sitten luin tarinan kuinka nuori pari oli päättänyt lähteä häämatkalle Afrikkaan, mikä ei ole huono ajatus laisinkaan vuoden aikaa ajatellen. Siis jos olisi naimisiin mennyt. Häämatka tyssäytyi kuitenkin rautatieasemalle, kun vahti oli tullut kummastelemaan 5 ja 6 vuotiaiden ja heidän saman ikäisen todistajan matka-aikeita.

Sunnuntai 4/1. Yö.

Niinpä niin, uusi vuosi on ehtinyt vanhentua jo muutaman vuorokauden ennen kuin tartuin toimeen, ryhdyin päivittämään sivuja. Hieman hirvitti, kun piti rustata uusia sivuja yms. Yritän olla rationaalinenkin tässä hommassa ja se vaatii ponnistuksia. Vanha koira jne. Mutta opin kuin opinkin uusia asioita.

Laiskana en ole ollut, vaikka nämä tällaiset pyhät tahtovat viedä elämänjärjestyksen sekaisin. Päivät ja viikot sekoavat, kynä ja paperi-menetelmällä pitämääni yksityiseen päiväkirjaan syntyi toissa päivänä päiväys 3/2 -06. Nauratti minuakin. Niin - edellisen merkinnän jälkeen on ollut kahdet synttärijuhlat, puolitoista keikkaa tämän vuoden puolella ja huomenna - jos nyt saan tämän päivityksen tämän vuorokauden puolella valmiiksi - keikka Valkyriassa. Siis loppiaistanssit suomi seuralla - tänään maanantaina, jolloin teistä kai kaikki tämän lukevat. Tervetuloa sinne.

Olen tainnut mainita, että teen vierailuja tämän kylän keskustassa harvakseltaan. Liikkeiden sulkemiset ja paikan vaihdot tahtovat jäädä minulta huomaamatta. Nyt kuitenkin sattui silmääni avajaislippujen liehunta korttelin kulmassa, missä aikaisemmin oli arvovaltaisen B&O äänentoistoliikkeen putiikki. Liike katosi ajat sitten ja huoneisto on seisonut sen jälkeen tyhjillään. Nyt siinä piti avajaisia nakkari.

Britney ilmeisesti saanut viettää uuden vuoden pyhät rauhassa. Viimeisimmät uutiset hänestä ovat kovasti viime vuoden puolelta.