24.5 -07

Sain Hannelelta nipun kuvia (tai miten asia nyt näin tietokoneaikana ilmaistaan?) ja olin takaisin Prahassa. Taas matkalla. Uusia kuvia, uusi näkökulma samaan matkaan. Nähdä sellaista mitä toinen näki. Kuitenkin kuvat varmasti kertovat hänelle (ja teille) aivan muuta kuin ne kertovat minulle. Varsinkin tuo katedraalin tornista suoraan alaspäin otettu kuva on huikaiseva.

25.5 -07

Huikaiseva kokemus on ollut myös lukea Kunnon sotamies Svejkin seikkailuja. Mielestäni kirja täytyisi kuulua jokaisen armeijan alokkaiden peruskoulutusmateriaaliin. Suosittelen sitä toki muillekin. Sykähdyttävää oli muutaman sivun luettuaan joutua Svejkin matkassa Spalena-kadulle - samalle kadulle, jonka varrella asuntohotellimme sijaitsi. Kirja - jonka Jarolav Hasek kirjoitti ensimmäisen maailmansodan jälkimainingeissa ja jota syystäkin pidetään pasifistisena suurteoksena - avaa mielestäni myös näkymän Euroopan kansalliskiihkoilun ja militarismin mekanismeihin - sen luettuaan aikalaiset tuskin ihmettelivät mitä tuleman piti. Niinpä kirjalla oli itseoikeutettu paikka natsien kirjarovioissa.

Sanan - ja muunkin taiteen - voima hämmentää. Samoin myös ihmisen muistin lyhyys. Suomessa 60-luvulla tuomittiin Salaman Juhannustanssit-kirja jumalanpilkasta, parikymmentä vuotta myöhemmin kauhistellaan Suomessakin islamin uskon ahdasmielisyyttä, kun Salman Rushdielle julistetaan kuolemantuomio hänen loukattua uskonnollisia tunteita kirjallaan Saatanallisia säkeitä.

Itsekin sain kokea sanojen voiman varsin pienenä. Koulussa tuli eka luokalla turpiin, kun lällätin lukutunnilla oppimaamme lorua: Timo Tilli ajaa autollansa Timo nimiselle luokkatoverilleni (josta sittemmin tuli paras koulukaverini). Timo koki hokemiseni kenkkuiluna, itse olin iloinen ja yllättynyt (ja kai vähän kateellinenkin) siitä että meidän luokan Timo oli päässyt lukukirjan sivuille. Mielestäni sitä kannatti hokea. Timon mielestä ei.

Niinkin voi käydä.