Perjantai 31/12 Aamu.

Flunssa hellittämässä ja hyvä niin - illalla odottaa keikka Boråsissa Matti Eskon kanssa. Olo on kuitenkin sekoittanut - jos se nyt on mahdollista - päätäni silleen, että eilen unohtui melkein pyykin pesu ja piti ottaa nyt aamusta uusiksi. Tämän kirjauksen jälkeen olen suunnitellut leipoa leipää. Tiedän huonompiakin tapoja viettää uuden vuoden aattoa.

Edellisessä kirjauksessa tuli kerrottua tärkeimmät mitä itselleni on kuluneen vuoden aikana tapahtunut. Ja se - siis isoisäksi tulo - kyllä päihittää mennen tullen kaiken muun maailman menosta. Toki se vielä kiinnostaa.

Ruotsissa koettiin historialliset vaalit: porvaripuolueet onnistuivat säilyttämään hallitusaseman - tosin vähemmistöhallituksena - seikka, joka on ainakin eräältä porvarilehdeltä unohtunut, se kun on leipomassa pääministeristä "kansanisää" neljän vuoden ja kolmen kuukauden hallitusrupeaman - jota on varjostaneet ministereiden erot, munaukset ja möläykset - jälkeen. Kansa - tai ainakin sen toistaiseksi hyvinvoiva keskiluokka - tykkää nallekarhun näköisestä pääministeristä, vaikka tämä on ajamassa jyrkintä luokkajakoa sitten viime vuosisadan alun. Sosialidemokraatit ovat ihmeissään mikä eteen, kun maltilliset varastivat heidän politiikkansa eikä mistään löydy uutta tilalle.

Ilmastomuutos on mennyt eipäs-juupasteluksi, suuret valtio eivät sopimuksia halua, eivätkä niistä piittaa. Keväällä tulivuori jyrähti siihen malliin, että eivätkö nuo penteleet luontoa usko. Eivät usko.

Wikileaks näytti sodan kaikessa raadollisuudessaan, mutta on naivia kuvitella, että Natojohtoisia "rauhanturvaajia" näkisi Haagin kansainvälisessä oikeudessa.

Euromaat toisensa jälkeen ovat ajautuneet talouskurimukseen ja se on herättänyt keskustelun euron kohtalosta. Tosin viime viikot on vallinnut joulurauha ja on kuin mitään ongelmaa ei enää olisikaan. Ruotsi röyhistelee euroalueen ulkopuolisena ikään kuin Euroopan lama ei kuuluisi heille ollenkaan. Odotellut tässä hallitukselta kiitoskirjettä, siitä että olin kaukaa viisas ja äänestin euroon liittymistä vastaan.

No, kaikesta huolimatta: Parempaa uutta vuotta!

Keskiviikko 29/12 Aamu, sankivarhain.

Tarkoitus oli nukkua - kaikkihan tietävät: uni paras lääke on. Sauna kun tuli jo kokeiltua ja kaksitoistavuotista The MacAllania - kiitos Miio! - ja tervan tuoksuakin saunassa oli. Eli olisiko tämä nyt sitten kuolemaksi? Flunssa siis. Kenties sitä lintuihtiään, vaikka noita penteleitä tuli joulun aikana syötettyä oikein omatekoisilla talipalloilla, tai no - osallistuin sen verran tekoon, että pyörittelin niitä palloja - sen taidon kun osaan. Sinitiaiselle kelpasi.

Vuosi vaihtumassa, vuosikymmenkin. Kävin lukaisemassa mitä viime vuonna näihin aikoihin olin kirjannut - ettei tulisi toistoa. Siis jonkinlaista sanaa vuodenvaihteeksi ajattelin väsätä, tosin olo on sellainen, että hyvä jos päivän sanaa saan kirjoitetuksi.

Vuosi on ollut hyvä - tai pitäisikö sanoa kohtuullinen? ylpeys kun käy lankeemuksen edellä. Kuvittelen oppineeni itsestäni uutta; mikä kenties ei ole paljonkaan, mutta silti mielenkiintoinen kokemus.

Isoisäksi tuleminen oli tietysti menneen vuoden vaikuttavin ja upein tapahtuma - retki, jonka aikoinani aloitin Miion isän ja Lluvian äidin kanssa on saanut uuden polun, jolle mieluusti ja uteliaana samoan.

Miestä uhkaa vankila kun on mennyt lukemaan uskottomuudesta epäilemänsä vaimon meilejä tietokoneelta. Valtio toki saa edelleenkin urkkia rangaistuksetta.

Karlstadissa puolestaan poliisi aikoo tarjoilla uudenvuodenaattona perunalastuja rauhoittaakseen juhlintaa. Ilman muuta kannatettava ajatus. Miten olisi popcornit pankkiryöstäjille, fazerin sininen varkaille, tai vaikkapa marabouta murhaa miettiville?

Asiaakin: USA:n entinen varapresidentti Al Gore perää uuden tyyppistä kapitalismia debattiartikkelissa, jonka voi lukea täällä. Luin tekstin puuteroidessani nenääni ja mielestäni tuossa ei juuri uutta sanottu; samaa irtaantumista neljännesvuosi-kapitalismista on manattu useampaan otteeseen ja monella suulla, mutta mitään ei tunnu tapahtuvan. Hämmentää sekin, että USA:ssa alettaan olla huolissaan kapitalismin rellestyksestä nyt, kun maa on putoamassa kyydistä isoisten - Kiinan ja Intian - vauhdissa.

Torstai 23/12 Aamu.

Painoin illalla - no yöllä - pääni tyynyyn tarkoituksella, että nukkuisin pitkälle aamuun. Toisin kävi. Noinkohan joulu jännittää? Ei pitäisi. Sain paketoitua Lluvian lahjatkin ilman tuskanhikeä, eli joulu on melkein pulkassa. Kimin väelle vielä Ilkan erikoisen maukkaita lihapullia, mutta niitä pyörittelenkin ihan mielelläni.

Niin siinä taisi käydä, että amerikkalaiset olivat oikeassa; vältyimme täällä Länsi-Ruotsissa lumen tulolta aattona. Tosin eilen aamulla oli tupruttanut melkein kymmenen senttiä, mikä sai loihe miettimään - kun edellisiltana ei asiasta meteorologit maininneet mitään - että taitaa tämä nykytalvi muuttaneen ilmatieteenlaitoksen lumiennusteita: 10 cm lumentuloa ei enää edes mainita, kevyt lumisade alkaa 15 cm jälkeen ja tavallinen lumisade on 30-50 cm.

Suomesta kiirii tieto, että lumen tulo vie kevääseen mennessä kiinteistöalan yrityksiä konkurssiin, kun nämä eivät ole varautuneet lumenluonnin aiheuttamiin henkilöstön lisäkustannuksiin. Täällä lahden toisella puolella ihmetellään miksei kunnat ole varautuneet talousarvioissaan paremmin lumeen - viime vuoden ennätyslumien jälkeenkään eivät kunnat ole korottaneet määrärahoja kuin nimeksi. Maanteiden ja ratojen rakentamiseen löytyy rahaa, mutta pitää ne lumettomina onkin sitten vaikeampaa.

Haitissa alkaneet koleraepidemian myötä noitavainot, Unkarissa uusi medialaki antaa viranomaisille mahdollisuuden sakottaa jutuista, jotka eivät ole "poliittisesti tasapainossa". On tullut mainittua, mutta kerrataan: ihminen on hullu.

Näinä aikoina tullut mietittyä, että kansallisuusaate ja nykymuotoinen demokratia ovat lähes saman ikäisiä. Kumpikohan voittaa?

Britney - muistaako häntä enää kukaan? - ilman uutista. Mikä enää on pysyvää?

Tiistai 21/12 Ilta.

Talvi on, lunta on ja lisää on tiedossa. Tai miten siinä nyt käykään. Eilen lupasivat televisiossa jouluaatoksi lumipyryä, räntääkin, mutta aamun lehdessä amerikkalaisilla oli toiset tiedot. Pakkasta. Pitäisiköhän siihen sitten luottaa, vai odotellaanko ensin  Wikileaksin vuotoa?

Muuallakin Euroopassa - jopa Suomessa - kärvistellään lumen kourissa. Lontoon Heathrowin lentokentällä väki jumissa, kuin keväällä tuhkapilven vuoksi konsanaan. Nyt vain syynä on siis lumi. Varmaan täkäläisen valtionrautateiden eli SJ:n vika. Sitä kun on kovasti täällä meillä päin moitiskeltu siitä ettei junat kulje. Missään ei mainita, että ratojen kunnostuksesta vastaa useampi yksityinen yritys. Ja vaikeaa on ihmiselle tunnustaa luonnon ylivoima.

Aamulla näin kuunpimennyksen alkamisen, mutta sitten kuu painui pilveen ja vei mennessään ilmiön. Harmi.

Joulu lähestyy ja tarkkamuistiset lukijat tietävät suhtautumiseni siihen. Paketoitiin viikonvaihteessa pikkuväelle lahjoja ja nauhoihin piti kiskoa kaunista kierrettä - ei onnistunut minulta ja heti iski joulufobia pahimmillaan.

Sopimus oli myös sellainen ettemme keskenämme osta toisillemme mitään. Niin eikös tämä lurjus kieroile antamalla "yllätyksen" viikkoa ennen. Meinasi tulla päänsärky mikäs nyt eteen, mutta keksinpä kuin keksinkin vastavedon.

Siinä tohkeissani meni joulusiivouskin melkein huomaamatta.

Netissä voi lähettää joulukortteja. Ei minusta ole siihenkään. Muistin aikana: hyvää joulua lukijoille. Näinä päivinä käy maapallon akselilta käsky kääntää pohjoinen kohti kevättä.

Suomessa on kuulema tulossa verovaalit. Olenpa hämmästyksellä lyöty.

Vaalit voittaa pikavippipuolue.

Laulavan hiiren toivotaan auttavan kielen synnyn selvittämisessä. Ellei sitä sitten napata Idols-kisaan.

Torstai 16/12 Ilta.

Päätä särkee siihen malliin että tietää olleensa eilen herrojen kanssa marjassa. Aluehallinto on työntämässä vähemmistöpoliittista viiteryhmää vastaperustetun rättighetskommitén - olisikohan se suomeksi oikeuskomitea? - alaisuuteen. Eli ilmeisesti aluehallinnon uusi johto kyllästyi pika pikaa jahnuamaan meidän kanssa tyhjästä. Jäähyväisiksi tarjoiltiin - lounaan lisäksi - tulkkivälitystä yhteistyössä kuntien ja aluehallinnon kanssa sekä lopultakin teemanumero (?) vähemmistöistä aluehallinnon Regionmagasinet lehteen, joka jaetaan alueemme kaikki talouksiin. 

Perusongelma miksi vähemmistökysymykset etenevät niin tahmeasti niin paikallis- alueellisella kuin valtiollisellakin tasolla on se, että meiltä puuttuu poliitikot, jotka asioitamme ajaisivat. Nykyisessä tilanteessa johtajat juovat pitkin hampain kahvia meidän järjestöjen edustajien kanssa ja tarjoilevat mutkaa mutkan jälkeen - joskin - kuten jo kirjoitin - tarjoilevat läksiäisiksi pientä baakelsiakin.

No, jotain hyvääkin tapahtuu. Hallitus on tänään hyväksynyt Göteborgin liittymisen suomenkielen hallintoalueeseen. Asiasta voi lukea enemmän täältä. Pientä ylpeyttä tuntee, kun tietää olleensa mukana vaikuttamassa asiaan.

Suomessa suunnitellaan aselain tiukentamista - taitaa olla muuten ainut asia Suomessa, jossa käytetään tätä Ruotsin mallia, eli diskuteerataan ja tutkitaan kunnes asia on unohtunut; no nyt asia kuitenkin taitaa tulla jälleen ajankohtaiseksi, kun poliisiasemalla on vartija päässyt hengestään vahinkolaukauksesta. Siis pitäisiköhän poliiseilta poistaa aseet?

Kauneusunia pitäisi kuulema harrastaa, niillä on oikein tutkittu teho. Kovasti on yritetty, mutta minkäs pärstäkertoimelleen mahtaa?

Hyvät uutiset ovat muuten hyvä lääke päänsärkyyn.

Britneystä ei uutista edes kakkossivulla. Paha. Erään toisen tähden kotipornosotku paisuu. Pornossahan usein paisuu.

Tiistai 14/12 Ilta.

Lluvia täyttää tänään puoli vuotta!

Ja Miio on kovaa vauhtia saamassa serkkuaan kiinni - ainakin painon puolesta. Ovat jonkun verran eri luonteisia: likka on kovasti meno päällä, kun poika sitten ottaa hieman lunkimmin. Lastenlapset ovat muuten mukavia siinäkin suhteessa, että saa hyvän syyn viihtyä kauppojen leikkikaluosastolla.

Päivän biisi on muuten vihje siitä mitä nykyisin harrastan. Muistaakseni olen maininnut, että omistan Ian MacDonaldin kirjan Revolution in the head ruotsinnoksen. Kirjassa käydään kronologisessa järjestyksessä läpi The Beatlesin lp- ja singlekappaleet ja satun moisin minulla on myös yhtyeen kaikki levyt cd:nä, eli olen ryhtynyt minulle vieraalla järjestelmällisyydellä käymään kirjaa ja levyjä biisi biisiltä läpi. Hieman vaivanloista, mutta sitäkin mielenkiintoisempaa.

Suurin osa yhtyeen kappaleista on merkitty Lennon/McCartneyn nimiin (ensimmäiset kymmenen muuten McCartney/Lennon), eli siis säveltäjä/sanoittaja, mutta sovittajaa ei mainita lainkaan. Alkuun tuo säv.san pari pitääkin paikkansa, mutta vaihtuu melko pian niin, että John ja Paul ryhtyvät säveltämään omat kappaleensa. Ja bändi toimii, George Martinin avustuksella, sovittajina. Eilinen Please please me versio oli aika huikeaa menoa. Millaiseltahan se olisi kuulostanut The Beatlesin soittamana vuonna 2010?

Manaavat euron loppua. En hämmästelisi. Niin kuin olen aikaisemminkin kirjoittanut: en oikein osaa uskoa suurvaltarakennelmiin. Historia on osoittanut, että ne kerta toisensa jälkeen ovat sortuneet joko sisäisiin tai ulkoisiin paineisiin. Tai molempiin. Varsinkin eurooppalaisena ilmiönä suurvallat ovat murentuneet - jopa ihmeen helposti, kuten parinkymmenen vuoden takainen Neuvostoliiton (ja itäblokin) luhistuminen osoitti.

Venäjällä näyttäisi olevan meneillään suurvalta-ajan jälkeinen krapula, toivotaan ettei anna ylen.

Pommi räjähti Tukholmassa. Suomen presidenttikin ennättänyt kommentoimaan, että on vain ajan kysymys milloin Suomessakin räjähtää. Eikös siellä jo räjähtänyt jossain kauppakeskuksessa? Ja meillä täällä kotikylässäkin pamahti pommi joku vuosi sitten. Vaan jospa niitä ei silleen lasketa kun ne ovat näitä kansallisia pommeja. Vaarallisia pommeja ovat vain islamilaiset pommit.

Maanantai 13/12 Sankivarhain.

Takana kahden keikan viikonvaihde ja siitä seuraa omat kujeet. Kuten esimerkiksi tämä, että olen kirjaamassa päiväystä neljän aikaan aamulla. Mutta ollos huoleton - viimeksi unohtuneet aiheet palautuivat mieleen ja eilinen tuotti nipun uusia. Aivan! Olen itsekin hämmästyksellä lyöty. Tosin olen laittanut ennenkin merkille, että vuoden vaihtumisen lähestyminen saa päässäni aikaan, jossei nyt myrskyä, mutta navakkaa tuulta kumminkin.

Asiaan. Suomalaista nettikeskustelua ilmastomuutoksista seuratessani törmäsin ilmaisuun: ilmastouskovaisuus. Jos olen sanan oikein ymmärtänyt, niin sillä vähätellään näitä, jotka ovat huolissaan ilmaston muutoksista. Ateistina uskomiseen taipuminen on minulle vierasta, mutta tunnustan että uskon ilmastoon. Ymmärtääkseni ilman ilmastoa olisi hieman hankala olla.

Tarkkaavaiset lukijat kenties havahtuvat ajattelemaan: ahaa - viimeinkin kirjauksen pitäjällä auktoriteetti, johon hän luottaa. No - sanotaanko näin: pidän ennakkoasenteista riippumatonta tutkimusta ilmastomuutoksesta, ihmisen vaikutuksesta siihen - ja ylipäätään tällä pallolla elämiseen - edellytyksenä sille, että me mahdollisesti selvittäisiin hengissä porukalla myös tulevaisuudessa.

En tiedä - olisiko vaikeiden aikojen merkki tämä ehdottomuus, leimojen lyöminen hankalien ajatusten esittäjiin.

Seuraavakin ehkä liittyy yllämainittuun aiheeseen. Alkanut epäilemään, että täkäläiset atomivoimalat ovat pelkkää kulissikamaa; toimivat vain silloin kun sähköä ei tarvita.

Ja tämäkin. Näpäyksen alta löytyy eilisessä lehdessä ollut mielenkiintoinen artikkeli siitä kuinka ruotsalaisen koulun vaikeudet juontavat jostain aivan muusta kuin mitä hallituksen poliitikot, kouluministeri etunenässä, ovat nyt viimeiset vuodet toitottaneet. Oireellista tälle keskustelulle on ollut se, että koulun pedagogisten mallien tutkijat on leimattu "vasemmistolaisiksi", kun heidän mielipiteensä ei sovi nykyiseen poliittiseen agendaan.

Eli: Hyvää Lucianpäivää!

Lauantai 11/12 Aamu.

Aamu ja keikka alla - tämä on varoitus.

Joutunut useampaankin kertaan miettimään kuinka kuolema tekee meistä parempia ihmisiä - monista varmaan tekeekin. Pappi, joka ei ole vainajan eläessä tätä kirkosta erota unohtanutta ateistia koskaan tavannut, saarnaa laveasti hänen hyveistään. Siinä unohtuu juomaputket, erot ja muukin holtiton elämä. No, läheisiltä pappi on tietonsa saanut ja kai meissä kaikissa jotain hyvääkin on.

Kuolleesta tulee ajatella hyvää. Miksi? Pelkäämmekö että hän tulee tuolta puolen kiusaamaan meitä, (mitä vaikuttaisi kyllä silloin tällöin tapahtuvan) tai odottaa siellä pilvikarahka kädessään saapumistamme. Kuvittelisin kuitenkin, että kuolemankin jälkeen rehellisyys on valttia.

Julkkisten kuolemat ovat osasto erikseen. Miljoonat - tätä nykyä jopa miljardit - ihmiset surevat syvästi tähteä, jonka he ovat nähneet vain valkokankaalla, televisiossa, tai ostaneet hänen levyjään ja nähneet televisiossa. Kenties joskus käyneet tämän keikalla ja läpyttäneet käsiään muiden mukana. Minua viisaammat puhuvat samaistumisilmiöstä - tähdet ovat sitä mitä me olemme haaveilleet olevamme.

Prinsessa Dianan kuoleman väitetään käynnistäneen uuden ilmiön: kukkameri nousi Buckinghamin palatsin edustalle ja nykyisin voi nähdä teiden varsilla kynttilöitä ja kukkia röykkiönä - kenties hyväkin muistutus nostaa jalkaa kaasulta. Ihmisellä on ilmaantunut halu näyttää julkisesti surunsa.

Tällaisena hiljaisena hämäläisenä jotenkin vierastan tuota tapaa. Vien kyllä vanhempieni ja poistuneiden ystävien haudoille kynttilät jouluaattona ja muistelen heitä myös muulloin, hiljaa mielessäni.

Niin - minä varoitin.

Puolustuksekseni haluan sanoa, että mielessä oli kyllä jokin aivan toinen juttu, josta arvelin päivän kirjauksen syntyvän, mutta sepäs otti ja unohtui ennen kuin ehdin raapustaa sitä muistivihkooni kirjausaiheiden joukkoon. Ehkä palaa mieleen huomiseksi.

Torstai 9/12 Illansuu.

Pyykit koneessa jne. Eli on torstai. Aamulla oli olevinaan jotain asiaa, mikä sitten tässä päivän juostuani on päässyt unohtumaan.

Löytyihän se kun aikani lehteä selasin: rintasyöpä juontuu isästä. Siinäpä feministeille taas vettä myllyyn. Onkohan meissä miehissä mitään hyvää?

Ja joulukin lähestyy. Yli puolet testatuista joululeluista on osoittautunut vaarallisiksi. Siihen syöpöttelyt ja juopottelut päälle, niin pian viranomaiset kehottavat välttämään joulunviettoa.

Miiolle suunnitellut ostaa autoradan - vai olisiko se liian aikaista? Isä ja vaari varmaan viihtyisivät.

Netissä meneillään sota. Wikileaksin kannattajat iskeneet mm. luottokorttifirman sivulle, täkäläisen oikeusministerin nimi on kaapattu yms. Jotenkin tulee tunne, että nämä ovat yläkerran väen ongelmia. Täällä kellarissa on tarpeeksi painiskelemista tulvien ja paska-altaista karanneiden lietteiden kanssa.

Niin että missäkö juoksin päivän? Aamulla piti laskeskella monesko puolapuu on menossa ja siitä sitten seuralle ja sen jälkeen vääntämään kunnan virkamiesten kanssa kättä vanhustenhoidosta. Että osaavat olla väsyttävää väkeä. No, kai siinä asia piirun verran liikahti eteen päin.

Otsikko netti Hesarissa: Kauan etsitty kauhea karvainen kärpänen löydetty. Kuka ihme haluaa etsiä kauheita karvaisia kärpäsiä? Sitä paitsi - ei yksi kärpänen kesää tee. Paitsi ehkä Keniassa, mistä se löytyi.

Porista puolestaan on löydetty kuha-ahven, harvinainen sekin. Mites se vitsi menikään: kaikki muut on selitettävissä, kuten esim. muurahaiskarhu ja vielä susikoirakin, mutta entäs poliisikoira?

Britneystä ei mitään, mutta jättipepulla pääsisi julkkikseksi. Kiva.

Maanantai 6/12 Illansuu.

Aihetta isänmaallisuuteen? En nyt oikein tiedä.

Suomen puolen nettikeskustelua kun aiheesta seuraa (myönnän - se tuskin on paras mahdollinen foorumi aiheesta) niin tulee hyvin nopeasti tunne, että tuohon jengiin en halua kuulua.

Jokin aika sitten - olisikohan ollut viime vuonna näihin aikoihin - jostain luin mielipiteen, että kai suomalaisuus muutakin on kuin talvisota ja veteraanit. Eli miksi on jääty roikkumaan historiaan? Ehkä se johtuu Suomen lyhyestä historiasta. (Vavisuttaa ajatus millaista meno on lahden tuolla puolen seitsemän vuoden kuluttua.)

No, kuten sanottu - nämä kansalliskiihkoilijat taitavat kuitenkin olla pieni vähemmistö. Suurimmalle osalle suomalaisista taitaa olla kiinnostavampaa millainen vaateparsi eduskunnan puhemiehen nuorella vaimolla on ja kuka mahtaa olla ent. pääministerin käsipuolessa tällä kertaa. Kai hän sentään on saanut kutsun linnaan. Ent. pääministeri siis.

Taannoin minäkin olin joulukuun kuudentena sytyttelemässä kahta kynttilää joka ikkunalle, joista toista ajatellen meitä ruotsinsuomalaisia, mutta tapa on jäänyt. Ja kuten näistä kirjauksista on käynyt aikaisemmin jo ilmi en niin perin suomalaiseksi itseäni koe. Kirjoitan ja luen mieluiten suomeksi; ne ei taida nykymittapuun mukaan riittää isänmaallisuuden eväiksi.

Suomessa on - itsenäisyyspäivän lisäksi - keskustelussa kovasti mukana keväällä koittavat vaalit.

Eilen viimeksi tempaisi sikäläinen vihreä puolue valkealla leijonalla vihreällä pohjalla ja iskulauseella - en tiedä saanko kirjoittaa sitä, mutta menköön - Uusi Suomi. Ja hommassa on nettikeskustelun mukaan kaikki väärin: Uusi Suomi - anteeksi! - on nettilehden patentoitu tavaramerkki ja sen luvattomasta käytöstä on lehden omistaja hyvin hyvin vihainen ja vihreähän on islaminuskoisten väri ja leijonakin - vaikkakin polkee muhamettilaista käyräsapelia - on varastettu vaakunasta, eikä sillä ole kaiken kauheuden lisäksi edes munia.

Tuntuvat jotenkin kovin tutulta ja turvalliselta kaikesta viihdehömpästä huolimatta nämä täkäläiset vaalit.

Tuota sanojen omistamista olen kyllä tullut miettineeksi eräänkin kerran. Täälläkin kun siitä on ollut puhetta silloin tällöin. Eli voisiko tehdä niin, että kantaisi patenttitoimistoon sivistyssanakirjan ja patentoisi siinä olevat sanat ja alkaisi periä niiden käytöstä maksua?

Sunnuntai 5/12 Illansuu.

Ajatukset karkailevat. Syykin on selvä: eilen tuli oltua pitkästi toista kellonympärystä tienpäällä keikkojen perässä. Miten se laulu menikään? "Voi kuinka pieninä palasina onkaan mun leipäni maailmalla." Toisaalta voi tehdä hyvääkin, että karkailevat. Joskus - harvoin - ne palailevat. Tai tulevat takaisin uudessa muodossa, tutun oloisina.

Alla olevan päivän mietteen kanssa kävi jotenkin noin. Perjantaina bussilta kävellessäni alkoi miete muhia päässä ja oli valmis ennen alikäytävää ja päätin kirjata muistiin jahka pääsisin kotio. No, piti sitten puhdistaa auto lumesta että olisi valmiina aamuksi lähtöä varten ja sisälle päästyäni oli muuta touhua: ruuanlaittoa jne. Aamulla herätessäni häilähti mieleen, että olihan se jokin ajatuskin. Selailin muistikirjaani siitä vihiä hakien, mutta ajatus oli valkoista paperia. Jostain kumminkin löytyi sana, kai juuri tuosta ajatuksesta, niitä kun on tullut viime päivät pohdittua. Aivan tuossa muodossa ei lause mietekirjaan tullut; se muokkaantui vielä tässä päivitystä tehdessä.

Olisiko sunnuntaisaarnan paikka?

Tullut monta kertaa mietittyä, että onko todella niin kaikki viisaudet sanottiin jo tuhansia vuosia sitten, eikä mitään uutta enää ole auringon alla? Ovatko profeetat kuolleet sukupuuttoon? Minulle henkilökohtaisesti esimerkiksi Wisława Szymborska on näitä nykyajan profeettoja, joka sanoo ihmisenä olemisesta mielestäni huomattavasti lisää siihen mitä muinaiset ajattelijat ovat sanoneet. Musiikissa, sen eri muodoissa on myös jotain samaa. Jostain tuntemattomasta nuo sävelet ja sanat tulevat - kenties ne juuri ovat ihmisenä olemisen mystiikan parhaimpia selityksiä.

Hiihtäjä ammuttu Smoolannissa, tietävät suomalaisetkin nettilehdet kertoa. Ja minulla kun oli pieniä suunnitelmia palautella nimenomaan hiihtoharrastustani sillä suunnalla, mutta taidanpa jättää väliin.

Eroava puoluejohtaja puhunut suunsa puhtaaksi. Liian myöhään?

Torstai 2/12 Illansuu.

Pyykit koneessa, on aikaa ajatella. Vaikka ajattelijoita.

Ajattelijalista käsitti valtaapitäviä. Jaksaa hämmentää yhätikin. Valta kun ei ajattele - se yrittää tyydyttää tottumuksen. Sen vuoksi tarvitaan oppositio. Vastaan räksyttäjät. Toisinajattelijat. Mihinkäs muuten he ovat kadonneet? Kuolivatko sukupuuttoon itäblokin hajottua? Jokunen taitaa vielä talvehtia Kiinan suunnalla, mutta niistä ei pidetä meteliä - mitä nyt Norjan Nobel-komitea, mutta kukas sen touhuista enää välittää?

Mietityttänyt sekin, että miksi joka kerta kun markkinavoimat karauttavat karille - niitä kertoja alkaa olla turhan tiheään - niin syytettyjen penkille istutetaan poliitikot - he kun eivät osaa hoitaa taloutta. Jos he sitten uskaltavat ehdottaa talousjärjestelmän säännöstelytoimenpiteitä (ihanan pitkä sana!) niin heitä taas syytetään sosialisoinnista, ellei peräti kommunismista ja uhataan siirtää tuotanto Kiinaan. En nyt ole puolustelemassa poliitikkoja, juurihan kaipailin oppositiota, mutta kummastelen kyllä sitä kun maksamme pankkien-, yhtiöiden- ym. -johtajille huippupalkkoja bonuksineen heidän huippuosaamisestaan niin miksi meillä on kriisi?

Sekin on käynyt mielessä, että miltähän porvaripoliitikosta tuntuu taistella kapitalismia vastaan?

Mutta nyt elämää ja kuolemaa suurempiin asioihin, eli jalkapallon maailmanmestaruuskisat pelataan vuonna 2018 Venäjällä ja 2022 Qatarissa. Sillä lailla. Loistava tulevaisuus on taattu. Sillä tuskin Venäjälläkään vanhoja muistellen ryhdytään vallankumousta tekemään satavuotisjuhlavuoden (taas pitkä sana!) kunniaksi.

Britneystä ei uutista, tavanomaisia vilautuksia siellä ja paljasta täällä. Toki hätkäytti otsikko: Kimin miesystävä kolaroinut arvomersun. Ehti käydä mielessä, että niinkö jäämieskin on niitä poikii. Ai että kuka? Kuka ihmeen Kimi Räikkönen?

Tiistai 30/11 Illansuu.

Näin hirven. Siitä ei pitänyt kirjoittaa, vaan ajattelijoista, mutta hirvestä muistui mieleeni, että ensimmäistä kertaa elämässäni näin hirven täällä kotikylässä. Melkein keskellä kaupunkia, tai no - kahden kaupunginosan välissä. Keskustaa kohden oli kylläkin matkalla. Lienee jäänyt jonkinlaiseksi geeniperimäksi, kun parikymmentä vuotta myöhemmin jälkeläinen nosti kylämme valtakunnalliseen tietoisuuteen törmäilemällä kunnantalon ovesta sisään.

Suomessa ei hirviä näkynyt, vaikka asuttiin aika korpien keskellä, tosin Äänekosken keskustahan on saarta, mutta hotelli Hirvi oli ja muutaman matkan päässä Hirvaskangaskin - sana hirvas taitaa vain tarkoittaa muuta kuin hirvi.

Että tämänkertainen hirvi? Seisoskeli tuolla kivenheiton matkan päässä pienessä metsikössä sairaalan tykönä. Ei tuntunut pelkäävän autoja, mutta hiippaillessani ottaakseni kuvan rytisteli pakosalla niin kiireellä etten ehtinyt kameraa nostaa.

Ja nyt niistä ajattelijoista. Hämmennyin päivänä muutamana, kun nettilehtitiedot osasivat kertoa, että täkäläinen ulkoministeri Carl Bildt on luokiteltu maailmanluokan ajattelijaksi. Yleisin arvio hänestä täälläpäin on, että hän ilmentää korvamutterin ruumiillistumaa, mutta kenties kukaan ei ole profeetta omalla maallaan. No, löytyi lisätietoa ajattelijoista - heidät on oikein rankattu sadan ajattelijan listalle. Huipulla oli Bill Gates ja muita rahamiehiä, mikä herätti epäilyksen, että olikohan ostettu lista.

Toki taitaa olla niin, että nykymenossa ei muilla olekaan aikaa mietiskellä ajatukseen asti kuin rikkailla. Työttömät ja muut syrjäytyneet tuputetaan niin täyteen viihdehömppää, ettei ajatus kulje - ja jos sattuisi kulkemaankin eihän häntä kukaan kuuntelisi.

Suomessa on syntynyt buumi vaihtaa äidinkieleksi ruotsi. Katso tätä. Kannatan. Tänne meille pitäisi saada mahdollisuus kertoa viranomaisille, että äidinkieli on suomi.

Viimeinkin alkavat työläiset liikehtiä. Suomessa ovat lentoemännät lakossa ja Italiassa liigapelaajat Zlatan etunenässä lakkoilevat 11-12/12. Tää on viimeinen taisto?

Sunnuntai 28/11 Aamu.

Noin. Sulattelen jääkaappia ja maksamieni laskujen määrää. Ja lupasin lähteä puolelta päivin tapaamaan pojanpoikaani ja hänen vanhempiaan, joten taidan jättää suuremmat rustailut sivun kanssa vaikka huomiseen ja tyydyn päivittämään kirjauksen. Ulkona tosin tupruttaa lunta taas siihen malliin, että saa nähdä pitkällekö tuolla pääsee.

No, pohjoisessa on alkamassa kaamos ja maailman historian tylsin päiväkin meni sivu suun, kun putkahdin maailmaan vasta sen jälkeen. Tuo historiallisesti merkittävä päivä oli nettilehti tietojen mukaan 11/4 1954, mikä selittää ennen sitä syntyneestä sukupolvesta aika paljon. Ja senkin, että kuinka hyvin asiat meillä tuon päivämäärän jälkeen syntyneillä oikeastaan on.

Suomen ensi kevään vaaleista on tulossa todella jännittävät ja mielenkiintoiset. Mikäli Netti-Keskisuomalaiseen olisi uskominen - ja miksei olisi? - ratkaistaan kristillisdemokraattien puheenjohtajan Päivi Räsäsen mukaan vaaleissa avioliiton kohtalo.

Näin eronneena tulevat vaalit ovat omalta kohdalta kovasti myöhässä, vai oliko eroni syy nimenomaan vaalit, mutta mitkä niistä? Toki erimielisyyksiä oli politiikastakin, mutta suurimmat sodat käytiin siitä mikä valtiotakin puhuttaa eniten, eli talous. Vaimon mukaan minun olisi pitänyt tienata enemmän - mikä oli sidottu liittokohtaisiin kolmivuotissopimuksiin, joihin en juuri isojakaan voinut vaikuttaa - kun omasta puolestani ehdottelin säästöjä esim. useissa tuhansissa huitelevissa puhelinlaskuissa. Mutta meno oli sellaista kuin nykyäänkin: säästetään vasta haudassa.

Edellä kirjoitetun voi ymmärtää myös mainokseksi. Seura järjestää täkäläisessä kylässä Suomen eduskuntavaalien ennakkoäänestyksen 6. huhtikuuta, jollen aivan väärin muista.

Britneystä ei uutista, mutta Willie Nelson on pidätetty marihuanan hallussapidosta. Kaipaisin uutista please.

Lauantai 27/11 Aamuvarhain.

Eilen keikalla ja siitäpä sain aiheen. Jussillakin alkaa viiskymppinen lähestyä; oli unohtanut kiipparin telineen kotio ja eikun hakemaan. Kasailin äänentoistolaitteet pystyyn ilman turhaa kiirettä ja jäin sitten pöytään odottelemaan. Hetkisen kuluttua istahti seuraani mies, joka tuntee minut - minulla on harmaa aavistus kuka hän on, mutta saatan olla väärässäkin. Hän loihe kysymään kuinka jaksan tehdä keikkaa nimenomaan eilisessä keikkapaikassa. Sanoin niin kuin asia on: pidän soittamisesta, niin yksinkertaista se on. Mies uskoi lopulta, kysyi sitten elämästäni ja vastasin, että juuri paremmin ei voisi olla - kerroin tulleeni isoisäksi ja mainitsin tyttöystävästänikin. Mies mainitsi pari sanaa omasta lapsestaan ja uteli sitten olinko koskaan pettänyt lapsiani. Silmää räpäyttämättä kielsin niin tehneeni. Vastaukseni kenties antoi aiheen hänelle kysyä olinko ylpeä isä. Sitä en voinut väittää, ylpeys kun ei kuulu paheisiini, tai hyveisiini - kuinka se nyt lasketaan. Nyt - yön yli nukuttuani - tai no, muutaman aamun tunnin kuitenkin - mietin tuota ehdotonta vastaustani. Itse tietysti voin väittää etten ole pettänyt; kuinka lapseni kokevat sen sitten on toinen juttu. Pitäisikö kysyä?

Yllämainittuun kenties liittyen nettihesarista löytyy testi siitä osaatko tulkita ruumiinkieltä. Kas tästä.

Samainen lehti otsikoi toisen lehden juttua näin:, perussuomalaisten suosio nojaa protestimielialaan. Olen hämmästyksellä lyöty.

Eh... viikon alussa kerrottiin täkäläisen kuningashuoneen suosio nousseen ja tänäpänä se oisi jo sitten laskusuunnassa. Victoriaa haikaillaan isänsä tilalle. En hämmästele.

Jotka minut tuntoo tietävät, että ajattelen asioita monimutkaisesti, tai pitäisikö sanoa omalla tavallani. Jotenkin tuntuu irvokkaalta tämä tämänkertainen kriisi, joka syntyi asuntojen ylituotannosta samaan aikaan kun kodittomien määrä kasvaa.

Elellään tiernapoika-aikoja. Nettikehotusten tapaan: katsokaa tämä.

Tiistai 23/11 Illansuu.

Sataa lunta, tuulee. Ei ole syytä vaihtaa aloitus-sanoja. Talvea taitaa tehdä tosissaan. Traktori kiertää oranssi valo vilkkuen hiekoittamassa pihoja ja katua; ovat luvanneet kylmenevää.

Nyt olisi sitten se juhlan aika, jos tuossa juhlimista on. Kenties riittää tuo ruusukuva. Elämä täällä on ollut sellaista kuin elämä on: työtä ja arkea, juhlaa silloin tällöin, iloja suruja, pettymyksiä, mutta myös huimaavia onnen hetkiä.

Etsinyt jo jonkun päivän ilon aihetta; tässä kenties yksi: lehti otsikoi Koreoiden olevan hiuskarvan päässä sotatilasta. Eikun kaljupää sovittelemaan rauhaa.

Paavi puolestaan on hyväksyy "joissain tapauksissa" kondomit myös naisille. Onkohan kyseessä yhdyntätapaukset?

Täkäläisen kuningashuoneen suosio on kasvussa kaikesta kohusta huolimatta. Luullaanko Suomessa todellakin, että kuninkaalla on vain huone käytettävissään?

Löytyipä sellainenkin uutinen, että menneiden haikailu on sairaus. Siihen vielä sääliin taipuvainen luonne niin sehän olisi jo kuolemaksi.

Aamun lehdessä pääkirjoitus puuttuu siihen, että täkäläisen autotehtaan - sen suuremman - tahtia on kiristetty niin, että työturvallisuus on uhattuna ja kulumavammojakin taitaa olla tiedossa. Aika paljon sanottu porvarilehdeltä. Pitkäänpä heille kelpasikin yhtiön valtiollistaminen kommunisti Kiinan toimesta. Usein on saanut lukea, että tarvitaan porvarilliskonservatiivinen ääni yhteiskuntakeskusteluun. Mielelläni toki kuuntelisin kuinka porvarilliskonservatiivi selittää talouselämän Kiinan seikkailun. Taitaisi olla tuo vanha tuttu: raha ei haise.

Toki lämmitti suorastaan kyyneleen silmäkulmaan porvarin huoli täkäläisten työläisten hiostamisesta. Loihe siitä kumminkin kerettiläinen miete putkahtamaan: kuinkahan on työläisen laita Kiinassa, missä ei ole porvarilehtiä heistä huolta pitämässä.

Entäpä Britney? Taas alkaa olla uutiset hakusessa. Vuoden vainaana ollut Michael Jackson herättää enempi puheenaihetta. Paha paha.

Lauantai 20/11 Aamuvarhain.

Sataa lunta, tuulee. Tytöt nukkuvat seinän toisella puolen; jäivät moffan luo kun rokotteen jäljiltä Lluvialle iski kuumeen. Kaksikymmentäviisi vuotta sitten sai hänen äidistään olla huolissaan, kun korvatulehdukset seurasivat toisiaan. Nestemäisessä penisilliinissä oli syöttäminen. Piti muka olla jonkun makean makuinen ja tuoksuinenkin, mutta katin kontit. Lluviaa ei kuume juuri tuntunut haittaavan; touhusi koko viiden kuukauden ja 8,5 kilon innolla - mitä nyt vähän tykkäsi, että moffa piti kovaa ääntä ja on vanha, ruma ja ryppyinen - ja kaikki sanovat sen näköiseksi.

On niin varhainen, että muistelot tästä neljänkymmenen vuoden Ruotsin taipaleesta ovat hakusessa. Kenties tästä voisi mainita sanan tai pari - siis tästä, että istun tässä ja kirjoitan Ruotsissa suomeksi. Ja puhunkin jopa, Lluvialle laulan suomalaisia lauluja - niistä tuntuu tykkäävän.

Minulle suomea puhuminen on aina tuntunut itsestäänselvyydeltä. Varsinkin lasteni kanssa. Se on kieli, jonka hallitsen; ruotsiin vaihdan lasteni kanssa vain silloin kun ruotsinkielisiä on paikalla. Lapseni muuten teini-ikäisinä kauhistelivat täkäläisen kielen taitojani - lausumista lähinnä, kun nämä suhu-äänteet eivät oikein sopineet - eivätkä sovi vieläkään - suuhuni.

Suomen kielen kanssa on tullut touhuttua lähes koko se aika, jonka olen tässä maassa asunut. Pitänyt itsestäänselvyytenä, että täällä asuvilla suomenkielisillä olisi oikeus käyttää omaa kieltään. Kymmenen vuotta sitten kieli sai virallisen vähemmistökielen aseman - parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Joku voisi kysyä miksi moinen vähemmistöasema kielelle, eihän suomenkielisiä ole ollut täällä kuin sotien jälkeen tulleet - siis rapiat viisikymmentä vuotta. Suomen kieltä tässä maassa on puhuttu vuosisatoja, kenties yhtä kauan kuin ruotsin kieltäkin. Miksei siis myös tänä päivänä?

Vaikealta ruotsalaisille - ja miksei myös ruotsinsuomalaisille - tuntuu vähemmistökielen aseman hyväksyminen olevan. Päättäjien kanssa neuvotellessa lipsahtaa sana siirtolainen helposti mukaan keskusteluun ja nykyinen malli, että suomenkielinen kuuluisi kielivähemmistöön siellä, muttei täällä on naurettava. Ja kuten sanottu, oma väkikin tuntuu olevan hieman eksyksissä. On kuin odotettaisiin murusia herrojen pöydältä, vaikka kuka muu vähemmistön tarpeet ja halut voi kertoa kuin vähemmistö itse?

Keskiviikko 17/11 Illansuussa.

Lämpöittari näyttää nollaa ja mielialakin taitaa huidella samoilla lukemilla. Joku on muistaakseni sanonut että huhtikuu on kuukausista hirvittävin, mutta eipä tällainen kostean kolea marraskuukaan jää siitä kovasti jälkeen. Vaan kestettävä on.

Bussissa, matkalla töihin, mietiskelin miten maailma, tai edes Ruotsi, on muuttunut näiden neljänkymmenen vuoden aikana, jotka olen tässä maassa asunut.

Jos aloitetaan maailmasta, niin eipä tuossa juuri suurempaa muutosta tahdo huomata. Tappaminen näyttäisi edelleen olevan ihmisen harrastuksista mieluisin, varsinkin oman lajitoverin listiminen; muista elävistä puhumattakaan. Ja siitä huolimatta sikiämme sellaiseen tahtiin, että väittävät pian olevan edessä tilanteen, jolloin muiden sotimis-syiden rinnalle voidaan lisätä ruuasta ja juomakelpoisesta vedestä tappelemisen. Saattaisi olla viisasta, että koulussa alettaisiin matematiikan ohella opiskella maatalouden niksejä: perunan- ym. syötävän viljelyä.

Kriisiä oli myös kovasti jo neljäkymmentä vuotta sitten. Autoteollisuus ja sen jälkeen telakat jne. jne. Eli kriisit näyttäisivät olleen eräänlainen normaali olotila viimeiset vuosikymmenet. Osaisikohan ihminen ilman niitä tulla toimeenkaan?

Liittynee aiheeseen: aamun lehdestä (porvarillisesta sellaisesta) luin, että korkeamman verotason mailla olisi parempi kyky selvitä finanssikriiseistä, kuin matalan verotason. Tällaisen maalaispojan mielestä hyvinkin järkeenkäypä teoria: mitä enemmän valtiolla on verotuloja sitä helpompi on taloutta hoidella. Pienempien verotuksien maissa hyvinvointia ilmeisesti tehdään pankkilainoilla, mikä pitemmän päälle ei onnistu. No, männä viikolla kuului talousuutisissa, että täkäläinen lainanotto huitelee vaarallisen korkealla ja nyt ovat pankit alkaneet uhkailla lainanlyhennyksillä. Eikö pankit enää tarkistakaan lainanottajien luottokykyä? En ymmärrä.

Hyviäkin uutisia on: The Beatlesien koko soitantotuotanto olisi ladattavissa laillisesti netin kautta. Maksaisi kylläkin. Eh...

Alexandra Salmela on voittanut Helsingin Sanomien esikoisteoksien kirjallisuuspalkinnon. Hän on se ei-suomalainen, joka kirjoittaa suomeksi ja on myös Finlandia-palkintoehdokkaana.

Arvion mukaan uutta Harry Potter-elokuvaa hallitsee pelko. Hmm... miten päivän miete menikään maanantaina?

Maanantai 15/11 Illansuussa.

Eh... Tuli viimeksi mollattua kirkkoa ja eikun sitten sunnuntaina, eli eilen keikalle kirkkoon. Ja tupa, tai pitäisikö sanoa rukoushuone oli täynnä väkeä. Voi minua syntistä! No hyvinhän se meni - Jussin kanssa keikalta palaillessa tuumittiin, että tuollaistahan kirkon tulisi harrastaa: laulattaa kansalle sen lauluja. Kuinka moni on ajatellut että Satumaa-tangonkin pitää sisällään uskonnollisen teeman, kun sen oikein oivaltaa? Olisiko siinä kirkon pelastus? Unohtaa munkkilatinat, vaihtaa ne kansan kieleen, sananparsiin, lauluihin. Mistä löytyisi tämän päivän Luther, joka sen tekisi?

Lumet on satamassa pois. Raskas nuoskalumi katkoi puiden oksia; taivutteli niitä niin, että ihmeissäni katselin ulos - maisema oli muuttunut, avoin - näki enemmän. Sitä ihmetellessäni huomasin, että harakka taitaa talvehtia pesässään. Kuusen oksan alla kenties jotain suojaa tällaisena räntää rätkivänä alkutalvena. Toivottavasti saavat pesueen aikaiseksi ensi keväänä. Sinne on enää vajaat puoli vuotta.

Puolueen puheenjohtaja eronnut, Italiassa horjuu hallitus, Belgian manaillaan jakautuvan kahtia, Irlanti taitaa olla seuraava talouskriisiin sortuva valtio. Politiikka tuntuu menettävän otetta, demokratia käy yskien. Lentsunpoikasta vai vakavampi sairaus?

Viimeksi kirjoitin siitä kuinka ihminen ei töitten jälkeen juuri mitään isompaa harrastaa - jaksaako hän sitten ottaa selvää valheista joita johtajat ja vähemmän pienetkin kihot hänelle syöttävät? Kuinka helppoa onkaan uskoa ne yksinkertaiset "totuudet", joita meille syötetään.

(Tämä mäki muuten pätkähti äsken pimeäksi, valot välähtivät asunnossanikin, katulamput ovat poissa pelistä.)

Suomessa on Finlandia-kirjallisuus palkinto herättänyt keskustelua, kun eräs ehdokkaista ei olekaan syntyperäinen suomalainen. Kirjoittaa kumminkin suomeksi. Nyt palkintoehdokkuus sääntöjä on muutettu. Tunnen syvää huojennusta.

Ja synkän yksinpuheluni päätteeksi kevennystä näin.

Keskiviikko 10/11 Illansuussa.

Viime kirjauksessa mainitsin, että ruotsin kieli avautui minulle kirjojen kautta ja lukuharrastuksestani olen maininnut useampaan otteeseen. Suomen reissullamme ostin Hannu Salaman Sydän paikallaan teoksen. Suomen kieltä on nautinto lukea ja Salaman kieltä erityisesti - gubbe tekee rajua tilitystä suomalaisen elämänmenon kanssa. Eli suosittelen.

Mietiskellyt - en pelkästään Salaman innoittamana - minne nk. työläiskirjallisuus katosi? Vaan taitaa olla myös työläisetkin kadonneet. No, eihän kirjallisuus ole koskaan ollut työläisten mieliharrastuksia, (en laske tähän dekkaribuumia mukaan, tulkittakoon se sitten miten hyvänsä - ja tiedän kyllä, että ainakin täkäläiset dekkarit sisältävät yhteiskuntakritiikkiä, mutta siitä huolimatta en jaksa innostua niistä) kirjoittaminen varsinkaan. Vai olisiko niin, että työläiskirjallisuus käytiin läpi 70-luvulla ja siihen ei ole aihetta palata? Kenties myös se, että olet painanut pätkätöissä päiväsi, käynyt kaupassa, hakenut lapset tarhasta, tai käyt heidän kanssaan ruuan jälkeen iltapuhteena läksyt läpi, niin eipä siinä juuri taida mieli kaunokirjallisiin harrastuksiin taipua.

Omasta kokemuksestani voin kertoa että tällaisen pienimuotoisen kotisivunkin väsäämisessä kuluu aikaa ja tupakkia, jos sellaista polttaisin. Eikä ole vaivoina muuta kuin vanhuus.

No, en kuitenkaan luovuta uskoani kirjallisuuteen - edes työläisten osalta. Kunhan tätä kurjistumista on jatkunut tarpeeksi pitkään siitä varmasti joku hittikirjan kirjoittaa.

Taisin luvata, etten kirkkouutisiin sekaantuisi, mutta minkäs mahdat. Männä viikolla kertoi täkäläinen lehti, että pappi oli saanut potkut käytettyään maksullisen naisen palveluita. Niin olisi Jeesuskin lentänyt tänä päivänä kirkosta ulos - hyysäsihän hänkin Maria Magdalenaa aikoinaan.

Tuli mietittyä sellaistakin, että en ihmettele kirkon rappiota, kun heillä ei tällaisena aikana ole muuta puheenaihetta kuin homoseksuaalit.

Britneystä kuuluu kummia: uutta levyä pukkaa. Sillä lailla!

Torstai 4/11 Illansuussa.

Lupailin joku päivä sitten muisteloita 40 vuoden takaa; tuolloin aloittamani muistelus tuntui tutulta - en sitä kuitenkaan löytänyt, kun huolimattomasti vuosia taaksepäin kelasin. Viime vuonna, näihin samoihin aikoihin, olin kylläkin kirjannut koulumuistojani - ja siitähän se tuolloin kaikki alkoi. Tähän maahan totutteleminen.

Samaan ilmiön olen löytänyt nauhoista, joita digitoin par´aikaa radiossa. Niissäkin tulee usein esille kielikömmähdykset ja muut kielitaidottomuudesta aiheutuneet kommellukset.

Sitä elämä silloin oli.

Tämä maa hinkui työvoimaa, mutta ei oikeastaan laittanut tikkua ristiin sen eteen, että ihmiset olisivat voineet opiskella maan kieltä ja sitä kautta sopeutuneet yhteiskuntaan. Riitti, että he tekivät työnsä ja olivat ihmisiksi. Mikä ei aina onnistunut. Miesvoittoisten teollisuusalojen paikkakunnilla oli kirjaimellisesti huutava pula naisista ja viinaa juotiin siihen ja monen muun sortin tuskaan.

Järjestyksen ystävä voisi tietysti kysyä miksei lähdetty opiskelemaan kieltä? Vuorotyön jälkeen painoi uupumus ja ympärillä riitti samaa kieltä puhuvia, joku heistä jopa taisi kieltäkin sen verran, että osasi kaupasta maidot ja muut tykötarpeet ostaa. Ruisleipää ei vain tahtonut löytyä.

Ja pianhan sitä muutettaisiin takaisin Suomeen. Vuosi, kaksi - kolme korkeintaan, sen aikaa että Volvon hinnan saisi kasaan.

Itsellänikin kesti melko kauan kuin ennen kuin ryhdyin toden teolla kieltä opiskelemaan. Joitakin kursseja kävin äidin ja pikkusiskon kanssa lähes heti tänne tultuamme (kursseille meidät värväsi koulun ruotsikielen tukiopettaja) ja nekin olisivat varmaan jääneet, jos olisimme ymmärtäneet, että niitä puuhasi kokoomuspuolueen lähellä oleva opintojärjestö. (Olisiko tuossa myöskin jotenkin oireellista: työväen opintoliitolla ei riittänyt intoa ja/tai kiinnostusta työläistä kouluttaa?)

Todellinen kielen opiskeluni alkoi - ja taas tulee tunne, että tämä on kerrottu aikaisemminkin - Ulf Lundellin Jack romaanin myötä. Lukea jurnutin kirjaa, alleviivasin sanat, joita en ymmärtänyt (ja niitä oli paljon) ja kävin sitten sanoja läpi sanakirjan kanssa. Siitä se lähti.

Tiistai 2/11 Sudenhetki. 

Niin, on kelloja taas rukattu ja viikonvaihteessa rymyttiin kahdella keikalla, eli tässä nyt sitten on vuorokausirytmit vähän mullin mallin. Illalla ryhdyin tosi aikaiseen nukkumaan tarkoituksena vedellä sikeitä kunnes kännykkä herättää, mutta toisin kävi.

Sudenhetki-sanaan, tai oikeammin vargatimmen-sanaan, törmäsin joskus kielen alkeet opittuani ja ihastuin siihen - jotenkin se ilmaisee syvästi ihmisenä olemisen karuuden: tuona hetkenä olet yksin itsesi kanssa; tuon pedon joka olet.

Onpa sillä sitten tieteellinenkin selitys: ihmisen ruumiintoiminnot ovat kolmen neljän aikaan aamuyöstä alhaisimmillaan, eli silloin usein käy kuolema vieraisilla.

Tarjotut matkat eivät aiheuta poliisiviranomaisten puolelta jatkotoimenpiteitä. Kyseessä on vain moraalipaniikki ja kateus.

Sellaista sattuu.

Hämmentää se, että miksi poliitikot, joilla muutenkin olisi varaa reissata, saavat tarjouksia matkoista; miksi niitä ei tarjota kodittomille, tai yksihuoltajaäideille ja -isille? Muistuu mieleen jonkun rokkitähden tuumaus: "silloin kun aloittelimme ja olimme pirun köyhiä eikä ollut varaa edes kunnolla syödä, ei kukaan edes vilkaissut meihin päin; nyt kun olemme kuuluisia ja on rahaa, ovat kaikki tarjoamassa ilmaisia sapuskoja, instrumentteja ja vaikka mitä".

Ihmekö sitten että on jengillä hinku rikkaaksi?

Apropos: aamun nettilehdet tietävät kertoa, että Bangladeshin tekstiilityöläisille tiedossa 80% palkankorotus. Käyköhän niin että vaateteollisuus siirtää pian tuotantonsa toisiin halpapalkkamaihin, kuten esimerkiksi Ruotsiin.

Samaisista lehdistä löytyy tieto brittitutkimuksesta, jonka mukaan viina on vaarallisin huume. Lienenkö riskiryhmässä, kun laivaviinat - kaksi purkkia lonkeroa - tuli juotua kahtena iltana peräkkäin keikkojen jälkeen?

Nettiraamattuni palannut nettiin, muttei omaa tietoa Britneystä, peppu sitä vastoin vaikuttaisi olevan muotia - ja mikä ettei. On pepputähteä ja peppua on vilauteltu. On todella mieltä huojentavaa, että löytyy vielä mediaa, joka keskittyy perusasioihin.

PS. Viranpuolesta osiota on päivitetty viimeisimmällä viiteryhmä muistiolla.

Lauantai 30/10 Aamupäivä.

Jep, viikko vierähtänyt viime kirjauksesta. Vanhuus ei tule yksin. Toki selityskin on - niin kuin aina - olin tarjotulla matkalla - nehän on kovasti muotia nykyään hallitustasoa myöten. Teimme tosin töitäkin matkalla, mutta niinhän ne isoisetkin väittävät. Eli reissu vaati veronsa, vaikka muutoin otin sen enemmän levon kannalta.

Tarjousmatkasta juontui mieleen: näinköhän ne kävivät öljy-yhtiölle kalliiksi; joutuivat myymään täkäläiset bensa-asemansa - muistatteko miten niitä ennen kutsuttiin huoltamoiksi, nykyisin niistä löytyy polttoaineiden lisäksi postia, pullaa ja makkaraa, eli kaikkea muuta kuin autoon liittyvää - ja kaiken kukkuraksi suomalaisille. Enää ei siis panna tiikeriä tankkiin vaan Suomen Leijonaa. Sitäkin jaksanut ihmetellä, siis että mistä se leijona Suomeen eksyi? Liekö jäännettä lämpöisemmiltä ajoilta, jolloin Suomen niemellä - tosin sitä ei siihen aikaan vielä oltu ristitty - liikuskeli nykyistä harvinaisempia kissalajeja. Väittäisin kumminkin, että sapelihammastiikeri olisi lähempänä totuutta kuin leijona. Eli miksi Suomi ja leijona? Muistelisin joskus lukeneeni jonkun selityksen, ja kai tuo netistä löytyisi, jos jaksaisi ryhtyä kaivelemaan, mutta kun on keikkaa alla ja keikkaa päällä niin enpä viitsi. Eli jaksa. Muuta kuin spekuloida. Nuorelle kansakunnalle kenties piti luoda ylvästä brändiä, niin kuin ne nykyisin asian ilmaisevat. Hämmentää hieman etteivät nämä maahanmuuton vastustajat ole moista ulkomaan elävää ottaneet hampaisiinsa ja vaatineet siirtymistä kotimaiseen vaihtoehtoon. Ilveshän tietysti olisi päivän selvä valinta, mutta taitaa olla varattu jääkiekkojoukkueelle. Harmillista.

En halua raamattu- ja homokeskusteluun sen enempää puuttua kuin, että huomautan mielipiteenäni: mitään kirjoitettua - tätäkään - ei pidä ottaa kirjaimellisesti.

Eikä mitään ilmaisia lounaita - sen enempää kuin matkojakaan - ole. Jo laulussa sanotaan, että "ainahan on maksettava eikös juu..."

Perjantai 21/10 Aamu.

Talvi tuli taas yllättäen, niin kuin se aina tulee - kuten moni muukin asia elämässä.

Ryhdyin tähän kirjaukseen aamutuimaan; seuraavan kerran ehtisin tähän puuhaan joskus ensiviikolla ja silloin on alla kaikenlaista menoa, eli olisikohan takuita, että kirjallista syntyisi. Epäilen.

Eli jälleen kerran olisi pulmana mistä kirjoittaisi. Kadehdin Kemppistä, joka päivästä toiseen taikoo mielenkiintoista luettavaa - tämän aamun otsikko mitä mainioin: Ryhdy sinäkin kirjailijaksi. No, jos edes nyt kirjoittajaksi. Jossain vaiheessa tein oikein listan aiheista, joista voisin kirjoittaa - en tiedä mihin olen listan hukannut. Yhden aiheista kuitenkin muistan: se oli Ruotsi, tänne muutto ja niin edelleen. Aihe alkaisi olla ajankohtainenkin; kuukauden päästä tulee kuluneeksi neljäkymmentä vuotta siitä kun tänne tulimme.

Suomi oli sumuinen ja harmaa kun lähdimme - koko lyhyt päivä oli sitä. Ruotsissa paistoi aurinko; voisi kuvitella, että se oli enteellistä. Oliko, vai ei - täällä on eletty - iloineen ja murheineen, sellaista elämä on.

Laivamatkasta en muista muuta kuin miehen, jonka näen hipelöimässä pikkusiskoni jalkaa ja pelaamassa taskubiljardia, kun herään pätkivästä unesta kansituoleilla. Kolmetoistavuotiaan koko rohkeudella tuijotan miestä kunnes tämä saa asiaa muualle. Vai tuliko äiti paikalle ja mies livahtaa tiehensä?

Koppimersussa on mukana kaikki tärkein: keittiön kalusto, laverisänkyjä ja televisio mattoihin käärittynä. Äitini ja minä istumme keittiö puisella petaus-sohvalla, niskat kenossa tuijotamme menosuuntaan. Pikkuveli on luikerrellut sänkyjen sekaan patjanmutkaan nukkumaan, pikkusisko matka pahoinvoivana istuu etupenkillä. Örebrosta poimimme kyytiin oppaaksi isonsiskon ja tämä kaverin; Trollhättanissa kukkii ruusupensaat.

(Jotenkin epämääräinen tunne, että olisin kirjoittanut tämän saman tarinan aikaisemmin. Parempimuistinen lukija saa huoletta huomauttaa.)

Tiistai 19/10 Ilta.

Tänään tuli töissä väännettyä nauhojen kanssa sen verran antaumuksellisesti, että ajatus kieppuu vieläkin niiden parissa; siis mistä aihetta kirjaukseen?

Maailman meno vetää mieltä synkäksi - Suomessa jaksetaan jauhaa homoista ja kirkosta, tällä puolen lahden suurin uutinen on opettajakortti, siis koulutuksellista pätevyyttä osoittava todistus. Kaikki kannattavat - siis tuota opettajien pätevyystodistusta - homot ja kirkot taitavat jaksaa tapella maailman tappiin. Itse en oikein osaa sisäistää tuollaista opettajien korttijutskaa. Toki kannatan, että lapsilla on pätevät opettajat, viimeistään siinä vaiheessa kun siirrytään korkeampaan matematiikkaan, mutta en jaksa uskoa kortin olevan mikään takuu siitä, että sen omaava henkilö on myös passeli pedagogina. Leipäpappeja löytyy kansankynttilöistäkin. Ja eikös heille nyt tullut työksi vuosilukujen yms. täsmätiedon takominen karttakepillä herran enkeleiden päihin.

Leipäpapit... tuossapa olisi malli papeillekin: kortti kouraan sellaiselle, joka osaa elää ja opettaa juuri niin kuin kirjassa sanotaan.

Afganistanissa kaatunut ruotsalainen sotilas. Stupad. Voisi kai jatkaa pari sanaa viimekertaiseen kirjaukseen. Siis sotilaat eivät kuole, joudu kranaatin, luodin ruhjomaksi, silpomaksi niin, että suolet valuvat ulos, aivomassa roiskahtaa talonseinälle, maahan. Ei. Sotilaat kaatuvat.

Toisaalta: mitä noille penteleille on tehtävissä: tappavat kouluun meneviä tyttöjä, hakkaavat miehettä burkhassa kulkevia naisia.

En tiedä. En ymmärrä. Usein hävettää olla mies.

Eikö löydy mitään myönteistä? Jo vain! Tanskalaiset rakastavat verojaan. Sillä lailla. Ja kyllä uroillakin voi olla vaikeaa: Berliinin eläintarhan Knut-jääkarhua kiusaa naaraskolmikko.

Entäs Britney? Tai viihdemaailma yleensä? Katsotaanpa... eh, en saa yhteyttä viihderaamattuuni. Pitänee turvautua siihen toiseen jonka nimi alkaa a:lla. Hmm... ei sielläkään mitään B:stä, mutta Madonnalla on uusi toyboy. Sillä lailla.

Sunnuntai 17/10 Päivä.

Päivä keikan jälkeen, eli ei kovin lupaavaa tekstin tekemisen kannalta. On kuitenkin ehtinyt kertyä yhtä ja toista aivopoimujen koloihin, josta rohkaistuneena ryhdyin puuhaan. Osoituksena, että jonkinlaista aivotoimintaa on, ovat nuo päivän mietteet, joita on kertynyt - ja kertyy - jostain ihmeen syystä.

Usein on tullut mietittyä sanojen syntyä. Orwellko se aikoinaan loi käsitteen "uuskielestä", jonka tunnetuimpia luomuksia lienee arbeit macht frei. Uuskielen kehittäminen ei kadonnut toisen maailman sodan raunioihin, vaan elää ja kukoistaa yhä edelleen. Jotkut ovat kenties hyviäkin, kuten esimerkiksi kiinteistönhuoltaja ent. talonmies - edellyttäen, että hän myös huoltaa kiinteistöä. Toiset sanat puolestaan kalskahtavat valmiiksi niin komeilta ettei niitä osaa epäillä - kuka enää muistaakaan? Infrastruktuuripanostus-sanaa aloin tässä päivänä muutamana mietiskelemään, siis näitä rautatie- ja maantietöitä - eikös ne ennen kulkeneet hätäaputöiden nimellä? Ja sitten myöhemmin työttömyystöiden nimellä.

Taitaa olla niin, että nuo vanhat nimet eivät passaa nykyisten työväenhallitusten imagoon, sen paremmin kuin noiden töiden parissa työskentelevien "urakoitsijoiden" ja "konsulttien" portfolioon.

Suomen kuulumisia: kirkosta eroaminen kiihtyi, kun uskovaiset keskustelivat telkassa telkassa homoista. Mielestäni Jari tiivistää asian vallan mainiosti.

Suomen brändiksi - upea sana siinäkin! - eli julkisuuskuvaksi (olenko ymmärtänyt sanan oikein?) esittää asiaa pohtinut työryhmä - uskokaa tai älkää - luonnon. Kyllä Suomessakin osataan työryhmäillä. Kaikkea ei nyt sentään pitäisi Ruotsista kopioida.

Maailmalla nyt sitten kaivokset alkaneet sortua oikein urakalla, vai olisiko niin, että asiaan kiinnitetään Chilen mediamyllyn jälkeen enemmän huomiota? Johtaako huomio sitten työsuojelu- yms. parannuksiin sitä epäilen.

Jossain näin maininnan Pakistanin tulvista... milloin se tapahtuikaan?

Keskiviikko 13/10 Ilta.

Eh... mihin kaikki päivät katoavat? Niiden lisäksi on myös lukulasit hukassa; tosin kyllä tiedän missä, mutta eipä se juuri auta, kun pitäisi illalla ryhtyä kirjaa lukemaan.

 Koko maailma - väite on kovin suhteellinen - kohisee Chilen mainareiden pelastusoperaatiosta. Myönteistähän se tietysti on, en sitä kiellä, mutta eikös noita kaivosonnettomuuksia nykyään ole ollut tuhkatiheään? Mikä johtaa kysymykseen: minkälainen työturvallisuus kaivoksissa oikein on? Miksei kohista kaivoksiin kuolleista? Milloinkahan julkaistaan kapitalismin musta kirja?

Suomessa puolestaan työsuojeluviranomaiset ihmettelevät rakenteilla olevan Olkiluodon ydinvoimalan listoja työmaalla toimivista yrityksistä. Niistä kun ei tahdo saada selvää montako firmaa töitä teettää puhumattakaan työntekijöiden määrästä. Kuka puhui Pohjoismaisesta byrokratiasta?

Vai onko juuri siinä ongelman ydin? Meillä on kuvitelma siitä, että viranomaiset, asetukset ja ukaasit hoitelevat asioita puolestamme. Asetuksissa olevista porsaanrei'istä on naurettavaa puhua. Porsaat ihmettelevät kun aukkoa riittää - taivas rajana. Ja työläistä viedään taas. Ai niin, sori - eihän heitä ole enää olemassa; on vain yksityisyrittäjiä. Joilla on ainoana huolena verotus. "Minun rahoillani ei juoppoja ja kaiken maailman kihtipotilaita hoideta, pennuille kuri kouluun ja 30 lasta per luokka kyllä ne sinne mahtuu ja vanhuksille riittää sama soppa koko viikon, eihän ne edes tiedä mitä ne syö..." "Totta kai sairaaloita, kouluja ja vanhusten hoitokoteja pitää rakentaa - nehän luovat työpaikkoja!"

Eh... nettilehdissä tieto että miljardi ihmistä seuraisi Chilen kaivostyöläisten pelastusoperaatiota. Kenties empatia ei ole kokonaan kuollut.

Keskiviikko 6/10 Ilta.

Niinpä ovat kirjaukset jääneet; syykin on hyvä: tulin toistamiseen isoisäksi hieman yli viikko sitten - maanantaina 27.9. Kenties sen viimeviikkoisesta kirjauksesta ymmärsikin. Miio on tuhti pojanalku, sylissäkin sain pitää hetken. Eli ikään kuin on jälleen kerran maailma mullistunut. (piti muuten tarkistaa tuo päivämäärä kalenterista - siitä tuntuu kuluneen kokonainen iäisyys.)

Mitäpä muuta? Pitänyt jo kertoa aikaisemmin, mutta tässä hässäkässä unohtunut: minulta katosi ystävä. Facebookilla komeili ystävieni määrä pitkään lukemassa 41, mikä mielestäni on loistava saavutus näin epäsosiaaliselta ihmiseltä kuin minä olen. En edes tunne heitä kaikkia. Eräs päivä jokin aika sitten huomasin yhden ystävistäni kadonneen. Tuollaisessa lukemassa se oli helppo huomata. Menin mietteliääksi. Kenen mieltä olin pahoittanut tai loukannut niin, että hän oli sanonut ystävyytensä irti? Ja vielä ilmoittamatta asiasta mitään minulle. Olisimme kenties voineet sopia. Kävin ystävälistani läpi, mutta kuten sanottu 41 on sellainen määrä, ettei millään voi pitää muistissaan ketä kaikkia heitä olikaan. Eli jäi arvoitukseksi kuka minut oli hylännyt. Hieman tuli nolo olo. Näinkö huono ystävä minä olen? Kuvitelkaa hämmästystäni, kun muuan päivä sitten olikin tuo kadonnut ystävä palannut takaisin. Tunsin huojennusta. Olen sittenkin ystävyyden arvoinen. Kiinnostaisi tietysti tietää kuka tuo karannut ja ruotuun takaisin palannut lammas on, mutta en pakota ketään ilmoittautumaan - ollaan ystäviä; hyvä niin. Luulenpa, että pyrin pitämään ystävämääräni tuona vakiona - olenhan siihen jo tottunut. Toisaalta voisin sanoa, mestari Marxia mukaillen: en voisi kuvitella olevani ystävä ihmisen kanssa, joka haluaa olla kaltaiseni ihmisen kanssa ystävä.

Suomessa työryhmä esittää kerjäämisen kieltämistä lailla. Teinitytöt puolestaan pahoinpitelivät ja ryöstivät ikätovereitaan.

Täällä meillä on hallitus aloittanut toimensa. Lehtien pääkirjoitusten mukaan vaikuttaisi siltä että opposition pitäisi huolehtia hallituksen vallassa pysymisestä. Eikö olisi yksinkertaisempaa antaa hallitusvastuu oppositiolle?

Tiistai 28/9 Aamutuima.

Elämä on kaunis.

Tiistai 21/9 Illansuu.

Viikonvaihde meni leväten. On paikka, joka antaa lepoa. Pitäisi osata olla siitä kiitollinen.

Vaalitulos veti mieltä alas. Eikä jälkipelikään sitä kovin kohenna. Media keskittyy työntämään ympäristöpuoluetta porvarien tueksi, aina hallitukseen asti. Vaikka lähimuisti alkaakin olla sitä ja tätä, niin jonkinlainen aavistus häilyy siitä, että mainittu puolue olisi ollut vielä jokin aika sitten oppositioryhmittymän kanssa haastamassa hallitusta.

Eli porvarihallitus pitäisi saada pidettyä pystyssä keinolla millä hyvänsä.

Kukaan ei huomauta, että hallitus kärsi murskatappion - se menetti enemmistönsä valtiopäivillä ja on nyt pakotettu vähemmistöhallituksena hakemaan tukea politiikalleen oppositiosta. Vähäiselle huomiolle on jäänyt myös se, että muut porvariblokin puolueet tuntuvat murenevan isosen menossa. Kuinka kauan nuo puolueet pystyvät sinnittelemään neljän prosentin pinnassa porvarillisten tukiäänestäjien turvin? Luultavasti jo seuraavissa vaaleissa käy kristillisdemokraattien kalpaten, kun maltilliset ahmaisevat toisen puolen ja ruotsidemokraatit osan toisesta. Kansanpuoluetta odottaa sama kohtalo, jollei se tapahdu jo ennen kd:ta; eihän puolueen tiukentunut linja pakolaiskysymyksissä tuottanut tulosta - päin vastoin.

Entäpä oppositio; eihän heidänkään yhteistyö kantanut hedelmää. Yhteistyöhän lähti kangerrellen liikkeelle, eli ei ilmeisesti ollut kovinkaan hyvin pohjustettu. Uskoisin, että jos puolueet jaksavat jatkaa yhteistä oppositiolinjaa tuloksia näkyy jo seuraavissa vaaleissa. Jos olisin punavihreiden vaalisuunnittelija kehottaisin puolueita ilman muuta keskittymään oppositiopolitiikkaan ja jättämään hallitustyön porvareille. Vähemmistöhallitus pelaisi palloa opposition pussiin.

Toki on politiikkaa suurempiakin asioita: siskoni tyttö sai tänään tyttären ja huomenna kotiutuu Lluvia äitinsä kanssa.

Torstai 16/9 Ennen aamiaista.

Eilisen hässäkän jälkeen uni maittoi, mutta jäi lyhyeksi; kirjailen tätä ennen kukonlaulua.

Lluvia kuului käyvän hereillä, ruokaa saatuaan jatkoi uniaan - ja äitinsä myös. Tyttö on muuten äitiinsä tullut - uni maittaa aamuisin. Viikko sitten torstaina oli Emilie tilannut herätyksen seitsemäksi ettei tule hoppua vauvauintiin lähdön kanssa ja tein työtä käskettyä. Likat heräsivät kumpikin; Lluvia oikein pirteän oloisena, väläytti yhden noista kauniista hymyistään, jotka mullistavat maailmaani ja alkoi huidella käsillään niin, että arvelin äitinsäkin siinä pysyvän hereillä. Touhuttuani hetken omiani menin tarkastamaan miten herääminen edistyi ja kuinka ollakaan mimmit vetivät molemmat sikeitä. Uusi yritys, joka palkittiin taas hymyllä ja kädet alkoivat vispata. Kovistelin lempeästi molempia ja tuntuivat olevan kumpikin olevan ylösnousutuulella.

Ja katit kontit. Seuraava tarkastus tuotti saman tuloksen. Ja sittenpä tulikin kiire uintiin.

Olen tainnut mainita aikaisemminkin, että helikopterin ja lentokoneiden äänet saavat pikkupojan heräämään minussa. Viime aikoina se on tapahtunut aika kiihkeään tahtiin, sillä naapurissani oleva sairaala näyttää muuttuneen jonkinlaiseksi "helikopteri-sairaalaksi"; kopteri pörrää naapuriin useita kertoja päivässä. Kuvitelkaa tunteitani eilen, kun bussilta kotia päin reippaillessani kuulen helikopterin äänen ja näen laskeutumispaikalla vartoilevan sairaalahenkilökuntaa. Hidastan askeleitani ja poimin kameran taskustani ja käännyn tähtäilemään laskeutuvaa lentoihmettä. Kopterin laskeutumista odottava henkilö näkee puuhani ja huutaa minulle jotain, joka hukkuu koneen meteliin - arvaan kyllä asian, mutten ymmärrä. Lähemmäksi tultuaan kuulen minkä jo ymmärsin: en saa kuvata. Ja miksikähän? En ymmärrä.

Näyttäisi, etten ole ainut lentovempeleisiin hurahtanut. Suomeen laskeutunut maailman suurin matkustajakone oli kerännyt tuhatmäärin katsojia. Ymmärrän, mutta tuskin olisin lähtenyt varta vasten katsomaan... tai...

Niin, eilinen hässäkkä johtui vaalitilaisuudesta, jota olin mukana järjestämässä. Samaan syssyyn kävimme Emilien kanssa äänestämässä, kas kun viikonvaihteessa on muuta menoa ja sitten piippaa kännykkä, että seuran tulostin on haettavissa liikkeestä jne. jne. Lluvia teki ensiesiintymisen poliittisella areenalla: toivottelin kokousväen paikalle tyttö sylissäni. Siis niin ylpeää isoisää. Yllämainitusta tohinasta johtuen unohdimme Emilien kanssa ottaa mukaan vaippoja, eli sattuneesta syystä piti tyttöjä lähteä viemään välillä kotiin. Olivat sillä välin saaneet politiikoilta lupauksen, että Trollhättankin hakisi lupaa liittyä suomenkielen laajennettuun hallintoalueeseen. Hyvä.

Ja taas on aamulehti myöhässä.

Tiistai 14/9 Aamu.

Taidan tyytyä tällä kertaa vain päivittämään kirjauksen. Suuremmat oli suunnitelmat, mutta aina ei käy niin kuin on ajatellut. Oikeastaan aika harvoin.

Homman piti mennä jotenkin näin: ensin syön aamiaisen ja siitä voimistuneena ryhdyn kotisivulle. Siinä jo tökki, kun aamulehden jakaja on myöhässä ja minä nykyisin aamujeni kanssa aikaisessa eli yhteinen ajoituksemme ei ole optimaalinen. Ja minä kun olen kuin orpo piru vieraassa helvetissä aamiaisieni kanssa ilman aamulehteä.

Juuri kun työnsin lusikan jogurttilautaseen kolahti kuin kolahtikin postiluukku ja aamu oli pelastettu. Niin luulin.

Tietokone oli päättänyt asian toisin. Aparaatti halusi myös päivittää itse itsensä ja sittenpä alkoi tökkimään. Ja hermo lepäsi.

On muuten kaikkien totalitäärisien johtajien märkä uni tämä tämmöinen: mennä kansalaisten koneisiin kyselemättä ja alkaa rassata. Jos olisin enemmän salaliittoteorioihin kallellani voisin kuvitella, että isoveli asentaa katselu- ja kuunteluohjelmat koneeseen seuratakseen olenko kunnon kansalainen. Se lienee todellisuutta jonkun vuoden päästä, sillä erotuksella, että homman hoitaa joku tv-yhtiö, kuuntelevathan ne jo julkisten kännyköitä ja purkavat niistä tekstiviestejä. Eli tosi-tv:stä tulisi tosi tv:tä ja ihmiset olisivat onnesta kankeita ja märkiä kun pääsisivät televisioon.

Syksyn merkit näkyvät jo. Puhelin meni mykäksi. Eikä auttanut edes korjata naulalla. Viime syksyhän oli samanlaista. Silloin puhelin kylläkin suhisi kuin syysmyrskyssä. Nyt vallitsee syvä hiljaisuus. Liekö merkki jostain?

Uusi modeemi on matkalla ja toimiihan kännykkäkin - ainakin toistaiseksi.

Mainos

 Vähemmistöpoliittinen keskusteluilta.

Kunnanvaltuuston poliitikot tentissä. Paikka ja aika: Valkyrian, Syltevägen 48, keskiviikkona 15/9 klo 18.00. Tervetuloa!

Maanantai 13/9 Illansuu.

Ryhtyessäni tällä kertaa päivittämään ei minulla ollut hajuakaan mistä kirjoittaisin. Ei muuten ollut ensimmäinen kerta. Tuskin viimeinenkään. Käynyt jopa mielessä onko näillä päivittämisillä nyt mitään merkitystä. Näyttäisi olevan - kävijöitä sivuilla riittää, eli kyllähän teille pitää jotain tarjoillakin.

Sattui nyt vielä niin sopivasti, että likat jäivät Göteborgiin vielä täksikin päiväksi joten pääsin koneelle.

Lukuharrastuksestani olen maininnut jonkun kerran ja nyt sitten seuraa mainospätkä: lukekaa rakkaat lukijani Jon Fossea - ainakin hänen kirjansa Morgon och kväll. Yksi parhaimmista kirjoista, joita olen koskaan lukenut. En osaa kyllin kehua.

Mistä tietää, että kirja on hyvä? Kun toivoo ettei se loppuisi. Morgon och kväll-kirjassa ei ole kuin yksi vika - siinä on vain 118 sivua.

Lluvia täyttää huomenna kolme kuukautta. Kävi viime viikolla rokotuksessa ja punnituksessa; painaa jo kuutisen kiloa. Huomenna mennään juhlimaan Radio Västiin, Ulla ja Heleena ovat vaatineet nähdä päivänsankarin.

Nokiasta lentää herraa ulos. Toki toisia palkataan tilalle. Jotenkin on tunne, että kun homma menee liian isoksi sen hallinta alkaa vaikeutua. Pyritään turvautumaan tuttuun ja turvalliseen, muutosta pelätään. Tosin kännykkäteollisuus näyttäisi olevan yhtä muutosta - puoli vuotta vanha puhelin - jos niitä nyt puhelimeksi enää voi kutsua - on vanha.

Tuostapa muistuu mieleen tapaus, kun olin palailemassa junalla rakkauteni luota niin katselin kateellisena, että vieruskaverilla oli vieläkin kiihkeämpi suhde: tekstaria naputteli minuuttitolkulla. Lopulta huomasin, että hän pelasi pasianssia.

Kuten aikaisemmin olen maininnut täkäläiset vaalit eivät ole saaneet minua syttymään. Virkani puolesta olen kuitenkin järjestämässä täkäläistä vähemmistöpoliittista keskusteluiltaa, jossa kunnanvaltuuston poliitikot ovat tentissä. Paikka ja aika: Valkyrian, Syltevägen 48, keskiviikkona 15/9 klo 18.00. Tervetuloa!

Lauantai 11/9 Päivä.

Näyttäsi, että päivän kirjaus on vaihtumassa viikon tuumailuksi. Viikolla päivät menevät iltaisin aika tarkkaan Lluvian kanssa maailmaa ihmetellessä. Mielestäni monin verroin mielekkäämpää puuhaa kuin tämän sivun kanssa painiminen. Eräs tekijä on myös se, että Emilie viihtyy netissä ystäviensä kanssa keskustelemassa, eli minulla ei juuri ole asiaakaan koneelle. Männä viikolla vaivasi myös aivotoiminnan tappava flunssanpoikanen. Eli tämmöstä.

Nettilehtiä plärätessäni silmään kyllä pisti yksi ja toinen ajatuksia herättävä otsikko, kuten esim. että laihduttaminen nostaisi ilmastopäästöjä. En mene takuuseen uutisen todenperäisyydestä, kenties se oli sumeiden aivojeni sekoilua. Ovat kehuneet, että olisin laihtunut - olen siis osallistunut maapallopoloisen lämpenemiseen.

Olen usein hämmästellyt suomalaista uutisointia - ja jälleen on aihetta: ensin kerrotaan, että auto teloi neljä nuorta pyöräilijää ja toisaalla kerrotaan, että syyttäjä vaatii vankeutta poliisiautoa päin ajaneelle kuorma-autokuskille. Vai olisiko eroa autossa ja autossa? Siis toisten autot telovat helpommin omin nokkineen, joissakin tapauksissa tarvitaan kuskin myötävaikutusta.

Netti näyttäisi olevan kylähullujen mansikkapaikka. Täällä pääset siihen 15 minuutin kuuluisuuteen, jota 60-luvulla mainostettiin. Yksi ajelee kauhakuormaajalla pitkin Suomea ja ilmeisesti eduskuntaan asti, toinen uhkaa polttaa koraaneja ja a vot on toimittajaa joka puskassa tekemässä juttua. En todellakaan ole sensuurin kannattaja, mutta Obelixin sanoin: hulluja nuo roomalaiset.

Tätä uskonnollista kohellusta seuratessani on tullut mieleen, että eikö olisi aika perustaa uusi "hiljainen kirkko". Kirkko, johon kuka tahansa uskon suuntauksestaan riippumatta voisi mennä palvelemaan, rukoilemaan jumalaansa; kirkko, jossa kukaan ei saarnaisi, julistaisi totuutta; kirkko, jossa voisi hiljentyä, tai puhua vierustoverin kanssa - olla.

Toisaalta - eiköhän noita kirkkoja ole ihan tarpeeksi.

Lauantai 4/9 Aamupäivä.

Keikka alla ja keikka päällä. Eilen oltiin Babylonissa ja tänään Kronanissa, Trollhättanissa - tulla sinne.

(Tämä on myös varoitus, en vastaa päivän tekstissä mahdollisesti ilmenevistä ihmeellisyyksistä.)

Emilie ja Lluvia palasivat tiistaina viikon reissulta Berliinistä ja odottelin, että minkähän kokoinen ja näköinen vaavi sieltä oikein ilmestyisi. Painoa oli tullut lisää - ja pituuttakin (huomattiin, kun soviteltiin autonistuimen vöitä), mutta muuten oli säilynyt itsensä näköisenä ja oloisena: jaksaa naureskella moffalle. (Viimeinkin joku joka ymmärtää huumoriani!) Eilen Lluvia lähti Göteborgiin viikonvaihteen viettoon. On kuulema deitti Hannelen kanssa.

Uutinen Suomesta: Kjell Carlströmin (who f...n´...) tallin hieroja kuollut bakteeritulehdukseen. Pitikö mennä hieromaan tallia. Mäkin sain tikun käteeni ovenpielestä männä viikolla.

Tosipuheella - bakteeripöpöt taitavat ottaa selätysvoiton ihmiskunnasta. Henkiin mahdollisesti jää se väki, jolla ei ole ollut varaa lääkettä syödä, eli ovat luonnostaan immuuneja bakteereille. Meille "hyvinvoiville" lääkkeiden popsijoille se on menoa. Kenties hyvä niin. Pientä huolta tietysti tulee mieleen Lluvian kohdalla; toivottavasti ei ole perinyt äitinsä korvatulehduksia.

Täkäläisten nettilehtien lukeminen alkanut sysiä toden teolla vastaan. Miettinyt, jos jättäisi ne lepäämään yli vaalien. Hallituksen propagandakoneisto vaikuttaa hyvin voidellulta. Ihmettelen, jos oppositio voittaa tällaisen totaalisen jyräyksen jälkeen. Vai onko medialla parempaa tietoa hallussaan?

Mutta äänestän, vaikka ihan piruuttani.

Britney ei näyttäisi näyttäneen tissejään.

Sunnuntai 29/8 päivä.

Viimeinkin. Tarkoituksena oli eilen päivittää. Kenties univelasta johtuen nukuin täydet yöunet ja rapiat päälle ja heräsin vasta kymmenen tietämissä. Kännykässä odotti viesti Jussilta keikalle lähdön aikaistamisesta. Hääpaikalle oli sopivaa ilmestyä ennen muita, ettei oltaisi häiriöksi. Eli siinä sitten en uskaltanut ryhtyä aivotoimintaa vaativaan työhön.

Hyvät oli juhlat: onnea hehkuva hääpari ja juhlaväkikin illan mittaan meno päällä. Tuli mietittyä kaikenlaista.

Arvovaltainen The Newsweek-lehti listannut Suomen maailman parhaaksi maaksi, vai miten se laskenta nyt menikään. Asia herätti maailman laajuista huomiota Suomessa. Pari päivää sitten Uuden Suomen Niklas Herlin manaili suomalaisen rakentamisen kehnoutta ja kalleutta ja kommentoijat komppasivat lähes yksituumaisesti. Ja suomalaista työmiestä kun on aina kehuttu rehelliseksi ja työteliääksi. Eli herää todella kysymys ovatko suomalaiset ollenkaan suomalaisia.

Männä viikolla kuulin uutisen Sisuradiossa, että Göteborg hakee liittymistä suomenkielen laajennettuun hallintoalueeseen.

Kerrankin tuli aukaistua suu oikeassa paikassa. Viime syksynä oli Länsi-Götanmaan aluehallinnon vähemmistöpoliittisella viiteryhmällä (olipa pitkä nimi) yhteistapaaminen Göteborgin päättäjien kanssa. (Kenties olen maininnut asiasta tuolloin - en muista - oli kaiken näköistä muutakin meneillään silloin.) Palaverissa käytiin läpi niitä ja näitä ja odottelin, että paikalliset suomenkieliset olisivat ottaneet asia esille, mutta kovin oli yksityiskohtien ja menneiden vääryyksien jauhamista, joten lopulta mainitsin, että suomenkielen laajennettu hallintoalue voisi tehdä hyvää Göteborgillekin ja kokousta vetänyt Anna Johansson merkitsi asian muistiin. Nyt on sitten haku päällä. Hyvä niin.

Muutoin en ole oikein jaksanut täkäläisistä vaaleista innostua. Tv:ssä näyttäisi olevan jos jonkun näköistä jippoa, joissa poliitikot esiintyvät. Tarkoituksena lienee herättää mielenkiinto asiaa kohtaa. Parin vaalikauden jälkeen luultavasti vaalit tapahtuvat idols-mallisella renkutuksella.

Aion vielä toistaiseksi äänestää.

Torstai 26/8 Ilta.

Tänään päätin, että teen kirjauksen; oli pyykkitupa eli sopivasti aikaa väliajalla asiaa vääntää - aihettakin kun oli. Ja valmiiksi katsottuna Lluviasta kuva - ikävä on. Iski kuitenkin narkolepsia, mutta tirsoihin ei kuitenkaan hukkaantunut kuin puoli tuntia ja terävän levänneenä suunnistin puuhaan. Selasin nettilehtiä alkujuontoa hakien kunnes kunnes koitti pyykkien kuivaaminen ja sitten huomasin ruoka-ajan lähestyneen - ennen kuuttahan päivällinen pitäisi nauttia. Mutta ei hätiä mitiä, ruokaperäisiin ei tarvinnut tuhlata aikaa, kun olin ottanut ne tirsat. Syödessäni huomasin lehdestä jutun, josta oli jo aamulla päättänyt puhua Leenan kanssa ja niinpä pirautin hänelle heti ruuan päälle ja jutun lisäksi juttelimme niitä näitä kunnes kännykkä soi ja ystävä ilmoitti, että oli asiaa. Menin odottavalle kannalle telkan ääreen säätiedotusta vartoomaan ja katselin toiselta kanavalta PO Enquistista tehtyä ohjelmaa, josta olin nähnyt pätkän aikaisemmin ja taisin nähdä saman pätkän uusiksi eikä se ollut petraantunut paljoakaan.

Ystävä ilmoitti saapuneensa. Hoitelimme asiat pois ja kannoin saman tien pyykit ylös. Leenalle piti soittaa uudelleen, kun olin luvannut ja taas vierähti tovi.

Mutta nyt asiaan: ovat nyt sitten dna-tutkimukset tehtyään todenneet, että Hitlerillä oli juutalais-tausta - niin kuin asiasta jo epäiltiin hänen loistonsa päivinä. Ja näin tuli myös todistettua todeksi nykynatsien teoria siitä, että hän oli sionistien salakavala juoni arjalaisen rodun tuhoamiseksi.

Tosipuheella tämä dna taitaa vahvistaa äitini lakonisen toteamuksen: olemme kaikki samoja ruutanoita. Eli alkueläimestä lähtöisin.

En tiedä liittyykö asiaan mitenkään, mutta romaneja viedään jo.

Kello käy jo niin paljon eivätkä aivotkaan pelaa enää, eli tämän kummempaa en tällä kertaa tee; korjauksiin kuitenkin tärvääntyy aikaa.

Uskaltaisikohan luvata Lluvian kuvaa huomiseksi?

Keskiviikko 25/8 Aamu.

Ollut sellaista tohinaa, että nämä kirjaamiset ovat jääneet. Viime viikko oikeastaan oli Axevallan Kesään valmistautumista treenaten ja henkisesti latautuen.

Luulisi meillä Jussin kanssa jo rutiinia olevan, mutta ei oikein siltä vaikuttanut kun oltiin lähtöä tekemässä. Jussi soitti tapansa mukaan ajellessaan mäkeä ylös ja edellisistä kerroista viisastuneena kysyin otetaanko keikkatakki mukaan - ilmankin nimittäin pärjää. Ajatuksenani oli pakata myös liivit matkaan. Jussilta pääsi tovi julkaisukelvotonta, eli pisti kiireeksi - nappasin tavarani mukaan. Soittotoverini katseli tuloani hieman oudoksuen ja samassa huomasin hänen reppunsa auton perällä ja eikun hakemaan omaani. Ihme kyllä pääsimme Axevallaan vielä samana päivänä ja perillä odottikin sitten välittömästi työt. Lauantai iltana huomasin liivien unohtuneen kotio.

Työmme tuloksia voi kuunnella täältä. Löytyy Musalistan alta.

Tarinaan liittyy myös sekin, että perjantaina suuntasivat Emilie ja Lluvia kohti Berliiniä, saattelin heidät asemalle. Eli kaiken hulinan keskellä on ikäväkin vaivannut. Palaavat viikonvaihteessa takaisin - paljonkohan tyttö on taas kasvanut?

Axevallassa koin senkin ihmeen, että tapasin tätä sivua lukevan henkilön. Hän oli viime kesänä nähnyt mainospaidastani sivun osoitteen, eli mainostaminen kannattaa. Toki olen huomannut kävijämäärän tasaisesti kasvaneen - nytkin Axevallan jälkeen on ollut todella vilkasta. Kiitos siitä. Laittaa tietysti myös paineita - myönnän, että päivitystiheys voisi olla parempi. Axevallasta muuten löytyy kuvia yms. Jussin sivulta, mutta senhän te jo varmaan tiesittekin.

Maailman meno on yllämainituista syistä jäänyt kovasti vähemmälle. Sikainfluenssa on noussut jälleen puheenaiheeksi. Jouko kuvaa mielestäni asiaa osuvasti.

Auto III

Lapsuudesta muistan autoihin liittyvän asian: erään huoltoaseman tankeilla piti käydä ihmettelemässä tiikerin jälkiä. Öljyn, samoin kuin uuden asvaltin tuoksu tuntuu miellyttävältä. Ja siksikö tuohon myrkkyyn ei osaa suhtautua sen vaatimalla vakavuudella?

Tiistai 17/8 Aamu.

Palannut arkeen. Lluvia herätti aamusta, kun hänellä oli aamiaisen aika. Nyt hän makailee äitinsä kanssa ruokaperäisillä. Eilen oli ensimmäinen lääkärintarkastus; paino oli noussut yli viiden kilon - tyttöä ei ollut tuntea entisekseen viikon reissun jäljiltä. Eli siis kasvaa vauhdilla.

Auto II.

Nuoruudessa kiinnostus autoihin laimeni. Asuttiin jo tällä puolen lahden. Kuutiotilavuudet, kampiakselit ja suorasuihkutusmoottorit alkoivat olla liian yksityiskohtaista tekniikkaa. Minua kiinnosti toisenlaiset asiat. Kirjat. No, olihan veli-Markulla hieno Volvo 164 - joka mielestäni on vieläkin Volvon tyylikkäin luomus - ja Supilla amerikanrauta - Pontiac ellen aivan väärin muista. Omakin auto ilmestyi parkkipaikalle tyttöystävän myötä, eli siis oli hänen. Itse olin kiinnostunut enemmän hänestä kuin autosta. Auto oli neliovinen, 6-voltinen Volvo Amazon, joka viimeisenä temppunaan heitti konepellin silmille matkalla kaupungille. Paikka on jäänyt elävästi mieleen ja muistuu kun siitä kuljen: nykyisen Netto-putiikin kohdalla valtatie 45:lla. Kenties tuo Amazon oli jotenkin suuntaa antava: yhteen jos toiseenkin enemmän ja vähemmän kulkukelpoiseen automobiiliin on joutunut tutustumaan ja kaikki mahdolliset romanttiset kuvitelmat niiden luomasta vapaudesta ovat aika päiviä sitten romuttuneet. Jatk. seur. num.

Aamun uutisista osuu silmään homoliittojen soutaminen ja huopaaminen Kaliforniassa. Aiemmin on jo todettu liittojen kielto perustuslain vastaiseksi - seikka, joka on  korjattu useammassa liittovaltiossa - nyt kuitenkin Kaliforniassa ollaan liittojen perustuslaillisuutta tutkimassa uudelleen. Eli voiko perustaa perustuslakiin?

Nettilehdet tietävät kertoa että Facebook levittää dislike-nappulan kautta virusta. Kas kun jutskassa ei ole kuin yksi vaihtoehto: like, eli täkäläisittäin: gillar. Siinäpä ruotsalaisille paikka missä järjestää seuraava Euroon-liittymisvaali.

Lauantai 14/8 Päivä.

Kun menee katsomaan tähdenlentoja kannattaa tarkistaa onko taivas pilvessä.

Ennen oli ilmoista puhuminen turvallinen neutraali puheenaihe. Nyt siitä on vääntymässä ilmastonmuutoksen puolesta ja vastaan väittely.

Ennen - ja kai nykyäänkin - miehille löytyi yhteistä puhumista autoista. Tosin siinä oli aina kehuskelun vaara.

Lapsuudessani - 60-luvulla - auto oli vielä outo ja ihmeellinen kapistus. Tosin ei enää mikään maailman ihme; niitä oli, mutta ei läheskään joka pihassa, ei edes joka toisessa. Kotitalomme autotallista tehtiin huone, jota vuokrattiin.

Naapurissa, parhaan kaverini isällä oli auto; hän ajoi taksia. Niin, auto todellakin oli Timpan isän - hänen äitinsä kulki polkupyörällä. Auto oli Dodge. Se lausuttiin juuri niin: Dod Ge. Myöhemmin - vai oliko se enemmin? - Dodge vaihtui Peugeotiin. Se oikeinlausumista jo opeteltiin: Pösö. Mosse, Volga ja Drabant taisivat olla yleisimmät automerkit.

Enolla ja sedällä oli länsiautot: Mersu ja Volvo, kun tulivat Ruotsista kyläilemään. Naapurin autoilija Mäellä - Mäki-Ampella - oli kuorma-autojen lisäksi Morris Mini. Ampe - Armas - oli tukevampaa kokoa ja aika hauska näky autossaan, joka tuntui olevan kuin valettu hänelle. Jorma Kinnusella - keihäänheittäjällä - oli myöskin Mersu ja kun hän ajoi ohi (hän asui samassa kauppalanosassa kuin mekin) keihäs kattotelineellä se tiesi ryntäystä urheilukentälle seuraamaan hänen harjoitteluaan. Kuplavokkelokin oli, jollain äidin tuttavalla, jonka kyydissä teimme matkan Karstulaan, jos oikein muistan. Volvo PV takapenkillä istuin herroiksi, kun Anterosetä lähti käyttämään Markku-veljeä ja minua ajelulla jossain Saarijärven takana. Hienompaa kyytiä en muista koskaan myöhemminkään saaneeni.

Kuorma-autot olivat Bedfordeja, Scania Vabiksia - joita oli juuri Mäki-Ampella - Gatzeja tai - ja mikä parasta - suomalaisia Sisuja, jotka tietysti olivat vahvempia ja parempia kuin kaikki muut. Jatk. seur. num.

Luen Elias Canettin Förbländningen (alkuperäiseltä nimeltä Die Blendung, suom. kiel. nimi: Sokeat) romaania, pelastin sen saastumasta Paul Coelhon tekeleen vierestä näytehyllystä kaupunginkirjastossa. Jos haluatte lukea kirjan jollaista ette koskaan ole lukeneet, ettekä tule koskaan myöhemmin lukemaan - suosittelen.

Keskiviikko 11/8 Iltayö.

Ikävä räppähäntää, eli Lluviaa. Ovat Göteborgissa, missä on jonkinlaiset pippalot menossa. Niitähän on kesä täynnä. Joka arvonsa tunteva kylä pitää omansa. Suomi ylitti jopa kansainvälisen uutiskynnyksen omalla kesätempauksellaan - saunomisella - kuinkas muutenkaan. Hulluja nuo suomalaiset.

Musiikkifestareilla näyttäisi menevän huonommin, siis ainakin täällä Ruotsissa. Kenties liika on liikaa. Vai olisiko niin ettei yleisöä riitä enää kuin megatähdille, jotka nekin ovat sukupuuttoon kuoleva lajike?

Uutinen kertoo, että sikainfluenssa-asiantuntijoilla on kytköksiä lääketeollisuuteen. Kuinkas ollakaan. Ja seuraavaksi uhkaa superbakteeri. Fyysikko Stephen Hawking kehottaakin ihmiskuntaa pyrkimään avaruuteen. Niin, pakoonhan näitä perkeleitä on lähdettävä.

Toki jotain hyvääkin vielä on - jopa netissä. Löysin Kari Rydmanin blogisivun, jossa on paljon mielenkiintoista luettavaa. Ja Jarikin on palannut lomalta. Kiva!

Minä ja teknilliset vehkeet ei ole aivan onnistunut yhdistelmä: työpaikalla on kolmas kelanauhuri menossa ja tänään dat-nauhurikin alkoi äkkäillä. Ovathan ne kylläkin olleet käytössä ennen minun työrupeamaa, mutta kuitenkin. Siinä muuten selitys kirjaamisien harvenemiselle - uusi päivärytmi on hupaa ajatustoiminnalle. Tosin bussimatkoilla töihin ja töistä käy mielessä yhtä ja toista. Ne näkyvät tuolla päivän mietteissä.

Ajelen muuten aika herroiksi nykyisin. Ovat tihentäneet sairaaloiden välistä liikennettä, busseja kulkee puolen tunnin välein. Aika ölväkkä olo kun kuski kuljettaa minua yksin viidenkymmenen hengen bussilla. Vuorojen tihentäminen johtunee täkäläisen sillan korjauksesta, väkeä yritetään saada kulkemaan yleisillä kulkuneuvoilla. Eli ei ole tehonnut vielä. Omasta mielestäni matkustustapa on mitä mainioin, talvella varsinkin siitä nautti: ei tarvinnut raapata auton ikkunoita jäästä, etsiä parkkipaikkaa jne. ja ajallisesti matka taittuu yhtä nopeasti, moottoritietä kun suhautellaan.

Tähdenlentoja luvassa, taidanpa lähteä katselemaan niitä.

Perjantai 6/8 Iltapäivä.

Pyykit koneessa, likat Oslossa, eli olisi aikaa päivitellä sivua. En tiedä miten järkevää tämä tietokoneella rassaaminen on työviikon jälkeen joka on koostunut ctrl-c ja ctrl-v näppäimien painelemisesta. Tosin en tainnut olla kovin järjissäni viime viikollakaan tätä sivua värkätessäni - tänään huomasin, että edellinen päivä biisi oli jo listalla. No, hyvä biisihän se on mutta silti. Eli pikkasen olen lomaterässä vielä.

Yleisurheilun Euroopan mestaruuskisat tulivat ja menivät; seurailin niitä vähintäänkin laiskanpuoleisesti - ei oikeasti kiinnosta. Ei näyttänyt kiinnostavan espanjalaisiakaan: katsomot ammottivat tyhjillään. Markku Jokisipilä totesi blogissaan, että esim. Ranskan mitaleista saivat leijonanosan afrikkalais-syntyiset urheilijat. Koko jutun voi lukea täältä. Mikä on syynä kiinnostuksen laimenemiseen? Duupaus? Ketä kiinnostaa katsella fuskaajia? Sama kohtalo odottanee jalkapallon MM ja EM-kisoja, jos ei tuomaritouhuun saada tolkkua.

Fuskaajista toisiin: vaalit on tulossa ja poliitikkojen suu käy. Kansanpuoleen, eli Folkpartietin puheenjohtaja on vaatimassa burkha-kieltolakia ja Kepun vastaava tarjoaa 4000 kr/kk kansalaispalkkaa. Folkkarit voisivat vaihtaa nimensä tanskalaisen esikuvansa mukaisesti Svenska Folkpartieksi ja stilisoida hakasakaroita ruiskukkaansa.

Kepusta en tiedä itkeäkö vaiko nauraa? Kuka tuolla palkalla eläisi? Vai onko tarkoitus tehdä Ruotsista kilpailija halpavalmistusmaana? Tähän tarkoitukseenko kepun pj. oli säästämässä autoteollisuuden tukiaisverovaroja?

Oppositio puolestaan on kovin vaitonainen. No, eipä tuollaisilla hallituspuolueiden puheilla tarvitse paljon omilla esityksillä rehennellä. Jotenkin on vain on tympeä olo: eikö meillä todellakaan ole muuta vaihtoehtoa kuin äärioikeisto vastaan pullamössökeskusta?

Poukkoilin pyykkituvalla. Lluvian myötä on myös pyykit ikään kuin lisääntyneet.

Vihdoinkin uutinen Britneystä (täytyy kyllä myöntää, että olen myös laiskistunut seuraamaan tähtimaailman menoa - lupaa kyllä parantaa tapani) on ulkoiluttanut rintojaan ilman rintaliivejä. Mut hei! Eiks tää oo vanha uutinen?

Torstai 29/7 Päivä.

Ei ole pyykkitupa, ajatusta - ei mitään. Voisiko olla niin, että ajatus kaipaa tuekseen käytännön toimea. Tiskaaminen synnyttää usein ajatuksia ja myös vessasessio. Ongelmana on myös korvissa soiva musiikki. Tyttäreni on saanut värvättyä Spotifyn tähän koneeseen ja heti piti etsiä Genesis-yhtyeen Lamb lies down in Broadway levy vuodelta 1974 - ja löytyi! Suosittelen. Siis sekä levyä että Spotifya. Kuinka ne sitten on saatavissa, siitä minulla ei ole hajuakaan. Päivän biisi on muuten on tuolta elpeeltä (ah miten ihana sana: lp - hyvä on, hyvä on - olen vanha pieru.)

Korvissa soiva musiikki ei välttämättä avita tässä kirjaushommassa; olen nimittäin näitä blondeja, jotka eivät oikein osaa tehdä kahta asiaa yhtä aikaa - ja tässähän asioita on vaikka hyry mykke: kirjoittaa, kuunnella ja ajatella - asettaa ajatusta kohdalleen, ymmärrettävään muotoon, eli työtä kerrakseen! Mutta siis tuo lp on todella enemmän kuin kuuntelemisen arvoinen. Vuosikymmenet eivät ole vieneet biisien tenhosta hitustakaan. Kohta olen kuunnellut tuplalevyn eka osan ja sen jälkeen ajattelin keskittyä tähän kirjaukseen.

Eräs keino kuinka yritän kirvoittaa ajatuksia - kuten varmasti olette huomanneet - on nettilehtien selaaminen. Nytkin löytyi mielenkiintoinen uutinen: jalkapallolegenda George Bestistä aiotaan tehdä musikaali. Ei lainkaan hassumpi idea, olihan hän tuolloin - 70-luvulla yhtä suosittu, ellei suositumpi kuin sen ajan poptähdet konsanaan.

Noin, on eka osa levystä kuunneltu, voisi keskittyä tähän kirjaamiseen - en kuitenkaan anna mitään takuita tekstitason parannukselle, jotenkin tuntuu ajatus kulkevan kuin täi tervassa. (muuten, tuolloin, kun puheena oleva levy ilmestyi, oli siinä neljä levyn puolta, Spotifyn versio hoitaa homman kahtena "levynä", joka hieman hämmentää... juu, juu, vanha jne.)

Seurannut tv:stä Terry Jonesin Barbaarit sarjaa, joka meni sivu silmien aikoinaan, eli kiitos uusinnalle - siis kesästä on monenlaista hyötyä. Sarja kyseenalaistaa nimenomaan barbaari-käsitteen, voittajat kun ovat aina kirjoittaneet historian ja mieluiten mieleisekseen. Barbaarit ovat aina olleet nuo toiset, jotka eivät ole ymmärtäneet miten upeaa on esimerkiksi olla suomalainen.

Lupailin, etten Lluviasta juuri kuvia tälle sivulle laittaisi. Kuten huomaatte poikkeuksia tapahtuu ja tulee varmasti tapahtumaan. Hän on tätä kirjoittaessa neuvolassa, taidanpa soittaa jotta saan kirjata tämän hetkisen painon. N. 4300 g.

Torstai 22/7 Aamupäivä.

Tänä aamuna heräsin kellon soittoon, pyykkitupa odotti jälleen. Lluvia oli kuulema herännyt aamuyöstä syömään, mutta moffan huomioiden ilman suurempaa ääntä. Pyykkitupa on tietenkin hänen ansiotaan. Eilen illalla reippailimme kauppaan ja neidillä tuli sotattua vaunujen lakanat ja patjat...

Öljy-yhtiö BP on kärynnyt manipuloiduista kuvista. Niitä on kenties vaikeampi väärentää kuin esim. osakekursseja. Vaikka toisiinsa liittyvätkin.

Kuvien manipulointia on tullut mietittyä itsekin. Kamerani tosin sellainen halppis ettei sillä juuri mitään kuvan rukkausta tehdä - tai mistä minä tiedän - siis en ainakaan osaa, kun en ole viitsinyt perehtyä kameran saloihin sen kummemmin. Näillä sivuilla olevat kuvat ovat sellaisina kuin ne kuvaamishetkellä ovat olleet. Mieli on kyllä tehnyt muutella. Esimerkiksi viime syksyn sydänsarjan XXXII kuva (löytyy vuoden 2009 arkistosta) oli sellainen, jota olin rukata. Kuvahan näyttää sellaiselta, että sydän olisi asetettu lehden päälle, siis järjestetyltä, mutta sydän oli siinä missä oli, joten alkanut asetelmaa muuttamaan.

Kemppisen blogissa jälleen asiaa, jota on tullut pohdiskeltua usein itsekin. Eli kun kymmenen - kahdenkymmenen vuoden takaista historiaa - puhumattakaan eilisen päivän kuvista - on manipuloitu niin, ettemme voi olla täysin varmoja niiden todenperäisyydestä, niin kuinka voimme pitää "totena" 2000 vuotta vanhoja asioita? Millaisen myllyn kautta nämä totuudet ovat jauhettu ennen kuin ne on kirjoihin päästetty? Tällä en tarkoita, etteikö vanhat totuudet voisi päteä tänäkin päivänä - esimerkiksi "älä tapa" on aivan käyttökelpoinen ohje vielä nykyäänkin ja varmasti aikoinaan syntynyt tarpeeseen - ihmisen neuvoksi kun on tarkoitettu. Se että noista neuvoista on rakennettu järjestelmä, jolla ihmistä on ryhdytty manipuloimaan valtatarkoituksessa onkin sitten jo p...stä. Tämä kummastuttaa näissä valtajärjestelmissä joita uskonnoiksi kutsutaan ja myös ihmisessä, joka niiden pauloihin antautuu.

Keskiviikko 21/7 Aamu.

Lluvia herätti ja pyykkitupa odottaa, eli sellainen tavallinen aamu. Tyttö on muuten jo pitkästi toista kuukautta vanha ja kuten jo olen maininnut aikaisemmin: pieniä ihmeitä tapahtuu päivittäin. Hymyilee ja katselee jo sen oloisena kuin olisi vanha tekijä.

Arvovaltainen Washington Post-lehti on paljastanut että USA:ssa on tiedustelupalvelu hyvin pitkälle yksityistetty, alalla toimii lähes miljoona ihmistä - eli tuollaista DDR-luokkaa. Viimeisimmät terrori-iskuyritykset paljastuivat yksityishenkilöiden toimesta, jotka tosin eivät toimineet tiedustelupalvelussa. Eli onko yksityistetty väärille henkilöille?

Suomessa puolestaan insinöörejä valmistuu ennätysmäärä. Työttömyys uhkaa. Sama ilmiö lienee käynnissä tälläkin puolen lahtea, ellei sitten ole kyseessä globaalinen ilmiö. Työn omaavat insinöörit näyttäisivät keskittyneen suunnittelemaan kuinka eri pakkausten aukaiseminen tehtäisiin mahdottomaksi.

Uraania riittää lehtitietojen mukaan tuhansiksi vuosiksi eteenpäin. Lohduttaa.  Jouluvalot vilkkuvat siis myös vuonna 3010.

Uutinen Suomesta kertoo, ettei iäkäs autoilija löytänyt kotiinsa. Tämän lisäksi hän puhalsi 4:n promillen lukemat. Tuolla promillemäärällä luultavasti nuorempikin autoilija olisi eksyksissä.

Kotikyläni on ihmeissään, kun poliisi on laittanut laskun valvontatoimistaan paikallisten pippaloiden aikana. Asiahan ei ole uusi - samaa keskustelua on käyty esim. futismatsien yhteydessä, missä virkavalta on joutunut huolehtimaan eri joukkueiden nk. jalkapallofanien pysyttelemisestä erillään. Yksityistämisen paikka? Siis järjestäjät maksaisivat järjestyksenpitäjät omasta lompakostaan. Kenties veronmaksajalle edullinen, mutta ei kuitenkaan ratkaisisi sitä ongelmaa, että poliiseja kenties tarvittaisiin samaan aikaan muualla ja ymmärtääkseni nuo valvontatehtävät kuitenkin laskettaisiin poliisien varsinaiseksi työajaksi, eli olisi sitten pois muusta työajasta. Eli sarjassamme syötyä kakkua syömässä.

Vaaliajat meneillään: poliitikot lupailevat tietotakuuta kouluun. Mikähän lienee oma osuus takuusta ja kuinka se toimii, jos tieto ei tartukaan?

Maanantai 19/7 Aamupäivä.

Vieroitusoireet eivät ole olleet niin pahat kuin olisi voinut kuvitella. Syynkin siihen olen jo maininnut useampaan kertaan - viime kirjauksesta unohdin sen, että painoa hänelle oli viikossa tullut 200 g lisää. Ruokailun jälkeen saan kannella Lluviaa, röyhtäistä kun pitäisi. Pieni käsi laskeutuu kaulalleni ja olen myyty - ties monennenko kerran.

Ministerin mahdollisesta seksiostosta ei sittenkään tainnut syntyä suurempaa skandaalia. Tai mistä minä tiedän - iltapäivälehdyköitä kun en lue.

Öljyvuoto saatiin tukittua ja öljy-yhtiön osake ampaisi nousuun. Syntyipä uusi reikä, osakekurssista ei mainita mitään.

Lisää aamun uutistarjonnasta Israelin ilmaiskua odotellessa: Iranin presidentti kutsuu maansa vihollisia idiooteiksi. Suurempana uutisena olisin pitänyt sitä, jos hän olisi arvostellut heitä sanoilla: äärettömän älykkäitä, laajasydämisiä ja miellyttäviä ihmisiä.

Kenties aiheeseen liittyen: Suomen puolustusvoimat on varautumassa rauhanturvaajien mielenterveysongelmiin, Afganistanissa kun ovat joutuneet poikkeuksellisen kovaan paineeseen. Tästä lienee vedettävä johtopäätös, että talvi- jatko- ja Lapinsodissa palvelleet eivät kokeneet paineita lainkaan. Tai sitten mielenterveysongelmia ei vielä siihen aikaan oltu keksitty.

Jokohan syksyllä alkaa keräykset näille nykyveteraaneille?

Lööppiotsikko: Vaimo murhasi miehensä metsään. Luontoystävä?

Muita tärkeitä uutisia: korkokengät muuttavat jalan lihaksia. Eikös korkokengät keksinyt nainen, jota suudeltiin otsalle?

Torstai 15/7 Iltayö.

Oltiin reissussa, sillä tämä kirjaus viivähtänyt. Ja oli tapetointia ja sen sellaista.

Renukin vietiin romuttamoon. Kenties jatkaa elämistään peltinä Rollsissa.

Futiksen finaali - siis todella myöhäinen kommentti - ei juuri pelillisesti häikäissyt. Joku mainitsi, että peli oli lapsilta kiellettyä katseltavaa, jonka mieluusti allekirjoitan. Matsi ei todellakaan ollut mikään propagandaottelu hienon jalkapallon puolesta. Tuomari ennätti kortittaa puolet pelaajista ennen puoliaikaa ja hänen oli pakko panna jarruja päälle povitaskun seudulla, muuten olisi kentällä ollut tyhjää. Aiemmin olen kovasti mainostanut Hollannin ansioita, finaaliottelu romutti ne täysin. Hollanti pelasi kuin Saksa/Italia aikoinaan ja ja näissä kisoissa Saksa pelasi kuin - niin - Hollanti. Espanja pelasi kuin Espanja ja ansaitsi voiton. Maalin juhlintaa hillitsi Lluvia, joka keksi että moffan piti auttaa ilmavaivoista eroon pääsyä juuri noille minuuteille. Tunnustettakoon, että tyttärentytär on vienyt voiton futiksesta.

Ministeri Littorinin erosta kehkeytyi skandaali - vai syntyikö sittenkään? Vaikuttaisi, että politiikkojen tärkein tehtävä on jonkin näköinen moraalin vartiointi. Eikö se ole liian kallis aparaatti sellaiseen?

Keskiviikko 7/7 Aamupäivä.

Nämä kesän lämpimät yöt valvottavat. Haluan nukkua viileässä; usein talvellakin on parvekkeenovi hieman raollaan. No, viikonvaihteessa pääsen öiksi viileään paikkaan, saa nähdä tuleeko siltikin valvottua. Lähipäivien ohjelmassa on - futiksen katsomisen lisäksi - asunnon tapetointi, poikani lupautui suorittamaan urakan loppuun huomenista alkaen.

(Lluvialla ilmeisesti kova halu vaikuttaa näihin kirjauksiin - alkoi äännellä välittömästi, kun tähän touhuun ryhdyin - kuvan ja biisin sain vaihdettua ja kirjattua nuo muutamat rivit tuossa ylempänä. Nyt on pylly pesty ja neiti on äitinsä luona aamiaisella. Hänelle on muuten kertynyt painoa lisää yli 200 g viikon aikana, mikä ei nyt oikeastaan ole ihme - ruoka kyllä maittaa.)

Ja niin on Hollanti finaalissa. Uruguayn käsipeli taisi kuitenkin kostautua, Suarezin puuttuminen kärjestä näkyi selvästi: joukkue ei saanut laukausta maalia kohden ensimmäiseen puoleen tuntiin. No, sitten kun kuti tuli syntyikin jälkeä maalitilastossa. Toimettomuus ilmeisesti oli vienyt Stekelenburgilta parhaan terän. Sitä ongelmaa hänellä tuskin tulee finaalissa olemaan. Espanja vastustajana olisi ihannetilanne - kumpikaan maahan ei ole koskaan aikaisemmin voittanut maailmanmestaruutta.

Aamun lehdet tiesivät kertoa työmarkkinaministeri Littorinin eroavan virastaan. Jostain olen lukenut, että pulmien parissa painiva mies peittää niitä kasvattamalla parran. Paras esimerkki tästä kenties on Beatles-bändi loppuaikoinaan: joka miehellä oli enemmän tai vähemmän tuuhea naamakarvoitus. Littorinin partaa ihmettelin jo talvella hänen tolkuttomien puheittensa lisäksi.

Suomi ylittänyt vaihteeksi täkäläisen uutiskynnyksen. Jaa, että on ammuskeltu taas? Kyllä.

Pride-kulkuetta vastaan hyökättiin kyynelkaasuin ja savupommein Helsingissä. Suomalaiset ovat kenties venäläisempiä kuin uskaltavat kuvitellakaan.

Maanantai 5/7 Aamu 07.15.

Lluvia ääntelee tuolla seinän takana siihen malliin, että päiväyksen kirjaamisella taitaa tulla kiire. Se kiire on myös ollut syynä siihen, että eipä juuri ole ehtinyt tietokoneella aikaansa viettämään.

Noin. Kävin välillä pesemässä pikkuneidin - joka muuten täyttää tänään jo kolme viikkoa - pyllyn, laitoin puhdasta vaippaa päälle ja vein äidilleen aamupalalle. Kovin on iloisen tuntuinen kuuden tunnin yöunien jälkeen, naureskeli moffalleen siihen malliin, että "tietäisitpä miten monta moffa-vitsiä mulla jo on". Eli ei ole epäilystäkään keltä hän on huumorintajunsa perinyt.

Futiskommentit ovat jääneet myös yllämainitusta syystä. Pari maaliakin on jäänyt näkemättä livenä, kun Lluvialla on ollut asiaa. Niin, eli tässä nyt sitten tulee jälkiviisauksia. Brasilian eka puoliaika Hollantia vastaan oli tulevan maailmanmestarin peliä. Ottelun jälkeen tuli jotenkin tunne, että brasilialaisilta unohtui ottelun koostuvan ainakin kahdesta puoliajasta. (Nyt meni kirjoittaminen vähän hankalaksi, kun äidin piti päästä vessaan ja Lluvia tuli syliini. Kovin asiantuntevasti seuraa yhden sormen kirjoitustekniikkaani. Noin, takaisin äidille.) Argentiinalta puolestaan tuntui peli unohtuneen kokonaan; Saksa jyräsi yli kuin entivanhaan Puolassa konsanaan.

Laitan toivoni Espanjaan; heidän pelissäänhän onkin tuota vanhaa Venäjänaro-taktiikaa: päästetään vastustaja lähes Kremlin portille ja sitten isketään takaisin Iniestan ja Xavin panssarikiilalla läpi keskikentän ja laitaan Villalle, joka tykittää bunkkerin ylänurkkaan.

Hollanti-Uruguay? En tiedä. Kuten aikaisemmin kirjoitin, mielestäni Hollanti ansaitsisi maailman mestaruuden pitkästä päivätyöstä nauttivan jalkapalloilun esitaistelijana, mutta mutta... Näissä kisoissa tulosta on pikemminkin tullut uurastamalla kuin kauniilla pelillä. Tuntuisi järkeenkäyvältä, että Brasilian-kaataja selättäisi myös Uruguayn, mutta futis ei välttämättä ole järkipeliä. Finaalipari? Saksa finaalissa jostain syystä vastustaa, mutta kuvitellaan näin: Uruguay yllättää. Tai sitten, että Hollanti jaksaa uurastaa loppuun asti. Espanja vastaan Hollanti/Uruguay kiinnostaisi enemmän. Sydän tykyttäisi kovin Inestan&co puolesta, mutta tappio esim. Hollantia vastaan ei tuntuisi ylivoimaisen karvaalta.

Torstai 1/7 Aamu 06.50.

Lluvia syötetty, vaipat vaihdettu pariin kertaan, jelpitty eroon ilmavaivoista ja laitettu nukkumaan. Olen lomalla.

Lukija valitti, ettei ole vauvasta mitään; pelkkää jalkapalloa vain. Siitä on kenties helpompi kirjoittaa. Lluvia on ihme, jota en ole käsittänyt vieläkään - ehkä en tule koskaan käsittämäänkään. Huuto kun on nälkä, ilmavaivoja tai vaipanvaihdon aika. Ja sitten pikaiset hymyt, silmien katse ja ryppyyn menevä otsa - "mikähän tuo moffa oikein olevinaan?" Nuo kaikki ovat niitä elämää suurempia hetkiä. Niistä kirjoittaminen tuntuu jotenkin kömpelöltä, sanat muuttuvat mitättömiksi. Faktaa voi aina kertoa: grammoja on kertynyt painoon lisää, heräilyn ääniä kuuluu - pitääpä kiirehtiä päiväyksen tekoa.

Lokit tekevät aamukierroksiaan talojen ympärillä; huomaan että kommentit maailman menosta ovat jääneet jalkapallon ja Lluvian vuoksi - jopa Britneykin unohtunut tyystin. Meninpä etsimään hänestä uutista ja törmään otsikkoon: Estoton Miranda tuhmissa alusvaatekuvissa. Kaikkea se Jussi keksiikin. Eli mitä? Sitä kannattaa tulla katsomaan lauantaina Babyloniin.

Suomesta kantautuu tieto, että nettiyhteys on valtiovallan erityisessä suojelussa, eli jokaisella suomalaisella on lakimääräinen oikeus mainittuun yhteyteen. Muistelen aikoja jolloin työ nautti jokseenkin samanlaista oikeutta. Uutiseen ehkä liittyy lahden tältä puolelta löytynyt uutinen, että yhä useampia loukataan ja kiusataan netissä. Hei! - sen saa kiinni.

Kotikyläni ylitti eilen valtakunnallisen uutiskynnyksen ja tällä kertaa ei ollut kyseessä autotehdas. Varttuneempi nainen oli örveltänyt humalassa moottorikäyttöisellä rullatuolilla. Tuli selvitettäväksi onko kyseessä rattijuoppous.

Päivän mietteen löysin  täältä.

Tiistai 29/6 Päivä.

Alkaa pikkuhiljaa palautumaan juhannuskeikasta, vanhuus on tällaista. Samaan syssyyn palasi Emilie ja Lluvia Dalslannista, eli arkea eletään taas.

Hitaana hämäläisenä ryhdyn kommentoimaan väärin tuomittuja maaleja näin muutaman yön yli nukkuneena. Futiksessa ei ole oikeastaan kuin yksi vika: sen tuomiojärjestelmä on vanhentunutta. Pelivälinekehitys on ollut huikea viimeisen parinkymmenen vuoden aikana. Muistan nuoruudestani, kun hurjana maalivahtipotkuna pidettiin sellaista, joka ylitti puolen kentän. Eli kaikki oli paremmin ennen jne.? Ei ei ei. Vaan pelin nopeutuessa pitäisi myös tuomarijärjestelmän seurata perässä. Hylätyksi tuomitun maalin uusinta osoitti, että sivurajatuomari oli metrien päässä päätyrajasta, eli kykenemätön tuomitsemaan. Jos ehdolla oleva uusi tuomarisysteemi, eli rangaistusaluetuomari olisi jo otettu käyttöön, olisi tämä tuomari tilanteen nähnyt ja maali olisi hyväksytty ja Saksa - Englanti ottelu olisi kenties saanut aivan toisen luonteen. Mainittu tuomari olisi myös hyvänä apuna seuraamassa kulmapotkujen ja vaparien synnyttämää painimista rangaistusalueella.

Videouusinnat? No ainakin niistä olisi nähnyt mainitun maalin todellakin olevan maali. Mutta toisaalta uusintojen katseleminen nostaa esille monta kysymysmerkkiä. Kuka päättää milloin niitä käytetään milloin ei? Joka ikisen paitsion tarkistamiseen jne.? Joukkueethan voivat käyttää tätä järjestelmää pelirytmin rikkomiseen ja ajanpelaamiseen. Eli en ole voittopuolisen innostunut uusintojen käytöstä tuomittaessa. Futishan on - ja sen täytyy olla - kuin elämä itse: epätäydellinen, epäoikeudenmukainen - joskus sitten lähes täydellinen oikeudenmukaisuudessaan.

Eräässä asiassa haluaisin palata takaisin vanhoihin hyviin aikoihin: pelivälineen, eli pallon kanssa. Kentäthän ovat ne mitkä ovat, eli niiden suurentaminen tuskin on mahdollista ja nyt ne tuntuvat käyvän liian ahtaiksi tämän malliselle pallolle ja ymmärtääkseni se ei voi olla tarkoitus; eli pallo pitäisi palauttaa jonnekin entisen nahkakuulan ja nykyisen rantapallon välimaastoon, missä se ymmärtääkseni toimisi optimaalisesti nykypelaajillakin.

Kommentti itse matsista? No, mielestäni Englanti pelasi ajoittain niin onnetonta puolustusta, että ei ollut ihme, että Saksa siirtyi 2-0 johtoon. Milneriä peluutettiin oikealla laidalla, josta hän ei koko kisojen aikana ollut saanut aikaiseksi ainutkaan kelvollista keskitystä rangaistusalueelle, kun Gareth Barry samasta paikasta tuikki syöttöjä liukuhihnalta - käsittämätöntä, että tämä oli jäänyt Capellolta huomaamatta. Ja, kuten sanottu, peli todellakin olisi voinut muuttaa luonnettaan, jos 2-2 maali olisi tuomittu oikein. Luultavasti olisi päädytty rankkuihin, missä Rooney ja Lampard olisivat sutineet ja Saksa olisi kuitenkin vienyt voiton.

Argentiina ja Brasilia jatkavat hyviä näyttöjä; varsinkin Brasilia parantaa kuin sika juoksuaan. Tänä iltana odotan Espanjalta näyttöjä.

Perjantai 25/6 Aamupäivä. 

Jussia mennään, eli hyvää sellaista teille kaikille. Miksi kirjailen tällaisena päivänä, siihen on yksinkertainen selitys: illalla odottaa keikka Skultunassa, Västeråsin suunnalla. Sinne.

Keikkaa odotellessa on siis hyvä kirjata tuntoja näiltä mullistavilta päiviltä.

Nyt on kulunut viikko siitä, kun Lluvia pääsi kotiin. Ja eteen törmäsi arki: mitäs kaikkea  pikkuinen tarvitseekaan? No, vaippoja ainakin. Teimme tyttäreni kanssa jonkinlaista listaa ja niine hyvineni lähdin kauppaan, missä vauvantarvikehyllyt antoivat tarpeellisia lisäneuvoja ja selvisimme ensimmäisestä vuorokaudesta ilman suurempia kommelluksia. Ja siitä se on pikkuhiljaa lähtenyt pyörimään.

Lluvia on tavallinen lapsi: itkee kun on nälkä, syö, vaihdattaa vaipat, nukkuu, kun on hyvä olla. Moffan tyttö aivan selkeästi: tuhisee sohvalla vieressäni eikä hätkähdä pienistä, kun innostun kommentoimaan pelaajien ja tuomarien touhuja MM-kisoissa.

Eli niihin sitten. Tosin täytyy huomauttaa, että Lluvian syntymä on laittanut asioita uuteen tärkeysjärjestykseen, eli en ole (vielä) kovin intohimoisesti otteluihin suhtautunut. Eipä otteluotteetkaan ole siihen juuri aihetta antaneet. No, tämä viimeinen kierros ennen loppupelejä toki on sähköistänyt matseja ja pistänyt joukkueita pakon edessä pelaamaan voitosta.

Eilinen Italia-matsi sai MM-kuumeeni jo hieman nousemaan. Odotettavissahan oli tyypillinen Italia-näytelmä: joukkue pelaisi varman päälle tasapeliä, joka riitti jatkoon, potkisi vastustajat pelon partaalle ja tuikkaisi voittomaalin viime minuuteilla tai olisi tuikkaamatta.

Matsin alku oli tahmeaa, joten ei haitannut, että touhusimme tyttäreni tyttärineen matkalle Dalslantiin juhannuksenviettoon ja pääsin sitten rauhassa (?) keskittymään matsiin.

Slovakia tekee maalin. Odotan, että Italian jyrä lähtee liikkeelle. Ei lähde. Toinen maali Slovakialle - nyt täytyy jyrän lähteä liikkeelle. Ei lähde.

Slovakia tekee virheen: tuudittautuu johtoaseman luomaan turvallisuuden tunteeseen ja lopettavat pelaamisen ja Fiat lähtee yskien käyntiin ja yhtä äkkiä painaa rataa kuin Ferrari. Tosin jarrut eivät oikein pidä ja Skoda pääsee tuikkaamaan ratkaisun.

Muut joukkueet? Ranska? En tiedä mitä sanoa. On kuin olisi meneillään klassinen draama: kuningas on pudotettu vallasta ja sokeana haparoi ja sohii sauvallaan ympärilleen ymmärtämättä mitä on tapahtunut.

Espanja näytti upeita otteita ikään kuin uudelleen syntyneenä, Argentiina b-joukueella varmisti jatkopaikan, Saksa pelaa yllättävän hyvin - jopa hyvää jalkapalloa, Englanti - niin, Englanti - siitä ei oikein voi sanoa onko lintu vai kala; Brasilia - jotakin puuttuu - pelin ilo?. Muut? Japani näytti eilen, että paljon parjatulla pallolla voi tehdä upeita vaparimaaleja, tosin Tanska maalivahteineen hieman tarjosivat tilaisuudet.

Ennuste. Sanoin jo viikko sitten että Argentiina voittaa. Espanjan voittoa toivon.

Maanantai 21/6 Iltapäivä. 

Niin, viime viikolta kirjaukset jäivät vähiin Lluvian vuoksi. Tärkeinhän näkyi kuvan muodossa koko viikon. Se löytyy tuolta Ohi kuljetut kuvat osiosta. Kenties laitan hänestä kuvia myöhemmin tälle sivulle, en kuitenkaan lupaa mitään. Tyttäreni hoitelee ehkä kuvapuolen Facebookissaan. Toki Lluvia on mullistanut minunkin elämän, mutta jotenkin suhtaudun varauksellisesti kuvien levittelemiseen netissä, siis läheisteni kuvien jakelemiseen.

Kuten sanottu on ollut aika myllertävä viikko; Lluvianhan piti syntyä vasta huomenna, mutta toisin kävi. Olin matkassa synnytyksessä - asia, jonka olimme sopineet tyttäreni kanssa jo aikaisemmin. Hieman erikoinen taisi ratkaisumme olla, kun sairaalassa minua katseltiin hieman oudoksuen ja Emilie sai minut esitellessään lisätä, että olin hänen isänsä.

Lluvia tuli maailmaan keisarinleikkauksen avulla ja leikkaus-salissa kymmenhenkisen tiimin työskentelyä seuratessani ehdin - kenties itseäni rauhoittaakseni - miettiä, että kyllä veroja taitaa sittenkin kannattaa maksaa.

Ensimmäinen ilta laitoksella antoi tuta mitä tuleman piti.

Emilie joutui leikkauksen jälkeen tietenkin tarkkailuun ja jäin Lluvian kanssa viettämään yötä. Illalla, ennen nukkumaan menoa, hänet täytyi syöttää ja ilmoittaessani, että haluaisin tehdä sen sain epäuskoisia katseita. Hoitohenkilökunta näytti miten syöttäminen tapahtui pienellä lääkekupilla ja seuraavan syötin jo itse saaden jopa kehuja. Lluvia latki maitoa menemään kuin vanha tekijä ja röyhtäisi päälle siihen malliin, ettei sukutaustasta ole epäilystäkään. Hetken päästä pärähti toisessa päässä siihen malliin ettei rööreissä ainakaan ollut vikaa. Eikun pesemään pyllyä ja vaihtamaan vaippaa. Hieman epäilin taitojeni ruostuneen, olihan edellisestä kerrasta vierähtänyt aikaa jo lähes kaksikymmentäviisi vuotta, mutta hyvin homma hoitui vaikka likka onkin perinyt äitinsä vippajalat. Toki täytyy myöntää, että vaipoissakin on tapahtunut huomattavaa kehitystä sitten niiden aikojen kun niitä viimeksi Lluvian äidille vaihdoin.

Ja niin oli kuivaa päällä ja kellokin niin paljon, että oli aika käydä nukkumaan - tai sitten ei.

Laskettuani tytön sänkyyn hän oli hiljakseen juuri niin kauan, että sain laitettua itselleni sängyn valmiiksi. Pääni koskettaessa tyynyä kuului viereisestä sängystä inahdus ja eikun nukuttamaan ja silloinpa pärähti taas vaipan seutuvilla ja eikun pesemään ja vaihtamaan vaippaa... Eli moffa-testi tehtiin heti kättelyssä. Ja näin viikkoa myöhemmin on ikään kuin olo, että taisin läpäistä testin.

Tiistai 15/6 Aamu.

Lluvia.

Sunnuntai 13/6 Aamu.

Väsynyt. Lluvia juoksutti sairaalassa toissayönä ja lekuri  määräsi jo valmistautumaan keisarinleikkaukseen, mutta aamu valkeni sitten yötä viisaampana (?); maanantaiaamuna on aika lääkärille. Hieman ollaan Emilien kanssa hämmennyksissämme siitä synnytysinfosta, jota olemme saaneet: jokainen kätilö ja lääkäri puhuu erilailla. Tai kenties ruotsalaisittain: toisaalta on näin, mutta toisaalta voi olla myös noin. Toissa yön lääkäri, jolla oli selkeä komento mursi ruotsia kovasti ulkomaalaisittain.

Väsymys onkin sopiva aasinsilta futikseen; onhan sitä usein tullut valvottua, kun kisoja on pelattu ympäri maapalloa. Elävin muisto yöllisestä matsista on vuodelta -86, istun katsomassa Belgian ottelua (vastustajaa en enää muista - voisi tietysti tarkistaa netistä ja vaikuttaa oikein MM-friikiltä, mutta olkoon nyt tämän kerran) ja yhtä äkkiä huomaan tyttäreni - joka tuolloin oli vajaan vuoden vanha - seisomassa tv-tuolini vieressä tuttia tuhisten imien ja silmät pyöreinä katsellen mitä isäukko oikein pomppii ylös alas vaimeita voimasanoja sähisten. Meneillään olevia kisoja olemme myös katselleet yhdessä, eläytymiseni - haluaisin väittää - ei ole enää samalla lailla intensiivistä kuin kaksikymmentäneljä vuotta sitten, mutta irrottaa kuitenkin tyttäreltäni epäuskoisia hymynkareita.

Kommentit pelatuista otteluista: avausottelu oli kelpo katseltavaa alun jännityksen lauettua. Varsinkin Etelä-Afrikka laittoi menoksi siihen malliin, etten ihmettelisi vaikka joukkue etenisi pitkällekin. Heillä on kotikenttäetu, mutta myös sen paineet. Ranska ja Uruguay olivat huipputasaisia - myös viimeistelyn puutteessa. Argentiina menee pitkälle, kunhan saa hillittyä viimeistelyn, eilen yritettiin liikaa voimalla. Englanti? En tiedä. Alku näytti hyvältä hyökkäys-puolustuskombinaatiolta, mutta sitten iski englannintauti - yritettiin "hallita peliä", mutta se meni tyhjänväkinäiseksi pallonpyörittelyksi ja USA varasti pelivälineen kerta toisensa jälkeen ja oli tolppaa vaille voittaa matsin. Etelä-Korea näytti Kreikalle heille kuuluvan paikan: paluukone ryhmäotteluiden jälkeen. Jäin miettimään kuinkahan tv 4 (onko SVT:llä samat lyhennykset?) kirjaa ottelun, jos (friikki tarkistaisi netistä) Etelä-Afrikka ja Etelä-Korea kohtaavat; kumpainenkin kun lyhennettiin muotoon Syd? Asiantuntemukseni jalkapallossa on huomattu laajemmaltikin: olen tänään Sisuradion urheilulähetyksessä P2:lla joka alkaa 16.00. Eli kuulemiin. Ellei Lluvia päätä toisin.

Perjantai 11/6 Aamu.

Ja niin joutui jouluaatto. Ja lahjapaketteja saa aukoa kuukauden ajan aluksi kaksi pakettia päivässä. Eli jipii. No, ei ihan.

Lluvia päätti kuin päättikin varastaa show´n ja näyttää äidilleen ja moffalle kuka se oikein on joka määrää. Pikkuneiti on tulossa maailmaan väärinpäin - jalat edellä. Tai oikeinpäin - jalkojahan tässä maailmassa tarvitaan, jos ei muuten niin pelaamaan futista.

Ja Lluviasta onkin helppo siirtyä kirjaamaan pohdiskeluja maailman parhaasta jalkapallon pelaajasta. Ensimmäiseksi täytyy tunnustaa rajallisuuteni aiheessa; enhän ole seurannut futista aktiivisesti kuin vajaat viisikymmentä vuotta ja jalkapalloahan on pelattu reippaat sata vuotta ja maailmanmestaruustasollakin kahdeksankymmentä vuotta.

Helpoimmin asiasta pääsisi, kun toteaisi, että maailman paras jalkapalloilija kautta aikojen on Pele - ja siinä se. Mutta toisaalta on epärehellistä vertailla eri aikakausien pelaajia keskenään. Toinen vaikeus on millä mittapuilla asiaa mitataan. Oliko esimerkiksi George Best oman aikansa maailman paras pelaaja? Ainakin hän teki poptähtimäisyydellään futista tunnetuksi muidenkin kuin jalkapallofanaatikkojen parissa. Ja oli aika pitelemätön kentälläkin. Entä Müller tai Rossi? Kumpikin ilmiömäisiä maalirosvoja: jalkaa, päätä, rintaa oli maalin edustalla oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja pallo hetken päästä verkossa. Muutoin heidän tekemisiään kentällä ei juuri huomannut. Ottelussa on tarkoitus tehdä maali, niillä matsit ja maailmanmestaruuskin voitetaan. Eli?

Entä elegantit, nuo, jotka tuntuvat etenevän kentällä kuin heillä olisi koko kenttä hallinnassaan ja mielessään ja sitten loistava syöttö maalirosvoille rangaistusalueelle: Beckenbauer, Cruijff, Platini, Socrates. (jatk. seur. num.)

Maailmassa toki tapahtuu muutakin kuin jalkapalloa. Esimerkiksi Suomessa on  keskustapuolue valitsemassa tämän viikonvaihteen aikana puolueelleen puheenjohtajaa ja maalle pääministeriä. Kenties demokratiaa puhtaimmillaan.

Täkäläiset lehdet eivät repineet etusivujaan uusiksi, kun luottavin mielipidemittaus osoittikin muuta kuin kannatustuulien kääntämiseksi värvätyt firmat aikaisemmilla mittauksillaan olivat yrittäneet kansalle kertoa. Tieto on valtaa?

Torstai 10/6 Aamu.

No niin, enää yksi yö. Lluviakin tuntuu rauhoittuneen, ellei nyt sitten päätä moffan kiusaksi lähteä tulemaan ihmisten ilmoille avausmatsin avauspotkulla. Jos on perinyt äitinsä huumorintajun en ihmettelisi yhtään.

Lehdet alkavat olla täynnä ennakkoarvailuja MM-kisojen joukkueista. Oma arvioni ei ole kovinkaan omaperäinen: jos Espanja näyttää samoja otteita kuin kaksi vuotta sitten EM-kisoissa, niin joukkue on vaikeasti pysäytettävissä ja tosi mieluinen ennakkosuosikkikin - olihan heidän pelinsä tuolloin todella nautinnollista katseltavaa: Barcelonalta lainattua 2000-luvun jalkapalloa. (Jota ei pysäytä muu kuin Italian totaalipuolustuspeli, Saksan (tosin tällä kertaa ilmeisesti hieman ruosteessa oleva) pelikone ja kenties myös Brasilian Italianmallinen nykypeli.)

80-luvulta lähtien olen toivoskellut afrikkalaisen joukkueen menestystä; olisiko aika nyt, kun pelataan Afrikan-mantereella? Useilla sikäläisillä mailla on loistopelaajia, mutta jalkapallo on joukkuepeli, eli pahasti pelkään etteivät rahkeet riitä.

Muita suosikkeja? No Argentiinan toivoisin menestyvän ja vaikka voittavan koko skabat pelkästään sen vuoksi, että puheet siitä onko Messi maailman paras pelaaja vai ei saataisiin päätökseen. ("Maailman paras pelaaja"-aiheeseen palaan myöhemmin.) Sydämeni joka neljäs tahti sykkii Hollannille, joka ansaitsisi maailmanmestaruuden pelkästään pitkästä päivätyöstä upean jalkapalloilun hyväksi. Ja jostain kumman syystä - kenties sen vuoksi että kunnioitan historiallisia perinteitä - tekee mieli kannustaa Englantia, vaikka heidän pelityylinsä ei aina (hyvin harvoin) ole säväyttänyt. Ikuisia suosikkejani ovat yllätysjoukkueet; afrikkalaiset tuli jo mainittua, niin otetaan pari toiselta mantereelta: Mexico ja Honduras.

Muotiuutisia: luolien kätköistä löydetty mokkasiini muistuttaa nykykenkiä. Eli ei mitään uutta silläkään rintamalla auringon alla. Löytyisiköhän siitä myös selitys mammuttien kuolemalle? Sellaista lihamääräähän ei kukaan jaksanut tai ehtinyt syömään, mutta nahka ei riittänyt vaimoväen kenkientarpeisiin.

Viihdemaailman raamattuni Stara voisi vaihtaa nimensä rinta.fi - tissitaivas verkossa-muotoon. Eli ei sanaakaan Britneystä.

Tiistai 8/6 Aamupäivä.

Tänä aamuna ensimmäinen soitto naapurissa olevaan sairaalaan ja sen synnytysosastolle. Taisi olla väärä hälytys, tyttäreni nukkuu tätä kirjoittaessa tuolla seinän takana rauhallisen oloisena. Pisti kuitenkin juoksentelemaan ympäri asuntoa.

Niin - viime merkinnässäni mainitsin, että päivitysteni aiheet saattaisivat alkaa pyöriä aika tarkkaan kuningas jalkapallon ympärillä - nyt lienee syytä tehdä tarkennus: isoisäksi tuleminen - lähden synnytykseen mukaan - tulee varmasti myös näkymään näissä kirjauksissa. Ja täytyy myöntää: lapsen syntyminen voittaa jalkapallon MM-kisat. (Onneksi laskettu aika on hyvä tovi ennen finaaliottelua...)

En ole oikein jaksanut innostua viime aikojen ns. sosiaalisten medioiden - Facebook jne. - hehkutuksesta. Väitettiinhän jopa, että Barack Obama olisi tullut valituksi presidentiksi niiden avulla. Facebookin hankin pitääkseni yhteyttä maailmalla liikkuvaan tyttäreeni ja nyt, kun hän uinailee tuolla huoneessaan ymmärtääkseni yhteyden pito sujuu muutenkin. Tosin olen nähnyt pariskuntien viettävän yhteistä aikaa Facebookissa - käyhän se niinkin. Olen jopa karsinut pois "kavereita", joita tuli aluksi hyväksyttyä kaverilistalle - niin miksi?

Myönteistäkin jutskassa kuitenkin on. Veikko vs Vaxholm-ryhmä on kerännyt lähemmä 20 000 jäsentä ja luultavasti juuri tuon ryhmän aktiivisuudella oli suuri vaikutus siihen, että kunta lopulta antoi periksi ja Veikko pääsee suomenkieliseen hoitoon.

Niin, kuten tuossa yllä mainitsin, pisti aikaisemmin hieman juoksuksi ja vieläkin on sellainen lähtöön pyrkivä olo, eli tämän sivun päivitys jää tähän kirjaukseen.

Torstai 3/6 Iltapäivä.

Tänään lähti kirjaus liikkeelle tuosta alempaa löytyvästä mietteestä, joka liittyy siihen lupailemaani matkapäiväkirjaan. Josta siis on tulossa jotain aivan muuta. Työnimenä on Haussa Euroopassa. Mikä siitä tulee, vai tuleeko mitään - en ala ennustamaan. Noita mietteitä kylläkin riittää.

Ajatukset ovatkin outo kapistus. Liike vaikuttaisi tekevän hyvää niiden synnylle. Toisaalta myös tiskaaminen virittää helposti ajatuksen, jotka usein ehtivät karata ennen kuin olen kuivannut käteni. Joskus jää ajatuksen syntymäpaikka tarkasti mieleen: päivänä muutamana, kävellessäni bussilta työpaikalleni tuumasin juuri ennen kääntymistä kadulle missä radion sisäänkäynti sijaitsee: tässä kävelisi miljonääri, jos olisin saanut pennin jokaisesta ajatuksestani.

Toisinaan mietteen täytyy muhia jonkun aikaa; nyttemin olen oppinut kirjaamaan raakileetkin muistiin - muistiini kun ei ole enää  luottaminen.

Viikko enää MM-kisojen alkamiseen. Jalkapallosta vähemmän kiinnostuneet voivat hakea netistä muuta luettavaa, sillä pahoin pelkään, että näistä kirjauksista saattaa lähemmän kuukauden aikana muodostua otteluselostuksia ja -analyysejä. Nyt on kyseessä kaiken lisäksi omalta osaltani juhlakisat, eli kymmenennet joita seuraan tositeolla. Ensimmäiset, jotka muistan - ja josta kiinnostukseni sai alkunsa - ovat vuodelta 1966, mutta silloin seuraaminen jäi television puutteen vuoksi heikoksi; koosteen kisoista näin Hotelli Hirven yhteydessä olevassa elokuvateatterissa. Myönnettäköön, että vuoden -70 kisojen seuraaminen oli sitä ja tätä - en muista edes näytettiinkö kaikki matsit Suomen televisiossa silloin kun tulivat yöaikaan ja omat rajoituksensa asettivat varmasti myös vanhempani, jotka kesästä huolimatta eivät halunneet minun kukkuvan valveilla pitkin öitä ja häiritsevän heidän yöuniaan. Sen muistan, että äitini tuli hakemaan minua Timpan luota, missä olin hänen luvallaan valvomassa ja odottamassa Brasilia-ottelun alkua - olisikohan ollut peräti finaali...?

Ja sitten viihdeuutisia: Britneystä tietoa odotellessa kerrottakoon että nimeltä mainitsematon mieslaulaja aikoo harrastaa selibaattia koko kesän. Mutta MM-kisathan loppuvat jo heinäkuun alussa.

Keskiviikko 2/6 Aamupäivä.

Elelen tässä ikään kuin odottavia aikoja. Huomenna on lasteni isoveljen avovaimolla laskettu aika ja tyttäreni tytär Lluvia pitäisi laskelmien mukaan tervehtiä maailmaa parkaisulla kesäpäivän seisauksen tietämissä. Eilen tehtiin listoja mitä kaikkea pikkuinen tarvitsisi - vaatteita yms. Kysyessäni hänen arviotaan tyttäreni huomautti, ettei oikein ollut asiasta perillä, kun tämä oli ensimmäinen kerta... oma puolustukseni oli, että edellisestä kerrasta on 25 vuotta.

Dennis Hopper on kuollut. Eli hyppäys syntymästä kuolemaan. En voi väittää, että olisin mikään fani. Tällä iällä sellaista ei enää harrasta. En tiedä arvostanko häntä edes näyttelijänä samalla tavoin kuin esim. De Niroa, tai Pacinoa. Easy Riderinkin näin videolta vasta joskus 80-luvulla eikä juuri säväyttänyt.

Elokuvat olivat nuoruuteni intohimo. Bunuelin Porvariston hienostunut charmi kolahti todella rajusti. Maailmaa pystyi siis kuvaamaan erilailla ja jotenkin tutunoloisesti. Samaan syssyyn löysin kirjallisuudesta Marquesin ja Vonnegutin ja levysoittimessa soi Bowien The Rise and Fall of Ziggy Stardust and the Spiders from Mars ja vuoroin Hectorin Herra Mirandos, eli aikamoinen sekametelisoppa.

Kenties näkyy näiltä sivuilta.

Bunuelia tuli jokin vuosi sitten sarjana SVT:ltä ja tietysti myös tuo Porvariston hienostunut charmi. Ei kolahtanut enää. En edes ymmärtänyt mikä siinä silloin aikoinaan liikutti. Jotenkin tuli olo kuin olisi katsellut vanhoja valokuvia tai postikortteja menneeltä ajalta. Hämärästi muisti sen tunteen kun kuvat olivat tuoreita, tunteen, joka oli hiljaa haipumassa pois.

Suomesta kantautuu tieto, että p-kirjain kirjoitetaan nykyisin muotoon C. Eli Helsingin päärautatieasema lyhennetään näin: Helsinki C. Toki täytyy myöntää että Helsinki P olisi voinut herättää sopimattomia mielleyhtymiä.

Viihderintamalla näyttäisi olevan sellainen meno, että Britneyn pitää kohentaa rintojaan pari numeroa, jotta olisi edes jonkinlaisia mahiksia päästä otsikoihin.

Tiistai 1/6 Päivä.

Jaha, päästy kesäkuuhun ja tänne meidän seudulle tuli kesäkin sopivasti samaan aikaan. Ja on taas tiistai ja viikonvaihteen keikasta alkaa pikkuhiljaa selviämään. Siitähän nyt ei sitten tullut sellaista kuin lupailin. Satelliittiyhteyttä ei saatu ja niinpä suora lähetys meni mutkalle. Ohjelman voi kuunnella vielä lähes kuukauden ajan Sisuradion nettisivuilta, sieltä minäkin sen kävin kuuntelemassa. Sai ikään kuin toisenlaisen kuvan kuin itse lavalla olleena. Ja täytyy myös todeta, että viikonvaihde antoi tuhtin rokotusannoksen humppaa vastaan.

Israelin hyökkäys Gazaan matkannutta avustuslaivuetta vastaan saa tuntemaan voimattomuutta.

Kylmän sodan päättyminen vei pohjan kansainväliseltä yhteistoiminnalta rauhanturvaamisessa. Lähes välittömästi USA ryhtyi sooloilemaan nk. Kuwait-sodassa turvatakseen öljynsaannin koko sotakoneistonsa arsenaalilla. Arabi-sissit vastasivat kehittämällä huippuunsa kiinalaisten ja vietnamilaisten käyttämän sissitaktiikan: nykyaikaisen sodan uhrit ovat siviilejä, miksei sitten sotilaskin voi olla "siviili?" Ja käyttää "siviiliaseita": auto- ja itsemurhapommeja ja lentokoneita. Ja niin joutuivat kenraalit pulman eteen: miten taistella vihollista vastaan jota ei näy?

Kenties olisi aika tunnustaa, että aseilla ei ratkaisua synny. Vaan siitäpä ei aseteollisuus tykkää. Ja mitä siihen sanoisi pörssikin?

Meksikonlahdella ilmeisesti koittamassa kesäloma-ajat, vuodon tukkimisen arvioidaan siirtyvän elokuulle. Olen kaivannut niiden lobby-ryhmien kommentteja, jotka USA:n pressanvaaleissa ajoivat rannikoiden läheisten öljykenttien porauskiellon poistamista.

Aamulla muistui mieleen, että raportti harakkaperheen puuhista on unohtunut kirjauksista. Muistutuksen antoi varis joka oli taas pesälle menossa. Eli sellainen säpinä käy, että ilmeisesti perhe on lisäystä saanut.

Perjantai 28/5 Aamu.

Aamurupeamiksi menneet nämä kirjaamiset enkä välttämättä silloinkaan ole välkyimmilläni. Tänään syynä on - siis aamukirjaamiseen - se, että lähdemme iltapäivästä Landskronaan missä huomenissa sitten esiinnymme suorassa lähetyksessä Sisuradiossa humppafestivaaleilla. Lähetys alkaa klo 14.00, eli olkaahan kuulolla. Paikanpäälle saa myös tulla.

Eilisen uutisiahan ei kukaan kaipaa, mutta jäi kuitenkin sieltä kaihertamaan notiisi yritysideasta, joka oli voittanut alan kilpailupalkinnon: virtuaaliystävä, joka auttaa shoppailussa. Juuri sellaista olenkin kipeästi kaivannut. Ja siinä myös apu viimekertaiseen mainintaani miljoonasta yksinasuvasta suomalaisesta: eikun virtuaaliystävän kanssa baanalle ja jo vain ei tunnu enää niin yksinäiseltä. Kenties ideassa ratkaisu myös esimerkiksi vanhustenhoitoon: siitä vaan virtuaalihoitajaa vanhusta kaitsemaan; kielistäkin löytyy nappia painamalla.

Suomen keskustapuolueella näyttäisi olevan muistiongelma: välillä ei muisteta ja sitten taas muistetaan. Ensin puoluejohtaja ja pääministeri Vanhanen ei muista oikeastaan mitään ja sitten puoluetoimisto muistaa jäseniksi sellaisiakin, jotka eivät sitä koskaan ole olleet. Puolueen kannattajakunta vaikuttaisi myös dementikoilta: äänestetään vaaleista toiseen, vaikka puolue rypisi millaisissa mutakoissa.

Ruotsi tehnyt vihdoin ja viimein historiaa: putosi euroviisujen finaalista.

Niin - ja onhan täällä tulossa vaalitkin. Vaikuttaisi siltä, että on pitänyt perustaa uusia mielipidemittausfirmoja, jotta saataisiin oikeat tulokset.

Ja sitten viihdeuutisia: Pamellakin tainnut löytää housut jalkaansa eikä Britneystä vieläkään mitään, niin ajattelin puuttua maailman talouslaman erääseen lieveilmiöön: pörssinhuijauksen syklin voi laskea myös vanhenevien tähtien ja bändien "viimeisistä kiertueista". Rahat kun ovat kadonneet pörssien kitaan, niin kummasti taas keikatuttaa. Rolling Stonesit heittää välikausien "last tourille" Mick Jaggerin erot.

Keskiviikko 26/5 Aamu.

Samuli Paronen sanoi aikoinaan, että maailma on sana. Niinhän se on. A. Hitler - ja kaikki muutkin valtaapitävät - ovat ymmärtäneet saman ja myös senkin, että sanan totuudellisuudella ei ole niin väliä - aseen takaa sanottu on aina totta.

Miksi otin esimerkiksi Hitlerin? Hänellä kesti muutama vuosi, vajaa vuosikymmen vakuuttaa ihmiset sanojensa paremmuudesta uusilla tiedotusvälineillä: radiolla, yhtä asiaa toitottavilla lehdillä. Samaan pystyivät uskonnot vuosisatojen verisellä käännytystyöllä.

Nyt leviää sana alati huikeampaa vauhtia. Aamulehteni sarjakuvassa nuori kuulee kolinaa koulun käytävällä ja vieruskaveri kertoo mistä on kysymys; on nähnyt tapahtuneen kännykästään youtubelta.

Mutta onko sana enää valtaa? Kenen on sananvalta? Sanat - ja kuvat - liikkuvat siis yhä nopeammin ja nopeammin, mutta niiden merkitys tuntuu vesittyvän. Kreikan konkurssiuhkaa vastaan taisteltiin tovi sanoilla - luvattiin talousapua jne. - jota talousmarkkinat (ketä he ovat?) eivät halunneet uskoa ja sitten piti kertoa numeroina paljonko apua lainojen muodossa oli tulossa. Eli, jos olen asian oikein ymmärtänyt, täytyy sanoa mahdottoman iso numero niin sitten uskotaan. Siis sana. Ja että näin on asian laita, sitähän ei kukaan kerro. Kenties eivät tiedä sitä itsekään. Minä höpötän tässä omiani - uskokoon ken tahtoo.

Mutta palatakseni Hitleriin - hän vei politiikan sanoista sisällön, jota ei ole saatu palautetuksi hänen jälkeensä. Mikä lienee hyvä: poliitikot kenties varovat sanojaan ja me vaalikarja ymmärrämme - toivon mukaan - olla varovaisia heitä kuunnellessamme.

Liittynee asiaan: Viran puolesta osio on päivitetty viimeisimmällä aluehallinnon kansallisten vähemmistöjen viiteryhmä kokouksen muistiolla.

Liityin eilen aamuna facebook-ryhmään Veikko vs Vaxholm. Tuolloin jäseniä oli vajaat 2500, tätä kirjoittaessa heitä on 10 358. Saisipa tuon jotenkin muutettua valtaan vaikuttavaksi voimaksi.

En tiedä liittyykö asiaan, mutta nettilehti Suomesta kertoo, että miljoona suomalaista asuu yksin.

Pitäisiköhän minun vaihtaa viihdemaailman kiinnostukseni kohdetta, Britneystä ei uutisen uutista. Olisiko tämä mitään: Pamellalla - Andersonilla siis - jäänyt housut kotiin.

Siitäpä muistui mieleen, että hämmennyin minäkin kerran kun näin naisen housut jalassa.

Torstai 20/5 Illansuu.

Väsyttää, pyykit koneessa jne. Mietin josko jättäisin kirjaamatta. Sitten tuli ajatus, joka vaati muistiin merkitsemistä. Käynyt mielessä aikaisemminkin - varmasti olen maininnut sen jo aikoja sitten. Paljonko ihminen uutta keksii - sanomistakaan? Lupailin matkapäiväkirjaakin tänne sivuille. Se alkoi elämään omaa elämäänsä, siitä tulee jotain aivan muuta. Mm. noita mietteitä, joiden alta löytyy nimeni.

Niin, mitä minun piti merkitä muistiin? Tämä kenties tyypillisintä minulle - kaikki, jotka minut tuntevat tietävät, että alan rönsyillä kun suuni aukaisen. Sama vaiva taitaa koskea tätä kirjoittamistakin.

Niin, siis... mietin mitä meille ei kerrota. Kreikka on mennä konkurssiin, Saksan yllättäen tekemä kielto alastomalle lyhytkaupalle (kyllä, ilmaisu on vieras minullekin, enkä ole päässyt siitä kärrylle, vaikka olen useammankin kerran yrittänyt asiaa ymmärtää) joka aiheutti paniikkireaktion pörsseissä... ja kukaan ei kerro mikä oikein on meneillään. Suomalainen Kauppalehti kylläkin arvelee, että saksalaisilla olisi jotain salaista tietoa ja se kenties on paljon sanottu. Jotenkin on tunne - varsinkin, kun yritin perehtyä tuohon yllämainittuun nakuiluun - että kyseessä on sellainen hölmöläisten homma, tai paremmin kai sopisi juuri vanha satu keisarista ilman vaatteita, eli siis huijaus vailla vertaa ja siihen on täytynyt uskoa, kun kukaan ei ole uskaltanut huomauttaa vaateparren puuttumisesta.

Tässäpä kaikki tällä kertaa, kuvia en jaksa alkaa rukkaamaan, enkä biisiäkään ja päivän mietekin vaikuttaisi liittyvän kirjoittamaani, eli näin! Ja hilppasen pyykkituvalle.

Tiistai 18/5 Iltapäivä.

Paljon on tullut elämän aikana luvattua. Vanhemmiten siitä paheesta olen lähes tulkoon päässyt eroon.

Vietyäni pari vuotta sitten kissani Roosan lääkärin pakkeille viimeistä kertaa vannoin, etten ikinä kissaa hanki. Nyt minut kuitenkin on äänestetty kissanhankinnassa nurin äänin 2-1. Tosin sain - pitkällisten ja vaikeiden neuvottelujen jälkeen - sopimukseen yhteishuoltajuusklausuulin. Neuvottelut kylläkin käytiin olosuhteissa, jotka antavat aihetta epäillä niiden virallisuudesta. Mutta omapahan on töppäykseni. Pientä toivoa elättelen että Marilyn - kissa siis - rakastuisi Michael Jackson jr.iin, joka tunnetaan paremmin nimellä Juuso ja asettuisi harrastamaan yhteiselämää Dalslantiin.

Lisää eläin- ja naisasiaa: hyeenojen naurua muistuttavasta äänestä kuulema selviää naurajan arvoasteikko ja ikä. Hyeenalauma on saman tietolähteen mukaan naisvaltainen. Mitenkäs tämäkin nyt sitten tuntuu tutulta? Akkavalta naureskelemassa...

Kemppinen on jälleen kirjoittanut viisaita: kenties onkin niin, että kieli on kulkenut eikä ihmiset. Johan tuon huomaan esim. juorusta - sehän kulkee lähes ääntä nopeammin. Mutta siis aika huikaiseva ajatus - mistä kielemme on tullut? Ja ketä me olemme, joihin tuo kieli tarttui.

Tänään olin virkani puolesta palaverissa Boråsissa. Saimme uuden päällikön viiteryhmäämme: Gert-Inge Anderssonin täältä kotikylästämme, hän on seutukuntamme korkein päättävä poliitikko - ainakin vaaleihin asti. Ja täytyy kehua kotikylän miestä, ryhmään tuli heti toinen vauhti.

Britneystä ei uutisia heru, paremman puutteessa kerrottakoon, että Samatha Fox esiintyy Kotkan meripäivillä. Mikä puolestaan johtaa ajatuksen toimittaja Arja Claessonin tuumailuun Facebookissa: onko merikaupunkien tytöillä taipumusta pulleisiin purjeisiin ja leveisiin peräsimiin. Sitä sietää miettiä.

Tiistai 11/5 Ilta.

700 miljardin euron tukipaketista riitti iloa melkein koko päiväksi. Tänään on jo toinen ääni kellossa. Jotkut peräävät päätöksen demokraattisuutta - no, sellaistahan on hieman paha markkinavoimien kanssa harrastaa. En kuvitellut, että joutuisin täkäläisen porvarihallituksen ministereitä komppaamaan, mutta finanssiministeri Borgin lausunto oli aika tyhjentävä: "Ei voi elää pohjoismaisessa hyvinvoinnissa amerikkalaisilla veroilla". Näin on. Eli jos kannattaa mainitun kaltaista verotusta on paras hankkia hanuri ja ryhtyä harjoittelemaan soittamista. Vanhoilla päivillä voi sitten viettää rattoisia aikoja Bukarestin kadunkulmissa väkeä viihdyttämässä.

Toivottavasti silloinkin vielä jaksaa Amnesty kysellä ihmisoikeuksien perään.

Tullut kehuttua itseään liikaa. Olenhan tullut maininneeksi, että entisessä elämässäni olen ollut muuttolintu. Kerran kun jossain paikassa käyn osaan siellä vuosienkin päästä kulkea. No - nyt on todettu, että muuttolinnut ovat näitä paikalleen jääviä tyhmempiä. Tekisi melkein mieli kysyä, että millä mittarilla asiaa on mitattu. Talven kinokset tuoreessa muistissa olisin halukas väittämään, että oli aika fiksua pysytellä lämpimässä tuo aika.

Jääkiekon MM-kisat ovat meneillään ja tekisi mieli sanoa vvv, eli voiko vähemmän välittää: Tanska hakkaa Suomen, Norja Tsekit... joko maiden taso kovasti nousut - tai sitten ei.

Ja onhan tuota pikaa tulossa futiksen vastaavat kisat, eli ikään kuin todelliset maailman mestaruus-skabat.

Sitten ennustaen: seuraava EU:n kriisimaa on Italia. Pelkästään pääministeri Berlusconin ex-vaimolle maksetaan 300 000 euroa kuussa

Lauantai 8/5 Keskipäivä.

Noin. Rappu on siivottu ja siitä kyllä huomasi, ettei sitä oltu siivottu kuin sitten viimeksi.

Euroopan johtajatkin päässeet jonkinlaiseen sopimukseen siivoustalkoista.

Pähkäillyt tässä sellaista, että miksi EU-maat eivät voi varata osaa vuotuisista maksuistaan EU:lle kriisipottiin samalla, kun Unionin byrokratiaa (esim. joka kuukausi tapahtuvaa muuttoa Brysselistä Strasbourgiin ja päinvastoin) ja maataloustukea (joka nielee leijonanosan EU-tukirahoista) karsittaisiin raskaammalla kädellä?

Tuli luettua tarkemmin Hesarin uutinen johtajien tapaamisesta. Suomen pääministeri Vanhanen on todennut, että suunnitteilla oleva mekanismi, joka rakennettaisiin talousuhkia silmällä pitäen ei voi toimia ilman rahaa.

Tunnen suurta huojennusta siitä, että Euroopasta löytyy vielä näin kauaskatseisia politiikkoja. Ja myös siitä, että Vanhanen on pääministeri naapurimaassa. Ja että hän pian jättää paikkansa.

Nettiraamattuni Staran sivuilta ei löydy tiedonmurustakaan Britneystä. Povipommit ovat ajaneet ohi. Niinkin voi käydä. Volvon airbagit sen sijaan eivät toimineet. Paha paha.

Torstai 6/5 Iltapäivä.

Pyykit on koneessa ja päätin siirtää rappujen siivouksen huomiseen tämän päivityksen vuoksi. On taas päässyt venähtämään. Päivittäminen siis. Täytyy tunnustaa, että palautuminen kestää.

Rapun siivousvuorot ovat kerran puolessa vuodessa, eli ei mikään ylivoimainen tehtävä.

Tosin naapureilta se näyttää unohtuvan.

Siinäpä oiva aasinsilta Kreikan tapahtumiin. Eli pidetäänkö huoli naapurista, joka ei osaa hoitaa asioitaan? Eihän tämä naapuri asu edes samassa rapussa, vaan parin korttelin päässä. Mitä heidän asiansa meille kuuluu?

Siinä kenties EU:n ongelma pähkinänkuoressa.

Niin kauan kuin meni hyvin ei häirikkönaapuri sattunut pahemmin silmään - mitä nyt eli sossun rahoilla - kaikkihan sen tiesi - eikä maksanut vuokriaan ja taisipa harrastaa päivittäistä siestaa ja etteikö vain juopotteluakin, mutta eeeeiiihän se meille kuulu. Nyt, kun on oma työpaikka menossa alta ja pankki kyselee talolainan saataviaan on toinen ääni kellossa. Kaikki on tuon hulttion vika. Ja se pitäisi saada edesvastuuseen. Mutta kuinka - siinäpä sitten kimurantimpi kysymys.

Näin maallikon silmin näyttäisi ongelman ydin olevan siinä, että nykymenoa pitävät eivät näytä koskaan joutuvan vastuuseen teoistaan.

Pankkeja ja rahoituslaitoksia pidetään pystyssä "koska rahaliikenne täytyy toimia"; näiden tekemät tappiot päättömistä sijoituksista lankeavat veronmaksajien piikkiin. Politiikkoja, jotka ovat viimeiset kolmekymmentä vuotta kompanneet tätä menoa ja puhuvat vastuusta ei nykyisin enää kovin herkästi nosteta köyden jatkoksi vastuutaan miettimään. Korkeintaan heistä tehdään Kehittyvien siltarumpujen tarkastusviraston pääjohtajia bonuspalkalla.

Anteeksi katkos, piti hilippasta pyykkituvalla. Siellä tuli mietittyä, että minuutti joko on pitkä aika, tai sitten pesukoneen ajannäyttäjään ei ole luottamista. Ehdin sinä aikana tyhjentää toisen koneen kuivausmyllyyn ja -kaappiin, laittaa tyhjenneeseen koneeseen seuraavat pyykit pyörimään, lakaista lattian - homma, jota ei myöskään naapurit tee - sekä miettiä terävä loppulause politiikoista tuohon yllä olevaan. Ei huonosti, vaikka itse sanonkin.

Lauantai 1/5 Iltapäivä.

Niin, no - hyvää vappua!

Näyttäsi olevan muuttopäivä. Aamulla lähtiessäni kauppaan naapuritaloon muutettiin täydellä tohinalla, toinen kuorma ajoi vastaan.

Muutos ei tapahdu ennen kuin ihminen on pakotettu siihen.

Mieleen kumpuaa muisto lapsuuden vappumarsseista : torvisoittokunnat, marssirivistöt - ensimmäinen kosketus järjestäytyneeseen massaan - auringonpaiste, punaiset ilmapallot ja se yksi, joka on karannut - kohoaa ja kohoaa ja katoaa taivaan sineen.

Viikko mennyt orientoituessa uuteen elämään: Emilie - tyttäreni - on asettunut asumaan luokseni, pikku Lluvia potkiskelee siihen malliin, että tuntuu olevan kiinnostunut maailmaan tulosta.

Yrittänyt löytää artikkeleja tuhkapilvestä, sen vaikutuksesta nykyaikaiseen yhteiskuntaamme ja jotain saman sorttista Unkarin vaaleista, mutta heikoin tuloksin. Tunnustan, että Euroopan reissumme kävi kyllä voimienkin päälle, eli ei ole ollut puhtiakaan, mutta sittenpä selvisi syy artikkelikatoon: Madeleine oli purkanut kihlauksensa. Mikä näkyi heti opposition kannatuslukujen nousuna - nykyhallitus ei pystynyt edes Madeleinen suhdetta pitämään kasassa.

Kreikan talouskriisi sentään on ylittänyt kihlauspurkauskohun. Johtuisikohan siitä, että tässä itsekukanenkin joudumme maksumiehen paikalle. Näinköhän tässä käy, että harmaa talous luhistaa EU:n? Veroja ei haluta maksaa, mutta yhteiskunnan palveluja vaaditaan.

Britneystä ei uutista. Kenties vapunvietossa.

Sunnuntai 25/4 Aamupäivä.

Odottelen pyykkien kuivumista. Matka on tehty.

Eurooppa on kaunis, jos jättää pois luvuista moottoritiet.

Matkalla tuli mietittyä tietoa, mitä se on? Joku huomautti lähtöä puuhatessani, että koneethan lentävät jo. Kuuntelin häntä hieman pöllämystyneenä - olin hakenut tietoja mahdollista ja mahdottomista vaihtoehdoista päästä Euroopassa eteenpäin, kunnes kyllästyin - tietoa oli aivan liikaa. Sadat tuhannet, kenties miljoonat ihmiset olivat vailla matkustamismahdollisuuksia - ei pelkästään kotikunnailla, vaan myös ympäri maapalloa, kas kun Euroopan suurlentokentät ovat ilmamatkailun solmukohtia. Sellaisen ihmisjoukon liikuttamisessa ei jokunen lento auttanut.

Omalla kohdallani oli muitakin syitä miksi hakumatkalle lähdettiin. Ajatus raskaana olevasta tyttärestäni liftaamassa ei tuntunut miellyttävältä.

Siis tieto - oliko tuhkaa ilmassa, vai ei ollut? Voiko lentää vai ei? Ilmailuviranomaiset sanoivat sitä ja lentoyhtiöt väittivät tätä. Mikä oli se "oikea" tieto? Ja millaiset mahdollisuudet tavallisella ihmisellä - vaikka kuinka on kytkettynä nettiin - saada asiallista tietoa?

Tämän aamun Göteborgs Postenissa oli mielenkiintoinen kommentti nettitiedoista, kuinka useiden satojen tietolähteiden alkuperä saattoi olla muutamasta tai jopa vain yhdestä ainoasta lähteestä. Eli tieto ei lisäänny, vaan paisuu.

Palajan asiaan. Reissusta on tarkoitus tehdä jonkinlainen matkapäiväkirja, jossa näitä kysymyksiä varmasti myös pähkäilen. Nyt - niin kuin suomalainen nykysanonta kuuluu - aikuisen oikeasti ei aivoni enempää keksi, tai oikeammin pätkii siihen malliin, että jätän tällä kertaa tähän.

Sunnuntai 18/4 Päivä.

Ryhdyin päivittämään sivua saadakseni syyn roikkua tässä tietokoneen ääressä. Ja aiheen miettiä, tehdä muuta kuin etsiä netistä tietoja mahdollisuuksista päästä matkustamaan Euroopassa; tarkkailla Islannin tulivuoren purkauksen edistymistä.

Tyttäreni Emilie on päässyt liftaamalla Madridista Barcelonaan ystäviensä luo ja muuta keinoa eteenpäin pääsemiseksi ei näytä olevan. Suunnitelma retkikunnan lähettämiseksi hakemaan häntä kotiin on vireillä - oikeastaan odotetaan vain häntä antamaan vihreää valoa sille.

Maanosamme lamaantuminen tulivuoren purkauksen seurauksena on tietysti laittanut miettimään yhtä ja toista.

Kemppinen kirjoittaa blogissaan asiasta näin: "Sitä vastoin olemme nyt kaikki saaneet ilmaisen oppitunnin informaatiososiologiasta tai sosiologiasta – nimellä ei ole väliä. Kaikissa medioissa olleet graafit lentoreiteistä ja tiedot jumiin jääneiden matkustajien lukumäärästä osoittavat joillekin harvoille jumalien tai ihmisten jumalattoman menon seurauksia, mutta useimmille globalisaation suuria ongelmia. Ja globalisaatio ja ilmastonmuutos ovat saman ilmiöryhmän eri puolia.

Yhteiskunnallinen rakennemuutos, se joka on tapahtunut mm. minun elinaikanani, on VEI-luokkaa 6 tai 7 eli verrattavissa niin sanottuihin supertulivuoriin. Purkausta emme ole nähneet, seuraukset kyllä."

Tuohon tekisi mieli lisätä, että kenties tällainen luonnonmullistus saisi päättäjät ja muunkin väen miettimään mitkä asiat oikeasti on tärkeitä.

PS. Emilie antoi vihreätä valoa.

Perjantai 16/4 Aamuvarhainen.

Jatketaan raportointia: tyttäreni lentää parasta aikaa Venezuelasta kohti Espanjaa ja Madridia. Tarkoitus oli, että hän olisi jatkanut sieltä Lontooseen, mistä huomenissa sitten lentänyt tänne kotikamaralle Göteborgiin. Sattui vain tuo Islannin tulivuoren purkaus, joka sulki pohjoisen Euroopan lentoliikenteen. Eilen kertoessani asiasta tuoreeltaan Emilielle Facebookin kautta ei hän ollut ensin uskoa - Etelä Amerikassa kenties eivät täkäläiset asiat ole niin ykkösuutisia, vaikka luulisi nyt luonnonkatastrofin sielläkin uutiskynnyksen ylittävän, emmehän mekään täällä sieltä muuta saa kuulla.

Varmistettuaan netistä, ettei isäukko hörissyt ihan omiaan niin uskottava oli.

Puolilta päivin täkäläistä aikaa hän laskeutuu Madridiin, jatko on epävarmaa, kenties pääsee lentämään Prahaan.

(Mistä juontuu mieleen oma kolmen vuoden - niin, siitä on jo kolme vuotta - takainen reissumme tuohon kauniiseen kaupunkiin. Matkaraportti kuvineen löytyy täältä.)

Emilien blogi on muuten päivitetty, sinne pääsee tuosta vasemmalta.

Islannin tuhkapilvi on herättänyt myös satiirikot ja eräs parhaimmista kommentoi asiaa näin.

Eilisestä Göteborgs Postenista luin, että Göteborgista ryhdytään karkottamaan kerjäläisiä. Eikö EU:n köyhyyden vapaa liikkuvuus enää olekaan voimassa?

Suomesta kantautuu tieto, että pääministeri Vanhasen muisti olisi palailemassa. Sopivasti kesäkuussa tapahtuvaa puolueen puheenjohtajuudesta eroamista ajatellen, kesän aikana ehtii pyöräyttää muistelmat syksyn kirjamarkkinoille. Kirjan nimi? Muistiani hahmottaessa.

Harakka-raportti: pariskunnalla on tekeminen häiriköiden kanssa. Eilen joku kaheli heilui naapuritalon ikkunassa imurin, luutturätin ja kuivauslastan kanssa. Tänä aamuna kiusanhenget ovat vaihtuneet räkäteiksi.

Britneystä taisin olla näkevinäni uutisen, mutta meni jo.

Keskiviikko 14/4 Illansuu.

Raportti luuttuämpärin luota. Eli siivous edistyy vinhaa vauhtia; antanut tosin aihetta vihjailuihin, että olin jättänyt homman viimetippaan ja olisi muka kiirus. En tunnusta.

 Harakka-raportti: pesä todellakin on valmis ja harakkaherra taisi selvitä voittajana - jos se nyt on hän joka voitti, harakan peijooneja on hankala erottaa toisista (sovitaan silleen, että hän voitti, onhan se ikään kuin kodin, uskonnon ja isänmaan kanssa samassa linjassa; se kun on nyt taasen niin kovasti muotia) - kilpakosijoita ei ole näkynyt, mutta tilalle on ilmestynyt körmyniskainen varis, joka hätyyttelee nuoren parin aamuonnea. Olen pari ottelua saanut tallennettua kamerallani oikein liikkuvaksi kuvaksi, pitäisi kysellä Jussilta neuvoa kuinka ne näille sivuille saatettaisiin.

Suomi-raportti 1: suomalainen alokas ei erota karhua kauriista. En tiedä haitanneeko tuo, Afganistanissa, jonne joutunevat Suomea, EU:ta ja länsimaista sivistystä puolustamaan ei vihollista erota ystävästä.

Suomi-raportti 2: Ruotsissa et pääse pääministeriksi, kun olet ostanut suklaapatukan valtion rahoilla, Suomessa ei pääministeriä eroteta ennen kuin lahjojan käsi kuvataan työntämässä rahaa taskuun.

Raportti maailmalta: sikainfluenssa kun jäi tulematta, niin sikailuinfluenssa kuitenkin löytyy, ainakin katollisten pappien keskuudesta. Mikä saa tällaisen maalaispojan tolvanan ihmettelemään, että miksikähän kirkko oikein sitä homoseksuaalisuutta vastustaa?

Aiheeseen kenties liittyy jotenkin myös päivän miete - hitaana hämäläisenä näin pari viikkoa myöhässä. Kuinka aasinsilta rakentuu sen keksiköön jokainen itse.

Sunnuntai 11/4 Iltapäivä.

Siivoaminen ei ottanut voimille vain minulla, vaan imurikin totesi nyt se on loppu - ainakin hänen osaltaan. Vanha palvelijahan se on ollutkin, mainitessani iän asiasta kertoessani kaikkien kommentti on ollut sama: johan se oli aikakin. No, eilen sattui sopivasti keikka, josta arvelin riittävän tuloja sen verran että uuden siivousavun saisin hankituksi. Eli en työntänytkään rahoja sukanvarteen, vaan lähdin päivälevon jälkeen iltapäivästä imurin hankintaan. Ja jouduin huomaamaan, että edellisen ostosta oli todellakin vierähtänyt aikaa. Varantoni, joita olin vahvistanut sieltä sukanvarresta, eivät tuntuneet riittävän alkuunkaan.

Vaihdoin liikettä ja jo löytyi sellainen, jonka hinta ei laittanut nikottelemaan - tosin pienen näköinen, mutta eipä ole suurin suuri huushollinikaan.

Hain paikalle myyjän ja tämä alkoi raplata tietokonetta ja tarjoamaan vakuutusta. Sanoin, etten tarvitse sitä. Taas koneen raplausta jota seurasi tarjous kymmenen prosentin alennuksesta, jos ottaisin vakuutuksen, joka takaisi uuden imurin kolmen vuoden sisällä jne. Vakuutin olevani tyytyväinen asiakas jos vain pääsisin maksamaan ja pääsinkin.

Päivälevon syyn jo tiedättekin: keikan jälkeen jostain syystä uni ei vain istu; heräsin kahdeksalta ja pari kertaa tuloksetta pyörittyäni unen perässä nousin aamiaiselle. Ja jouduin jälleen todistamaan harakoiden aamupuuhia. Nyt ilmeisesti on pesä jo valmis ja tämän ilmeisesti ovat noteeranneet myös seutukunnan poikamiesharakat, joita ilmestyi paikalle ikään kuin että kyllä hekin nääs nyt kun on pesäkin valmiina.

Harakat kun ovat kovin saman näköisiä, niin oli vaikea erottaa kuka oli kuka, mutta parhaimmillaan harakkarouvalla oli neljä kilpakosijaa oman ukon lisäksi.

Tätä kirjoittaessa on pesäpuussa rauhallisempaa, kuinka rakkaustarinassa kävi, siitä lupaan raportoida heti, kun asiasta vihiä saan.

Päivän muista uutisista hämmensi nettilehtien raportointi Göteborgin Hissingen moskeija-mielenosoituksista, joista Svd ja DN kertoivat TT:n uutisina, että yhteenottoja oli tapahtunut, kun paikallinen lehti GP tiesi kaiken sujuneen rauhallisesti. Ehkä olisi itse pitänyt olla paikalla.

Lauantai 10/4 Aamu.

Aamiainen syöty; meinasi venyä pitkäksi kun jäin seuraamaan harakan menoa pesäänsä ja hän puolestaan ihmetteli mitä minä häntä vahtasin.

Muistaakseni olen maininnut aikaisemmin, ettei muistini ole enää sitä mitä se oli ennen - jos oli silloinkaan. Aamiaisen jälkeen aloin ihmetellä mikä silmiäni vaivaa. Olin unohtanut ottaa allergialääkkeeni.

Suomessa näyttäisi keksityn ikiliikkuja-keino työttömistä ja varhaiseläkeläisistä eroon pääsemiseksi: alennetaan viinaveroa ja a vot juovat itsensä hengiltä. Keino soveltunee myös äärioikeiston kurissa pitämiseen: viinan kanssa lotratessaan rupukansalta unohtuu äänestäminen. Venäjällä sama aine toimii väestönkasvun hillitsijänä; viinaan kuollaan enemmän kuin sen ansiosta synnytään.

Siinäpä kenties voisikin olla uusi knowhow-vientijutska meille votkavyöhykkeellä asuville pallomme pelastamiseksi väestön liikakasvulta.

Jätin tuon eilisen kevätkuvan vaihtamatta, mielestäni mainio keväänmerkki. Joita kantautuu myös Suomesta Äänekoskelta: karhu on herännyt ja muuttolinnutkin palailemassa. Kevään merkki kenties sekin, että poika soitti ja pyysi mukaan Dalslantiin; uutta vapaa pitäisi päästä kokeilemaan. Kämpän siivous jää, mutta ehtiihän sen keväänmerkin hoidella myöhemminkin.

Britneyn pitäessä ansaittua lomaa viihdeuutisista astuu tilalle lady, jonka julkkishohdokkuuteen - täytyy myöntää - on Britneylläkin matkaa: Elisabeth Taylor 78 v. aikoo naimisiin. Sulhanen on kolkyt vee nuorempi, niin että osaa ne likatkin. Jostain näin maininnan, että onnellisen avioliiton tae on se että nainen on miestä vanhempi. Jospa se nyt sitten pätisi Lissunkin kanssa.

Perjantai 9/4 Iltapäivä.

Eh... viikko vierähtänyt edellisestä kirjauksesta. Puolustuksekseni haluan sanoa, että viime viikonvaihteessa olimme tuplakeikalla Göteborgissa, vanhassa kunnon Hissukassa. Tuli ikään kuin pantua merkille, että en ole ainakaan nuortunut edellisestä kerrasta. Tosin kävi kovasti déja vu fiilis sisään asetellessa: sama jengi nuokkui pelikoneen ääressä ja baaritiskillä. Keikkojen jälkeen suunnistin Leenan luo, missä oli aamusauna luvassa, mutta se jäi - monestakin syystä. Eli tässä nyt on sitten mennyt viikko palautuessa keikasta, sillä sivun päivittäminen jäänyt. Keikka oli muuten aivan mainio; huomasi, että Göteborgissa on kaivattu suomalaisia tansseja.

On muitakin syitä, miksi palautuminen kestänyt. Tänään huomasin sen kun ampaisin töitten jälkeen lenkille: kunto on päässyt rapistumaan talven aikana. Kelit olleet sellaiset, ettei ole oikein lenkille päässyt. Toki on myös vaivannut lorvikatari. Mutta siihen tulee nyt korjaus. Kelit ovat jo kovasti korjaantuneet.

Viikon tapahtumat olleet sellaisia, ettei niitä edes viitsi kommentoida. Toisaalta olen seurannut myös maailman menoa kolmenkymmenen vuoden takaa isäni päiväkirjoista, joista kyllä näkee, että maailma oli tuolloin kovasti toinen, mutta kuitenkin aikalailla tutunkin oloinen. Tuli suorastaan hellyttävä tunne, kun hän mainitsee Nordsatista, yhteispohjoismaisesta tv-satelliittihankkeesta, jolle... niin kuinkas sille kävikään? Tänään on taivas satelliitteja täynnä, mutta yhä vain on rehellisellä pelillä Suomen kanavien näkyvyys vaikeaa. Muu maailma kyllä tunkee päälle.

Niin, viikko mennyt ja enää viikko jäljellä siihen kun tyttäreni palaa Etelä Amerikasta, yli vuoden kestäneeltä reissulta. Ikävä on ollut ja paluu tuntuu hyvältä. Huoneen siivouskin on vain viimeistä silausta vailla.

Britneystä ei uutisia. Voi kai tulkita niin, että asiat on hyvin.

Perjantai 2/4 Aamupäivä.

Ulkona tavanomainen huhtikuu: hetkittäin sataa vettä ja sitten paistaa aurinko.

On pääsiäinenkin, pitkäperjantai. Tästä uskoni alkoi horjua: jos Jeesus oli jumalan poika ja siis vahvempi kuin Batman, Robin Hood, Teräsmies ja Tarzan yhteensä, niin miksi se kuoli, miksi se ei pistänyt asioita järjestykseen?

Myöhemmin tuli mieleen oliko nuo jälkeen mainitut jonkinlaisia nykyajan kertomuksia siitä miten pahuutta vastaan oikeasti piti taistella? Miten se olikaan? Pahuutta ei voi koskaan tyydyttää.

Hämmentää, että pääsiäinen yhä edelleen tuo oudon ahdistuksen tunteen. Onko se jonkinlainen kollektiivisen kärsimysnäytelmän jäänne? Jäänne ajasta jolloin uskoimme. Vai onko tuo väite uskovaisuudesta vain kirkon propagandaa? Luultavasti oli niin, että ihmiset elivät elämäänsä niin kuin tänäänkin: herrojen kotkotukset siedettiin kun muutakaan ei voitu; jotkut sisäistivät ne syvemmin, toiset jättivät omaan arvoonsa, elämässä oli tärkeämpiäkin asioita: mistä leipä pöytään.

Harakoiden pesänteko jatkuu, eli taitaa olla tekijälinnut asialla. Varis kävi hetki sitten naapurikuusessa tilannetta tarkkailemassa - hetken - salamana lehahti harakka hätyyttämään hänet pois.

Uskoni suomalaisiin pikkuhiljaa palailemassa. Ja oikeastaan nettiinkin, tai lähinnä nettikeskusteluun, josta olen tainnut mainita aikaisemminkin. Miten tympeäksi se on käynyt, kun joka asia väännetään maahanmuuttokeskusteluksi. Eilen löytyi tällainen Facebookryhmä EI LISÄÄ BEGHAMEJÄ SUOMEEN KIRURGI-HOITOON. Kannattaa tsekata, siis jos on Fb-yhteys.

Lueskellut viime päivät isäni päiväkirjoja 70-luvulta ja jouduin huomaamaan, että samaa keskustelua käytiin jo tuolloin, äityi jopa väkivaltaisuuksiksi tällä puolen lahden. Yli kolmekymmentä vuotta on mennyt, useampi lama nähty ja maahanmuuttajia ja pakolaisia on tullut ja mennyt, mutta elämä vain kummasti jatkuu.

Myös kärsimysnäytelmä jatkuu: Britneystä ei uutisen uutista, mutta Ricky Martin - tuo Amerikan Jari Sillanpää on tehnyt - niin - sillanpäät.

Maanantai 29/3 Illansuu.

Melkoisten karahkojen kanssa harakat lentelevät pesälleen ja sen jälkeen alkaa tosi taiteileminen risun sijoittamisessa pesän tykötarpeiksi. Omasta mielestäni tuon pitäisi jo vaimokkeelle ja jälkeläisille kelvata, mutta uutta kepakkoa vain rakennuspuulle lennätetään. Toki itselläni jotain saman tapaista tunnetta, tosin ikään kuin toisin päin, varasto ei tunnu tyhjenevän, vaikka olen sieltä kassitolkulla rojua toimittanut pois. No, eiköhän se siitä.

Päivän uutinen on ollut Moskovan metrossa tapahtuneet pommiräjähdykset. Venäjä luultavasti vastaa panssarein ja ohjuksin Kaukasiassa. Väkivallan kierre jatkuu. Hämmentää se että Venäjä tukee Iranin ydinvoimalaohjelmaa. Joku muistaakseni puhui hyödyllisistä idiooteista.

Aikoinaan, kansalaiskoulussa - sellainenkin ihme on tullut koettua - opettaja puhui jotain sellaista, että pitäisi lukea eri lehtiä ja vetää omat johtopäätökset sitten niiden kirjoitusten välimaastosta. Tämä oli kultaisen kuusikymmentäluvun loppua ja Suomessa, sanomalehdillä oli selkeät poliittiset linjajaot. Kotona sitä kyllä päässyt huomaamaan, kun meille tuli vain Helsingin Sanomat ja Sisä-Suomen lehti - tuttavallisemmin: Sisis. Sisiksessä ei ollut mitään lukemista - siis sarjakuvia; Hesarin aloitin aina takaapäin, eli sarjakuvista ja pitkään elin maailmassa, jossa sanomalehden etusivu oli sen takasivu. Milloin lehdet kääntyivät minulle oikein päin, en muista; hieman surettaa moinen järjestelmään sopeutuminen. Ehkä siitä sitten johtuu, että yritän muuten ajatella maailman menosta oikein änkyriäisesti.

Niin vaan siitä opettajani opistahan  minun piti kirjoittamani. Vai tuliko se tuossa jo mainittua - se änkyriäisyys? Että yritän miettiä kaikkea lukemaani ikään kuin toiselta kantilta, ellei jopa kolmannelta.

Näin pääsiäisen lähestyessä saapuu maailmalta tieto, ettei Michael Jackson kuollutkaan vasta kuin kolmantena päivänä, vai mitenkä tuo olikaan?

Lauantai 27/3 Aamupäivä.

Varaston siivous odottaa, lapsi kotiutuu maailmalta kolmen viikon päästä ja pitäisi siihen mennessä saada huone asuttavaan kuntoon. Järjestyksen ystävä tietysti kysyy että ei kai siihen nyt kolmea viikkoa mene ja miksi juuri varasto pitää siivota, jos huoneessa asutaan? Selittelepä tässä sitten. Pitäisi kai aloittaa siitä, että aikoinaan muutettiin neljä huonetta + keittiön tavarat kaksioon, eli tuli hieman sijoitusvaikeuksia (ainoat sellaiset, mitä näillä tuloilla pystyy aikaan saamaan) jolloin varastosta tuli ikään kuin sellainen yleisratkaisu: sinne vaan päällekkäin - vielä mahtuu! ja se nyt sitten kostautuu. Entäs tämä kolme viikkoa sitten - siinä ajassahan siivoaisi pienempi mies jo Augeiaan tallitkin. Eli siivous ikään kuin ei ole vahvempia puoliani, mutta tässä vetoan kansakouluopettajani minulle teroittamaan viisauteen: hitaasti hyvää tulee.

Nettilehtiä selattuani tuli mieleen ajatus, joka on pyörinyt siellä aika usein, eli mitä me saamme maailmasta tietää? Yksityisen ihmisen on tyydyttävä siihen kapenevaan, kuihtuvaan tietotarjontaan mitä mediat eteen kattaa.

Googlen siirtyminen pois Kiinasta sensuuri- ja hakkerijuttujen takia on herättänyt keskustelua siitä mitä siinä maassa oikein tapahtuu. Tähän asti tiedonvälitys Kiinasta ollut kovin yksipuolista - kuinka tuotanto siirtyy sinne jne. Toki ihmisoikeuskysymykset on usein mainittu, mutta ikään kuin viran puolesta. Voisiko tässä sitten se paljon mainostettu kuluttajan valta vaikuttaa? No, köyhyys kun painaa päälle niin tahtoo valinnan mahdollisuudet jäädä vähäiseksi.

Olen tässä odotellut milloin vakava keskustelu nykyisen talousjärjestelmän puutteista ja siitä kuinka niitä puutteita voitaisiin korjata alkaa. Ruotsin ja Suomen näkövinkkeleitä seuranneena vaikuttaa siltä, että vaikeneminen on kultaa. Ja sitten mennään perässä sinne minne isoisetkin on menossa. EU:ssa tahdin määrää Saksa, eli se jolla on taloudellista voimaa takanaan. Tosin sielläkin on kanslerin ja finanssiministerin sukset menossa ristiin mm Kreikan tukemisen suhteen.

Eh... meneepäs saarnaksi, eikä Starakaan enää kerro mitä Britneylle kuuluu. Harmin paikka.

Illalla aukeaa muuten pari kuukautta pitkä joka viikonvaihteen keikkaputki ja missäpäs muualla kuin Babylonissa, eli eikun sinne. Jussin kotisivulta löytää keikkakalenterin, josta löytyy tiedot missä päin milloinkin liikumme.

Torstai 25/3 Iltapäivä.

Harakoiden pesä alkaa olla pikkuhiljaa valmis. Eli kevät on nyt sitten oikeesti tullut. Kuviakin pesästä tulee tuota pikaa; on kasvanut kuusen pimennosta hyvin esiin.

 Suomesta ollaan karkottamassa isoäitejä, kun lain mukaan nämä eivät kuulu perheeseen. Tässä isoisäksi tulevana joutuu miettimään kuinkahan sen asian kanssa oikein on? Asia on tietenkin herättänyt Suomessa vilkkaan nettikeskustelun, varsinkin nyt, kun presidentin ja pääministerin voimin ollaan karkotuspäätöstä kumoamassa. Ja väki, joka huutaa kodin, uskonnon ja isänmaan nimiin, ovat mieluusti viemässä kodeista isovanhemmat. Perhe ilmeisesti on heille vain perinteinen heteroviritelmä - homot ja yksinhuoltajat älkööt vaivautuko. Isovanhemmista puhumattakaan.

Filosofi Pekka Himanen, joka jokin aika sitten jätti Suomen hallitukselle näiden tilaaman tulevaisuus strategian, toteaa että nettikeskustelu muistuttaa vessojen seinille kirjoittelua. Itse olen tuota nettikirjoittelua jonkun verran seurannut, mutta taitaa olla jäämässä; en ymmärrä mitä mieltä on jauhaa samaa jäynää samanmielisten kanssa. Kenties on kyseessä yksi ja sama henkilö. Sanahan toki on vapaa ja lienee asiassa kumminkin se hyöty, että vatsahappolääkkeet käyvät kaupaksi.

Ruotsinsuomalaisilla on muuten oma "vessanseinä" Musalistasta käytävässä keskustelussa Sisuradion sivulla.

Tämän viikon uutisvirrasta jäi mieleen sellaista, että Suomessa ei humalassa toiminutta hoitajaa saanut erottaa, kun puolestaan tällä puolen lahden samassa tilassa hautajaiset suorittaneen papin sai. Kirkosta eronneena ei minulla tietysti ole vaaraa humalaista pastoreista, mutta kyllä mieluimmin tulisin haudatuksi humalaisen toimesta kuin hoidetuksi.

Julkkisraamattuni Stara tietää kertoa, että Hollyvood-tähti kuoli 79-vuotiaana. Jäin miettimään voiko kuolla muun ikäisenä kuin sen ikäisenä kuin kuolee. No - Hollyvoodin jengistä ei koskaan voi mennä takuuseen. Tosin olen nähnyt tavallistenkin kuolevaisten parissa outoja ilmiöitä - esimerkiksi Facebook kummasti nuorentaa.

Tiistai 23/3 Iltapäivä

Pesä taitaa syntyä sittenkin. Ehkä aloitusta helpotti se että olin viikonvaihteen poissa. Nyt ei näytä häiritsevän enää läsnäolonikaan, kuusessa käy aika vilske. Niin pitäisi ollakin. Nyt on pariskunta tarkkailemassa aikeitani naapurikuusen latvassa, toivottavasti läpäisen syyningin.

Aamun netti Hesarissa maininta Saabin tehtaan tuotannon uudelleen aloittamisesta. Siis kiinnostaa muuallakin, kuin vain kotikylässäni. Toinen varteenotettava uutinen on, että jalkapallo-ottelut eivät lisääkään meidän fanien sydänkohtauksia. Eli kesää ja MM-kisoja voi odotella iloisin mielin. Ilman nitroja.

Ja lisää iloisia uutisia: maineikas Dallapé-orkesteri alkaa jälleen tehdä keikkaa, toki luonnollisista syistä ei kyseessä ole alkuperäinen kokoonpano, jonka jäsenet taitavat jo soitella tuon puoleisissa jameissa. Onkohan enää jäljellä monta faniakaan, joka voisivat aloittaa kiistan eri Dallapé-versioiden paremmuudesta. No, solistien kohdalla tuskin keskustelua syntyy, sillä Olavi Virta ja Georg Malmsten rökittävät mennen tullen nämä nyky-idolssit.

Ei päivää ilman Beckhamiä. Lehti kertoo, että West Ham havittelee miestä joukkueeseen. Taitaa akillesvammaisenakin päihittää sen joukkueen pelaajat, kun muistelen, että siskonmiehen kanssa aikoinaan pitkävetomme kaatui aina mainittuun joukkueeseen. Kerroin oli hyvä ja ideana se, että olihan sen joskus voitettava. Ei voittanut.

Kesha kuulema sivaltaa Britneytä. Kesha who?

Perjantai 19/3 Sankivarhain.

Jokunen kerta - olen tainnut mainitakin - tullut miettineeksi mikä tässä kirjoittamisessa viehättää? Miksi sitä harrastan? No, yksi syy - juuri nimenomaan tämän sivuni kanssa - on se, että näyttäisi olevan lukijoita. Se jotenkin velvoittaa.

Mistä se alkoi? Lapsuudestani on kaksi äänimuistoa: nukahdan siihen kun ompelukone hyrisee ja herään samaan ääneen. Toinen oli kirjoituskoneen naputus. Siihen liittyi tuo mystillinen ilmiö: sanoja ilmestyi paperille. Tarina. Sitä minäkin halusin tehdä. Naputtaa konetta. Koneen naputus johtui isästäni ja isosiskostani. Mitä he kirjoittivat? Isäni ilmeisesti ammattiyhdistyksen papereita - päiväkirjoja ei tuolta ajalta, 60-luvulta, kai ole - siskoni tarinoita, jotka ymmärtääkseni ovat kadonneet.

Tietokoneen naputus on hiljaisempaa, pehmeämpää, mutta sanoja tälläkin syntyy. Oikeat kirjailijat vannovat kirjoituskoneiden nimiin. Kenties ovat oikeassa.

Minua jaksaa aina uudelleen hämmentää suomalaisten sekoaminen "tähtiin" - nyt viimeksi David Beckhamiin, jonka Turussa suoritettu leikkaus herätti lähes hysterian. Kyseessä ei ole mikään uusi ilmiö. 70-luvulla, vai oliko peräti 60-luvulla, Payton Place-tähtiä lennätettiin ympäri Suomea juhannusjuhlilla kaiken kansan töllisteltäväksi. Ja kansa töllisteli.

Mistä on helppo siirtyä kummastelemaan suomalaisten muukalaisvihamielisyyttä. Vieras siis kelpaa, kun on kerran tv:ssä vilahtanut, mutta apua tarvitsevat älkööt vaivautuko. Asiaan puuttunut ulkoministeri Alexander Stubb, joka aamun netti Hesarissa toteaa näin: "Maahanmuuttokriittinen näkökulma, se ääripää, dominoi keskustelua. Keskustelu on liian yksipuolista. Siinä haiskahtaa rasismi, siinä haiskahtaa nationalismi, populismi ja ksenofobia (muukalaisviha). Se on hyvin vastenmielistä", Stubb sanoo. Kaverin pisteet nousivat silmissäni.

Keskiviikko 17/3 Illansuu.

Ekstra! Ekstra! Ekstra! Ekstra! Ekstra! Ekstra!

Suomi pääsi eroon lamasta! Vapise Ruotsi, Suomi ennätti ensin. Turha on enää yrittää prinsessahäillä hämätä, Suomessa on käynyt kuningas ja Victoriakin, vai kävikö se nyt sittenkään? No, kuningas kumminkin leikkauksessa. Oliko se nyt polvi vai kyynärpää - kuka välittää, sillä onhan David, kuninkaista voidelluin luvannut tulla takaisin arveltuaan, että Suomi varmaankin voisi olla kaunis maa. Voiko sen tyhjentävämmin Suomesta enää sanoa?

Eikun pressalta viimeinenkin valta pois ja Kuningas David tilalle. Siinä sivussa hän voisi hoidella futisjoukkueen kapteenin virkaa ja viedä Suomi ensin EM-kisojen voittoon ja siitä... piti pitää tauko, niin liikuttuneeksi tässä käy kun tähyää Suomen jalkapalloilun loistavaan tulevaisuuteen Kuningas Davidin johdolla; kuinka sinivalkoinen lippumme nousee korkeimpaan salkoon Maamme-laulun kajahdellessa vuoden 2014 maailmanmestaruuskisojen päätteeksi, kansakuntien hurratessa pienen mutta pippurisen Suomen voitettua Brasilian Kuningas Davidin loistavan kahdestakymmenestäkuudesta metristä ylänurkkaan sijoittaman vapaapotkun ansiosta.

Voi veljet! Voi siskot!

Tämän enempää en jaksa Suomen suloista tulevaisuutta kuvailla. Tästä se lähtee!

Tiistai 16/3 Iltapäivä.

Näyttäisi siltä, että harakoiden pesänteko jäi siihen yhteen risuun; sen jälkeen ei kuusessa ole näkynyt liikehditään, eikä siinä myöskään näy mitään pesän alun tapaista - olenhan ollut päivät poissa.

Eilen töissä meni tenkkapooksi, kun nauhuri imaisi nauhan sisäänsä. Aikani äimisteltyäni tapahtunutta ymmärsin lähteä hakemaan apua, jota löytyikin ja pian nauha pyöri taas.

Tänään kävimme seuran työntekijöiden kanssa Blåvingenin vanhustentalolla tarjoamassa apuamme. Tuntui kelpaavan. Sitten oli tarkoitus rynnistää uudelleen varaston kimppuun, mutta asiathan eivät mene koskaan niin kuin on suunnitellut. Perillä seuralla odotti tieto, että pitäisi sijoittaa Suomen Keravalta tulevat viitisenkymmentä koululaista ja heidän opettajiaan kolmen yön ajaksi. Eli taasen tenkkapoo.

No, pääsin kuin pääsinkin varastolleni ja tyhjentämään sitä kun puhelin soi ja tuli kutsu palata takaisin seuralle, kunnan herran oli tulossa lounaan jälkeen keskustelemaan tilojen lisäyksestä. Eikun pakkaamaan autoa, matkalla kierrätyskeskukseen tuli tieto, että herran oli saapunut ja sikäli pisti kiireeksi.

Ehdin tapaamaan virkamiehen, jonka kanssa työntekijä oli jo neuvotellut edullisen sopimuksen eikä minun tarvinnut tehdä muuta kuin laittaa kättä päälle.

Varaston siivous tuotti muuten muutakin tulosta kuin lisää tilaa: löysin kateissa olleet isäni päiväkirjat vuosilta 74-78, neljä viisi pulskaa kansiota täynnä tiheällä rivivälillä kirjoitettuja liuskoja. Muistellessani hänen ikäänsä tuolta ajalta huomasin että olemme lähes saman ikäisiä.

Suomessa on virinnyt - jälleen kerran - keskustelu sotasyyllisyysoikeudenkäynnin (huom! on sanalla pituutta) tuomioiden purkamisesta. Mitenkäs se menikään? Ei oikeutta saa, ellei sitä itse ota.

Sunnuntai 14/3 Aamupäivä.

Tästä saattaa lähiviikkojen aikana muodostua harakoiden pesäntekopuuhien raportti. Aikovat ilmeisesti tehdä pesän tuohon keittiön ikkunan takana muutaman metrin päässä olevaan kuuseen. Tai ainakin siinä kävi yksi sovittelemassa risua oksien päälle, lähti ja heti lensi toinen tarkistamaan. Olisikohan ollut rouva, jonka tietysti pitää hyväksyä muotoilu yms. seikat. Mallasin kameraa valmiiksi ottaakseni kuvan ja heti tuli hiljaista. Häiritsen.

Eilen kävin kuin kävinkin varaston kimppuun. Pitkän aikaa näytti siltä, että tavarat sen kuin lisääntyivät: mietin miten saan ulos puretut kassit ja laatikot mahtumaan takaisin varastoon. No syntyi kyllä aika läjä poisheitettävääkin: tyhjiä laatikoita jne. Niitä kuskasin autokuormallisen kierrätyspaikalle. Tiistaina teen reissun kunnan kierrätyskeskukseen, minne voi viedä sähköalan romua ja sen sellaista. Eli tilaa syntyy.

Suomessa pähkäillään mediamaksusta, eli siis tv-lupamaksujen uudelleen muokkaamisesta. Eduskuntaan matkalla ollut esitys peruttiin. Samasta asiasta ollaan diskuteerattu myös lahden tällä puolen, mutta sen selkeämpää ei asiasta ole tullut. Lupamaksuhan alkaa olla aikansa elänyt, tv ja netti sulautuvat  tuota pikaa yhteen ja aika kummallista olisi, että kansalainen joutuisi maksamaan kaksi kertaa samasta palvelusta: nettiyhtiölle siitä, että tv näkyy ja SVT:lle siitä, että sekin näkyy.

Toki kannatan vapaata tiedonvälitystä, tai siis ainakin sitä, että löytyisi edes yksi hömppä-vapaa kanava, mutta kuinka rahoitus järjestetään sepä sitten onkin visaisempi kysymys. Mediaveroa vierastetaan jo pelkästään nimensä vuoksi ja kuinka taataan Ruotsin radion ja tv:n riippumattomuus poliittisesta päätöksenteosta?

Paranoidisuutta perineenä tulee välillä tunne, että on kyse tietoisesta politiikasta: keskustelufoorumi pienenee pienenemistään; siitä tulee tällaista yksinäisten huutamista nettierämaassa. No, olen kyllä - ties mistä - saanut ripauksen optimismiakin; esim. Kemppisen blogia käy lukemassa n. 1000 kävijää päivässä, kenties sillä on vaikutusta myös laajemmaltikin.

Tänään harrastan demokratiasta pienimpiä: on seuran vuosikokous. Mieleni monimutkaisuuksista kertonee se, että pidän asiaa tärkeänä.

Lauantai 13/3 Aamupäivä.

Kevät taitaa olla tulossa, harakat lentelevät siihen malliin. Ja paisteleehan tuo aurinkokin. Kuukauden päivät siihen, kun tyttäreni palaa maailmalta, joten ajattelin pikkuhiljaa alkaa raivaamaan hänelle tilaa. Koko alkuvuoden suunnitellut hommaa niin luulisi tuon onnistuvan. Aloitan vinttivaraston järjestämisellä, mutta ensin tämä sivun päivitys. Emilien blogi on muuten päivitetty, sinne pääsee tuosta vasemmalta.

Hämmentäviä uutisia maailmalta ja vähän lähempääkin riittää. Mm täkäläiset rikollisjengit ovat ilmeisesti muuttamassa tapojaan. Nettilehdet raportoivat erään sellaisen ryöstäneen leivonnaisia kuljettaneen rekan. Ryhmän pääsykokeena kenties konditorian ryöstö.

Nyt on myös Ruotsin valtiopäivät tuominnut Turkissa vuosisata sitten tapahtuneen kansanmurhan. On ikään kuin kaksijakoinen tunne: toki on paikallaan, että maailmalla tapahtuneet vääryydet ja murhat muistetaan, mutta onko se todella valtiopäivien tehtävä? Saman hallintoelimen, joka harrastaa pienimuotoista kielen murhaa omassa maassa olevien vähemmistökielien kanssa.

Suomessa on tänään muistettu sitä, että talvisodan päättymisestä on tullut kuluneeksi 70 vuotta. Ensi vuonna sitten voidaankin muistella jatkosodan syttymisen 70-vuotispäivää ja siitä ei olekaan sitten kuin vuosi pari kun on samojen sotien muisteloiden 75-vuotispäivät ja sitten on vuorossa Suomen 100-vuotisjuhlat ja siitä vuoden päästä vuoden 18... ja sitten rumba alkaa ikään kuin alusta... Nettikeskusteluissa onkin nuorempi väki alkanut kyselemään, eikö Suomessa todellakaan ole tapahtunut mitään muuta merkittävää kuin vuodet -17 ja -18 ja vuosien-39-45 välinen aika. Lohdutukseksi voi tietysti ajatella sitä, että serbit muistelevat kaiholla joskus 700-luvulla kärsimäänsä tappiota. Eli eikun jaksamista.

 Britneystä ei näy uutisia, mutta alennusmyynnissä oleva tummahipiäinen Barbienukke on herättänyt kohua over there. Mainituista nukeista olen itsekin saanut kuulla kunniani - olisi pitänyt kauan sitten tietää se minkä tiedän nyt. Ei ole helppoa sekään.

Tiistai 9/3 Illansuu.

Niin sai Renu-reppana taas luvan kuljeskella vuoden. Että silleen. Tämä päivä menikin tarkkaan muissa hommissa kuin radiossa; seuralla kävi kotikylästämme kirjaa tekevä Göteborgin yliopiston historian opettaja kyselemässä paikkakuntamme suomalaisista ja kerroin mitä osasin. Seuraavaksi oli työnvälityksen virkanaisen vuoro, jonka kanssa puhuttiin ummet ja lammet mm. puutarhan hoidosta ja lumen luomisesta katolta. Muina asioina oli työttömien sijoittaminen seuralle töihin.

Venäjän presidentti on syyttänyt Ruotsia terroristien suojelemisesta. USA taisi aikoinaan kiitellä terroristien luovuttamisesta. Miten sitä nyt kaikille osaa olla mieliksi?

Olipa onni etten vielä vaihtanut puolitoista metristäni lasin ohueen 150 tuumaiseen, kun nyt sitten ollaan jo telkkuja tekemässä kolmiulotteisiksi. Jokohan kesän futiksen MM-kisat sellaisessa formaatissa näkyvät? Olisipa se poikaa!

Oikeasti olen kyllä tullut miettineeksi milloinkahan tv:n kanssa aletaan kiinnittämään yhtä paljon sisältöön kuin ulkonäköön?

Suomessa joka neljäs pari keskeyttää hedelmöityshoidon. Ja joka toinen pari eroaa.

Kyproksella haudasta varastettu presidentti on löydetty. Suomessa näyttäisi olevan meno sellaista, ettei siellä pressaa kohta tarvita. Pitäisiköhän kaivaa Urho-vainaa pistämään asiat järjestykseen?

Lahden tällä puolen on asiat sentään oorningissa: kohta pääsevät Victoria ja Daniel kunkun tekoon. Vai tarvitaankohan hedelmöityshoitoa?

Myllysilta otsikoitiin epäonniseksi. Miksi? No, se kun on Turuus.

Sunnuntai 7/3 Iltapäivä.

Keikan jälkeinen sunnuntai, eli hieman on sellainen nuutunut olo, mutta on valmiiksi mietitty aihe, niin eiköhän tähän muutama rivi syntyne.

Niin, eilen oltiin Boråsissa soittamassa, väkeä oli paikalla mukavasti ja toka keikka "uudella bändillä", eli Jussilla on uusi kiippari, jota onkin odotettu kuin kuuta nousevaa ja täytyy myöntää, että on aika ovela peli: basisti ja rumpali pistävät parastaan, joten soitannossa on uutta iloa ja ilmettä. Hieman tarvitaan vielä hienosäätöä soundien kanssa, mut sit... voi pojat! ja tytötkin!!

Mutta päivän aiheeseen, tai oikeammin se on huomispäivän aihe, mutta en ole varma huomisesta (kuka on?) - työpäivän jälkeen voi tehdä kirjaaminen vielä tiukempaa kuin tänään. Huomennahan on kansainvälinen naisten päivä ja sen kunniaksi SVT aloittaa sarjan prinsessa Victorian häävalmisteluista - jos olen asian oikein ymmärtänyt. Eli tasa-arvo edistyy posketonta vauhtia. Vuosi sitten kun saimme asiasta kuulla valtioviisaat tiesivät, että häähumu lannistaisi lamankin, jollei nyt aivan konkreettisesti, niin kuitenkin sillä lailla mukavasti unohdus-pohjaisesti. Ilmeisesti lama on syvempi kuin uskallamme ajatellakaan, kun häitä nyt sitten vietetään kolme kuukautta putkeen.

Hidas hämäläinen kun olen, niin kommentti olympialaista lie paikallaan: toisella silmällä tuli seurattua mäkihyppyä sen verran, ettei sekään kannattanut. Ilmeisesti Suomen suunnassa asiasta ollaan jo epätoivoissaan, kun uutiseksi riittää Harri Ollin hymy. On hymyssä pidättelemistä.

Parempien viihdeuutisten puutteessa - oi Britney, oi Britney - näin maininnan, että tietokoneanimaatio olisi suosikkina ensi yön Oscarkisoissa - huom! kommentti etukäteen! - toivottavasti voittaa parhaat nais- miespääosien palkinnot.

Lauantai 6/3 Aamupäivä.

Pitää yrittää viikonvaihteessa päivittää useammin, kun viikolla ei tahdo luonnistua.

Männä viikolla luin lehdistä USA:n edustajainhuoneen äänestäneen Turkissa vuonna 1915 tapahtuneesta armenialaisten kansanmurhasta. Äänestys päätyi sille kannalle, että kyseessä nimenomaan oli kansanmurha. Turkki kutsui kotiin suurlähettiläänsä; mainittu tapaushan on siellä tabu. Tulin siinä sitten miettineeksi, että pitäisiköhän Suomenkin antaa vuoden -18 tapahtumat USA:n edustajainhuoneen ratkaistavaksi, kun siihen ei oikein tahto tulla tolkkua suomalaisten omasta toimesta. Yhteistä nimeä traumalle ei tahdo löytyä. Ja pelkään pahoin, että tässä tulevina vuosina keskustelu asiasta ikään kuin kiihtyy.

Kävi toki myös mielessä se, että mitä Turkin asiat oikeastaan vieraan maan kansanedustuslaitokselle kuuluvat.

Suomesta kantautuu tieto, että useat puolueet sekä hallituksessa, että oppositiossa ovat verojen nostamisen kannalla. Elvyttäminen veroja laskemalla ei sitten onnistunutkaan?

Ulkoministeri Stubb puolestaan on ehdottanut, että EU-komission pitäisi katsoa itseään peiliin. Eli eikun väsäämään EU:lle peili-direktiiviä. Tosin ei ole kyse siitä, että tulevaisuudessa komissioon valittaisiin jäsenet mister- ja missikisoin, vaan että uutta Lissabonin-sopimusta toteutettaisiin edes EU:n virkakoneiston sisällä. Vaikeaa, vaikeaa.

Britneystä en löydä uutista, mutta moraalisesti pöyristyttävän tiedon rapakon takaa, että siellä esiintyy alastomia lumiukkoja. Aku Ankan viime lukukerrasta on myös sen verran aikaa, että kai hänkin on saanut housut jalkaan? Sivistäkää, jos asia ei näin ole.

Perjantai 5/3 Illansuu.

Tämmönen päivä. Ja melkeen viikko vierähtänyt edellisestä merkinnästä. Hitaasti vanha koira oppii - esimerkiksi uuteen päivärytmiin. Siis en vieläkään. Ja oisko vielä kevätväsymystäkin. Kauniita - ja harvinaista herkkua täällä meidän seudulla tällaiset aurinkoiset kevätpäivät, jotka täydellä tohinalla sulattavat hankia. Huomenna pitänee varata aikaa nauttia reippailusta auringossa.

Maailma näyttäisi pyörivän ilman kommenttejanikin ja meno on entisen laista, tokko tuohon tolkkua tulee. Viisaampia olen lukenut kuten esimerkiksi Markku Jokisipilää, jolta löytyy tekstiä joka lähtöön. Suosittelen. Ja lainaan häneltä vuodelta 2006: "Hiljattain kuollut Tabe Slioor (kuvassa) oli yksi Suomen ensimmäisiä julkkiksia, iranilaisesta isästä ja suomalaisesta äidistä syntynyt seurapiirikaunotar, joka ehti elämänsä aikana mm. olla neljä kertaa aviossa, esiintyä mannekiinina ja johtaa omaa mannekiinikouluaan, näytellä elokuvissa, toimia lehtinaisena ja valokuvaajana, ystävystyä kirjailija Henry Millerin kanssa ja julkaista elämäkertansa jatkosarjana laatuaviisissa nimeltä Jallu (niin ikään kuvassa). Slioorilla oli elämässään paljon miehiä, heidän joukossaan mm. ukkomiehet presidentti Urho Kekkonen ja Helsingin apulaiskaupunginjohtaja ja urheiluvaikuttaja Erik von Frenckell.

Kerrotaan, että Slioor joskus 1950- tai 1960-luvulla ehdotti Kekkoselle muuttoa saman katon alle. Kekkosen kerrotaan lähettäneen vastaukseksi kirjeen, jossa hän lakonisesti totesi: "Suo siellä, vetelä täällä".

Seura-lehdelle antamassaan haastattelussa Slioor oli todennut suhteen von Frenckelliin olleen hänen elämänsä suurin munaus. Tästä kuultuaan Frenckell vastasi Slioorin olleen hänen muniensa suurin elämys.

Osattiin sitä ennen Kanervaa ja Vanhastakin."

Lauantai 27/2 Päivä.

Meinasin hämmentyä tässä männä viikolla, kun luin lehdestä jossa kerrottiin huoli täkäläisten koulujen historian opetuksesta. Ajatuksena on heittää antiikin historia romukoppaa ja jos en aivan väärin muista - hain artikkelia nettiarkistosta, mutta sillekin oli käynyt samoin kuin vanhemmalle historian kirjoitukselle - aloittaa maailman menon kertominen hieman ennen keskiaikaa. Historiahan on vaikea laji - ja kuka sitä tarvitseekaan? Nykypäivän menossa on aivan tarpeeksi tekemistä ja kuka niistä menneistä? No, vastarannan kiiski kun olen niin hanttiin panen. Vaikka - kuten tuolla mietteessä viisas mies mainitsee - historiasta oppiminen jää vähiin, voisi se kenties kuitenkin toimia edes keskustelun avauksena nykypäivään; kuinka siirtolais- ja pakolaisvastaisuus eivät ole mitään tämän päivän ilmiöitä. Kuinka huonoina aikoina aina on vihollista haettu siitä "toisesta", jonka syyksi kaikki ongelmat on sälytetty. Ja kuinka se, että jos olisimme tyytyneet olemaan paikoillamme, eikä mitään kanssakäymistä "muiden" kanssa olisi tapahtunut, seurauksena olisi ollut sukupuuttoon kuoleminen.

Mistä minulla on herännyt ihmettely, että olemmeko todella seurausta vain pienestä ihmisapinapopulaatiosta jossain Etelä-Afrikassa? Eikös se silloin tarkoita sitä, että olisimme ilman geenivariaatiota kuolleet ennen kuin kunnolla olimme syntyneetkään?

Chilessä tehnyt maanjäristys tuhojaan, ihmisiä kuollut; iltarukoukseeni liitän hartaan toiveen, että tyttäreni on ymmärtänyt pysytellä Ecuadorin sisämaassa.

Suomesta kantautuu tieto, ettei köyhyys kaatanut hallitusta. Missä kaataisi? Voisi tietysti miettiä - ja tässä tulee ikävä Dalslannin tuumailutuokioita - miten pitkälle köyhyyden pitää edetä ennen kuin valta kaatuu. Suomessa kenties ollaan kaukaa viisaita kun armeijaa pidetään aseissa. Helpottaa myös köyhien kurissapitoa.

 Britneystä sen verran tietoa, että kuvia olisi paranneltu photoshopilla. Ei kai nyt sentään.

Torstai 25/2 Illansuu. 

Työpaikalla sattuu ja tapahtuu. Eilen iltapäivällä putosi kattolevy Sisuradion toimittajan Ulla Rajakiston niskaan ja työpöydälle. Onneksi ei käynyt pahemmin, kun kuivana kovana pysyvä levy kastuttuaan on pehmoista mössöä. Viereinen kuva on näkymä tältä aamulta, eli klassinen "ämpärit-alle"-menetelmä otettiin käyttöön. Betoninen välikatto vuotaa vettä. Kevät ilmeisesti tulossa. Toivottavasti.

Latviassa hakkeri on paljastanut pankkisalaisuuksia mm. pankinjohtajien palkkoja, joiden piti - maan ajauduttua talouskriisiin - laskea, mutta jostain kumman syystä eivät ole sitä tehneetkään. Montako päivää vielä vallankumoukseen?

Suomesta kantautuu tieto, että nelivuotiaan isä on tuomittu kunnianloukkauksesta haukuttuaan lastaan. Hän oli syytettynä myös lapsen pahoinpitelystä, mutta siltä osin syyte oli vanhentunut. Uutinen ei kerro saiko hän säilyttää huoltajuuden. Mielestäni hänet voitaisiin myös tuomita menettämään oikeus esiintyä isänä.

90-luvullakin ilmeisesti meni lujaa - ainakin joillakin - Ismo Alanko (jonka biisejä löytyy listojen listasta) tunnustaa ettei muista Suomen voittoa jääkiekon MM-kisoista. Sitä vastoin hän kannattaa kannabiksen laillistamista. Meneillään olevat olympialaiset taitavat myös vaatia meiltä suomenmielisiltä jonkin asteen unohdusta. Jarilta riittää oivallisia kommentteja asian tiimoilta.

Viime yön rassasin painajaisissa tietokoneella digijuttuja ja tämän päivän töissä, eli eiköhän riitä.

Maanantai 22/2 Iltapäivä. 

Renu ropponen ei mennyt katsastuksesta läpi. Vika on sen verran pieni ettei harmita pahemmin. Netti yhteyden pätkäsi poikki ryhtyessäni tekemään tätä kirjausta. Jatkan kirjaamista tuntia myöhemmin, kun ryhdyin etsimään vikaa ja löytyikin: nettikaapeli oli irronnut koneesta - eikä sen pitäisi irrota muuta kuin kosketinta puristamalla...

No nyt netti toimii taas ja elämä hymyilee. Kai.

Tänään Kemppinen käsittelee aihetta, jota olen itsekin pohdiskellut ja muistaakseni näissä kirjauksissa käsitellytkin: kuinka kauan imperiumit pysyvät pystyssä? Kemppisen arvio on kolme sataa vuotta. Ja uumoilee samaa kuin minäkin: on pian USA:n aika sortua omaan mahdottomuuteensa. Terroristeille ja muille USA:n vihaajille voisi antaa vihjeen: tuo imperiumi pysyy kasassa - niin kuin muuten kaikki samanlaiset tekeleet kautta historian - ulkoisen vihollisen voimasta. Rauhaan jäätyään ne hajoavat sisäisestä paineesta.

Sittenpä ei olisi enää suurvaltoja jäljellä. Kaasulaitoksen virkaa toimittava Venäjä, rihkamatehdas Kiina ja puhelinvälitysfirma Intia kenties voivat taloudellisesti liikutella pallomme tapahtumia, mutta bisnesimperiumit ovat toinen asia kuin valtio sellaiset. Toki nekin voivat aiheuttaa hammastenkiristystä, mutta kuvittelisin, että jossain vaiheessa ymmärretään, että tasaisen varmat olot ovat bisneksenteonkin kannalta mielekästä. Niin - tunnustan - olen sinisilmäinen optimisti.

Vihdoinkin! Siis uutinen Britneystä. Hän on käynyt tatuoimassa niskaansa symbolin, joka tarkoittaa parantamisen voimaa. Parempi sekin kuin ei mitään...

Ja sitten seuraa säätiedotus: ulkona tuprutteleepi lunta.

Lauantai 20/2 Iltapäivä.

Juupa juu. Viikko vierähtänyt. Talvi tuntuu ottaneen kuristusotteen. Vie mieltä alas, innon ryhtyä - niin, oikeastaan mihinkään.

Töissä kävi tv filmaamassa. Sain sanotuksi, että kenties teen jonkinlaista kulttuurin säilytystyötä. Tulee ulos ensi viikolla, SVT:n Uutiset-jutskassa klo 17.45. Päivästä ei ollut varmuutta. Hommaa tehdessäni on käynyt useampaan kertaa mielessä kuinka paljon meistä ruotsinsuomalaisista katoaa dokumenttia, tietoa, muistoja, kuvia, filmiä, kirjoituksia.

Mieleen nousee muistuma kolmenkymmenen vuoden takaa, kun olin hanttihommissa puhdistamassa erään talon vinttivarastoja. Pulunpaskan ja rikkinäisten hetekoiden ja kirjahyllyjen seasta löysin laatikollisen kuvia: häitä, juhlia, matkoja, lapsia leikkimässä... Työkaverini lapioi roinaa säkkiin, vilkaisi ihmeissään mitä olin jäänyt laiskottelemaan ja niin ryhdyin työhön minäkin.

Kalaa syömällä ei saa mielenrauhaa, uutisoi nettilehti. Pirskatti - mikä nyt sitten neuvoksi?

Tämä loputon talvi on - kuten sanottu - voimia vievää; en ole edes jaksanut innostua olympialaisista - tämän olen tainnut mainita aikaisemminkin. Nyt näyttäisi, että muuallakin ollaan ymmärtämässä, että pitäisi saada mielenkiinto heräämään. USA:n lumilautailujoukkueen nainen on esiintynyt alastonkuvissa.

Uusi olympialaji? Kenties soveltuisi kesäkisoihin paremmin.

Sunnuntai 14/2 Päivä.

Eilen meni olympialaisiin, vaikka oikeasti olin ajatellut kirjoittaa siitä mitä Euroopalle, tai ainakin EU:lle on tapahtumassa. Eli nyt sitten.

Viime päivinä on saanut tiedotusvälineistä kuulla, että Kreikka näyttäisi olevan konkurssikypsä ja ulosottomiehet kolkuttelevat pian myös Italian, Espanjan ja Portugalin ovilla. Jokin aika sitten talousihmeenä pidetty Irlantikin kuuluu olevan maksuvaikeuksissa. Siis missä mennään ja kenen syy? Maksumiehet on jo pestattu ja hehän ovat - niin kuin aina - köyhät. Rikkailla on muuta tekemistä: ripotella veroalennuksistaan köyhille.

Syylliset? Harmi, että juutalaiset tuli kitkettyä niin tarkkaan edellisellä rupeamalla, muutenhan he olisivat olleet joutilaita syntipukiksi. Israelin kimppuun on paha mennä, niillä on pommi. Ja vaikka paljon pahaa ovatkin tehneet, ei heitä EU:n vaikeuksista voitane syyttää.

Kummastuttaa myös se, että puhuvat maista, ikään kuin maat asukkaineen, karvoineen päivineen olisi ajaneet asiat tähän jamaan. No, samaan syntiinhän minäkin lankesin, siis puhumaan maista, mutta muistaakseni markkinatalouden nimiin näiden maiden hallitukset ovat vannoneet oli sitten kyseessä ollut oikeisto tai vasemmisto. No heitä ymmärtää; muutakaan vaihtoehtoa ei ole ollut. Ettei siis vain syy olisi markkinatalouden...? Hui! kerettiläinen ajatus! Mammonanpilkka on kahdeksas kuolemansynti. (Tai se ainoa jäljellä oleva, jos tarkkoja ollaan.)

Mitenkähän tässä nyt sitten käy? Eipä olisi suuri ihme, jos yllämainituissa maissa ja vähän muuallakin EU vastaiset puolueet nostaisivat kannatustaan selitettyään, että

vaikeudet johtuvat nimenomaan EU:sta, pakolaisista ja juutalaisten hallitsemasta globaalisesta kapitalismista. Ja viimeisen iskun hajoavalle korttitalolle antaisi Venäjä tarjoamalla Saksalle liittoutumista pyhän Venäjä-Rooman valtakunnaksi.

Noin, on sunnuntaisaarna pidetty ja eikun kevennystä.

Hmm... ei vieläkään uutista Britneystä, mutta maailman seksikkäintä - kukahan senkin on tutkinut? - on petetty. Ruohokin on seksikkäämpää aidan toisella puolen.

Lauantai 13/2 Päivä.

Niin, kirjausten väli harventunut. Aamuisin en enää uskalla puuhaan alkaa, kun hommaan ilmaantuu selkeä stressimomentti, joka pilaa sitten koko päivän. Iltaisin puolestaan olen ollut pikkasen uupunut päivän koitoksista; pää humisee monen tunnin nauhojen kuuntelusta ja paljon mainostamani järkivähä on hukka piilossa.

Niin aamut. Minun pitää herätä hyvissä ajoin - mikä tarkoittaa kello kuutta (bussi lähtee puoli kahdeksan) - olen hidas syttymään, heräämään; tarvitsen aikaa lähteäkseni käyntiin (ja jonkun verran kahvia ja tukevan aamiaisen). Bussimatkan olen huomannut sopivan kirjan lukemiseen; joululahjaksi saamani Herta Müllerin Sydäneläin teos on kohta luettu. (Suosittelen muuten kirjaa; Nobel-palkinto oli vähintäänkin ansaittu. (Mikähän se muuten on nimeltään ruotsiksi?))

Kuten edellisessä kirjauksessani mainitsin maailman menon seuraaminen netin välityksellä ei ole kiellettyä työssäni - hieman nurinkuristahan se olisikin, radiotalossa kun ollaan. Ja aikaahan siihen jää nauhojen pyöriessä. Näyttäisi kuitenkin siltä, että olympiahuume olisi turruttamassa ja peittämässä kaiken alleen - ainakin täällä meidän leveysasteilla; etelämpänä suksitouhut tuskin suuremmin kiinnostaa.

Jari Tervo kylläkin on Suomessa osannut söhäistä muurahaispesää, tai pitäisikö sanoa talviunillaan köllöttelevää karhua, huomauttamalla, ettei hiihtohommat ole maailman laajuisesti ajatellen verrattavissa esimerkiksi jalkapalloon, jota sentään harrastetaan vähän joka suunnalla ja aivan toisella joukolla kuin sivakointia. Olisin taipuvainen - näin jalkapallofanina - komppaamaan Jaria. Kilpahiihtämisestä ja yleisurheilusta on mennyt maku dopingkäryjen myötä. Jalkapallo tuskin sekään puhdas on aineiden käytöstä, mutta kuitenkin - ja olen sanonut tämän aikaisemminkin - kuvittelisin, että pallon nerokkaaseen hallintaan tarvitaan muutakin kuin lihaksia.

Harakat lentelevät tuossa ulkona sen oloisina, että kevät saisi jo tulla. Olen enemmän kuin samaa mieltä heidän kanssaan.

Tiistai 9/2 Ilta.

Kun tuli luvattua... Bussi oli kotiin palatessa puolisen tuntia myöhässä ja sitten oli ruuanlaitto ja suunnitelmana lähteä käymään seuralla, mutta se sai jäädä. Luntakin sadellut taas sen verran lisää, että Renu kaipasi puhdistamista - jääköön torstaihin, huomenna on pyykkipäivä. Siis elämän rytmini jonkun verran muuttunut työhommien myötä, mikä tietysti oli odotettavissakin, tosin en laskenut siihen myöhässä olevia yleisiä kulkuneuvoja. No, eihän tuo puoli tuntia pitkässä juoksussa suuria tee. Kenties opettaa itsehillintää ja asettamaan asioita tärkeysjärjestykseen.

Sen huomion yleisistä kulkuneuvoista olen laittanut merkille, että ej i trafik, eli ei liikenteessä olevat tuntuisivat kulkevan aikataulussa.

Nyt ehtisin ehkä tehdä syvällisemmän raportin työhommistani - onhan siinä jo ensimmäinen viikko vierähtänyt. Siis digatalisoin vanhoilla kelanauhoilla olevia ohjelmia ja nauhoituksia tietokoneelle, joka on varsin yksinkertaista puuhaa, tietokoneella napsautellaan näppäimiä ja a vot kulkee ääni koneeseen, kunhan olen muistanut laittaa nauhurin pyörimään. Eka päivänä väsähti kelanauhuri, liekö säikähtänyt kun joutui pitkän tauon jälkeen hommiin, eihän kelanauhureita ole käytetty vakituisessa palveluksessa radiossa enää aikoihin. Päivä hujahtikin silmänräpäyksessä ja lähdin hyvissä ajoin bussiasemalle, että osaisin oikeaan onnikkaan. Ja kappas vain sekin löytyi mutkattomasti, ongelmana oli vain se että oli väärä. Trollhättaniin toki toi, rautatieaseman Resecentrumiin, mistä lähti myös bussi kotimäelle, mutta ikään kuin siis turha mutka. Seuraavana päivänä löysin oikealle pysäkille, mutta sitten tuli tenkkapoo, kun bussia ei kuulu ei näy. Lunta sateli silloinkin, mikä teki vartin ekstraa. Tänään kuski tiedotti minne voi valittaa, heidän puheensa kun eivät kuulema auta.

 Maailman menoa ehdin kummasti seuraamaan sillä välin, kun nauhuri pyörii ja tietokone... niin, mitähän se tekeekään. Sain jopa luvan mennä Facebookille, missä tänään ehdin jutella nauhojen vaihdon välissä Emilien kanssa Ecuadoriin.

Jokin viikko sitten kertoivat lehdet, että talibaanitkin alkavat väsyä sotimaan. Ja sitten menivät ampumaan ruotsalaiset.

Keskiviikko 3/2 Aamu.

Uskaltauduin tähän puuhaan aamutuimaan, puoli seitsemältä, ennen töihin lähtöä. Toki olen ennenkin herännyt aikaiseen, mutta näin paljon ajatusta vaativaa työtä en muista tehneeni. Paperitehtaalla muistaakseni olin tähän aikaan jo rupeaman tehnyt, mutta siihen - kuten sanottu - ei aivoja tarvittu.

Lumi on päivän puheen puheenaihe: Helsingissä pähkäillään hälytyttääkö armeija apuun lunta vastaan taistelemaan. Kenties mielekkäämpi puuha kuin esimerkiksi Afganistanin toivoton rauhan turvaaminen. Suomessa on muuten Valon nimipäivä. Valoa kaipaan; sitä kohti toki ollaan menossa.

Muista aamun uutisista pistää silmään: Mona Lisaa esittävä taulu ei esitäkään Mona Lisaa. Vaikea uutinen.

Raportti töistä: siis digitalisoin vanhoilta kelanauhoilta ohjelmia tietokoneeseen. Eilen työn alla oli live-nauhoitus vuodelta 92, Juuret maassa ohjelma, joka hämmensi rajusti - alter egoni Holopainen oli yhtä äkkiä äänessä ja kovin nuoren kuuloisena.

Mitä digitalisoiduille jutskille sitten tapahtuu? Sitä ei ole vielä päätetty. Kuvittelisin tekeväni jonkin asteista kulttuurityötäkin, kun nauhoja talteen saattelen. Kenties niistä voisi tehdä jonkinlaisen arkiston, jota kuuntelijatkin pääsevät nauttimaan.

Perjantai 29/1 Aamupäivä.

Joskus (aika usein) tullut miettineeksi miksi hurahdin lukemaan kirjoja, kirjallisuutta - sellaistakin kuin Paronen. No, kotona oli kirjahyllyt sitä varten, että niissä pidettiin kirjoja - tapa, jonka myöhemmin huomasin olevan aika erikoinen; muilla siinä säilytettiin arvoesineitä, kuten televisiota. Muistan kuinka katselin kirjoja, Pientä tietosanakirjaa ja Grimbergin Kansojen historiaa jopa lehteilin kuvia ahmien ja haaveilin päivästä jolloin oppisin lukemaan.

Vanhemmiten koin katkeraa kateutta siitä, kun kuulin, että lukemaan oppii jo neljävuotiaana; olin menettänyt kolme lukuvuotta.

Lukemiseni oli alusta lähtien vähintäänkin vaihtelevaa: mainitun Grimbergin rinnalle kelpasivat aku ankat, tex willerit ja tarzan- ja viisikkokirjat. Tosin juuri Viisikko-sarjaan aloin aika pian suhtautua kriittisesti; ihmettelin kirjojen voileipien teon selostuksia.

Ratkaiseva muutos lukutottumuksissani ei tullut kirjojen kautta vaan elokuvasta: Marxin veljesten anarkistinen huumori avasi silmät huomaamaan, että asioita voitiin sanoa toisinkin ja eikun etsimään lisää. Jostain löytyi Kurt Vonnegut ja sillä tiellä ollaan.

Jumalat on jätetty taakse, kuolleet; yksi on jäljellä: kapitalismi johon uskomme hamaan tuhoon asti. Miksi tuohon jumalaan uskotaan? Sen vuoksi, että se on ainoa, joka antaa voittajalle paratiisin maan päällä. Pienelle voittajalle pienen, suurelle suuremman.

Vai onko toisenlaiset hallinto- ja tuotantomallit mahdollisia? Mikseivät voi olla? Ja uudistuksen, mullituksen pitäisi lähteä - se lähtee - niin kuin aina ennenkin (kristinusko, työväenliike) alhaalta päin.

Suomesta kantautuu tieto, että sikäläiset euroviisutyöntekijät ovat jo vatsataudissa.

Torstai 28/1 Illansuu.

Tänään kävin opettelemassa työntekoa - työtä, jota en koskaan ole tehnyt: digitalisoida kelanauhalta ohjelmia. Helpompaa kuin olin kuvitellut. No, olenhan rassanut tietokoneen kanssa mm. näiden sivujen kanssa, eli tällainen värkkääminen jo jotenkin luontuu. Ensi viikolla pitäisi aloittaa tositoimet, nauhoja oli pitkät hyllyrivit, joten tekemistä riittää.

Parosesta kirjoittaminen taisi olla hitti, kävijämäärä ampaisi uuteen ennätykseen jo puolen kuun paikkeilla. Faneja hänellä näyttää olevan Kiinassa saakka; käyntejä sieltä on useita kymmeniä. Vai johtuisivatkohan nuo käynnit Saabin ja Trollhättanin maininnoista - mene ja tiedä.

Niin, Saabilla ilmeisesti on kissan elkeet - henki ei lähde - mikä näin kissaihmistä tietysti ilahduttaa. Kerrataan vielä sekin, että mielestäni Saab on yksi maailman upeimmin muotoiltuja henkilöautoja, joka mielestäni on riittävä syy valmistamisen jatkumiseen. Ja eikös se yksilöllisyys pitänyt olla jonkinlainen johtotähti?

Mutta takaisin Paroseen ;-). Häneltä löytyy oma seura, jonka kotisivu on tässä. Paronen tuli mieleen, kun luin uutisen menestyskirjailijasta, josta väitettiin ettei hän osannut kirjoittaa. Kirjoja - dekkareita tietenkin - oli myyty kymmeniä miljoonia.

Yksilöllisyyden merkkejä lienee tämäkin: botoxin käyttö yleistynyt Tukholmassa, tietää suomalaiset nettilehdet kirjoittaa.

Jotka tietävät myös sen että Irina Björklund,  nimestään huolimatta suomalainen näyttelijä, esiintyy samassa elokuvassa George Clooneyn kanssa. Sitä ei mainita että rainaa filmataan par´aikaa lahden tällä puolen.

Yllämainitut uutiset voi laittaa vieroitusoireiden piikkiin, mikä johtuu huutavasta pulasta Britneytä koskevista uutisista.

Tiistai 26/1 Illansuu.

Eh... juuri kun aloittelin kirjauksen väsäämistä sain tiedon, että Saabin myynti nyt sitten olisi (taas vaihteeksi) varmistumassa. Tässä on noin tunti aikaa Rapport uutislähetyksen alkuun, mistä aion asiasta kuulla ja nähdä enemmän. Jostain syystä tuo uutistenvälittäjä tuntuu siltä ainoalta oikealta. Toki tuonkin lähetyksen formaatti on mennyt kovin huohottavaksi ja pirstaleiseksi.

Mutta sehän on maailman malli.

Sitä - siis maailman mallia - on tullut mietittyä Parosta kopioidessani. Mitä maailmassa on tapahtunut noiden kolmenkymmenenviiden vuoden aikana, jotka kirjan tekstien kirjoittamisesta on kulunut? Ihmiskunta tuntuu porskuttavan niin kuin ei mitään olisi tapahtunutkaan. Öljynsaannin loppuminen ymmärrettiin jo tuolloin ja aiheutti ns. öljykriisin, Arabimaat nostivat raakaöljyn hintaa ja täällä bensiininhinta nousi ja sai aikaan hamstrausta siinä mittakaavassa, että parvekkeella lemusi bensiininkatku, kun naapuri varastoi polttoainetta omallaan. Paronen kirjoittaa siitä kuinka ylikansalliset yhtiöt ottavat vallan, poliitikot ovat vain yhtiöiden kumileimasimia. Tuo kehityshän on vain kiihtynyt jopa siinä mittakaavassa, että yhtiöt yltiöpäisyydessään törmäsivät lopulta seinään ja nyt sitten kysellään kuinkas tässä näin kävi - ikään kuin asiaa ei ymmärrettäisi.

Alkaa tässä tunteroinen juosta käsistä ja pitäisi vielä siirtää tämä teksti nettiin, eli tämä tällä kertaa.

Perjantai 22/1 Iltapäivä.

No niin, Paronen on luettu. Ja minkäs arvosanan antaisin? Parosen tavanneet voisivat vastata kysymykseen: "Oletko nähnyt oikein viisasta miestä?" reippaasti: "Kyllä." Ainoa pieni särähdys kävi mielessäni Parosen kommentoidessa Kiinan oloja kovin myönteisesti; tosin aiheeseen ei kajottu kuin kerran - en tiedä oliko kirjasta mahdollisesti karsittu pois muut mahdolliset mietteet aiheesta. Toki tietämys Kiinan oloista tuolloin, 70-luvun alussa, taisi olla kovin hataraa ja propagandan sävyttämää - aihe mitä Paronen kylläkin moneen otteeseen terävästi kommentoi.

Laitanpa tähän Parosen ennusteen tästä päivästä: "Luonto on väsymätön, rajattoman kärsivällinen rakentaja. Ihminen jää monessa suhteessa jälkeen useimmista muista eläimistä, joilla on paljon ihmeellisempiä, suorastaan mystillisiltä vaikuttavia ominaisuuksia. Ihmiskunta tarvitsi kolmekymmentä vuosisataa päästäkseen vauhtiin; sillä on nyt jäljellä kolmekymmentä vuotta jarruttaakseen ennen syöksymistä kuiluun." Näin tuo viisas mies 35 vuotta sitten.

Afganistanissa käytettävissä aseissa on löytynyt viittauksia Raamattuun ja juutalainen rukouskotelo aiheuttanut pommihälytyksen... Tutkimattomat ovat Herran tiet.

Tiistai 19/1 Iltapäivä.

Niin, Paronen, Paronen, Paronen. Pikku liimalappuja on tullut kirjaan lähes joka sivulle ja aloin mietiskellä, että pitäisikö investoida kynäskanneriin, jolla olisi kätsy pyyhkäistä tekstin yli ja niin olisi värssy tietokoneessa. Tein eilen reissun paikallisissa elektroniikkapuodeissa, mutta laihoin tuloksin. Yksi niistä näytti niin loppuun kalutulta, että syntyi miete alan kannattavuudesta. Kotiin päästyäni eikun tutkimaan netistä tarjouksia ja jo vain sellainen löytyikin ja kohtuuhintaankin. En kuitenkaan laittanut tilaukseen, vaan aukaisin kirjan ja aloin kopsaamaan itse naputtelemalla. Onkohan muuten laillista? Ja sekään, että hänen tekstejään täällä lainaan? No, olen kuitenkin maininnut lähteen joka kerta. Eli tämä käy kai jo mainoksesta.

Näin hän kirjoittaa päiväyksen kera: "25/7 – 73: Suomi on viime aikoina syönyt enempi kuin on saanut. On nyt jälleen aika kiristää suolivyötä ja säästää tehokkaasti. Siis köyhien on tultava entistä köyhemmiksi, jotta rikkaat voivat tuhlata entistä enempi. Näinhän se on aina ollut." Niinhän se on ja tulee ilmeisesti aina olemaankin. Tällaista tekstiä ei silmiini tänä päivänä ole sattunut. Saattaa tietysti johtua siitä, että netissä kenties moinen asia ei nouse puheenaiheeksi; hukkuu idols, big brother yms. roskan alle. Kummastuttaa kuitenkin, että käymme läpi historian suurinta lamaa sitten 30-luvun ja siitä huolimatta se ei juuri keskustelua herätä. Paronen sanoo siitäkin ilmiöstä loistavasti, mutta jääköön vaikka huomiseen.

Tätä kirjoittaessa kertovat nettilehdet Suomessa, että Paavo Väyrynen asettuu ehdolle keskustapuolueen puheenjohtajaksi. Jotenkin tuntuu siltä, että Väyrysen asettuminen ehdokkaaksi kertoo enemmän puolueen tilasta kuin Paavon vallanhalusta. Hänellä näyttäisi olevan jopa hyvät mahdollisuudet aikomuksessaan, kun vaalirahajupakassa ryvettynyt puolue vaikuttaa olevan ilman uutta nousevaa poliitikkosukupolvea.

Who f...in´ Demi Moore, Mariah Carey ja Claudia Schiffer? We want Britney back!

Maanantai 18/1 Aamupäivä.

Viime viikko oli sellaista touhottamista, että jäi kirjaamiset vähiin. Perjantain saunailta vei voimat niin, että viikonvaihdekin meni hiihtoja katsellessa. Eli maailman menon seuraaminen on jäänyt pikkasen niin kuin toiselle silmälle. Haiti ja pommi-iskut Kabulissa, kuolema ja katastrofit ovat uutisia. Ulkona satelee lunta ja harakka kiipeilee männyssä.

No, Parosta on tullut luettua. "Eurooppakin on uuden riistomaakauden kynnyksellä. On enää turha puhua kansallisesta itsenäisyydestä, kun talouselämä on ylikansallisten yksityisliikkeiden armoilla." Näin Paronen 70-luvun alussa kun EU oli vielä markkinamiesten märkä uni. Kirjaa lukiessa on käynyt mielessä mitähän Paronen olisi tuumannut kun kommunisti Kiina vie työpaikat. Itse pähkäilen asiasta näin: Kapitalisti tarvitsee rautaisen vakaan kommunisti Kiinan halvan työvoiman valtansa säilyttämiseksi.

Mikä sitten neuvoksi? Eipä taida juuri konsteja olla. Hallitukset tarjoavat työläiselle veronhelpotusta ja maksajan paikalla ovat työttömät, sairaat ja eläkeläiset. Hajota ja hallitse tiesivät jo vanhat roomalaiset.

Kapitalisti, omistajat eivät osaa hoitaa hommiaan - siis keskittyvät voiton tavoitteluun, eikä tuotteen kehittelyyn - ja niin saavat työläiset lähteä. Ne joilla työpaikka vielä on värjöttelevät hiljaisina ettei heitä vain huomattaisi.

Suomessa valittu Miss Suomi. Ruotsissa en ole moista kisaa nähnyt käytävän - ainakaan niin, että sitä hehkuttaisiin maan päälehtien etusivulla netissä. Mistä moinen ero? Kenties Ruotsi kuitenkin joissakin asioissa on edistyksellisempi maa kuin Suomi.

No, parempiakin uutisia Suomesta: Ateneum on auki keskiyöhön Picasso-näyttelyn viimeisinä päivinä, eli kiinnostaa suomalaisia näköjään muukin kuin missikisat.

Vanhoja uutisia: meneillään oleva kylmyys on norjalaisten vika, kertovat pakistanilaiset tiedotusvälineet. Vihdoinkin on maailma heräämässä. Ruotsalaiset ja suomalaisethan ovat jo pitkään tienneet norjalaisten kierouden: öljynhinnan korotukset, jatkuvan hiihtomenestyksen yms. maailmaa pyörittävät asiat ja niiden vinoutuminen on ilman muuta norjalaisten vika.

Torstai 14/1 Aamupäivä.

Torstai on siitä mukava päivä sivun päivitykseen tiistain jälkeen, ettei tarvitse vaihtaa kuin kaksi kirjainta päivän sanaan. Toinen huomio, joka on pitänyt mainita jo heti vuoden vaihtuessa: 2010 tuntuu mukavammalta kirjoittaa kuin koko 00-luvun numerot. Asiani taitavat olla liian hyvin, kun huolet ovat tuon kokoisia. Tai sitten tuollaisen ajatteleminen kertoo mieleni saloista - ei paljon, mutta kuitenkin.

Sain mietityksi kommentin edellisen kirjauksen Paronen-lainaan. Itsekin usein pohdiskellut samaa - yhdessähän me tätä maailmaa asutetaan ja yritelmät saada sitä pyörimään yhden pillin mukaan ovat epäonnistuneet kerta toisensa jälkeen. Eli eikö olisi jo aika ryhtyä miettimään kuinka tänne yhdessä mahdumme.

Seuraava laina - näin työpaikkojen lakkautusuhkien alla - on seuraavanlainen: "Jos pidetään työtä arvonmittana, on konetta pidettävä ihmiselämää arvokkaampana." Liittyy kovastikin edelliseen mietelmään ja sitä Parosen tekstit ovatkin: pohdiskelua ihmisenä olemisen ehdoista. Niin, mitä siis on työ - ja ihmiselämä?

Työ aiheuttaa muun muassa työpaikkaongelmia. Kansainvälisen avaruusasema ISS:n astronauttien luustosta irtautuu kalsiumia siihen tahtiin että vessa on tukkeutunut. Eli avaruuden valloitus(kin) tekee meistä selkärangattomia.

Television katseleminen puolestaan lyhentää elinikää, kertoo tutkimus. Tai oikeammin sanottuna liikkumaton elämä. Eli pitäisi kenties lähteä tästä tietokoneen äärestä liikekannalle. Liikkuminen jäänyt todella vähemmälle lumimyräköiden vuoksi; en ole edes käynyt katsomassa minkä näköistä on treenipaikallani. Pitäisi varmaan ottaa lumilapio mukaan. (seli seli)

Kotiraamattuni Staran sivuilta kadonnut linkki Britneytä koskeviin uutisiin. Paha paha.

Tiistai 12/1 Aamupäivä.

Pyykit kuivumassa ja kellokin sen verran, että ajatuksen pitäisi liikahtaa. Avuksi olen ottanut Samuli Parosen Testamentti-mietekirjan, joka tarttui matkaani viikonvaihteen reissuilta ja jossa ymmärtääkseni on sen verran pitkä palautusaika, että ehtinen perehtyä siihen perusteellisesti. Minkä voi lukea myös niin, että tulen vaivaamaan teitä hänen ajatuksillaan ja niistä juontuvilla pähkäilyillä useampaankin otteeseen lähiaikoina.

Hieman taustatietoa: Samuli Paronen kuoli jo vuonna 1974 (synt. 1917) ja oli tuolloin valmistelemassa yllämainittua kirjaa (tosin tuskin tuolla nimellä), mutta siis kuolema kirjasi ensin. Kirjan on toimittanut Hannu Mäkelä ja se julkaistiin vuonna 1999, siis 25 vuotta kirjailijan kuoleman jälkeen. Kirjan ilmestymisestä on nyt kulunut jo kymmenen vuotta, eli voisi kuvitella, että on moneen kertaan vanhentunut. Päin vastoin. Tällaista väitän, vaikka en ole muuta kuin selaillut kirjaa sieltä täältä. Tämä nopeantoiminnan aikamme on harha - sen Paronen väkevästi todistaa, mm näin (ja siis jo yli 35 vuotta sitten):

"Yhä pienempi määrä tekijöitä pystyy tuottamaan yhä suuremman määrän tavaroita. Yhä useammat tulevat tarpeettomiksi. Heille pyritään järjestämään työtä työn vuoksi, armotyötä, mikä tekee heidän elämänsä arvelluttavan mielettömäksi, ellei siihen muuta tule. Työstä ollaan tekemässä etuoikeus, josta tapellaan. Ihmisen toimeentulo on irrotettava työstä ja oikeus tavaroihin irrotettava työtuloista aluksi elämisminimiin asti. Tahi lyhennettävä työaika vaikka tuntiin päivässä jotta tuloa riittää kaikille. Onhan maailma kaikkien, ei siitä mihinkään pääse."

Tuohon en tältä istumalta keksi lisättävää, eli taidan lähteä hakemaan pyykit.

PS. Kirjan nimi on siis Testamentti - suosittelen hankkimista.

Perjantai 8/1 Päivä.

Pitää kiirettä: eilen toimin kuskina/oppaana Suomen Mainostelevision Ruotsin kirjeenvaihtajalle Kari Lumikerolle. Saabin kohtalo piti ratketa jälleen kerran, mutta alkaa vaikuttamaan loputtomalta tarinalta. Kohta pitäisi olla taas menossa, joten en tässä ehdi vaihtelemaan sen enempää kuvia kuin mietteitä tai biisiäkään. Ovat sen verran hyviä, että saavat kelvata toistaiseksi.

Jäinpä miettimään tuota komealta kalskahtavaa kirjeenvaihtaja-sanaa - onkohan se enää edes käytössä? Eihän kirjeitä enää nykyisin juuri vaihdeta, meilithän ne porhaltavat netissä edestakaisin. Ja kaikki muukin tiedonvälitys. Katselin kun Kari liitti itsensä nettiin hotellihuoneessa, tietokoneella juttu, kuvaa editoidaan ja sitten eikun matkaan... Siihen asti hän kuitenkaan päässyt, sillä ongelmakin löytyi: hän oli unohtanut ottaa mukaansa Macin virtajohdon. No, soittelemaan ympäri elektroniikka tavarataloketjuja, paikallisradion toimittajia yms. joiden kuvittelisi pystyvän auttamaan asiassa, mutta ei tärpännyt. Eikun suunnitelma b:tä miettimään... kuinka pitkä matka on Göteborgiin jne. Jostain välähti kuitenkin mieleen parin korttelin päässä sijaitseva tietokoneliike ja taas soittamaan ja a vot, yksi (1) virtakaapeli Maciin löytyi. Masiina mukaan varmuuden vuoksi ja johto oli kuin olikin oikea. Toimittajan työ vaikuttaa olevan hauskaa ja mielenkiintoista.

Niin, Saabin tarina vaikuttaa jatkuvan ja jatkuvan. Eilisestä GP:stä löysin mielenkiintoisen artikkelin, joka mielestäni on yksi järkevimmistä mitä olen lukenut asian tiimoilta. Sen voi lukea tästä. Siis eikö todellakin pitäisi olla niin, että yrityksen ja tuotteen laatu ja kannattavuus on se joka ratkaisee, eikä lyhytnäköinen pörssituotto. No, tähän tietysti huomautetaan, että eihän Saab ole tuottanut voittoa. Kuinka sen asian laita oikein on, en uskalla mennä vannomaan. Osana suurta konsernia Saab on ollut myös tilinpäätöspelinappula, jonka tehtävä kenties on ollut jotain muuta kuin tuottaa laadukkaita autoja. Palannen asiaan.

Tiistai 5/1 Iltapäivä.

Tarkkasilmäinen lukija huomaa, että sivulla on tapahtunut hieman muutoksia - tein arkistolinkin tuohon sivupalkkiin, eli siis loin arkiston, mihin sijoitin sellaisia sivuja, joissa ei muutoksia tapahdu.

Emilien blogisivun päivitin hänen radion sivulla olevalla blogillaan. Edellinenhän oli jo kovasti vanhentunut - mikä blogistaniassa tarkoittaa yli neljännes vuotta. Tällainen kotisivun pito on iänaikaista, nyt pitää olla twitterit ja facebookit, joissa voi sekunnin tarkkuudella kertoa mitä elämässä tapahtuu.

Teenpä tässä sellaisenkin virheen, että jatkan vieraskirjaan raapustamiani tuumailuja historiasta. Niin, aikoinaan kun kansakoulussa historiaa luin ja kahlattuani läpi Grimbergin 22-osaisen Kansojen historia kirjasarjan, kuva historiasta näyttäytyi "suurten tapahtumien" jatkumona. Teini-ikäisenä sitten aloin suhtautua kovinkin kriittisesti siihen, että olisimme vain historian jalkoihin, so. sotiin joutuvaa, tahdotonta sakkia. Väittelin jopa isäni kanssa asiasta: esitin ajatuksen, että jos kukaan ei sotaan lähtisi, ei sotia yksinkertaisesti olisi. Naivia, totta kai, mutta mielestäni yhä edelleen - ja varsinkin nyt kun yksilöllisyyttä kovasti mainostetaan suurimpana totuutena - järkähtämättömän loogista.

No, miksi sitten sotiin lähdetään? Aikoinaan, joku sata vuotta sitten, se oli välttämättömyys, elinkeino. Pieni maatilkku ei suurta porukkaa elättänyt - vanhin poika jäi talon pitoa jatkamaan, nuoremmasta päästä lähdettiin maailmalle; eikä sillä juuri ollut muita ammatteja tarjota - teollistuminen oli vielä hamassa tulevaisuudessa. Sotilaita kun riitti oli hyvä sotiakin.

Entä isäni sukupolvi? Heillähän oli jo työtä tehtaassa, Amerikassa ja maailman äärissä - miksi sotimaan? Jo vain oli keksitty kansallistunnetta ja -sosialismia; kerta kaikkiaan kollektiivista uhoa - ja tietysti vihollinen: ryssä, saku, kommari, kapitalisti, juutalainen - joku toinen.

Kuinkas tänään? Asutaan yhteistä kylää, vannotaan saman mammonan nimiin, mutta yhä vain löytyy vihollinen, tuo toinen, jolla vaikuttaisi olevan joutoväkeä riittämiin: räjäyttämään itsensä ja sata muuta siinä sivussa hengiltä ja hieveriin. Ikään kuin ympyrä olisi sulkeutumassa.

Maanantai 4/1 Iltapäivä.

Sana vuodenvaihteeksi osa IV.

Niin, vuosi on päässyt vaihtumaan ja talvea riittää. Näyttäisi siltä, ettei passaa poistua kotikylästä, joka kerta on tullut n. 30 senttiä lisää lunta. Tämän voi tulkita myös niin, että olen pikkuhiljaa saanut talvikiintiöni täyteen.

Suomessa käytävästä nettikeskustelusta sattui silmään kansallisuusaihe, jota itsekin olen käsitellyt. Lienee ikuisuusaihe. Keskustelussa arvioitiin Viipurin seutua "suomalaiseksi" alueeksi, eli että "suomalaiset" olisivat olleet tuolla seudulla "ennen muita" ja varsinkin ennen "venäläisiä". Joku huomautti, että tuohon aikaan oltiin jo Ruotsin vallan alla, johon sitten toinen, että "olimme siellä ennen kuin..." Niin, ennen kuin tiesimme olevamme "suomalaisia". Oma teoriani on, että herrat koko suomalaisuuskotkotuksen keksivät. Ruotsin ja Venäjän väliin sattui sopivan kokoinen maatilkku, jota "maaksi" hyvällä tahdolla saattoi kutsua - asustelihan siellä kansa, joka kaiken lisäksi puhui naapureista poikkeavaa kieltä - tyhmän jäyheän sivistymätöntä sakkia kylläkin, mutta siinäpä sivistämisprojektia kerrakseen! Ja a vot: sankaritarinaa ja muinaishistoriaa ja kansanrunoutta ja jokunen tanhukin, siitäpä väelle identiteetti. Virtaset ja Koskelat olisivat mieluusti tyytyneet siihen mitä oli: maatilkku, jotain nautakarjan tapaista - lyhyesti sanottuna - elämisen ehdot. Vaan eihän sellaisesta kansasta kansaksi ole; isommat pitää olla aatteet - sellaiset, että niiden puolesta voisi kuolla. Sehän kansan tehtävä - muutenkin. Ja tässä sitä nyt sitten ollaan.

Meneillään olevaa vuosikymmentä lopetellaan jo kovaa kyytiä. On jopa nimetty vuosikymmenen supertähti, jonka kaikki sivuani seuranneet tietävätkin, eli siis Britney Spears.