Se on sota. Lehestä luin. Että ollaan soassa. Mielipideosastolla oli kirjotus. Sieltähän ne uutiset pittää nykysin lukkee. Ja johan tuolla yks suomalainen kuoliki. Ahkanistanissa. On se mahotonta. Moniko tiesi että niitä siellä onkaa? Natojoukoissa. Millonkahan sinne päätettiin mennä? Puolueettomat Suomi ja Ruotsi. Natomaathan on erikseen. Oli ainaki enne.

Rauhaa kuullema puolustavat. Sitähä ne sotilaat nykyää tekee. Toista oli enne, sillo oli sotilaat sotimista varten. Kumma vaan että rauhan pitokin on kuolemaksi. Vaan niinhän se on että harvemminhan sitä asseitten kanssa rauhaa tullee - tahtoo käydä päi vasto.

Vihollinen on siitä erikoinen ettei sitä paljo näy. Ei oo univormua, sotilasajoneuvoa, eli muita tunnusmerkkejä. Pik upilla ajelevat, pyssyt on piilossa kaapujen alla. Pommeja räjjäyttelevät. Ota heistä sitten selvää. Ruottalaiset meinaa lähettää Jasin heitä jahtaamaan. Niihin ei autopommit yltä. Ihmettelen vaan että miten sieltä ilmasta tuhansista metreistä vihulaisen erottaa ku ei niitä taho tunnistaa ees kadulla vastaan kävellessä.

On se kumma juttu.

Emminä heitä - kaapumiehiä, itemurhapommittajia ynnä muita talibaaneja - puolusta. Meinaan vaa että Jasit ja ohjukset mahtaa olla turhan järreitä aseita heitä vastaan. Ja sotilaat ylleensäkin. Ainaki Nato-sellaset.

Vaan mikä heihin tepsisi? Nämä uskovaiset ku ovat oma rotusa. Huumorintajuttomia jääräpäitä melkee kaikki tyyni. Oman lahkonsa ehotonta tottuutta paukuttamassa päähän vaikka pommiloilla.

Valistustaha sitä on yritetty kohta kolme sattaa vuotta. Että ihminen on vaan ihminen, eikä sen kummempaa. Apinain sukua. Vaan eihän se tälle pöliskölle kelpaa. Jottain erikoista pitäs muka olla - luomakunnan kruunu. Niin on jumala määränny. Kruunu taitaa vaan olla vinossa ja pahemman kerran.

Niin minä luulen.