Keskiviikko 26/10 Pörssin varjossa.

Huuto ei kuulema enää kuulu. Näin väitetään DN:n debattiartikkelissa.  Ruotsinsuomalaisten ainoa (?) keskustelufoorumi - Musalista - on sekin herättänyt keskustelua keskustelun tasosta. Kumma juttu, että nettikeskustelu tuo ihmisen raadollisimmat puolet esille. Ehkä me ei ollakaan niin fiksuja kuin luulimme.

Yhteiskunnallista keskustelua seuranneena hämmentää se, että keskustelua käydään ikään kuin keskustelun itsensä vuoksi; mitään konkreettista tulosta niiden seurauksena harvoin näkee. Vai onko niin, että nuo tulokset hautautuvat jatkuvan keskustelumyllyn alle? Keskusteluaiheiden tiheä vaihtuminen takaa, ettei esimerkiksi päättäjien tarvitse välittää päivänpolttavan epäkohdan korjaamisesta; uudet aiheet ovat jo jauhaneet sen unohduksiin.

Toisaalta pienempiin asioihin - kuten esimerkiksi valtiopäiväedustajien asuntotukijärjestelmään - saattaa jopa huutomyrskyn (ja kannatuslukujen laskun) myötä tulla muutoksia, mutta isompiin - vaikkapa päivän otsikkona pitkään viipyneeseen - asioihin ei tahdota saada tolkkua.

Apropos pörssi: vaikuttaisi olevan meneillään jonkinlainen kissanhännän veto siitä kenen syytä koko homma oikein on. Politiikkojen vai pankkien. Tätä luettaessa maalitauluna näyttäisi olevan poliitikot - ampuvat kyllä pahasti itse itseään jalkaan. Tässä kisassa olen jotensakin poliitikkojen puolella; heidät kuitenkin on mahdollista äänestää pois, pörssikeinottelijan lähtö merkitsee yleensä miljardien laskua äänestäjille.

Khadaffia - hänkin kai oli jonkinlainen poliitikko, pitkään vallassa istuneista tahtoo näköjään tulla saman mallisia - ilmeisesti ammuttiin päähän. Ampujia on ilmoittautunut jo aika liuta ja varmasti lisää tulee.

En hänen kuolemaansa juurikaan sure, mutta mielestäni hänet olisi kuitenkin pitänyt istuttaa syytettyjen penkille. Jonkinlainen kansainvälinen oikeudenkäytäntö on tarpeen kansansa sortajia vastaan.

Tiistai 18/10 Pörssin varjossa.

Dagens Industri-lehti kertoo, että Suomi on lähdössä EMU-yhteistyöstä ennen Kreikkaa, eli siis luopuisi eurosta. Lehti perustaa tietonsa brittiläisen Strategy Economics analyysiyhtiön tekemään arvioon. Kuukausi, toista sitten esitti presidenttiehdokas Paavo Väyrynen - minnekäs hän muuten on kadonnut? - että Suomi julistaisi Ruotsille sodan ja antautuisi saman tien päästäkseen käyttämään samaa valuuttaa kuin lahden tällä puolen.

Itse ehdotin valtioiden yhdistämistä jo vuonna 2008, silloisten juhlallisuuksien - kuka muistaa miksi? - yhteydessä. Tosin pidin suurempana aiheena Ruotsin kuninkaallisia, joihin lahden tuolla puolen tuntuu olevan melkein yhtä kova innostus kuin täällä.

No, kenties Suomessakin saadaan pian kuningas, kun Timo Soini saa kuin saakin yllätysjytkyrökälevoiton pressanvaaleissa ja valituttaa itsensä kansanäänestyksessä 99,99% äänituloksella ja paavin siunauksella kuninkaaksi: Timo I.

Tosin Timpalla voisi katollisena olla myös mahiksia päästä paaviksi, kun nykyinen vaikuttaa vetelevän viimeisiä virsiään.

Sepä vasta jytky olisi. Eikä niin mahdotonta kuin ensi kuulemalta tuntuisi: katollinen kirkko tarvitsee kaikkien pedofiilisotkujensa kanssa kipeästi uutta maanläheisempää eli populistisempaa suuntausta ja senhän meidän Timppa osaa!

Kummastuttaa muuten pörssiymmärtäjien huoli laskevista pörssikursseista. Maailman taloudesta on kuulema 95% keinottelua ja 5% ns. reaalitaloutta, eli ilmaa tuntuisi vielä olevan...

Kannattaisikohan suomalaisten kuitenkin vielä harkita Ruotsiin liittymistä toiseen kertaan, sillä lehtitietojen mukaan ruotsalaiset ovat pohjoismaitten pahimpia näpistelijöitä. Tosin, kun asiaa tutkitaan yksilötasolla, niin Suomessa näpistelläänkin enemmän: 93 €/hlö, kun Ruotsin vastaava luku on 78 €/hlö.

Hieman mentiin mutkitellen tänään, mutta haitanneeko tuo?

Lauantai 15/10 Pörssin varjossa.

Kirkosta eronneena olen hämmästyttävän lutherilainen. Eilen jätin lenkin tekemättä, kun oli muka nuhanaavistuksia, mikä sitten kovasti painoi mieltä. Torstaina lenkin väliinjätöllä oli hyvä syy: "vapaapäivä" meni ikkunoita pesten, kun "jotain piti tehdä".

Mainoskanavat antavat aivan uudenlaisen elokuvakokemuksen. Tosin ovat synkronisoineet mainoskatkoksensa - ja jopa mainoksensa - yhtä aikaisiksi, mutta silloin tällöin syntyy kumminkin klappia ja minä eksyn seuraamaan aivan toista elokuvaa kuin olin alunperin alkanut. Ja tähän kun lisätään vielä se, että samat leffat tahtovat pyöriä vuodesta toiseen, niin rainoja pätkittäin katsomalla tulee aivan - sanoisinko surrealistisia elokuvaelämyksiä. Eilisessä Mel Gibson rainassakin oli kohtauksia, joita en muistanut nähneenikään.

Tiedän toki ettei näitä nykyisiä toimintafilmejä pidä ottaa turhan vakavasti, mutta pariin kertaan tuli kommentoitua joku viikko sitten näkemääni Will Smith-jutskaa kun pojat eivät meinanneet Ferrarilla saada kiinni sillalla rekkaa, joka puski autoja peräkärryineen jne. kumoon. Taisi Ferrarin markkinointiosaston väki saada caffélattensa väärään kurkkuun.

Usko palannut pörssiin, Berlusconiin ja Juholtiin. Miksi en silti tunne oloani turvalliseksi?

Kuten olen aikaisemmin maininnut, niin sivujen nettiin vieminen on vikuroinut, mikä on herättänyt epäilyn, että olisikohan tämä rakkine vetelemässä toiseksi viimeisiään. Päivänä muutama ilmaantui uusi vika, joka vahvisti teoriaa: lyhytkomento ctrl-c ei toiminut. Lähemmän tutkimuksen jälkeen totesin, että vika olikin itse c-näppäimessä. Loihe kertomaan viasta hovitiekkariasiantuntijalleni, joka paremmin myös soittotoveri Jussina tunnetaan, ja hän kehotti kopistelemaan murut pois näppäimistön alta. No eikun läppäri ylösalaisin ja a vot c-näppäinkin toimii taas. Saa nähdä paraniko nettiin siirtyminen saman tien? Läppäri ainakin keveni kovasti.

Moni lukija - allekirjoittanut etunenässä - varmaan on ihmetellyt minne kommentit Britneystä ovat kadonneet. Eikun parantamaan tapojani.

Britney ollut kuulema keikalla Suomessa tyrmäävän seksikkäänä - kuinkas muutenkaan. Katso kuvat!

Ruotsinkielen lyhytoppimäärä IV. Rukoustapaamisia: beträffar.

Torstai 13/10 Pörssin varjossa.

Niin, elokuvat. Antoivat tällaiselle totiselle pojalle aihetta iloon: Chaplin, Buster Keaton, Ohukainen ja Paksukainen, Pekka ja Pätkä, Marxin veljekset.

(Tai no, aika pian pienenä ja hintelänä tajusin, että isompia oli hauskuutettava - ei tullut niin helposti köniin. Ja se sitten jäi. Ja olihan isovelikin ennustanut minulle trapetsikallen uraa. Pian opin kyllä senkin, etteivät kaikki tykänneet huumorista; köniin tuli siitäkin.)

Viimeksi mainitut - Marxin veljekset siis ja Groucho Marx varsinkin - avasivat silmäni ja korvani surrealistiseen crasy-huumoriin, jolle olen heikko vieläkin. Jatkoakin seurasi: Monty Python, Woody Allen - heille ei.

Elokuvien suhteen olen kaikkiruokainen: länkkärit tietysti mieluisia yhä edelleen, niitä vain ei tänä päivänä tehdä, tai ovat sitten näitä hyper-realistisia - ne viimeiset, jotka on tehty - jotka tietysti menettelee nekin, mutta John Ford John Waynen kera ja Clint Eastwoodin italialais-sarja ovat kyllä lyömättömiä. Jatk. seur. num.

Saappaanheitossa ilmentynyt ensimmäinen dopingtapaus, kertoo Savon Sanomat. Eikä siis ole savolaishuumoria.

Käry käy myös Sonyn televisioissa.

Täkäläinen demarijohtaja on tiukilla vuokra-avustuksiensa kanssa. Osaako kukaan laskea kuinka monta Tobleronea saisi 160 000 kruunulla?

Elokuvista puheen ollen: Die hard-rainalla suunnitellaan jatkoa. Kommentoinen seuraavassa leffaosiossani.

Viran puolesta osiota päivitetty viimeisimmällä Aluehallinnon kansallisten vähemmistöjen neuvotteluryhmän muistiolla, joka sisältää myös suomenkielisen ryhmän aloitteen Aluehallinnon vähemmistöpoliittisesta ohjelmasta.

Ruotsinkielen lyhyt oppimäärä III. Painaa ensin = förtrycka.

Keskiviikko 12/10 Pörssin varjossa.

Kiinnostukseni kirjallisuutteen tullut lienee lukijoille selväksi, elokuvistakin olen tainnut mainita. Mainitsen lisää.

Elokuvainnostukseni alkoi suunnilleen samoihin aikoihin kirjallisuuden kanssa - ja suunnilleen samalla taiteellisella tasolla. Isoveljeni Markku toimi Äänekosken Työväentalon elokuvateatterin lippujen repijänä ja ainakin kerran pääsin hänen seurassa katsomaan filmiä, filmiä joka on syöpynyt lähtemättömästi mieleeni: Robin Hood, jota esitti se ainoa oikea - Errol Flynn.

Taskurahoilla käytiin Timpan kanssa elokuvateatteri Hirvessä katsomassa Tarzania, Johnny Weissmulleria, hänkin se ainut ja oikea. Noitakin käyntejä muistan vain yhden. Eläydyin elokuvaan niin, että olin huutamalla varoittanut Tarzania ja Janea uhkaavasta vaarasta. Itse en tuota huutoa muista, vieläkään - Timppa siitä motkotti kotimatkalla häveten kai kaveriaan. Ja ellen väärin muista, siihen taisi yhteiset elokuvakäyntimme loppuakin.

Muita elokuvia lapsuudesta ei ole jäänyt mieleen. Lapsille sallittuja länkkäreitä varmaankin. Sitä vastoin veli Markun keräämiä elokuvamainoksia ihailin ja uppouduin niiden maailmaan omia elokuvia mielikuvituksessani tehden.

Tänne muutto aiheutti käytännön syistä tauon elokuvissa käyntiin. Ensin piti opetella ruotsinkieli. Siihen mennessä oli mustavalkoinen vaihtunut väreihin - toki niitä taisi olla jo Suomessakin, mutta kuten sanottu muistoihin ei ole jäänyt muita kuin nuo kaksi.

Elokuvien suhteen olin ja olen vieläkin kaikkiruokainen, toki ns. taide-elokuvat: Bunuel, Bergman, Pasolini  Woody Allen jne. alkoivat kiinnostamaan. Vaikeutena vain oli, että tässä pikkukylässä noiden elokuvien näkeminen oli käytännöllisesti katsoen mahdotonta. No, olihan televisio ja vaikka se ei tietysti elokuvateatteria voita - varsinkin mainoskanavien puolella, niin parempi kuin ei mitään. Jatk. seur. num.

Iran kuulema aikonut iskeä USA:han. Uutta sotaa viritellään.

Maanantai 10/10 Pörssin varjossa.

Kirjallinen päivä tämäkin: Aleksis Kiven päivä.

Kemppinen kommentoi kommenttiani. Myönnettäköön, että ilmaisen itseäni kovin mutkikkaasti. Suomessa käytävään pakkoruotsi keskusteluun tein mutkaa Tranströmerin kautta. Selvennykseksi: mielestäni kielien osaaminen on rikkaus. Olen ylpeä siitä, että Suomi on virallisesti kaksikielinen maa. Ja Tranströmeriä on etuoikeus lukea alkukielellä.

Päivän kuva (Lluvian omakuva I) tuo muistuman siitä kuinka itselläni heräsi kiinnostus valokuviin ja kuvaamiseen. Kotona Suomessa sai saunaneteisen pimiöksi ja omatekoisella valokuvaprojektoriviritelmällä isä heijasti negatiiveista kuvaa paperille, joka liuoksessa sitten muuttui maagisesti mustavalkoiseksi kuvaksi. Nykyään ovat kamerat toista sorttia, mutta kuvan ilmestyminen kameran takaosaan kiinnostaa pikkukuvaajaa kovasti. Isoisäänsä tullut siinäkin, ettei kovin mielellään enää suostu malliksi - poikkeuksena serkkuunsa, joka väläyttää hymyn kilpaa kameran salaman kanssa.

Optimistina oleminen kuulema vähentää sydäntautienriskiä - sitä vastoin ravintolisä- ja vitamiinivalmisteista ei ole juuri hyötyä; kenties jopa päin vastoin. Sen kummempia lisukkeita en syö ja päälle painava syksy pakottaa optimistiksi, eli ennuste lienee vähintäänkin kohtuullinen.

Kolme naista saavat Nobelin rauhanpalkinnon: liberialaiset: Leymah Ghowee ja Ellen Johnson-Sirleaf sekä jemeniläinen Tawakkul Karman.

Iranilainen naisnäyttelijä Marzieh Vafamehr on määrätty vuodeksi vankilaan ja saamaan 90 ruoskaniskua, tuomittuna roolista elokuvasta, joka käsitteli taiteilijavapauden puuttumista Iranissa.

Perjantai 7/10 Pörssin varjossa.

Olisikohan ukkonen herättänyt; silmäni auettua totesin, että ulkona oli vielä turhan pimeää ja käänsin kylkeä unen perään, mutta samassa välähti ulkona ja siihen nukkuminen jäi. Eli kirjoittelen tätä päiväystä sankivarhain. Se on sekä selitys, että puolustus.

Tranströmer sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon. Parikymmentä vuotta myöhässä, jos minulta kysytään.

Mielestäni hän on näitä köyhiä kalastajia, joilla on jumalien suoma etuoikeus tulla apostoliksi, profeetaksi - jumalien sanansaattajaksi - työtä, jota he tekevät ilman sen suurempaa julistamista, ilman lahkoja - vain kirja kirkkona, moskeijana, synagogana;  ihmisen osaa syvästi ymmärtäen.

Olen tainnut mainita, että olen sillä tavalla vajavainen, että kirja täytyy olla jatkuvasti luvun alla. Tällä kertaa luen Bernhard Schlinkin Hemkomsten-teosta (eli siis ruotsiksi, alkuperäinen nimi: Die Heimkehr). Useampaan kertaan olen miettinyt jättää kirjan kesken - teoksen teemana on siis kotiintulo ja luulin, että se käsittelisi saksalaista toisen maailmansodan jälkeistä traumaa syvemmältikin, mutta mielestäni teos jää jotenkin pinnalle kellumaan. Sitkeyteni kumminkin palkittiin; kirjasta löytyi ajatus, jonka vuoksi se kannatti lukea. Ajatus meni jotenkin näin: (yritin löytää sitä kirjasta, mutta näin aamutuimaan ei se onnistunut) totalitääriset järjestelmät eivät kaadu fyysisen väkivallan ja alistamisen vuoksi, vaan siksi, että ne ovat ajatusjärjestelmänä väärässä.

Tuli siinä mieleen, että milloinkahan ymmärretään nykyisen taloususkon olevan ajatusjärjestelmänä väärässä.

Suomessa nuoret kammoavat köyhyyttä enemmän kuin kuolemaa. Ilmeisesti pahinta mitä heille voi sattua on kuolla köyhänä.

Ruotsinkielen lyhytoppimäärä osa II. Ensin ymmärtäjä = författare.

Perjantai 30/9 Pörssin varjossa.

Hmm... hieman äkkäillen suostui sivu siirtymään nettiin - meni sinne kuitenkin ja niinpä uskaltaudun taas päivitykseen. Pitäähän tässä tehdä lukua menneestä kuukaudestakin; oudoin kävijämaa tällä kertaa Fiji - käyntejä yksi (1), joka sekin sitten katosi. Upposiko maa mereen, vai mikä lienee ollut katoamisen syynä.

Fijin karttaa tutkiskeltuani - saarivaltakunta sijaitsee Tyynessä valtameressä, Australiasta itään, löytyy helposti googlettamalla - en oikeastaan ihmettele, että ovat eksyneet sieltä suomenkielisille sivuille, sillä saarelta löytyy sellaisia paikannimiä kuin: Veivatuloa (suomalaisen jääkiekkosankarin tuleva kotipaikka?), Melimeli, Navua ja kylä johon voisi vanhuudenpäivillä muuttaa: Nuku.

Al-Qaida hermostunut Iranin johtajalle, kun tämä meinaa viedä heiltä kunnian kymmenen vuotta sitten tapahtuneesta World Trade Centerin iskusta. Presidentti Ahmadinejadi väittää monen muun salaliittohihhulin tavoin, että tuon teon takana olisi USA itse. Hulluja ovat nämäkin.

Suomessa puolestaan vaikuttaisi järki olevan voittamassa - yli miljoona ei kuulu mihinkään uskonnolliseen yhdyskuntaan.

Tosin siellä sitten ollaan vastavuoroisesti vaatimassa, että työnantajan pitäisi saada tietää työnhakijan seksuaalinen suuntaus.

Saattaisi olla toki kannatettava vaatimus. Näin pikkujouluaikojen lähestyessä kysymys vaatii kuitenkin pientä hienosääntöä, eli kuinka herkkä on harrastamaan parisuhteen ulkopuolisia suhteita, kuinka monen paukun jälkeen ja missä asennossa jne.

Ja sitten päivän tosi: Venäjän presidentti Medvedevin mukaan tulevien vaalien tulokset eivät ole ennalta määrätty.

Päätin ryhtyä kansansivistystyöhön aloittamalla ruotsinkielen lyhyen oppimäärän kurssin: eteinen = förvåning.

Keskiviikko 28/9 Pörssin varjossa.

Tämä lienee taas testi. Tehnyt yhtä ja toista nettiyhteyden parantamiseksi kotisivun siirron hyväksi, saa sitten nähdä olenko asennuksissa onnistunut.

Muitakin kiireitä ollut, kokouksia kokouksien perään ja sitten myös Miion synttärit eilen, josta odottelen tässä kuvia kamerasta... ja juuri kun meinasin kirjoittaa, että asetukseni ovat tainneet viedä yhteyden digikameraani alkaa ruudun alareunassa vilkkua viestinä, että kuvia olisi siirrettävissä tietokoneeseen.

Maanantaina oli vähemmistöneuvotteluryhmän tapaaminen Göteborgissa ja uskoni entisen elämäni muuttolintuvaiheeseen sai kolauksen, kun en löytänyt paikalle tietä kysymättä. Kartastakaan ei ollut apua, kun oli pienen sorttinen. Ja navigaattoria en periaatteesta osta.

Vähemmistöasia on muutenkin ollut kovasti esillä, joku huomauttanut, että alan olla lähes filmitähti. Mikä ettei.

Vähemmistöasioihin palaan varmasti.

Täkäläisiä atomivoimaloita - kuinkas ollakaan - odottaa talviunet. Liekö käyvät aurinkovoimalla?

Geeni kuulema menodepressiivisyyden taustalla, mutta ei hätiä mitiä - kahvi puolestaan auttaa masennukseen. Syksyn harmauden painaessa päälle on tullut miettineeksi pitäisikö jälleen alkaa juomaan tuota ihmelientä.

Nettihesari tietää kertoa, että suomalaiset istuvat liikaa, eli sivu nettiin ja sänkyyn lukemaan kirjaa!

Lauantai 24/9 Pörssin varjossa.

Kävin kirjamessuilla todetakseni, ettei jutska oikein ole minun heiniä. Väenpaljous ei sovi tällaiselle epäsosiaalisen luonteen omaavalle ihmiselle.

Paikalla olin virkani puolesta. Messuilla julkaistiin lastenlevy, jonka rahoittamiseen olen ollut vaikuttamassa. Monessa olen mukana. Kuinka se sitten sopii epäsosiaalisuuteeni - niin, siinäpä miettimistä.

Pörssiturbulenssi kuulema vaatisi politiikkojen päätöksiä. Kreikassa nostetaan veroja, joita kukaan ei maksa. Asialle ollaan laittamassa sähkölaitokset, kun veroviranomaisiin ei ole luottamista. Suomessa vihjaillaan, että pitäisi ottaa panssarivaunut avuksi. Muutamalla matkallani olen nähnyt venesatamia täynnä miljoonia maksavia purje- ja moottoriveneitä; ohitse huristelee lähes saman verran maksavia citymaastureita - joillakin ilmeisesti on rahaa. Vai onko ne ostettu lainoilla, joiden takaisin perimisen epävarmuudesta pörssikaaos hakee happea? No, ei huolta mitään: lastenhoidosta, koulusta, sairaan- ja vanhustenhoidosta voi aina säästää.

Timo Soini ilmoittautunut mukaan Suomen presidenttikisaan. Paavo-parat.

Otsikko Keskisuomalaisessa: Tuntemattomat kävivät kimppuun. Pahempi kai olisi ollut, jos nämä olisivat olleet tuttuja.

Pakistanin tulvat osittain jo pahempia kuin viimevuotiset. Mitkä ihmeen viimevuotiset tulvat?

Tätä tärkeämpi tieto on, että avaruusromu on rytissyt Maahan. Nasa kyselee osuiko. Edellisestä aiheeseen liittyvästä kommentistani minua nimitettiin näsäviisaaksi. Angloamerikkalaisille näppäimistöllä nasaviisaaksi.

PS. Päikkäreiltä tultuani luen nettilehdistä, että Medvedev tukee Putinia Venäjän seuraavaksi presidentiksi. Todella kätevää: nuorehkoja miehiä kumpikin - tällä menetelmällä hallitsevat kimpassa vuosisadan puolivälin tuolle puolelle.

Keskiviikko 21/9 Konkurssin varjossa.

Tämä on testi. Teen vielä yhden yrityksen kotisivuni siirtämisessä nettiin vanhoilla virityksillä, jos ne eivät toimi, niin sitten on edessä asennushommat. Ja kaikki jotka minut tuntoo tietävät, että siinä voi käydä vaikka miten. Mikäkö mättää? Jo aiemmin mainitsemani häikkä sivujen siirtämisessä nettiin: kuva saattaa siirtyä, muttei sivu; nettisiirtäjään (tuskin oikea nimike) ei tahdo saada yhteyttä jne. jne. Siinäpä hermo lepää.

Olen ollut huomaavinani, että tietokone nettiyhteyksineen on alkanut muuttaa aikakäsitystä. Muutaman sekunnin odotus yhteyden saamisessa nettisivuun tuntuu ikuisuudelta ja kaipuu nopeampaan nettiin iskee välittömästi. Luulisi, ettei tällaista hidasta ajatuksenvääntäjää moinen isommin häiritsisi, mutta niinpä vaan tekee.

Somaliassa lasten radiotietokilpailun pääpalkintona on ollut rynnäkkökivääri. Suomessa tulevaisuudessa persujohtoisen (käytän Suomen eduskunnassa kiellettyä sanaa - tuleekohan sakkoja?) Ylen vastaavissa kisoissa pannaan paremmaksi: eka palkinto on kätsy panssarivaunu. Sitä voi käyttää moneen tarkoitukseen.

Kiinan virkamiesten kalliista kelloista kertovaa nettisivustoa ryhdytty sensuroimaan. Selityksiä kelloille myös löytyy: voivat olla halppiskopioita. Kelloja on sensuroitu ennenkin. Berliinin valtiopäivätalon katolle punalipun nostaneen neuvostosotilaan ranteesta poistettiin kuvamanipulaatiolla ylimääräinen kello. Pyhän Isänmaallisen sodan sankarit eivät olleet varkaita.

Bussin kokoinen satelliitti on putoamassa maahan tiedottaa Nasa. Ja koska on kyse bussista ei ole aikataulusta tietoa.

Toinen testi ohjelma asennettu uudelleen, katsotaan toimiiko.

Torstai 15/9 Konkurssin varjossa.

Konkurssi vai ei? Sitä pelätään kotikylässä ja Euroopassa.

Voiko valtio mennä konkurssiin? Argentiina aikoinaan taisi jättää velat maksamatta, mutta porskuttaa edelleenkin valtiona ja tuottaa jopa maailman parhaita jalkapalloilijoita, joka ei ole ensinkään huonosti. Parempimuistiset voisivat kertoa kuinka Argentiinan lainottajien kävi, itselläni asia on hautautunut tähän kriisien humuun, joita on riittänyt tasasin väliajoin sitten vuoden 1973.

Suomalainen - tietysti - on keksinyt universaalilääkkeen kriisihoitoon: panssarivaunut kaduille ja valta sotilaille. Tohtorismiehet taisivat olla jo1930-luvulla yksinkertaisten ratkaisujen ihailijoita eurooppalaisen kulttuurin kehdossa germaanisella kielialueella. No, panssarivaunuja odotellessa ovat kuitenkin keskuspankit päättäneet ryhtyä tukemaan eurooppalaisia pankkeja dollarilainoilla. Uskaltaako huokaista?

Edellisessä kirjauksessa hämmästelin kuinka edesmennyt jatkoi olemistaan ns. sosiaalisessa mediassa, mutta heti seuraavana päivänä luin - netistä tietysti - uutisen, että elämä todellakin jatkuu netissä. Kiireiltäni en uutiseen ehtinyt perehtyä tarkemmin, eli siihen kuinka homma käytännössä tapahtuu. Ja nyt juttua etsiessäni ei se satu silmään. Pistää pähkäilemään, että pitäisiköhän näitä kirjauksia ryhtyä väsäämään varastoon, josta ne sitten sen aikuisella tekniikalla sitten tasaisin väliajoin putkahtaisivat nettiin ihmeteltäväksi. Tenkkapoo on vain siinä, että jos mummoni geenejä olen perinyt, niin juttuja pitäisi väsätä vuosikymmeniksi; Pasasten miesten vastaavilla alkaa jo olla kiire.

Apropos suku: kaikkien aikojen äänekoskelaiseksi on valittu Mikko Niskanen, josta muistelen sukututkimusta harrastavan siskoni maininneen, että hän nimenomaan on mummoni kautta sukua. Eli samoja ruutanoita, kuten äidilläni oli tapana tokaista isäni selvitellessä sukujuuriaan.

Toiseksi valittiin ent. kotikyläni pikkujättiläinen Jorma Kinnunen, josta muistelen maininneeni ainakin kerran, jollen kaksi.

Maanantai 12/9 Terrorin varjossa.

Eilinen meni kai monilla ihmisillä muistellen. Meikäläiselle keikkojen jälkeiset sunnuntait tahtovat olla muistamatonta aikaa.

Toki muistan mitä tein 11/9 2001. Tulin kotiin, tyttäreni kertoi tapahtuneesta ja istuuduin hänen viereensä seuraamaan tv:n raportointia.

Muisteluja lehdistä ja netistä hajanaisesti silmäiltyäni allekirjoitan mielipiteen, että USA menetti todellisen mahdollisuutensa terrorismin vastaisessa kamppailussa ryhtymällä sotimaan.

Kenties se juuri oli terroristien tavoite. Ehkä Suuren Saatanan lopullinen murentuminen alkoi tuosta iskusta.

Romahtihan Neuvostoliitonkin talous Afganistanin vuorilla taistellessa.

Ns. sosiaaliset mediat näyttäisivät takaavan kuolemattomuuden. Edesmennyt tuttavani näyttää edelleen pitävän erästä auton valmistajaa kannattamisen arvoisena.

Tosin makaaberimpiakin harrastuksia löytyy: suomalaiset kaivavat viime sodissa rajan toiselle puolelle jääneitä kaatuneita esiin. En ymmärrä sotaan jumittunutta maailmankäsitystä.

Esimerkiksi orjakauppaa voisi ihmetellä. Englannissa paljastunut orjaleiri.

Pörssi avaa jyrkkään laskuun.

Suomalaisia turisteja yhä jumissa Bulgariassa. Menivät halpaan.

Torstai 8/9 Tehtaan varjossa.

Tätä lukiessasi tehtaan kohtalo saanut jälleen sysäyksen. Asiantuntijat väittävät, että konkurssi on ainoa mahdollinen vaihtoehto. Kenties näin on - en ole asiantuntija. Toki ymmärrän, että tehtaan tuotteet täytyy mennä kaupaksi, jotta se pysyy pystyssä, mutta mielestäni kyseessä on myös psykologiasta. Kolme vuotta sitten, kun amerikkalainen omistaja oli pistämässä putiikkia kiinni luotiin hallituksen taholta ilmapiiri, joka ei luonut uskoa tehtaan säilymiseen. Tätä negatiivista kierrettä oli vaikea katkaista ja sen viimeisiä pyörähdyksiä tässä ilmeisesti seurataan.

USA:lainen republikaanien presidentinvaaliehdokkuudesta kisaileva Texasin kuvernööri Rick Perry on osallistunut rukoilutapahtumaan, missä anottiin taivaasta vettä kuivuudesta kärsivään Texasin osavaltioon. Kuivuus yltyi metsäpaloiksi, jotka ovat vaatineet ihmisuhreja. Kuinka tämä on tulkittavissa?

Kemppinen - joka päivittää blogiaan huomattavasti tiheämpään tahtiin kuin minä tätä sivuani - kirjoitti männä viikolla kyläilystä. Kuinka se on katoavaa kansanperinnettä. Lapsuuteni parhaimpia muistoja on Sirkkatädin perheen kyläilyt. Talo täyttyi naurusta, puheensorinasta ja kahvikuppien kilinästä.

Itse kuljeskelin kavereitteni luo lupia kyselemättä ja etukäteen ilmoittamatta vielä tälläkin puolen lahtea.

Sitten keksittiin puhelin, tai ainakin köyhemmillekin tuli varaa sellaisen hankintaan. Soiteltiin ja sovittiin kävisikö käydä. Usein ei käynyt.

Samaan aikaan kun vieraantuminen on ilmeisesti käymässä yleiseksi on tilalle tullut yhteinen, julkinen surun ilmaiseminen. Taisi alkaa prinsessa Dianan kuolemasta; kukkameri nousi Buckingham Palacen aidan viereen. Nyt kukkia ja kynttilöitä kerääntyy lento-onnettomuudessa kuolleen jääkiekkopelaajan vuoksi. Onko meidän helpompaa tuntea yhteenkuuluvuutta tuntemattoman kuuluisuuden kuin tuntemiemme ystävien kanssa?

Hei. nyt muistakin miksi kirjaus on viipynyt. Viimeksi nettiin vieminen oli työn ja tuskan takana. Sain vietyä sivun kerrallaan ja sitten yhteys pätkäsi poikki.

Siis seli seli.

Keskiviikko 31/8 Pörssin varjossa.

Pörssin menoa kommentoivat vakuuttavat lähes yhdellä suulla, ettei vuoden 2008 seinään menoa tällä kertaa tapahdu. Maalaispojan talousjärjellä ajateltuna vaikuttaisi siltä, että tässä vielä par´aikaa istuskellaan seinään törmäyksestä pöllämystyneenä lattialla ja hitaimmat ihmettelevät kuinka näin pääsi käymään. Jokunen harva on päässyt kontalleen ja heistä muutama hakee uutta suuntaa. Vai onko se liikaa toivottu?

Suomesta kantautuu tieto, että UPM aikoo sulkea Myllykosken tehtaan ja vähentää Suomesta 645 ihmistä. Näin uutisoi Netti-Hesari. Jäin miettimään kuinka tuo ihmisten vähennys oikein tapahtuu? Luonnollisen poistuman kautta, vai tarvitaanko avittavia toimenpiteitä?

Ent. kotokyläkin oli ylittänyt uutiskynnyksen - toki vain pitäjän lehdessä. Kuhnamosta perattiin tehtaasta valunutta öljyä. Mainittiin Kierälahti. Tuttua tuttua. Tässä mietin onko tuolla mäen alla olevalla Götajoen suvannolla jokin nimi? En tiedä.

Nettilehdistä löytyi myös maininta, että miehen housuista löydetty useita käärmeitä ja kilpikonna. Löydön teki varmasti naispuolinen tullivirkailija tuumattuaan: "Tuo ei voi olla totta!"

Nyk. kotikyläni eteläpuolelta löydetty arabialaisia kolikoita 800-luvulta. Yrittivätkö ne pirulaiset jo silloin maahanmuuttoa?

Kuukauden kävijäraportti: yksi (1) käynti Etelä-Koreasta ja jo ennen MM-kisojen alkua. Selitäpä se. Kuwaitilainen fani myös käynyt kertaalleen. Kiva.

Tiistai 30/8 Pörssin varjossa.

Tietenkin olin väärässä - olen usein. Suomen presidentin vaaleihin on toki ehdolla naisia. Demareilta aikaisemmin Tuula Haatainen ja tänään Ruotsalaiselta kansanpuolueelta Eva Biaudet. Puolustuksekseni sanottakoon, ettei Haataisesta juuri ole ääntä pidetty. Kisaa on ikään kuin pidetty kahden kauppana: Niinistö vastaan Lipponen, jollei nyt Soini innostu lähtemään mukaan.

Presidenttivaaliehdokkaiden yleisin kommentti on ollut, etteivät he aio asettua ehdolle. Paitsi tietysti Paavo, joka asettui ehdolle jo vuonna -79. Siis Väyrynen. Eikö häntä voisi monenkertaisesta presidenttivaaliehdokkuudesta nimittää kunniapresidentiksi?

Jos Väyrynen valittaisiin presidentiksi vaarana saattaisi olla se, ettei häntä saisi kulumallakaan pois. Jääräpäinen kun on hän istuisi pitempään kuin Kekkonen; varmasti muutaman kauden kuolemansa jälkeenkin.

Hän on tänään ilmoittanut ettei keskustapuolueella ole varaa jäsenvaaliin. (Lue: lupaa valita muita kuin hänet ehdokkaaksi.)

Tuota ukkokaartia kun katselee niin käy mielessä, että nainen saattaisi olla mielekkäämpi vaihtoehto.

Ruotsissa puolestaan hallitus aikoo panostaa työttömyystöihin, joita myös hienommin infrastruktuuripanostuksiksi kutsutaan. Tuntuu kovasti täällä meidän seudulla jo: kaksikaistaista rautatietä ja nelikaistaista maantietä vedetään maalikylä Göteborgista tänne meille päin.

Maailman tarkin kello kuulema heittää sekunnin vajaassa 140 000 000 vuodessa. Tuo on tarkistettava.

Aiemmin - tänä vuonna muistaakseni (en anna takuuta) - kerrottiin naisten rintasyövän periytyvän isiltä. Nyt kerrotaan, että perinnöllinen rintasyöpä on harvinaista. Hm... Helpottaisikohan?

Lauantai 27/8 Pörssin varjossa.

Keikka tänäänkin. Yöllä edelliseltä palattuani istahdin odottamaan unta telkan ääreen ja siellä oli sopivasti yleisurheilun MM-kisat ja naisten maraton meneillään. Kauaa en kuitenkaan ehtinyt katsoa, kun verenpaineeni alkoi nousta. Maratonista vaihdettiin kuva kentälle, missä oli miesten kymmenottelu alkamassa sadan metrin juoksulla. Hartaasti kuvattiin juoksijan ja toimitsijan yrityksiä saada numerolappu pysymään kiinni shortseissa. Välillä tosin vaihdettiin kuvaa seuraamaan ruotsalaisen seiväshyppääjän edesottamuksia: ottaako seiväs pussista vai ei. Kymmenottelijoiden ensimmäinen ryhmä sai juostua ja odotin että vaihdettaisiin maratoniin, mutta eiköstä mitä: seuraavassakin ryhmässä oli vaikeuksia numerolapun kanssa - tällä kertaa saada lappu irti paperista. Siihenpä sitten kiinnostukseni lopahti.

Presidentinvaali kiihtymässä. Venäjällä siis. Putin esiintynyt jälleen ilman paitaa. Milloinkahan samaa nähdään Suomessa? Miesvoittoiseltahan vaikuttaa Suomenkin ehdokaskaarti, ainuttakaan naista ei ole vielä ilmoittautunut kisaan. Eli - pojat hei! Paidat pois päältä!

Kovin tuntuu olevan valtiomiestaito alakantissa. No taisihan se Maokin käydä uimassa ja Kekkosestakin muistaakseni oli kuvia saunan jäljiltä, mutta heillä kummallakaan ei ollut pakkoa nakuiluun uudelleenvalintatarkoituksessa.

Ehkäpä tulevaisuudessa valtion päämiehet valitaankin mister- ja missikisoilla; ilta- ja uimapukukierroksineen.

Suomesta kuuluu sellaistakin ihmeellistä, että rikkaat olisivat Niklas Herlin etunenässä valmiita maksamaan lisää veroja. Näinkö lopultakin ollaan heräämässä todellisuuteen? Köyhiltä ei ole enää mistä ottaa.

Puhumattakaan siitä, että eniten apua tarvitsevat eivät sitä saa byrokratiaan kyllästyneinä tietää Suomessa tehty tutkimus kertoa.

Perjantai 26/8 Pörssin varjossa.

Keikalle lähtöä odottelen - taas. Viikko meni vilahtaen. Viime viikonvaihteen keikkarupeaman jälkeen seurasi kokousputki, joista jonkun unohdinkin ja tulin hälytetyksi paikalle.

Siinäpä ei sitten juuri muuta ehtinyt tekemäänkään; järkivähälläni yritin Libyan tapahtumia seurata. Siitä en oikeastaan osannut muuta kuin ihmetellä kuinka siellä vihollisen ystävästä tunnistaa, kun kaikki näyttivät taistelevan arkiasussa.

Suomessa on herätty keskustelemaan talouselämän kapulakielestä, joka tutkijoiden mukaan lisää eriarvoisuutta. Lainaan Netti-Hesaria: Talouselämän viestinnän lehtori Heidi Hirsto Aalto-yliopistosta arvostelee talouspuheen hallitsevaa asemaa yhteiskunnassa. "Olen huolissani siitä, että ainoastaan laskelmiin perustuva tieto kelpaa toiminnan perusteluksi."

Artikkelissa huomautetaan myös että matemaattisten mallien puutteellisuudet ja yksinkertaistukset jäävät usein huomiotta. Siihen kun lisätään vielä se että pörssiä(kin) pyörittää kuulema robotit, niin a vot.

Suomessa vaikuttaa asiat olevan muutenkin sekaisin: Kreikan tukipaketista ei ole täyttä varmuutta onko se vaiko eikö ole, puhumattakaan kellä oikein on oikeus heittää keihästä Etelä-Koreassa tänään alkavissa yleisurheilun MM-kisoissa.

Siinäpä pähkinää kerrakseen.

Perjantai 19/8 Pörssin varjossa.

Keikalle lähtöä odottelen - sadettakin luvanneet. Lenkillä käyty, tukka pesty, tosin kampaamatta, mutta aamiainen syöty. Eli kohtuullisen hyvin valmistautunut.

Pörssiin eivät taida saada järjestystä. Lenkillä mietin, että eikö noita perkeleitä voi kuskata jonnekin saarelle pelaamaan Monopolia meitä muita häiritsemästä.

Yöunet jäivät vähille? Kiitos kysymästä.

Rotat eivät kuulema olekaan syyllisiä Lontoon vuosien 1348-49 nk. mustaan surmaan. Varmuudella ei tiedetä oli kyseessä edes rutto. Räjähdysmäisesti edennyt tauti tappoi puolet kaupungin 60 000:sta asukkaasta. Hyvähän se on, että viattomat luonto-olennot todettaan syyttömiksi, mutta mietityttää eikö ole tuoreempia tapauksia joita tutkia. Esimerkiksi nk. lintuinfluenssa - onko sitä olemassakaan?

Sarjassa huonoja naisen isku tapoja: vampyyriksi itseään luullut mies hyökkäsi naisen kimppuun.

Amerikoissa muuten siirrytty jo käteisen käyttöön ja patjaankaan ei enää luoteta; kassakaappien myynti on lisääntynyt.

Ruotsin pörssi avaa laskusuunnassa.

Richard Gere puolestaan myy kitaransa huutokaupalla. Tuotto hyväntekeväisyyteen. 110 kitaran kokoelma sisältää mm. blueslegenda Albert Kingin Gibsonin FlyingV kepin. Olisipa irtonaista rahaa... Gere kertoo kokoelman syntyneen sattumalta, kun mieli oli tehnyt kerätä kauniita ja kauniisti soivia kitaroita. Niinpä.

Ja tähän loppuun Jari.

Keskiviikko 17/8 Pörssin varjossa.

Syytä riemuun? Kovin vaisusti on otettu vastaan Ranskan ja Saksan johtajien pyrkimykset talouskeinottelun hillitsemiseksi. Ruotsissa sitä ei ole noteerattu tuskin lainkaan vauvauutisten vuoksi. Eikös tästä ole puhuttu jo pitemmän aikaa - siis pörssikauppojen verollepanosta - ja nyt kun toimeen tartutaan, niin suhtautuminen on jokseenkin varauksellista. Mitä sitten pitäisi tehdä? Vahvojen johtajien perään huudetaan, mutta mitään nämä eivät saisi tehdä.

Se tässä kummastuttaa, kun markkinavoimat vannovat oman erinomaisuutensa nimiin, niin miksei heiltä löydy keinoja homman hoitamiseksi? Vai onko todellisuus se, että markkinoilla ei mitään keinoja olekaan; hullun myllyn halutaan pyörivän toivoen, että jospa joskus kumminkin valkenisi.

Paavolla - Väyrysellä siis - on tietenkin ratkaisu Suomen ja Pohjolankin talousongelmiin: luodaan kruunupohjainen talousalue Pohjolaan. Paavo siis pyrkii Keskustapuolueen presidenttiehdokkaaksi. Puolue ei kovin näkyvästi liputa hänen puolestaan. En ihmettele.

Englannissa tuomioistuimet ovat toimineet ripeästi mellakoijien tuomitsemisessa. Facebookissa mellakoimaan yllyttänyt tuomittu neljäksi vuodeksi vankilaan. Kannattaisi tehdä talousrikoksia; niissä ei tuollaisiin tuomioihin päästäisi, jos tuomioon päästäisiin.

Maahanmuutto Suomeen on karannut käsistä: superbakteereja marssii rajojen yli vähintään yksi kuukaudessa. Odotamme jännityksellä perussuomalaisten välikysymystä hallitukselle asiasta.

Älypuhelimet kuulema herkkiä hyökkäyksille. Ei hätää, kohta lähestyy lämpötila nollaa ja silloinhan ne lakkaavat toimimasta. Äly hoi älä jätä?

Maanantai 15/8 Pörssin varjossa.

Rikkaat alkaneet valittaa veroista. Joku tietysti huomauttaisi, että ainahan ne niistä valittavat. Tällä kertaa kuitenkin valituksen aiheena on liian alhainen verotusaste. Miljardiääri Warren Buffett Amerikoissa on todennut, että rikkailla olisi varaa maksaa veroja. Tuonkaan ei luulisi olevan uutinen, paitsi tietysti hallituksille, jotka jostain kumman syystä rakastavat haluten paapoa raharikkaita. Kenties heillä on haaveena päästä joukkoon tummaan.

Suomessa käytetään ilmaisua sukupuolen korjaus. Mistä on kyse osaan kyllä uumoilla. Toki myönnän, että ihmisessä on paljon korjattavaa - jos se nyt on korjattavissa - mutta sukupuolessa? Sukupuolen vaihtamisen ymmärrän kyllä; eihän luonto mikään täydellinen ole: sattuuhan sitä että syntyy väärät vehkeet jalkovälissä, vai korvien välissäkö tuo lienee on - sekin asia.

Tuli jokin viikko sitten - näiden Pride-jutskien yhteydessä - tv:stä luonto-ohjelma, jossa kerrottiin, että homoseksuaalisuus on tuiki tavallista luonto-olentojen parissa. Eivätkä näyttäneet siitä nostavan kovinkaan suurta numeroa, sen taidonhan vain ihminen osaa.

Viime kirjauksessa pohdiskelin Englannin mellakoita, kuinka niistä syytetään "maahanmuuttotaustaisia". Asia jäi kaihertamaan - kuinkas muutenkaan - ja aloin mietiskellä Suomen vuoden 1918 kapinaa; sitä kuinka se oikein selitetään, kun ei tainnut olla niitä maahanmuuttotaustaisia siihen maailman aikaan kovinkaan monta Suomen-niemellä. Venäläisetkin kun olivat saman maan kansalaisia vielä paria kuukautta aikaisemmin, eivätkä olleet osanneet päättää jäädäkö, vai muuttaa pois.

Syksyllä -39 he kyllä sitten olivat kovasti tekemässä maahanmuuttoa, mutta jäi vain aikeiksi - samoin kuin suomalaisten maahanmuuttoyritys Uralin suuntaan puoltatoista vuotta myöhemmin.

Maahanmuutto taitaa olla taitolaji.

Perjantai 12/8 Pörssin varjossa.

Englannin mellakoista ryhdytty syyttämään "maahanmuuttotaustaisia". Eräänä sellaisena tullut jonkun kerran mietittyä tuota ilmaisua. Kuinka monessa sukupolvessa täytyy maassa asua, että pääsee "kunnon kansalaiseksi"? Tarkasti laskien olemme näiden jääkausien välissä kaikki jonkin sortin "maahanmuuttotaustaisia".

Sitäkin olen pähkäillyt miksi on niin vaikeaa nähdä mellakat osoituksena yhteiskunnan eriarvoisuudesta - luokkayhteiskunnasta? Kenties johtuu siitä, että yhteiskunnan rakenteista pohtiminen vaatii ajattelemista. "Maahanmuutto" ongelmien selitykseksi on paljon yksinkertaisempi ja helpompi.

Maahan muuttaneena en koe itseäni ongelmana; kuvittelisin, että Ruotsin yhteiskunnalliset puutteet johtuvat jostain muusta kuin siitä, että tänne 40-50 vuotta sitten muutettiin. No, järjestyksen ystävä tietysti huomauttaa, että silloin tultiin töihin. Mikä johtaa ajatukseen, että olisiko ongelman ydin työllisyydestä, eikä maahanmuutosta?

Luokkayhteiskunnasta kertoo kuka ties myös se, että kuningatar Silvian isän natsitaustoista puhutaan vasta nyt - yli kaksikymmentä vuotta hänen kuolemansa jälkeen ja pian neljäkymmentä vuotta sen jälkeen, kun Silviasta tuli Carl Gustavin puoliso.

Katurähisijöiden kanssa kannattaa muuten olla varovaisia - tiedä vaikka ovat huomispäivän johtajia; senhän A. Hitler oivallisesti aikoinaan näytti.

Joku outo viehätys yläluokassa kumminkin vaikuttaa olevan. Siihen ovat myös katurähisijöiden johtajat kiimassa, kuten A. Hitler aikoinaan jne.

Kreikassa ei kuulema enää makseta eläkettä kuolleille. Täkäläisillä ei ole täyttä varmuutta saako sitä elävänäkään.

Keskiviikko 10/8 Pörssin varjossa.

Ulos lähtiessä piti vetää farkut jalkaan. Eli viileämpää.

Täkäläinen ilmatieteenlaitos SMHI on hankkimassa parempaa tietokonetta säitä ennustamaan. Menneet taas pieleen povaamiset. Mielestäni ollut aivan kohtuullinen kesä: välillä paistanut ja välillä sitten taas sadellut - niin kuin pitääkin. Lämmintäkin ollut aivan riittävästi; helteistä - ainakaan pitemmistä - en pahemmin piittaa.

Vaan ei kuulema ole kelvannut kaikille: viime hetken etelänmatkat ovat olleet hinnoissaan. Sepä se - milloinkas ihminen olisi tyytyväinen?

Saksassa on Itä-Saksan (miten tuo nimi tuntuu jäänteeltä jostain kaukaiselta ajalta?) salaisen poliisin Stasin arkistoista paljastunut järjestön vakoojien valepukuja. Juttu kuvineen löytyy täältä. Jutun päätteeksi kerrotaan vakoojien pulmista: onko Länsisaksalainen kahvinkeitin todiste länsivakoilusta vaiko siitä että omistaja piti kahvista? Vaikeaa on ollut vakoilijoillakin.

Englannissa ja Chilessä mellakoidaan. Nettilehtitietojen mukaan Englannissa on kyse syrjäytyneiden protestista, Chilessä liikkeellä ovat opiskelijat, jotka vaativat koulutuksen valtiollistamista, kun kunnallinen koulutusjärjestelmä on johtanut koulujen talouden heikentymiseen ja kuilujen kasvuun koulutettujen välillä.

Eh... tuntuu jotenkin tutulle. No, onneksi meillä on tärkeämpiäkin asioita mistä olla todella huolissaan - kuten esimerkiksi huonot ilmat, mutta sehän järjestyy pikavipin otolla ja etelänmatkalla.

Täkäläisen kruunuvoudin tietokonejärjestelmä oli kaatunut eilisen ja tänään iltapäivään saakka. Liikaa velallisia? Muistattehan: ainahan on maksettava eikös juu, mitä tässä maailmassa velkaantuu.

Maanantai 8/8 Pörssin varjossa.

Vähän aikaa sitten mainitsin, että ihminen on hullu, mutta joukkoon mahtuu muutama kahelikin. Mihin sakkiin pörssikeinotteluporukka kuuluu, sen jätän lukijan harkintaan.

Lähes koko aikuisikäni olen yrittänyt päästä kärrylle mistä pörssikeinottelussa oikein on kyse ja kerta toisensa jälkeen on ollut vastaus - 1600-luvun tulppaanisipulikeinotteluista lähtien - tuo sama: on kysymys uskosta. Uskosta jatkuvaan pörssikurssien nousuun. Usko helpon rahan, rikkauksien saantiin.

Muistan sijoitusfirman mainoksen viime vuosituhannen lopulta missä tikku-ukko kulki nousevia käyriä myöten koko ajan ylöspäin, kunnes sitten ns. reaalimaailmassa tuli talousromahdus ja mainos katosi. Menikö firma saman tien sitä en jaksa muistaa. Tuskin. Firmathan osaavat ottaa omansa pois ja pysyvät kuivilla.

Outo ilmiö sekin.

Jos minä lainaisin kaverilta vaikkapa 10 000 väittäen, että tietäisin halpoja karkkeja, joita sitten voitaisiin myydä kunnon voitolla, mutta karkkierä osoittautuisikin vaikeasti myytäväksi ja aiheuttaisi tappiot, niin kaveri takuulla tuli tuota pikaa perimään saataviaan, mutta pankkien ja sijoitusyhtiöiden menettämät rahat eivät herätä isompaa ääntä - ainakaan täällä kilttien ihmisten pohjolassa. Meille riittää ongelmaksi pakolaiset.

Suomessa eläkevakuutusyhtiöt vakuuttivat viime viikolla olevansa paremmin varautuneita pörssien laskuun kuin vuonna 2008, jolloin heidän mukaansa yhtiöiden arvosta katosi 2/3. Kummastutti, kun toimittaja ei kysynyt kuinka kummassa eläkevakuutusyhtiöt olivat parissa vuodessa ehtineet kuroa menetetyt varansa takaisin, tai olivatko ne ylipäätään sitä tehneet? Eli oliko nyt menossa viimeinen kolmannes...

Jotain myönteistä sentään: Jari on palannut lomilta.

Perjantai 5/8 Kyllä se tästä.

Kymmenen vuotta. On tapana muistella. Mitä muistan? Puhelinsoitto; poika soittaa - käsittämätön uutinen. Olenko käsittänyt vieläkään? Voiko kuolemaa käsittää? Hyväksyä aikaa myöten tosiasiana - siinä kaikki.

Sanovat, että edesmenneet ovat täällä niin kauan kuin joku heidät muistaa. No, Karin kanssa on tullut unissa käytyä sen verran usein keikalla, että kuvittelisin hänen liikkuvan lähimailla.

Pian täyttyvät sanomalehdet ja netti World Trade Centerin muisteloista; Norjan hirmutapahtumat alkavat haipua mielistä pois. Kunnes sitten taas on muistelun aika. Hyvä niin.

Toisaalta maailman rumba talouskriiseineen vaikuttaisi haluavan hukuttaa kaiken muun alleen. Tarvitaanko jälleen sota tuon hölmöilyn suitsemiseksi? Taitaa vain yhteisen vihollisen löytäminen olla kiven alla. Eli jotain hyötyä sentään EU:sta on. Silläkös näillä kansallismielisillä on niin kova kiima sen hajottamiseen?

Iloisia uutisia ei maailmalta juuri löydä. Pörssiromahdusten lisäksi jääkarhut ovat käymässä kimppuun. Toivottavasti uuden jääkauden ennustajat eivät ole oikeassa.

Kalevan Juttutuvassa sentään käsitellään tärkeitä asioita. Kuten esimerkiksi: Lapin kulta ei ole enää sitä mitä se se oli Tornion aikana jne. Eikun väittelemään: Juttutupa.

Kalevasta puheen ollen: Jari ja Hesarin Carlsson ovat olleet jo turhan pitkään lomilla; sekin on synkistänyt kesää. Kuka ties palaavat ensi viikolla jälleen nettiin.

Toivossa eläkäämme.

Keskiviikko 3/8 Tästä se lähtee!

Olen ilmeisesti hieman lomaterässä vielä; sivujen päivittäminen ei käynnistynytkään niin ripeästi kuin olin kuvitellut. Sellaista sattuu.

(Parasta aikaa häiritsee kirjaamista lintuparvet, jotka vaeltavat puissa tuossa ikkunan takana. Etsivät ruokaa ja intoutuvat välillä ajamaan toisiaan takaa.)

Sysäyksen päivittämiseen sain aamulla Svenska Dagbladetin nettiversiosta, jossa kerrottiin Facebookissa tapahtuvista rikoksista. Kaapatut identiteetit käsitän rikokseksi, mutta kuinka ketään voidaan kiusata siellä? Eikö kiusaajan voi lempata pois kaverilistalta? Ja kuka hyväksyy kiusaajan kaverikseen? Puhumattakaan, että kyseistä saitista pääsee aika helposti pois ja eroonkin jos niikseen tulee. Vai olenko niin kalkkis etten ymmärrä tuon jutskan kaikkia hienouksia?

Lukenut - kuinka ollakaan - kirjoja. Peter Fröberg Idlingin Pol Pots leende reportaasikirjan luin tapojani vasten muutamalla rupeamalla ja nyt on lukutyön alla V. S. Naipaulin Bland de rättrogna, En islamisk resa.

Pol Pots leende on uudenpaa perua, vuodelta 2006, kun Naipaulin kirjalla on ikää jo kolmekymmentä vuotta.

Naipaulin kirja alkaa mielenkiintoisesti Iranista, missä on juuri tapahtunut islamilainen vallankumous; USA:n suurlähetystöön ei ole vielä hyökätty ja Irak-Iran sota on vielä edessäpäin. Naipaul on selkeästi islaminvastainen, mutta taitavan kirjailijan tavoin osaa värittää sanomansa yleisinhimillisin sävyin.

Fröberg Idling puolestaan on pidättyvän asiallinen, mikä on tarpeenkin - kirjahan käsittelee lähihistorian suurimpia kansanmurhia - aihe, joka helposti johtaa ylilyönteihin.

Naipaulin kirjaa olen lukenut vasta Iran-osuuden verran; jäljellä on Pakistania, Malesiaa ja Indonesiaa käsittelevät osat. On kuitenkin herännyt ajatus, että kirjat käsittelevät samaa asiaa: kuinka mahdotonta on rakentaa yhteiskuntaa yhden aatteen varaan. Nämä järjestelmät kun kompuroivat kerta toisensa jälkeen samaan esteeseen, joka kantaa nimeä ihminen.

Tarvinneeko sanoa että suosittelen kirjoja?

Sunnuntai 31/7 Elossa.

Todetaan heti alkuun - olen tainnut todeta tämän aikaisemminkin - ihminen on hullu. Viittaan tietysti Norjan tapahtumiin.

Toki on niin että luonto on julma. Ulkona pihamännyssä käy teurastus: pienet valkorintaiset linnut, joiden nimeä en nyt jaksa lähteä netistä hakemaan, ja sinitiaiset putsaavat puuta hyönteisistä; taivaalla pääskyt suorittavat samaa tehtävää. Eroa ihmiseen tietysti on: nuo linnut eivät tapa toisiaan.

Nettikeskustelut, lehdet ja tv ovat täynnä selityksiä ja väittelyitä tapahtuneen syistä. Ja olen itsekin sitä mieltä, että keskustelutyyli tuntuu raaistuneen ja onhan ihmisen halveksimisesta tehty tv-formaattejakin: idols, big brother jne. Muutamaa päivää ennen Norjan tapahtumia satuin näkemään nuoren tytön t-paitatekstin jossa luki: En ole rasisti, vihaan kaikkia.

Vaikuttaisi siltä, että tappaminen kuuluu ihmisen mieliharrastuksiin, joten näkisin asian niin, että keinoja siihen tulisi pyrkiä rajoittamaan. Vaikka nyt aluksi aselakeja tiukentamalla.

Ymmärrän toki, että jokaista hullua on vaikea vartioida.

Eilen palasin arkeen: puolen vuoden mittainen joka viikonvaihteen keikkaputki käynnistyi Babylonissa. Helteen myötä saunaa muistuttava kapakka ilmeisesti vieroitti väkeä ja kiipparikin takkuili loppu illasta siihen malliin, että paluu arkeen tapahtui ripeästi.

Lämpimän kesän kunniaksi investoin uimahousuihin, joita etsittiin pitkin Smoolantia. Ja kuten tavallista mentiin merta edemmäs kalaan: kelpo uikkarit löytyivät lähiputiikista. Ensikasteen ne saivat kuitenkin vasta viikkoa myöhemmin Dalslannissa. Uiminen on upea harrastus. Suosittelen.

Kuukauden harvinainen kävijä: Kuwait. Ihmettelen minäkin.

Nyt - pyykkituvalle!

Torstai 7/7 Sietää elää.

Piti palata hetkeksi sivistyksen pariin - vai onko se liikaa sanottu? Kukkia pitää kastella ja sen sellaista. No, en nyt aivan hukkapiilossa ole; netti pelaa ja kauppaankin pääsee ruokaa ostamaan. Ja on piru vie tullut tehtyä töitäkin, vaikken niitä sellaiseksi laske. En tiedä saako siitä edes palkkaakaan, jos nyt ei tyytyväistä mieltä sellaiseksi lasketa.

Unohtui viime kirjauksesta mainita harvinainen kävijä: Kiina, joka harvinaisten tapaan katosi. Luen Gao Xingjianin Andarnas berg kirjaa, olisikohan sillä mitään tekemistä asian kanssa. Suosittelen muuten. Kirjaa siis.

Kuolema tuntuu kuuluvan kesään. Dekkareissa murhataan minkä ehditään, liikenne niittää kalmantöillään ennätyksiä ja hukkumistapauksiakin tuntuu olevan tavallista enemmän.

Aamun otsikko - Ihminen hukkui - pysähdytti yksinkertaisuudessaan.

Kotikylän poikakin poistui; hiihtosankari, dopingkäryäjä, juoppo - ja nyt sitten taas sankari. Julkisuuden henkilölle annetaan harvoin tilaisuus olla ihminen.

Harakkaraporttikin jäi viime kerralta. Perhe, tosin hieman harventuneena, lehahti pesäkuusen oksille sen oloisina, että kotona ollaan. Kauaa siinä ei viihdytty - sellaistahan se on.

Eilen tuli sattuneesta syystä tutkittua lappilaisia uutisia. Huomiota herätti otsikko: Metsurit marssivat ulos. Eikös se olisi pitänyt olla toisin päin?

Jos tieto olisi suomalaisten nettilehtien varassa Saksassa pelattavaa naisten jalkapallon maailmanmestaruuskisoja ei olisi olemassakaan. Etelä-Amerikan - miesten - mestaruuskilpailut kyllä mainitaan.

Semmosta.

Torstai 30/6 Ukkosta ilmassa.

Täkäläiset lehdet paljastaneet, että valtiovarainministeriö jyräsi sosiaaliministeriön yli sairasvakuutuskassan uusissa säännöksissä, jotka  herättivät vaalien alla  aiheellista kohua, kun uusien sääntöjen mukaan ihmisen täytyi olla periaatteessa kuollut, jottei häntä oltaisi patistettu töihin ja sairasvakuutuksen ulkopuolelle. Eli käytännössä sosiaalitoimiston luukulle.

Asia on niin kuin olen uumoillutkin: valtiovarainministeri Borg johtaa hallitusta. Ihmeellisintä minusta tuossa kuviossa on se että kansa äänesti tämän hallituksen valtaan; tosin hieman takkiinsa saaneena, mutta silti.

Suomessa ollaan vihdoin ja viimein pääsemässä maaliin 90-luvun hiihtokisoissa. Pienempää kakkua tuli.

Viime yönä tuli sattuneesta syystä juhlittua ja juhlamieli herkisti kynäkättä ja tuli tällaista jälkeä (tosin tänään arkiminäni korjaamana):

Taivas kuin maalaus

joita ovat heinätorit pullollaan

luonnolla vaikeuksia

olla originelli

suihkukone ja pääskyt hakevat

naturalismin ja modernismin eroavaisuuksia

koneet piirtävät ristin

haastavat jätkänshakkiin

Huomenna alkaa heinäkuu ja jonkinlainen lomakin, eli sivuni päivitys tapahtuu satunnaisesti. Hyvää kesää!

Keskiviikko 29/6 Kesä kauneimmillaan.

Eli hellettä vaihteeksi. Vielä en valita. Autotehtaan väkikin saanut palkkojaan, siis myönteisiä uutisia ja siihen vielä lisäksi tieto että Britney keikkaa myös Malmössä. Voiko asiat enää paremmin olla? Tuskin.

No, meteorologit kehottavat pysyttelemään poissa auringosta keskipäivän aikaan, UV-säteilyt kuulema rajumman puoleisia. Itse en juuri auringonpalvontaa harrasta, mitä nyt kirjoja luen parvekkeella hikeen asti.

Näin uutisen, joka on jo kadonnut, että oliko se nyt brittitutkijat etsivät aivojen huumorikeskusta. Brittihuumorin ystävänä toivon heidän onnistuvan toimissaan, tosin kävi mielessä, etteivät vain etsi väärästä suunnasta; tunnen monia joiden mielihuumori liikkuu peräpään seutuvilla.

Mistä oivallisesti päästään seuraavaan uutiseen, eli USA:ssa on ryhdytty jahtaamaan laiskoja koiranomistajia koirankakkaa dna:n avulla tunnistamalla. Tällä puolen jorpakkoa, tai ainakin Ruotsissa ollaan huolissaan kuinka koirien ihmisten kimppuun käyminen on lisääntynyt. Vannoutuneena kissa-ihmisenä suosittelisin koirille lopullista ratkaisua.

Kummastuttaa muuten tuo dna-juttu; muistelisin ettei sitä - siis dna:ta - hyväksytä aina rikostapausten todistusaineistona kaikkialla USA:ssa. Korjatkaa jos olen väärässä. Eli koirankakkajutuista voi tulla töitä asianajajille.

Pysytelläänpä Amerikoissa vielä hetki; luin uutisen päivänä muutamana, että naisia syytettiin murhasta heidän saatua keskenmenon. Hulluja nuo amerikkalaiset!

USA:ssa niin kuin myös Suomessa ovat presidenttivaalikampanjat pyörähtäneet käyntiin. Ja kas kummaa Paavo Väyrynen on ilmoittanut kisaan mukaan ensimmäisten joukossa. Keskustapuolue - eduskuntavaalien rökäletappion, vaalirahasotkujen ym. möhläysten kurimuksessa - tuskin häntä kummoisempaa ehdokasta vaaliin heittääkään.

Sattuneesta syystä olen päässyt lukemaan muutaman vuoden takaisia suomalaisia lehtiä, joissa kovasti hehkutetaan silloista pääministeriä... mikäs hänen nimi nyt olikaan?

Sellaistakin sattuu.

Maanantai 27/6 Jussin jälkeen.

Niin, juhannus on ohi, vaan eipähän tuota tänäkään vuonna isompia tullut juhlittua, on tullut tavaksi olla viihdyttämässä juhannuksen juhlijoita.

Kotikylässä juhannuksen viettoa synkensi autotehtaan työläisten jääminen palkkaansa vaille. Tänään hämmensi nettilehden uutinen, että virkamiehetkin ovat jääneet ilman palkkaa. Vai onko todella niin, että herrat saavat palkkaa vaikka firma menisi nurin? Eiköhän ne ole eri luokan herrat kuin tavalliset virkamiehet, jotka konkursseista nettoavat. Eli tervetuloa työtä tekevien joukkoon!

Maailman menoa kun katselee tuntuu, että rahat ovat päässeet loppumaan eikä kukaan tiedä miten siinä niin kävi.

Odotellut myös oikeistolaisia ajattelijoita selityksineen, mutta kovin on hiljaista silläkin suunnalla. Heillä taitavat olla vaihtoehdot vähissä, kun leirit ja uunit tuli kokeiltua vasta seitsemänkymmentä vuotta sitten, eli ovat turhan tuoreessa muistissa.

Euro ja EU pitäisi hajottaa ensin ennen kuin saisi nämä pöljät taas tappelemaan keskenään: Eli sinnepä sinne! Mutta mistäs tapeltas? Kuka Venäjältä saisi kaasua. Ja siitä kuka vei rahat? Juutalaisia ei tällä kertaa uskalla syyttää, niillä on pommi.

Vaan täälläpä Ruotsin kotokolossa on rauhaisaa ja suloista - mitä nyt autotehdas tökkii, mutta kukapa sitä huomenna muistaa, kun Silvia ja Kalle Kustaa ovat löytäneet taas toisensa ja rakkautta riittää vaikka muille jakaa. Ja finanssiministeri Borg johtaa maata vakaalla kädellä - ai pirulainen pörssi on pudonnut lähes kymmenen prossaa vuoden vaihteesta - vaan ei huolta, Andersillahan on niin söpö lettikin että.

No, pr-firmoilla ainakin menee hyvin

Tiistai 21/6 Kesän pisin päivä.

Hieman (?) pää vielä takkuaa viikonvaihteen jäljiltä. Mutta yritetään.

Koulusta käydään kovasti keskustelua lahden molemmin puolin vaikka on kesäloma, tai kenties juuri siksi. Taitaa myös olla ikuisuusaihe.

Paha tuohon on tietysti kansakoulupohjalta mitään mennä sanomaan, vaan kun olen saanut sellaisen mielen, että sanoa ja ihmetellä pitää, niin...

Suomen ongelmaa en oikein ymmärrä - maan koulujärjestelmä on maailman huippuluokkaa niillä mittareilla, joilla koulutusta mitataan (voisiko niissä olla vika?), mutta kuitenkin Suomessa pelätään jäämistä jälkeen huippuosaamisesta. Pinnan alla muhii nuorten pahoinvointi, joka on räjähtänyt pariin otteeseen koulusurmiksi. Koulun vika? Tuskin. Niin kuin ei myös sekään, että n. 20 % äänestäneistä valitsi muukalaisvihamielisen vaihtoehdon. Toisaalta on niin, että jos yhteiskunnassa mättää, niin mättää myös koulussakin.

Ruotsin puolella ollaan huolissaan maan hiipumista noissa samaisissa mittareissa, joissa Suomi siis loistaa. Avuksi manataan karttakeppiä, opettajan koroketta ja käytösnumeroa. Epäilijöitä riittää. Ulkoisilla menetelmillä ei sisäistäminen onnistu.

Mielestäni juuri siinä vaikuttaisi olevan nykymenon pohjimmainen vika. Ongelma ei ole, että taksikuski osaa arvioida pörssikurssit paremmin kuin alalle koulutettu huippuosaaja, vaan siinä pörssiväki kaikki on samalla tavalla väärässä. Kriittinen ajattelu puuttuu. Koulusta, pörsseistä, yhteiskunnasta. Ja kouluhan on tässä avainasemassa; jos siellä ei lapsia opeteta kriittiseen, luovaan ajatteluun, niin tarvitaan todella vahvaa luonnetta sellaisen hankkimiseen.

Purukumi kuulema antaa kauneutta, älykkyyttä ja atleettista menestystä. Siinäpä ratkaisu mainittuihin pulmiin.

Ruotsista aiotaan karkottaa maasta pakolainen, joka tienaa liian vähän. Mainio ratkaisu myös köyhyysongelmaan.

Maanantai 20/6 Iltaa kohden.

Takana hieman raskaamman puoleinen, mutta antoisa viikonvaihde. Lauantaina olimme Jussin kanssa keikalla Torshällassa, missä oli oikein mahtavat kesäjuhlat: kaunis kesäpäivä, illalla jumppasalin lattia täysi väkeä mikä nosti soittofiilikset kattoon. Illan päätteeksi meitä haastateltiin vielä radioon, eli aletaan tosi kändiksiä... Jutun voi kuunnella täältä: http://sverigesradio.se/sida/default.aspx?programid=2500. Kotiuduin siinä viiden maissa aamuyöstä, juuri kun keikkamatkan vitsit alkoivat olla parhaimmillaan.

Kotona kaaduin suoraan sänkyyn, heräsin yhdeksältä ja ryhdyin valmistautumaan Lluvian synttäreille, joten voitte arvata ettei juhlintani ollut ehkä kaikkein terävimmästä päästä. Tärkeintä oli että juhlakalu viihtyi ja leikkiähän aina jaksaa. Lupaamani kuvakansio Lluvian juhlinnasta jää kyllä ystävien ja sukulaisten ottamien kuvien varaan, itseltäni kuvien otto jäi aika vähäiseksi.

Mitäs muuta?

Uutisoivat, että täkäläinen autotehdas on kiinni kaksi viikkoa. Aukeaakohan ollenkaan?

Toi mieleen kuinka tärkeä auto meille ruotsinsuomalaisille oli. Auto kun oli, niin oltiin jotain. Ja auto oli Volvo, Ford, Opel tai Mersu. Göteborgissa Ford Granada kulki Jorma-racen nimellä... Mitähän suomalaiselle miehelle tapahtuu, jos häneltä viedään auto?

Suomeen saatiin hallitus. Kovin on sekalainen seurakunta ja herättänyt jo ennen syntymäänsä ihmetystä ja arvostelua. Hallitusohjelmakin kuulema hataranlainen. Demokratian ystävänä odottelen ensin tekoja ennen kuin uskaltaudun isompia sanomaan. Mielipiteeni on että valtaa pitää aina vastustaa ja tätä nykyä valtahan on kapitaalilla, eli sitä vastaan pitäisi mielestäni demokraattisten elimien kamppailla.

Tämän hetken kuumin uutisaihe kuitenkin on sää. Eli sataako vaiko paistaako juhannuksena. Sepä.

Torstai 16/6 Lenkin jälkeen.

Oho... vierähtänyt melkein viikko edellisestä kirjauksesta. Ollut kaikenlaista rientoa - tärkein näkyy tuossa vieressä: Jupsu, eli Lluvia täytti tiistaina vuoden ja siinäpä olikin hommaa useammaksi päiväksi, kun piti touhuta kuvassa näkyvää lahjaa yms. Tyttö tuntui olevan tyytyväinen lahjaansa, tunnisti kuvista jopa itsensä ja keksi nopsasti mihin lahjaa pystyi käyttämään: sen päälle pääsi kiipeilemään ja siltä alas. Muitakin lahjoja hän sai mm Hannelelta puupalikoita joita oli mukava tarjoilla muffalle. Ja osasipa muffakin niillä leikkiä; sai niitä kääntelemällä näkyviin possun, lehmän ja lampaan.

Tulevana sunnuntaina on varsinaiset juhlat Miio-serkun luona ja siitäpä raportoin kuvien kera sitten.

Tutkimuksien mukaan vaimon yöuni on tärkeää suhteen säilymiselle; toinen tutkimus puolestaan kertoo, että aivojen viilentäminen auttaa uneen pääsyä. Taitaa parisuhteessa olla monta tilannetta, jolloin on hyvä yhdistää nämä kaksi menetelmää.

Kreikassa loppuu rahat, Norjassa öljy ja Suomen Nokia puhelimet eivät enää käy kaupaksi. USA:stakin kantautuu tietoja että kaupunkeja menee konkurssiin, kun työpaikat ovat kadonneet - Kiinaan ilmeisesti. Mikäs eteen? En tiedä minäkään. Saksassa päätetty lakkauttaa ydinvoimalat, Suomessa pohditaan rakennetaanko niitä lisää. Halpa energia tietysti on edellytys tuotannolle ja työpaikoille, mutta jos ne on siirretty itään, niin mitä kaikella sähköllä tehdään. Piuhojen vetäminen Kiinaan taitaa olla turha juttu, virta taitaa hukkua matkalle.

Usein tullut miettineeksi eikö ihmisenä oleminen ole itseisarvo. Eli eikö hommat pitäisi suunnitella sillä tavoin järjestelmä toimisi ihmistä varten eikä ihminen järjestelmää varten.

Vai onko niin, että järjestelmästä on kasvanut sellainen hirviö, jota pitää ruokkia, jotta pysymme ylipäätään hengissä?

Viimeksi olin hieman hätäinen harakkaraporttini kanssa, linnut kyllä ilmestyivät odottamaan ruokkimista - kuitenkin eri puihin. Nyt ne ovat kadonneet; ei edes pariskuntaa näy pesäpuun tienoilla.

Perjantai 10/6 Iltaa kohden.

Harakoista raportoiminen taisi loppua kuin seinään. Keskiviikkona näkyi kaksi poikasta, eilen torstaina oli koko pesue - viisi poikasta! - siirtynyt parin puun päähän mäntyyn ruokittavaksi, missä heitä näin vielä aamulla; nyt ovat kadonneet - ilmeisesti saaneet siivet alleen. Emokin kävi heitä äsken hakemassa, mutta lensi tiehensä. Eli nopeaa toimintaa.

Samaa ei voi sanoa Suomen hallitusneuvotteluista. Tänään tuli tieto, että on palattu takaisin alkuperäiseen kuuden puolueen neuvotteluihin. Eräs kommentaattori huomautti kainosti, että taitaa olla kokemattomuudesta kyse. Ja huomautti, että jos kyseessä oli poliittinen peli niin ei sekään oikein vakuuttanut. Olisin valmis allekirjoittamaan.

Tällä puolen lahden menee hyvin taloudellisesti hyvin ja siitä huolimatta hallitus on menettänyt kannatustaan mielipidemittauksissa. Niihin ei tietysti kannata suuremmin perustaa; oudompaa on tämä hiljaisuus millä vähemmistöhallitus maata johtaa. Kyseessähän on oikeastaan toimitushallitus, joka on päätöksissään riippuvainen opposition tuesta. Kai se demokratia toimii niinkin.

Jotenkin on tullut tunne, että politiikkaan pitäisi saada pitempi jännitteisyyttä. Esimerkiksi USA:n presidenttipainotteinen politiikan teko on kovin pätkivää. Ensimmäiset kaksi vuotta meni siinä kun ihmeteltiin, että maahan saatiin ensimmäinen värillinen valtionpäämies ja nyt on sitten seuraava vaalikamppailu alkamassa. Eli presidentti, jolla on onnea tulla valituksi toiselle kaudelle, ehtii kenties sen aikana saada jotain myös tehdyksi - ja sitten onkin seuraavan vuoro toistaa kuvio.

Suomessa haikaillaan presidentin valtaoikeuksien palauttamisen perään, täkäläinen nuoriso kaipaa vahvaa johtajaa, eli jotenkin tuntuu demokratia on hakusessa; sille pitäisi löytää uusi merkitys.

Vai olisiko niin yksinkertaista, että valta pitäisi palauttaa pörssikamareista kansalle?

Keskiviikko 8/6 Illansuu.

Kuten kuvasta näkyy on iloisia uutisia: harakoilla on poikasia ainakin kaksi. Joku päivä sitten pelkäsin jo poikasten joutuneen kissan ruuaksi; vanhemmat vartioivat levottomina lähipuissa eikä pesässä näkynyt liikehdintää. Ulos tullessani huomasin talossa asuvan kissan norkoilevan puun juurella. Tänään poikaset sitten yllättäen hyppäsivät naapurimännyn oksalle ja malttoivat olla aloillaan sen aikaa että sain napsaistua kuvan. Poikaset ovat hyvin ruokittuina isompia kuin vanhempansa - ruokinta taitaa pistää dieetille - näyttävin ero on pyrstön pituus, joka poikasilla huomattavasti lyhyempi.

Helle. Haittaa tätä päivittämistä; ne vähäiset aivosolujen liikahdukset joita on vielä jäljellä on käytettävä tärkeämpiin tehtäviin.

Sitä paitsi auringossakin on ollut raju purkaus - isäkin niistä aina varoitteli - eli ihmekös sitten, että tässä on vähän toistaitoinen.

Muillakin tuntuu olevan vaikeaa saada tähdellistä aikaiseksi: Suomessa ei tahdo syntyä hallitus. Nou hätä - Belgiassakaan ei ole ollut hallitusta pariin vuoteen, jos oikein muistan. Ainoa merkille pantava seuraus siitä on on ollut, ettei maan futisjoukkue ole enää sitä mitä se oli ennen - ja sitä hätäähän ei Suomella ole. Par´aikaa luen Peter Englundin Ofredsår-kirjaa, jossa ollaan pääsemässä Westfalenin rauhaan, jonka neuvotteluihin vierähti niihinkin vuosi pari, eli eihän sitä nyt sen kummoisempaa kiirettä pienen maan hallituksellakaan oikeastaan ole.

Pyöräilijä saanut nopeussakot tällä puolen lahtea. Ollut harkinnassa pyörän hankkiminen - jahka varat siihen löytyisivät. Nopeussakkoihin tuskin meikäläisen menolla yllettäisiin - tai, no - jos tuonne alamäkeen tutkan laittaisivat niin tiedä vaikka...

Juuri kun olin hädissäni, ettei Britneystä kuulu mitään kiiri tieto, että yh-äiti on tulossa keikalle Ruotsiin. Vautsi!

Tiistai 31/5 Suihkun raikkaana lenkin jälkeen.

Eilisestä kirjauksesta unohtui mainita, että taidan olla juutuubilla. Treenipaikan viimeisestä heilurijutskasta lähtiessäni huomaan kahden nuorukaisen filmaavan edesottamuksiani kännykällä. Haitanneeko tuo?

Kuu lopussa, eli pientä summausta: oudoin kävijämaa kotisivuillani: Yhdistyneet Arabiemiirikunnat yksi (1) käynti, joka puolen kuun jälkeen katosi sekin. Japanista käyty toistakymmentä kertaa, ehkä sana Nipa tarkoittaa siellä jotain muuta kuin Niinisen Markkua.

Kävijämäärä lisääntynyt, kenties ahkeruus palkitaan. Tai mikäs momentti tämä onkaan? Mitä useampi kävijä, sitä tiheämmin se pistää päivittämään jne. 

Saksa luopuu ydinvoimasta vuoteen 2022 mennessä. Ruotsihan luopui ydinvoimasta kansanäänestystuloksen mukaisesti jo viime vuonna - vai miten siinä kävikään?

Kunkku kertoi, ettei mitään kuvia ole olemassakaan, jotka kuitenkin aiotaan julkaista lähikuukausina. Photoshop-uutinen?

Nokia antanut tulosvaroituksen - kaikilla on jo kännykät?

Sasin paperi ei kuulema kelpaa sdp:lle eikä vasemmistopuolueelle Suomen hallitusneuvotteluissa. Miten olisi SASin paperilentokone?

Lintuja kuolee oudosti Etelä-Ruotsissa, uutisoivat nettilehdet. Huonosti rakennettuja pesiä, naaraat hautovat kiviä yms. Ehkä luonto on tulossa hulluksi kerallamme. "Minun" harakanpoikanen(set) voi paksuksi; vanhemmat roudaavat ruokaa tasaiseen tahtiin.

Britneystä ei uutisia. Harmillista.

Maanantai 30/5 Lenkin jälkeen.

Harakkaraportti: aamulla kävi pesässä huiske pariskunnan poistuttua paikalta, eli ainakin yksi poikanen siellä on!

Suomessa ovat maahanmuuttajat saamassa erivärisen henkilökortin kuin tavikset. Onhan se tietysti hieman fiksumpaa kuin merkki rintamuksessa, mutta silti...

Toisaalta suomalaista nettikeskustelua seuranneena vaikuttaa siltä, että siellä syrjitään kaikkia.

Puhumattakaan siitä, että Suomen niemellä näyttäisi olevan valtava määrä henkilöitä, jotka olivat valmiita lähtemään auttamaan pakolaisia heidän kotimaihinsa.

Meidän kunkku antaa tänä iltana haastattelun tietotoimisto TT:lle. Hänen oletetaan kommentoivan niin sanottua seksiskandaalia. Uskaltaakohan toimittaja kysyä: "ollaanko sitä vieraissa käyty?". Tuskinpa.

Mut hei - hieman ymmärrystä Kallelle: vaimo kestohymyineen on kuvista päätellen alkanut muistuttamaan Batman-elokuvien Jokeria, niin kai siinä aatos rientää toisaalle.

Murkut, siis muurahaiset eivät uuden tutkimuksen mukaan olekaan niin tehokkaita ja uutteria, kuin yleinen käsitys on antanut heistä kuva. Paljon löytyy joutojengiä, joka vain hyörii ilman päämäärää. Ja silti homma toimii. Hmm... olisikohan heistä kuitenkin esimerkiksi?

Lauantai 28/5 Keikkaa odotellessa.

Naiset, naiset. Toki hekin alkoivat kiinnostaa aika varhaisessa vaiheessa, eli en todellakaan siirtynyt järjestelmällisesti kiinnostuksesta toiseen, vaan etenin selkeässä epäjärjestyksessä - kuten näiltä sivuilta ymmärtäväinen lukija varmasti on jo huomannut.

Ensimmäisen - ja olisikohan se ollut se ainoa ja oikea? - naisen kohtasin nelivuotiaana. Rakkauteni kohde oli naapurin kokenut maailman nainen, minua pari vuotta vanhempi, tummalettinen kaunotar. Nimi on kadonnut unohduksen hämärään ja tukan väristäkään en ole aivan varma, mutta tunteen muistan. Tunteen, joka on seurannut matkallani naisiin kerta toisensa jälkeen hurahtaessani.

Naisia - täytyy tunnustaa - en tule kai koskaan ymmärtämään, joten olen yrittänyt päästä tolkulle edes meistä miehistä, mikä meitä sitten naisten perään ajaa. Muukin kuin luonto. (Kenties ei sen kummasempaa selitystä olekaan.)

Kirjailijoista Milan Kundera on pohdiskellut samaa asiaa. Kunderan teesi on, että meitä naisia janoavia miehiä on kahta laatua: lyyrisiä - jotka etsivät muuttumatonta ja subjektiivista kuvaa unelmanaisestaan ja eeppiset - jotka saa naisten perään halu valloittaa naisten objektiivinen maailma sen kaikessa loputtomassa monimuotoisuudessa.

Hmm. Tuota sietää miettiä jonkun aikaa.

Eräs toinenkin on alkanut muistella - tosin pakon edessä - menneisyyttään: lausunnoistaan Suomessa kuuluisaksi tullut kansanedustaja Hakkarainen ja hänen taustastaan onkin löytynyt yhtä ja toista valoa arempaa.

No, kelläpä ei olisi törttöilyjä, joita ei välttämättä haluaisi muistella? Tosin pitäisi kai olla niin, että elämä opettaisi; jotkut ovat vain hitaita oppimaan. Tähän voisi kai lainata parin päivä takaista mietettä: ihminen on nuori vain kerran, sen jälkeen täytyy löytää jokin muu selitys.

Harakkaraportti. Edelleen on hiljaista. Odotellaan.

Perjantai 27/5 "on mielessäin".

Biisi taisi selvitä useimmille jo ensimmäisestä postauksesta maanantaina. Lähti liikkeelle sellaisesta ajatuksesta kun Illansuu maininta alkoi tuntua turhaan toistuvalta, eli jotain uutta piti keksiä. Ja jotenkin liittyy teemaankin, jota olen tämän viikon harrastanut. Siis muisteloita.

Urheiluharrastukset jäivät lenkkeilyä eli nopeuksilla lukuun ottamatta. Tilalle tuli uusi intohimo, joka tosin oli kaihertanut mielessä kai vauvaikäisestä: musiikki. Ja taas löytyi Suomesta ja Nipalta uutta ja ihmeellistä; Led Zeppelin kolmonen, Elton John Krokotiilirokkeineen ja Yellow Brick Road-albumi kolahti kerta heitolla. Tälle puolen lahtea lomilta tultuani ja töihin päästyäni alkoi levyarkistoni kasvaa vinhaa vauhtia, uutta ja ihmeellistä tuntui ilmestyvän lähes viikoittain: Bowie, Bolan, Alice Cooper, hevibändit Deep purple, Black Sabbath, Uriah Heep ja tietysti Led Zeppelin. Kaikki maittoi.

Suomalainen popmusiikki tuntui kaukaiselta ja saavuttamattomalta, eihän sitä täällä myyty ennen kuin äärikommareiden pikkuputiikki jonkun toimesta keksi markkinaraon ja Loverecordsin levyjä ilmestyi myyntiin. Ennen sitä oli kylläkin huhut kulkeneet Baddingin rajuista rokeista ja että Hectorkin oli alkanut harrastamaan samaa tyylilajia ja oli tullut joku Juice Leskinenkin. Kunnes sitten räjähti: Remu & Hurriganes ja sitä mentiin kymmenen senttiä maanpinnan yläpuolella: suomalaiset näyttivät että pohjan perillä osattiin rokata ja kunnolla.

Suomalaisen elävän musiikin tarjonta täällä rajoittui ja rajoittuu täkäläisiin tanssibändeihin, jotka tuolloin - 70-luvun puolivälissä - eivät kai rokista olleet kuulleetkaan. No, paikallinen Wornas-orkesteri kuitenkin soitti The Beatlesien Lady Madonnan ja parina Chuck Berryn Memphis Tennesseen, jotka kuulostivat luvalla sanoen hieman pullamössöltä Ganesien Get onin, Tallahassee Lassien jne. jälkeen. Mutta minkäs teit?

Sitä paitsi oli löytynyt myös uusi kiinnostuksen kohde: naiset.

Torstai 26/5 "toisinpäin".

Ajattelin kirjoittaa aamusella. Jäi. Heräsin sen verran aikaisin, että sivun päivittäminen olisi kenties onnistunut - tämän väsäämiseen menee sellainen tunteroinen - jos olisi ollut jotain järjellistä kirjaamista.

Tarkkaavainen lukija varmaankin on jo ymmärtänyt mistä tällä viikolla aiheita ammennan: lapsuudesta ja nuoruudestani. Ja se oli mielessä aamullakin, mutta päätin jättää aiheen hautumaan.

Vuosi 1968 ja Mexikon olympialaiset. Siitä alkoi myös meidän kulmakunnan, eli Äänekosken Laajalahden yleisurheilubuumi. Juoksimme, heitimme keihästä (tai, no pajukeppi sai mallata keihästä), hyppäsimme pituutta ja korkeutta; kuulia meillä oli oikein kaksin kappalein - Timpalla oli; hän oli myös ylivoimainen kuulantyönnössä, jota harrastimme heidän autotallin edessä. Keihäänheittohan oli oikein äänekoskelainen laji: Jorma Kinnunen kotiperältä kotoisin; voitti juuri Mexikon olympialaisissa hopeaa, kiskaisi vuotta myöhemmin maailman ennätyksen keihäässä ja hänen kurvatessa keihäät mersun katolla urheilunkentän suuntaan ryntäsimme me vekarat perään harjoituksia katsomaan.

Koripallo myös oli äänekoskelainen laji; kylän joukkue Äänekosken Huima on pelannut Suomen mestaruus-sarjassakin. Sitäkin pelattiin Timpan ja Nipan kanssa; tosin kolmisin se oli hieman hankalaa. Siinäkin lajissa Timpan isä tuli usein avuksi päihittäen meidät kaikki kolme.

Tälle puolen lahtea muutettuamme urheilu jäi; no, nuorempana tuli käytyä juoksulenkeillä - nykyisin se on vaihtunut säiden salliessa reippaaseen kävelyyn ja treenipaikan punnerruksiin.

Sotarikoksista etsintä kuulutettu Ratko Mladic on pidätetty. Oikeutta on ehkä sittenkin vielä jäljellä.

Keskiviikko 25/5 "näin".

Futista aloimme harrastamaan varmasti viimeistään vuoden -66 MM-kisojen jälkeen. Sitä pelattiin vapaa-aikoina Timpan pihalla naapurissa, koulussa välitunneilla koulupihan viettävässä nurkassa, missä kaksi mäntyä sai toimia maalitolppina. Timpan pihalla oli ylähirsikin: hänen äitinsä pyykkinaru - niin, tuohon aikaan todellakin oli miesten työt ja naisten työt ja pyykkinarut olivat naisten omaisuutta. Timpan äiti suhtautui pelaamiseemme muutenkin hieman vastahakoisesti; hänen mielestään me mylläsimme heidän pihanurmikkonsa pilalle. Timpan isä sitä vastoin kannusti harrastustamme; ottelikin meitä vastaan aikuisen rajuin ottein armoa antamatta.

Koulun jumppatunneilla ei juuri futista harrastettu - ulkona urheilu jäi muutenkin kovin vähäiseksi johtuen tietysti Suomen suloisista sääolosuhteista. Pesäpallo kansallislajina oli suositumpaa ja kai sitä pelattiin enemmän kenties myös sen vuoksi, että jumppatunti tuolloin jaettiin tyttöjen kanssa, muutoinhan nämä voimistelivat omassa ryhmässään. Siinä oli kaikki mitä 60-luvulla tasa-arvon eteen kansakoulussa tehtiin.

Kaksi futisottelua on jäänyt mieleen yli muiden. Toinen muistaakseni pelattiin jotain toista koulua vastaan ja joukkueemme oli kerätty koulumme parhaista pelaajista ja se täytyi olla koottu eri vuosikurssien luokista, sillä Nipakin oli joukkueessa, vaikkei sattuneesta syystä enää samaa luokkaa käynytkään kuin minä. Itse kelpasin varamieheksi, enkä päässyt kentälle, mutta sen laidalta näin yhden upeimmista maaleista mitä futisottelussa koskaan olen nähnyt. Koulumme joukkue sai kulmapotkun ja Nipa itseoikeutettuna meni antamaan sitä. Hänellä hallitsi sen paljon puhutun banaanipotkun. Lyhyt vauhti, raju veto ja pallo kaartaa suoraan maaliin! Nipan myöhemmistä futis-saavutuksista minulla on tänne muuttaneena hatarat tiedot; kerran aikuisina tavatessamme hän kertoi touhuavansa enemmän valmentaja puolella.

Entä se toinen ottelu? Se pelattiin myöhään syksyllä kauppalan urheilukentän hiekkakentällä, jonne silloin tällöin parijonossa marssimme, kun koulun omat kentät olivat varattu. Oli satanut, taisipa tihuuttaakin; meillä kaikilla oli kumpparit pelikenkinä - tosin sen kummempia ei tainnut olla muutenkaan - ottelu oli lopuillaan ja 0 - 0, kun joukkueemme sai vaparin läheltä vastustajan maalia ja jollain ihmeellisellä tavalla sain tehtäväksi vapaapotkun ampumisen. Nipaa matkien en ottanut liian pitkää vauhtia, potkaisin; näin vastustajien muurin lakoavan pallon tieltä ja maalivahdin hölmistyneen ilmeen kun nahkakuula sujahti hänen ohitseen verkon perille. Saman tien opettaja puhalsi pelin päättyneeksi - voitte arvata ettei riemullani ollut rajoja. Tuolloin en vain tiennyt, että siinä samalla koin urheilu-urani huippuhetken.

Tiistai 24/5 "hiukan juttuu muuttaa".

Ulkona puhaltelee joko myöhäinen kevätmyrsky tai aikainen syys-sellainen; liekö USA:n hirmumyrskyjen jämiä?

Nipan kanssa harrastimme kesäisin - sitten kun olin jo muuttanut tälle puolen lahtea - Saarijärven lähellä olevan Kukonhiekan musiikkifestareita. En nyt muista olivatko ne juhannusjuhlia - ainakin kerran niillä kävimme - vai muita pippaloita; aamupuolelle yötä ne kumminkin jatkuivat.

Siellä näin Suomen silloiset progemusiikin suuruudet: Tasavallan Presidentin ja Wigwamin ja taisi siellä olla joku tanssibändin, josta en kylläkään muista muuta kuin ihmeelliset naisten ja miesten rivit molemmin puolin salia ja kun tango alkoi soida syntyi hirveä ryntäys miesten painellessa hakemaan tanssitettavaa. Ruotsin Trollhättanissa mehudiskoissa (no jaa, saattoi olla puseron sisällä jotain vahvempaakin) tanssikokemuksen keränneenä meno oli todella alkukantaista.

Täytynee myöntää että myös Wigwamin ja Pressan soitto meni pitkine improvisaatiosooloineen vähintään yli hilseen, mutta asiantuntevasti oli digattava.

Olimme tulleet Nipan kanssa paikalle linja-autolla ja sellaisella oli tarkoitus palata takaisinkin kolmenkymmenen kilometrin päähän Äänekoskelle, mutta bussiin ahtautui niin paljon väkeä, että me hentoisina teinipoikina jäimme soittelemaan lehdelle. Nipa lohdutti, että Saarijärveltä pitäisi tulla linja-auto ja käppäilimme valtatien varteen pysäkille; yritimme siinä liftatakin, mutta huonoin tuloksin.

Eihän neljän aikaan juhannuspäivän aamuna mitään linja-autoja kulkenut ja niin meidän oli lähdettävä talsimaan kohti kotikylää. Pari kertaa pysähdyimme maitolavalle nukkumaan; Nipa saikin unen päästä kiinni - hänellä oli ilmiömäinen taito nukkua vaikka kannon nokassa - itselläni ei uni aamukylmässä tarttunut ja hätistelin Markkua liikekannalla ja loputtomalta tuntuneen taivalluksen jälkeen pääsimme Äänekoskelle ja Koulukadulle joskus kymmenen maissa aamulla.

Maailmanlopun ennustaja tunnustaa erehtyneensä lopun tulosta. Mutta vain muutamalla kuukaudella. Helpotti kovasti.

Maanantaina 23/5 "alkaa tää, kaikki hommat niin kuin blää blää".

Netistä on paljon hyötyä. Maailmanloppukin olisi mennyt aivan huomaamatta ohi, jollei nettilehdissä olisi asiasta mainittu. Eli voiko tätä nyt sitten kutsua raportiksi tuon puoleisesta? Mistä sitä koskaan tietää.

No, luonto kyllä tuntuisi olevan hyvin hyvin vihainen. Japanin maanjäristys on tuoreessa muistissa ja USA:sta kantautuu viikoittain tietoja hirmumyrskyjen tuhoista ja kuolemantuottamuksista ja Islannissa on jälleen purkautunut tulivuori, joka ilmeisesti sekoittaa taas Euroopan lentoja. Olemme pieniä luonnon voimien keskellä. Se olisi ehkä hyvä muistaa.

Keskustelin äskettäin erään läheisen henkilön kanssa kuinka tieteelliset teoriat maapallon ja avaruuden synnystä saavat ihmisen tuntemaan itsensä mitättömäksi ja voimaan huonosti, masentumaan. Vaihtoehdoksi hän tarjosi uskonnon totuutta - mihin tällaisena puolivillinä epäilijänä kylvin toisinajattelun siementä.

Omasta mielestäni suurimpia sankareita ovat he, jotka selviävät tästä hullunmyllystä, jota myös elämäksi kutsutaan, ilman suurempia uskoja ja elkeitä; itseensä ja läheisiinsä uskoen ja heitä tukien ja heiltä tukea saaden.

Noin.

Suomen hallituksella on kuulema kolme teemaa: köyhyyden ja syrjäytymisen ehkäisy, julkisen talouden vakauttaminen sekä talouskasvu ja kilpailukyvyn vahvistaminen. Kaksi viimeistä teemaa toteutetaan ensimmäisen kustannuksella.

Harakkaraportti: liikettä on, mutta ei sellaista, jota toivon.

Näin lööpeissä viikonvaihteessa että Britney riidellyt äitinsä kanssa. Viittaan yllämainittuun.

Torstai 19/5 Pyykkipäivä.

Ja ei hajuakaan mistä kirjoittaisi. No, aamun lehdestä näin että Volvo on todella latautunut Kiinaan menoon: lehdistöpuolen vastaavaksi on palkattu Kina Wilake. Sukunimi vääntyy mielestäni helposti we like-muotoon.

Elokuvaohjaaja Lars von Trier on näyttänyt kuinka helposti päästään otsikoihin. Elokuvaohjaajilta se tietysti käy helpommin kuin tavallisilta tallaajilta, mutta jotenkin teki mieli haukotella, kun kerrottiin hänen kehaisseen A. Hitleriä. Nyt hänelle on kuulema annettu porttikielto Cannesin elokuvafestivaaleille. Ja uuden elokuvan markkinointi sen kun sujuu.

Muutoin Cannesissa on trendinä rohkean läpikuultavat puvut.

Kai siellä elokuviakin näytetään. Mm. Kaurismäen uusin, joka kuulema oli saanut niin pitkät suosionosoitukset, ettei ohjaaja jaksanut jäädä niitä kuuntelemaan.

Talibaanit surmanneet kolmekymmentäviisi tietyöläistä Afganistanissa. Onko koraani todellakin kieltänyt maantiet?

Itse haaveilen skenaariosta jossa kaikki maailman tiet ovat valmiit samaan aikaan kun öljy loppuu eikä kukaan pääse ajelemaan niillä.

Tukholmassa sijaitsevassa kasvitieteellisessä puutarhassa Amorphophallus titanum -kasvi, jonka tuoksu muistuttaa mätänevää eläimenraatoa, alkoi keskiviikkona kuudentoista vuoden jälkeen kukkia. Oliko aihetta juhlaan?

Keskiviikko 18/5 Iltapäivän päättyessä.

Sataa vettä, lämmintäkään ei ole kuin rapiat kymmenen astetta; jäätelöauto kierroksellaan kuitenkin vihjaisee, että olisi kesä.

Sääennustajat olivat liikkeellä jo keväänkorvalla kertomassa millainen kesästä muodostuisi. Oliko se sateinen vai helteinen - en enää muista.

Lapsuuden kaverillani Niinisen Markulla - Nipalla - oli kalakalenteri - ehkä yhdessä isänsä kanssa; sekin tieto on häipynyt muistin hämärään. Kalenterin mukaan sitten käytiin pyytämään haukea, kuhaa, ahventa ja mitä niitä olikaan ja aina samoin tuloksin: kalaa ei tullut. Vika ei Nipan mukaan ollut kalenterissa, vaan selitystä löytyi monenlaista: aurinko oli pilvessä, tai paistoi liikaa; tuuli tai oli tuuletonta. Pikkusade kuulema oli paras mahdollinen kalansaantikeli, vahinko vain, että se ehti aina yltyä lähes kaato-sellaiseksi ennen kalaa oli saatu - ja kaikkihan tietää ettei kala kaatosateella syö. Vai syökö?

Kunnon kalamiehet varmasti kalenterit tietävät; minä kun en koskaan ole sellainen ollut ihmettelin itse mielessäni - saatoin sanoa ääneenkin - että kuinka se kalenteri pystyi olemaan luotettava - eihän siihen voinut ilmoja etukäteen kirjata; jotka kumminkin olivat ratkaisevat kalan saannin suhteen.

Yksi kalareissu Nipan kanssa on jäänyt mieleen ylitse muiden - tuli nimittäin kalaa. Kävimme keskellä kesää pilkillä. Kiellettyäkin se taisi olla; soudimme nimittäin tukkilautoille Häränvirran yläjuoksulle missä tukit odottivat pääsyä joko sahalla tai sellutehtaalle. Ja lauttojen välistä pilkkimällä kalaa tuli joka kerta kun pilkin veteen laski. Ahvenparvet lienee olleet syömässä tukkien pinnasta motukoita ja tarttuivat hanakasti pilkkiuistimeen.

Ensimmäiset kalareissut joku viikko jäiden lähdön jälkeen olivat nekin seikkailuja. Nipan perheen soutuvene oli mallia vanhempi ja joka kevät Nipa oli "unohtanut" laittaa sen veteen turpoamaan, eikä sitä sellaista sitten maltettu odotella, kun kalalle oli kiire. No, Nipa souti ja minä äyskäröin vettä, jota meinasi valua tulvimalla veneen laidan rakosista. Pelastusliiveistä ei oltu kuultukaan ja silti selvittiin hengissä joka reissusta.

Harakkaraportti meinasi unohtua. Aamulla kävi vilske... eh... juuri aloin kirjoittamaan sateen syyksi hiljaisuutta lennähti paikalle toinen harakoista ja katosi pesään.

Tiistai 17/5 Illansuu.

Suomessa kohutaan - totta kai - yhä edelleen lätkäkullasta. Kohutaan varmaan koko vuosi.

Täällä meillä päin ollaan jo päästy arkeen ja ihmetellään miksi vaaleissa kävi niin kuin kävi. Jotkut jopa ihmettelevät koko vaaleja. Ja täytyy myöntää, että silkasta velvollisuudesta itsekin kävin äänestämässä.

Että mitkä vaalit? Länsi-Ruotsin aluehallintovaalit. Syksyn vaaleissa täkäläisissä aluehallintovaaleissa ilmeni epäselvyyksiä: ääniä oli kateissa, vaalitoimitsijat olivat toimineet väärin ja mitä kaikkea vaaleissa sattuikaan. Vaalit menivät niin tiukalle, että vasemmistoenemmistö oli vain muutaman äänen ja yhden asian sairaanhoitopuolueen varassa, joten vaalit oli laitettava uusiksi sillä seurauksella, että vain runsas 43% äänioikeutetuista vaivautui uurnille. Nyt sitten kysellään onko tämä demokratiaa vai mitä?

 Aluehallinto vastaa pääasiallisesti sairaanhoidosta, joka on ollut arvostelun kohteena lähimmät kolmekymmentä vuotta, eli suunnilleen sen ajan mitä ruotsinkieltä olen ymmärtänyt. Aikaisemmin hommia hoiti maakäräjät, joita tämän nykyisen aluehallinnon alueella taisi olla kolme, eli yhdistämällä haettiin säästöjä.

Ainakin tulkkipalveluissa sitä on tapahtunut: ei ole harvinaista, että lääkärin pöydän kulmalla on apparaatti, josta tulkki hommiansa ääneen hoitelee.

Nykytekniikallahan tämä sujuu. Vaalien järjestäminen maksoi useamman kymmenen miljoonan kruunua. Tulkin saapuminen paikalle fyysisesti jonkun verran vähemmän.

Tästäpä pääsen itse asiaan, eli Viran puolesta osio on päivitetty aluehallinnon kansallisten vähemmistöjen neuvotteluryhmän (haluaisin painattaa tuon nimikkeen käyntikorttiini!) tapaamisen muistiolla.

Tanska vaatii itselleen Pohjoisnapaa. Eikös se ole pelkkää jäätikköä? Juu, juu tiedän että siellä jään alla olevia mahdollisia luonnonrikkauksia ollaan vailla, mutta miten merenpohjaa - varsinkin kaukana omista rajoista voi omistaa? Venäjä havittelee samaa aluetta; öljyä siellä kuulema pitäisi olla - kuinkas muuten.

Sitäkin olen miettinyt, että mitähän tämä maaemomme oikein siitä tykkää kun sitä poraillaan reikiä täyteen, otettaan nestettä pois ja toista tilalle. Ettei vain kääntelisi äkeissään kylkeään niin kuin Japanin seudulla joku kuukausi sitten teki?

Maanantai 16/5 Illansuu.

Aivot ovat ihmeellinen kapistus. Väittävät lähes mustaa valkoiseksi. Kuinkas niin? Kerronpa. Oltiin keikalla Göteborgissa viikonvaihteessa ja matkassani oli uusi, hieno keikkalaukku, johon mahtui kaikki kamat: johdot, biisimappi ja kitaraefekti tykötarpeineen, siis sähkömuuntaja johtoineen. Aseteltuani efektin paikoilleen konttasin hakemaan sähköjohtoa, jota ei löydy mistään, vaikka itselläni on aivan selkeä muistikuva kuinka olin laittanut muuntajan johtoineen laukun kulmaan. Ei löytynyt tarkemmankaan hakemisen jälkeen ja oli kuin oli tunnustettava, että muuntaja oli jollain ihmeellisellä tavalla jäänyt matkasta. No, kytkimme kitaran suoraan mikseriin ja soihan se silläkin lailla, tosin soundit eivät olleet ehkä kaikkein herkullisimmat. Kotiin päästyäni ensimmäiseksi tarkistamaan entinen efektilaukku ja kas kummaa! siellähän muuntaja olikin...

Suomessa taidetaan juhlia yhä edelleen parasta aikaa. Eduskuntakin varmasti käyttänyt tilaisuutta hyväkseen ja luikauttanut Portugalipaketin läpi ilman pahempia mutinoita, onhan maassa tärkeämpiäkin asioita.

Kyllähän voitto hyvältä tuntui - Ruotsia vastaan aina. Tosin ensimmäinen lätkän maailmanmestaruus jytkähti rajummin, olihan se ollut siihen aikaan ollut saavuttamaton haave. No, kyllähän se siltä oli nykyäänkin alkanut pikkuhiljaa tuntumaan. Pientä haikeuttakin pukkaa. Sitä on aika vanha mies seuraavan kerran...

Lauantai 14/5 Aamupäivä.

Tärkein ensin: Lluvia, eli Jupsu täyttää tänään 11 kuukautta.

3-0. Täytyy myöntää, että tuli katsottua ikään kuin valikoiden - no kolmas erä kokonaan, kun sai puhelimen luurissa pitää toista kädestä kiinni.

Valikoiden katselen telkkua muutenkin. Yöllä huumassa tuli sitten valvottua ja joltain kanavalta tuli Boogie Nigths, jonka olen "katsonut" aikaisemminkin. Nyt lähdin kesken mukaan ja satuin vuosikymmenen vaihtumiskohtaukseen (70-80-luku), jossa pornotähden mies ampuu vaimonsa ja tämän kanssa touhuavan(vat) ja sitten itsensä. Tuota kohtausta en muista aikaisemmin nähneeni. Mistä moinen sirpaleisuus? Kenties se johtuu mainoksista; niiden alkaessa vaihtuu kanava. Tosin on niin, että kaikki kanavat ovat synkronisoineet mainostuokionsa - jopa samat mainokset - saman aikaisiksi, mutta onhan sitten SVT ja sen kulttuurikanava, jonne usein unohdun; se kun lähettää mielenkiintoisia dokumentteja.

Pornosta puheen ollen: Usama bin Ladenin piilopaikasta löydetty pornokokoelma. Kai niillä sentään on burkha päällä?

Hieman olin kiireinen viime kirjauksessa, kun mainostin että Suomen uuden hallituksen muodostamisen olevan valmis. Ilmeisesti kädenvääntö on vasta alkamassa.

Suomen ja Ruotsin välillä on aikamoinen ero hallituksen rakentamisen suhteen. Tällä puolen lahtea tuntuu mahdottomalta ajatus, että moderaatit ja demarit olisivat samassa hallituksessa. No, ehkä sekin päivä vielä nähdään.

Sitäkin tulin yöllä miettineeksi mitä Suomessa tapahtuisi jos/kun Suomi voittaisi sunnuntaisen matsin? Yltyisikö yltiöisänmaallisuus entisestään ja "pakkoruotsille" tulisi lopullinen loppu ja nousisiko perussuomalaisten kannatus 50 prosenttiin? Kenties on hyvä muistaa, että nimi Mikael Granlund on suomalainen sekin.

Vaikuttaisi, että harakanpesällä olisi touhut vilkastumassa.

Britneystä tehty sarjakuvahahmo. Sillä lailla.

Torstai 12/5 Ilta.

Lenkki tehty, pyykit kuivumassa ja tätä kirjoittaessa Suomi johtaa 4-1 Norjaa vastaan. Siinäpä olisi kirjausta kyllikseen, kun vielä lisäisi, että odottava hiljaisuus harakan pesässä jatkuu.

Harakoista puheen ollen: ystäväni luona syvässä etelässä harakat olivat vasta pesäntekopuuhissa.

Suomessa hallitustunnustelija Jyrki Katainen on ilmoittanut uuden hallituksen muodostamisen olevan valmis. Hallitukseen tulisivat kokoomus, sosdemit, ruotsalainen kansanpuolue, vihreät ja kristilliset. Persussuomalaisten ilmoitus jättäytyä oppositioon ilmeisesti helpotti hallituksen muodostamisneuvotteluja. Nettikommenteissa on hallitusta kutsuttu jo häviäjien hallitukseksi; demokratiaan kylläkin kuuluu, että hallita täytyy. Jari Kalevassa tulkitsee asian näin.

Tutkimus osoittaa, että suomalaisista vain kolmasosa lukee netistä vain suomenkielellä, eli n. 70 prosenttia lukee muillakin kielillä. Se siitä Impivaaralaisuudesta?

Itse lueskelen netissä aika paljon suomeksi pitääkseni kielipäätä terässä. Muuten tulee - kirja kun on jatkuvasti luvun alla - luettua ruotsiksi. Par´aikaa luen Thomas Bernhardin Utplåning Ett sönderfall teosta (alkuperäinen nimi Auslöschung. Ein Zerfall). Suosittelen.

Tanska aikoo ottaa käyttöön tiukennetut tullitarkastukset. EU:n vapaa liikkuvuus on siis - niin mitä?

Tiistai 10/5 Ilta.

Tai onko illasta puhuminen aikaista näin kesän pidentäessä sitä? Taitaa olla lapsuuden peruja, silloin alkoivat vuorokauden ajat kellonlyömän mukaan. Ilta siis klo 18.00.

Jääkiekon MM-kisat lähestyvät finaalia. Yhtään ainoaa ottelua en ole katsonut kokonaan ja viime päivinä ovat ottelut jääneet katsomatta kokonaan. Kisathan menevät tunnettuun tapaan: elämä voittaa aina - ja tsekit.

Jalkapallo kyllä jaksaa kiinnostaa. Ranskassa on tämä jalon pelin ympärille kehkeytynyt skandaali: maajoukkuevalmentaja ollut matkassa keskusteluissa, joissa siirtolaistaustaisten määrää pelaajista alettaisiin rajata jo junioritasolla. Ei silleen rasistisesti vaan muuten vaan... Hämmentävää luettavaa, kun ajattelee, että Ranskan vuoden 98 maailmanmestarijoukkueen ytimen muodosti juuri edellä mainitun taustan omaavat pelaajat.

Suomessa ovat jopa talouslehdet ryhtyneet kyselemään Portugalirahoituksen myötä. Tavallisestihan ne vispaavat vain häntäänsä markkinatalouden mukana ja ihmettelevät suu auki kuolaten että "kuinkas tässä näin kävi, markkinoidenhan piti hoidella asiat oikein ja asiallisesti?" kun romahtaa. Henk. koht. mielipiteeni kai jokseenkin selvä jo kaikille: kyseessä on niin suuri huijaus, että siihen on uskottava. Kävi vain niin onnettomasti, ettei siihen oikein usko enää kukaan - ja mites siitä sitten löydetään ulos?

Ehkä ruotsalaisin konstein: täällä ehdotetaan sairasvakuutuskassan ja työttömyyskassan yhdistämistä. Eli diagnoosi kuuluu: työttömät ovat sairaita ja siihen sitten runnotaan valtiopäivillä rotuhygieeninen armokuolemajärjestelmä niin a vot.

Sikojen halu rypeä mudassa kuulema piilee syvällä possujen menneisyydessä. Missähän ihmisen tyhmyys?

Perjantai 6/5 Varhainen aamu.

Helsingin Sanomien pääkirjoituksen otsikko: Leipäjonot hävettävät. Helsingin Kalliosta ollaan siirtämässä ruokajonoa syrjemmälle, kas kun vaikuttavat asuntojen hintoihin. Juuri kun ne ovat ampaisemassa arvoon arvaamattomaan. Ruotsissa on kirkon Påskuppropet-kampanja herättänyt pahaa verta porvaripiireissä, jotka syyttävät kirkkoa puuttumisesta politiikkaan, kun tuo kampanja kiinnittää huomiota siihen tosiasiaan että tälläkin puolen lahtea alkavat ruokajonot olla todellisuutta. Mitäs köyhyyden kanssa sitten pitäisi tehdä? Sitä kyselee  Hesarin pääkirjoituskin ja lainaan: "Eikö Suomen kaltaisessa maassa olisi varaa hoitaa toimeentulon turvaa niin, ettei kenenkään tarvitsisi alentua menemään kadulle julkiseen köyhyysjonoon?"

Sitä sietää kysyä.

Liekö suunnattu köyhiä vastaan sekin, että EU:n vapaata liikkuvuutta suunnitellaan rajoitettavaksi. Eli passit takaisin. Ehdotankin, että kaikki EU-kansalaiset, jotka tienaavat alle 1500 € kuussa velvoitetaan käyttämään vaateparta, jonka hihassa näkyy selvästi keltaisella kansainvälinen köyhän tunnuskirjain L niin kuin looser.

Taitaa olla arka vaihe meneillään hautomisessa harakkapesässä; talitintin hyppely naapurimännyssä häiritsi.

Berlusconi lähettää armeijan joukkoja siivoamaan Napolin tuhansien tonnien jätekasoja. Ilkeä jos haluaisin olla - pois se minusta - voisi letkauttaa, ettei Italian armeijasta juuri sen vaativimpiin tehtäviin taida ollakaan. Oikeasti olen sitä mieltä, että siinäpä juuri oikea tehtävä kaikille maailman armeijoille: pidä pallo puhtaana!

Lisää hyviä uutisia: katollinen Brasilia sallii samaa sukupuolta olevien liitot. Kuinka kommentoi katollinen perussuomalainen Timo Soini asiaa?

Torstai 5/5 Iltapäivä.

Ja pyykkiä pesemässä? Oikein arvattu.

Nettilehtiä selatessani löysin Uusi Suomi-lehden vastaavan päätoimittaja Markku Huuskon väitten, että Kataisen kepulikonsti Portugalirahoituksen läpi saamiseksi Suomen eduskunnassa olisi kantamassa hedelmää. Etsiskelin - tosin tapani mukaan haja-ammunnalla - kritiikkiä lehdistä, mutta eivät edes kepulaislehdet puhuneet muusta kuin hallitusneuvottelujen vaikeudesta. Liekö heillä vielä hakusessa asian tajuaminen, että ollaan oppositiossa. Tai kenties odotetaan ihmettä kuinka persut hallitukseen livahtavat. Ja toivotaan hallituksen nopeaa kaatumista.

Jotain sentään löytyi: Äänekoskelle kaavaillaan uutta tehdasta, jossa valmistettaisiin biopolttoainetta. Siitäpä sitten käväisemään Sisiksen sivulla, jossa pääuutisena eh... ihan jotain muuta...

Viimeinen ensimmäiseen maailman sotaan osallistunut sotilas on kuollut. Eli siltä osin voidaan veteraanikeräys lopettaa.

Lueskelen muuten Peter Englundin kirjaa Ofredens år, joka käsittelee 30-vuotista sotaa 1600-luvun alkupuoliskolta. Kirjassa todetaan aikamoisella perusteellisuudella, että sota on itsestään soiva piano. Niin ja ei ole tainnut siitä muuksi muuttua. Eli vetoaisin taas kerran nuoriin miehiin: älkää lähtekö sinne.

Rasvaimussa poistettu rasva palaa tutkimusten mukaan takaisin. Mitä lisäaineita ruuassa siis käytetäänkään? Liittyisikö asiaan: kastiketehdasta epäillään ympäristörikoksesta.

Harakkaraportti: varis sai kyytiä. En tosin ole varma oliko kyseessä "minun" harakkani, sillä palasivat koulun viereiseen metsään.

Keskiviikko 4/5 Aamu.

Eli ajoissa olin ylhäällä.

Harakkaraportti kertoo, että hautomisesta juoruava rauha pesässä jatkuu. Variskaan ei ole näkemäni mukaan käynyt rauhaa rikkomassa. Jos hautominen on onnistunut, niin muutaman päivän päästä pitäisi alkaa käymään vilske, kun junioreiden syöttäminen alkaa.

Suomessa hallitusta kasaan kyhäävä pääministeriehdokas Jyrki Katainen aikoo siirtää kantona kaskessa olevan Portugalin tukipakettipäätöksen eduskunnalle ennen uuden hallituksen muodostamista. Sepäs olisikin kätsy tapa hoidella hallitushommia. Hallitus aina lomalle siksi aikaa, kun hallituspuolueille vaikeita asioita pitäisi saada päätettyä. Näin ei hallituspuolueita saisi koskaan syytteeseen vaalilupausten rikkomisesta.

Kyseessä väestökato vai mikä: kaksi nuorta nähty Imatralla rengasliikkeen alueella ennen paloa.

Tutkijat puolestaan tietävät kertoa, että ihmisen varhainen sukulainen söi heinää. Nykyihminen harrastaa ruohon polttamista.

Karl Lagerfeld suunnitellut hotellihuoneen suklaasta. Varmaan Fazerin Sinistä.

Etelämmäksi siirretyt sudet palanneet takaisin kotiseudulleen pohjoiseen. "Sudet ovat eläimiä ja tekevät niin kuin tykkäävät." todetaan Naturvårdverketistä. Samaa kai voisi sanoa susien salakaatajista.

Tiistai 3/5 Illan suussa.

Olisi pitänyt herätä aikaisin; oli Audin vienti verstaalle. (Entisellä autolla oli hellä lempinimi: Renu ropponen, uudelle en ole vielä mitään keksinyt, vaikka hartaasti hänkin tuntuu verstaalla viihtyvän. No, onhan Audi sen verran machopeli, ettei sen kanssa hempeillä. Ei p..le! Jonkun kerran on tehnyt mieli antaa monoa. Mutta mitäs valitat, kun romuja ostat. Toisaalta eipä köyhällä kitaristilla ole juuri muihin varaakaan.) Aamu ei lohdulliselta näyttänyt, kuten kuvasta näkyy: räntää rätki oikein toden teolla.

Usaman tappaminen ei lehtien palstoilla ole suurta moraalista närkästystä herättänyt ja täytyy myöntää etten minäkään häntä suuremmin sure, vaikka en näistä tappohommista oikein perustakaan. Olisi hänenkin pitänyt lukea se kohta isossa kirjassa missä sanotaan: ken miekkaan tarttuu se miekkaan hukkuu.

Mitenkähän homma olisi Haagin kansainvälisessä tuomioistuimessa mennyt, jos hänet sinne olisi toimitettu? Olisiko löytynyt tarpeeksi todisteita häntä vastaan - niin - mistään?

Toisaalta tämmöinen nopea toiminta tappamisineen ja hautaamisineen varmasti laittaa liikkeelle puheet, ettei Usama mitään ole kuollut vaan pelaa JF Kennedyn, Elviksen ja Michael Jackson kanssa golfia Skotlannissa.

Liittynee aiheeseen: Kreikassa terroristisyyttäjänä toiminut syyttäjä on laitettu jahtaamaan veronkiertäjiä. Siinäpä ne onkin ne todelliset terroristit; hyvinvointivaltiot rapautuvat kun kellään ei ole haluja maksaa veroja. Mutta mitenkäs heitä ajat takaa, kun joka toisella ei ole puhtaita jauhoja pussissa.

Eh... yritin lähteä lehdistökatsaukselle jutunjuurta hakeakseni, vaan niinpä oli päätiedonantajani yhteys kaatunut. Sattuu sitä näköjään isommillekin.

Mutta jotain sentään löytyi tältä puolen lahden. Aikaisin ilmenevä ylipaino nostaa dementian uhkaa.

Mikä uhkaa mitä?

Viime keväänä kun pojanpojalle mietittiin Facebookin voimin nimeä niin Ville-nimi ei kelvannut joillekin kun se enkun-kielisissä maissa on silleen rumaa. Enkunkielisille kumminkin kelpaa näköjään prinssin tyttöystävän nimeksi Pippa.

Ja sitäkin olen tullut miettineeksi kuinka Ruotsin akatemia on voinut antaa Nobelin kirjallisuuspalkinnon henkilölle jonka sukunimi on Perse.

PS. Tuntuu tökkivän nämä nettijutut laajemminkin. Pääsin viemään sepustukseni sinne tovin odoteltuani.

Muistuipa siinä odotellessa että Messi pelaa futista hetken päästä, eli silleen kivasti.

Maanantai 2/5 Illan suussa.

Heräsin aikaisin - sitä tapahtuu yhä useammin. Vanhuus?

Päätin ryhtyä tämän sivun päivittämiseen, mutta yhteys kotisivuuni oli kaatunut. (Siinäkin taas ilmaisu. Onko se käsitettävä sen sotilaallisessa merkityksessä, vai siviiliversiona? Veikkaisin jälkimmäistä vaihtoehtoa; on nimittäin noussut taas kompuroiden pystyyn.) No, tyydyin selailemaan nettilehtiä ja äkkiä ilmestyi uutinen: Usama bin Laden on surmattu. Muistaakseni se oli Dagens Nyheterissä. Hesari? Ei mitään moneen hetkeen. Sitten pian seurasi se ja kaikki muutkin - no, en nyt kovin montaa lehteä seuraa, eikä uutinen nyt jaksanut kiinnostaa niin paljon, että olisin ryhtynyt englanninkielisiä lehtiä selaamaan. Tosin oli mielenkiintoista seurata uutisen kehittymistä aamun tunteina. Nythän surmatusta on jo ilmestynyt manipuloituja kuvia.

Kuten sanottu, uutinen ei jaksa innostaa. Terrorismin uhka ei tuolla tappotyöllä varmastikaan vähentynyt, päin vastoin - lähimpien kuukausien aikana kostoiskut tulevat varmasti lisääntymään. Ellei sitten ole niin onnellisesti, että Arabimaissa meneillään oleva liikehdintä on saanut myös nämä terroristit huomaamaan missä päin oikeasti pitäisi tehdä töitä ja miten.

Eli demokratiaa ja kansanvalistusta. Siitä näyttäisi ole pulaa jo korkean koulutuksen naapurimaissakin. Ainakin tuosta jälkimmäisestä. Milläpä ihmisestä oikein viisaan teet?

Raakaöljyn hinta laskenut Usaman kuolinuutisen jälkeen. Eh...

Politiikassa pysyäksemme Italian pääministeri Silvio Berlusconi on hyökännyt milanolaista tuomioistuinta vastaan syyttäen tätä vievän hänen kallista aikaansa, jonka hän mieluusti käyttäisi alaikäisten maksullisten naisten kanssa peuhaamiseen.

Selkeä kesän merkki: jääkiekon MM-kisat alkaneet.

Perjantai 29/4 Varhainen aamu.

Kesä muuttaa maiseman: katu, liikenne sillä, katoaa koivun lehtiverhon taa.

Harakka lehahtaa mäntyyn kadun varressa, pesässä ei näy liikettä. Pesä kylläkin on niin tiheäksi rakennettu ja oksien lomassa ettei sen sisälle tahdo nähdä. Talitiaiset löytävät aamiaista pesäkuusen viereisestä männystä; harakka ei pidä heidän lähentelystään; kiertää männyn ja kuusen ja talitiaiset ovat poissa. Tovin kuluttua harakka palaa ja puikkelehtii pesään. Munia hautomaan?

Tänä aamuna mietityttää - kenties ajatus on käynyt jo aikaisemminkin, eli minkälaisen prosessin kautta ajatukset oikein syntyvät? - tiedon ja älyn epäsuhta. Tiede kehittyy huimaavaa vauhtia: vajaat sata vuotta sitten Edwin Hubble pystyi mittauksillaan todistamaan, että galaksimme ei olekaan ainoa laatuaan. Hänen nimeään kantava avaruusteleskooppi on avannut huikean näkymän miljardien galaksien maailmaan, jossa asustaa selitys kaiken synnylle; jonka me kenties kerran löydämme. Geenitutkimus porautuu elollisen pienimpiin osiin. Ehkä sieltäkin löytyy joskus selitys.

Sanotaan, että tieto lisää tuskaa. Senköhän vuoksi ihminen ei juuri tiedosta perusta? Tyytyy ennakkoluuloihinsa, uskomuksiinsa - rajattuun elämäänsä. Löytyykö maailmankaikkeuden selitys ennen kuin ihmisen ajatusmaailman pienuuden selitys?

Tänään ovat häät, joita kuulema pystyy nettilehdissä seuraamaan reaaliajassa. Aina häävuoteeseen asti?

Toisilla on hautajaiset. Sitä on elämä.

Meillä Jussin kanssa illalla keikka Babylonissa, tulla sinne.

Torstai 28/4 Illansuussa.

Rakennemuutos. Muistelisin kuulleeni sanan ensimmäisen kerran joskus 70-luvun lopussa, tai olisiko ollut seuraavan vuosikymmenen alussa. Saattaa olla vanhempaakin perua, täällä eläneenä maailman seuraaminen nuorempana oli sitä ja tätä.

No siitä lähtien siitä - siis rakennemuutoksesta - onkin sitten saanut kuulla. Eli kolmekymmentä vuotta ollaan nyt eletty rakennemuutosta. Mitähän se käytännössä mahtaa tarkoittaa? Olisikohan sillä jotain tekemistä verotuksen kanssa; siitäkin kun ollaan puhuttu sama mokoma? Toki on tullut pantua merkille se seikka, että teollisuutta on kadonnut, sitä on siirtynyt muihin maihin: telakat, tekstiiliteollisuus - mitä niitä kaikkia onkaan? Uutta tullut tilalle sitten kadotakseen: kännykät ja tietokoneet. Nopea tuntuu olevan tuotantoteollisuuden sykli; aina löytyy jostain joku joka tekee halvemmalla. Vai onko rakennemuutos tullut tiensä päähän? Enää ei halvemmalla voi tehdä. Mitä silloin tehdään? Yleensä sota. Näinhän se menee: valta - sitä halvalla teettäminen on - kun törmää rajoihinsa syntyy tappelu.

Liittynee asiaan: kohonneet raakaöljyn ja maakaasun hinnat paisuttaneet öljy- ja kaasuyhtiöiden voittoja. Ruotsin hallituksen talousministeri hieroskelee käsiään: polttoaineiden hinnan nousu merkitsee myös lisää verotuloja. Eli kaasua ja öljyä tuntuisi olevan voitoiksi asti.

Sain postia. On tulossa huonot ajat. Tarjosivat köyhälle lainaa. Aikaa rysäykseen on muistaakseni vuosi, puolitoista.

Entinen kotikyläni Äänekoski ylittänyt uutiskynnyksen. Onnettomuus? Totta kai. Rekan kantolasti syttynyt tuleen. Kehäkolmosen sisäpuolelle kerrottiin onnettomuuspaikasta seuraavasti: "Sijaitsee kuusikymmentä kilometriä Jyväskylästä pohjoiseen Oulun suuntaan." Mikä Jyväskylä? Oulu? Täh?

Suomessa on oluen myynti laskussa. Sitä vastoin tullin haaviin jäänyt tynnyreittäin lakkahuumetta. Rakennemuutos?

Keskiviikko 27/4 Illansuussa.

Usein mainostamani Kemppisen blogi-sivun kävijämäärä lähentelee kolmen miljoonan kävijän rajaa. Kirjaa blogiaan päivittäin. Kadehdin. Itselläni tekee useina päivinä vaikeaa hyvän huomenen maininta; eikä koko päivänä tahdo löytyä sen enempää sanottavaa. Siksi kai Kemppistä ja muita sanaa hallitsevia luen ja seuraan. Toiveena, että jossain kumminkin älyllistä elämää löytyisi.

Nettiä selaillessani näin maininnan, että avaruutta kuulostellut asema suljetaan. Oliko syynä varojen puute vai se, ettei kuulu mitään jäi lukematta. Epäilisin kuitenkin tuota jälkimmäistä vaihtoehtoa. Äly ei ilmeisesti kuulu maailmankaikkeuden perusrakenteisiin.

Playstationiin tehty tietomurto on paljastanut käyttäjien sähköpostiosoitteita, katuosoitteita ja salasanoja. Pelikoneyhtiö on varoittanut myös luottokorttitietojen olevan uhattuna. Eh... pelihulluus saa uusia ulottuvuuksia.

Valkoinen iPhone 4 myynnissä Suomessa. Perussuomalaisten vaatimuksesta?

Rojalistinen humu alkaa vallata Brittein saarilla ja vähän muuallakin. Täkäläisen kuningashuoneen suosio on kovasti laskusuunnassa. Syyksi väitettään viime vuonna julkaistua kirjaa kunkun toilauksista; kirjaa jota lehdet kovasti arvosteluissaan mollasivat ja josta siitä huolimatta tai juuri siksi tuli myyntimenestys.

Minkälaista skandaalia kuningashuoneelta vaaditaan, että tasavalta saataisiin aikaiseksi? No, Daniel on nyt kuitenkin tuonut uutta verta sisäsiittoiseen ylhäisöön; tosin hänen kestohymynsä ei juuri aivotoiminnasta juorua.

Entä jos luonto tekisi tepposen? Mitä tapahtuisi, jos kruununprinsessaparin ensimmäisellä lapsella olisi esimerkiksi downs-syndroma?

Britney kadonnut levynsä myötä otsikoista. Hyvä niin?

Tiistai 26/4 Iltapäivän päätteeksi.

Kuolema kävi lähellä. Minä, metallikuorineni olin olla kuolemaksi. Isompi eläin kuin kauris olisi ehkä tappanut meidät molemmat. Kauriin sekunnin murto-osan viivyttely pelasti hänet.

Kiitos siitä.

Elämän erottaa kuolemasta ohut harso. Joka hetki.

Keskiviikko 20/4 Aamu.

Jatkoa vaalianalyysiin. Jostain luin, että keskustapuolueen kannattajat olisivat protestoineet jättämällä äänestämättä. Tosi suomalainen tapa kapinoida: "jos ei mun puolue, niin ei sitte mittään!" Eduskunnasta pudonnut Paavo Väyrynen ennustaa, että keskusta rynnistää jo runsaan puolen vuoden päästä vaalivoittoon - ilmeisesti hän itse etunenässä - presidentinvaaleissa. En ihmettelisi vaikka niin kävisi - olisihan se taas "protesti".

Eli oikeasti ihmettelen sitä, että neljä vuotta sitten kansa harkiten ja vakain tuumin valitsi edellisen porukan eduskuntaan todetakseen, että tulipa rötösherroja äänestettyä. Kumma juttu, että viisas kansa osaakin valita tyhmiä johtajia.

No, paljastuihan vaalikauden aikana vaalirahasotkua ja lautakasaa ja oli pääministerin morsianta, tekstiviestejä ja ministerin eroa. Kenties on niin, että nuo olivat ne viimeiset pisarat, jotka saivat maljan vuotamaan yli. Kummastuttaa vain, että protesti toi menestystä puolueelle, jonka vaalilupaukset on "tuodaan säkillä valoa sisälle" tasoa.

Hirvittää ajatella millainen meno silloin on kun tosikriisi sattuu kohdalla. Silloin on väärinajattelijan pää löysässä.

Maailman uutissatoa: USA:ssa kuusivuotias toi ampuma-aseen kouluun, joka laukesi hänen pudotettua sen taskustaan ja kolme lasta loukkaantui. Miten se mantra menikään: ei aseet tapa vaan ihminen.

Tutkimusten mukaan pullasorsan sperma tappaa bakteereja. Taidanpa edelleen vältellä lääkekuureja.

Japanin maanjäristys ja tsunami katastrofi ei muuta kuin muuttuu kauheammaksi: uudet kännykät myöhästyvät!

Maanantai 18/4 Iltapäivän päätteeksi.

Lähdetäänpä kirjaamaan siitä mistä aita on matalin, eli eilisistä Suomen eduskuntavaaleista. Perussuomalaisten jättivoitosta revitään suuria otsikoita, hallitusta laitetaan kasaan jo heidän ehdoillaan ja Eurooppakin vapisee - mikäli suomalaisiin nettilehtiin on uskominen. Hieman hämilläni odotan analyysiä siitä mihin protesti - siis aito protesti - jäi? Äänestysvilkkaus nousi 2,5 % 67,9:sta 70,4:ään. Eli nähdäkseni protesti tapahtui puolueiden vakituisten äänestäjien parissa. Tuo 30%, tai tarkemmin sanottuna 29,6% ymmärtääkseni sisältää sen porukan, jolla todellakin olisi ollut aihetta protestoida. He jäivät - taaskin - vaaliuurnilta pois. Vai olisiko niin hulvakasti, että hyväosainen kolmannes suomalaisista ei viitsi edes äänestää; heille kun hommat hoituvat ilmankin kuin Manulle illallinen.

Muutenkin Suomesta kuuluu kummia: löylynheiton MM-kisoja ei järjestetä. Ainakaan Heinolassa. Muut paikkakunnat saavat pitää kiirusta, ettei vain ruotsalaiset ehdi napata tätäkin Suomen kruunun jalokiveä.

Vaalien alla tuli Neuvostolii... anteeksi, Venäjältä nootteja Suomeen. Nyt siellä ollaan - Venäjällä siis - kielletty äärioikeistolainen maahanmuuttovastainen liike. Onkohan kyseessä vihje?

Kirjallisuusväkikin tempautunut vaalimyllerryksen pyörteisiin: Lahden kirjailijakokous pohtii kertomisen rajoja.

Carolina Klüft - täkäläinen yleisurheilija - luottaa nettilehti tietojen mukaan myös aviomieheensä. Mistä on vedettävä johtopäätös että hän luottaa myös...

Harakkaraportti: Kilpakosija ajettiin ilmoihinsa.

Kevätraportti: nokkosperhonen ja pääsky nähty.

Lauantai 16/4 Varhainen aamu.

Eilen kepeästi syntyneestä tekstistä innostuneena päätin ryhtyä päivittämään sivua heti herättyäni; mikä jostain syystä nykyisin tapahtuu sangen varhain. (Odottelenkohan kesäaamuja?) Netti tökki kuitenkin siihen malliin, että oli asiasta eri mieltä. No, katsotaan kumman kantti kestää. Aamu on harmaa; ei juuri aivotoimintaan innosta - aihe kylläkin valmiiksi mietittynä; sanat siihen vain puuttuvat.

Ruuanlaitto. Se näyttäisi olevan muotia. Tv-kanavaa vaihdellessa löytyy ruuanlaittoa lähes joka kanavalta. Lehden avaa, niin sama juttu. Tai sitten ollaan sisustamassa keittiötä, jossa olisi mukava laittaa ruokaa. Jotenkin vaikuttaa todellisuuspaolta. Älkää käsittäkö väärin, pidän ruuanlaitosta itsekin ystäväni kanssa kahdestaan - emme tarvitse siihen televisiota.

Kolme vuotta sitten iski lama, syvin sitten 30-luvun, väitettiin. Nyt kuulema valtiolla menee niin hyvin, että verotusta voidaan laskea - jopa duunareillakin. Kenties lamasta selvittiin juuri ruokaa laittamalla ja sisustamalla.

Sillä lailla pääsee kuuluisaksikin. Sisustajat kävivät täällä päin ja vetivät tuvan täyteen.

Minultakin kysyivät asiasta; siis miltä tuntuu olla kuuluisa. Ollut kuvaa paikallislehdessä ja tv:kin haastatellut. En tiedä. Kuvittelen, että asia, jonka vuoksi olen julkisuudessa on tärkeämpi kuin minä. Ehkä kokkikin ajattelee niin.

Harakkaraportti. Luulin että pesä on jo valmis, mutta niinpä tuonne tätä kirjoittaessa tuotiin risua; mallia ohuempi ja pienempi. Kenties sisustusta uudistetaan.

Täkäläisiin pitkiin leikkausjonoihin kyllästyneille on valopilkkua näkyvissä: Maunu Ladonlukko on kaivettu esiin tutkimuksia varten neljän sadan vuoden jälkeen.

Ruotsin hallitus päättänyt, että kylämme autotehdas saa lainata lisää rahaa. Eläköön valtiokapitalismi!

Netti-Hesarista löytyy Britneyn levyn arvostelu. En suosittele.

Perjantai 15/4 illansuu.

Sain kun sainkin kuvattua hymyn. Synttärikuva, Lluvia täytti kymmenen kuukautta eilen. Pian on vuosi täynnä ja kuukausien laskeminen harvenee ja loppuu sitten kokonaan.

Miettinyt jonkun kerran onko lapsilla jonnekin nuoruuteen asti erilainen aikakäsitys kuin meillä... eh vanhemmilla. Lapsena päivät tuntuivat riittävän loputtomiin; esimerkiksi pääsiäinen tuntui kestävän viikkoja, ei ollut mitään tekemistä, kun kaikki paikat olivat kiinni - kaipasi kouluun (!) ja kavereiden pariin - pääsiäinen kun oli pyhä, eikä silloin ollut sopivaa vierailla. Nythän pääsiäinen on aivan jotain muuta.

Toinenkin muisto ajan kulumisen hitaudesta on lapsuudesta. Odotamme äidin kanssa linja-autoa Äänekoskelle Saarijärven linja-autoasemalla, tai Matkahuolloksi kai sitä silloin - ja kenties vieläkin - kutsuttiin. Linja-auton lähtöön oli aikaa - en muista paljonko; tunti kenties, mutta se tuntui iäisyydeltä.

Myönteistäkin noissa pitkissä päivissä toki oli - kesäisin varsinkin - silloinhan päivällä todellakin oli pituutta. Yhden päivän muistan, kun piti tehdä uimassa käynti ennätys: eli juostiin Kuhnamon leirintäalueen rantaan, pulahdettiin veteen siitä kotiin ja sitten takaisin jne. Jollen aivan väärin muista tuo ennätys oli kolmatta kymmentä kertaa.

Niin, valoisat kesäyöt pidensivät todellakin päivää - herättivät minut usein ihmettelemään maailman hiljaista kauneutta.

Harakkapesän raportti: hiljaista on. Tosin päivänä muutamana lehahti paikalle puolen tusinaa harakkaa - olisikohan ollut pesänvaltausyritys käynnissä? Harakkapariskunta puolusti kuitenkin menestyksekkäästi pesäänsä. Jäin kahakkaa katsellessa miettimään mistä pariskunta tunnisti toisensa? Varmasti on niin, että me ihmiset emme pysty erottamaan harakkojenkaan erilaisuutta.

Lauantai 9/4 Aamu.

Aamu, aurinko nousemassa; tuuli viriää, laantuu pois. Harakkakin herännyt, toista ei näy - kenties nukkuu pesässä. Auto lähtee koulun parkkipaikalta, pyöräilijä kääntyy sairaalan suuntaan; työpäivä. Toinenkin harakka ilmestyy paikalle - liekö kilpakosija, kun toinen ryhtyy taka-ajoon. Lokit kaartelevat kirkon yllä, pikkulinnut kirmailevat toistensa perässä. Kevät. Nettilehdet kertovat, että maailma olisi entisensä.

Töitä on itselläkin tänään: ensin vaalitoimitsijana ja illalla odottaa keikka.

Suomen eduskuntavaalien ennakkoäänestys käynnissä, tässäkin kylässä sellainen järjestetään. Tullut miettineeksi elämmekö jälkidemokraattista aikaa? Enää emme äänestä aatetta, vaan mielikuvaa. Suomessahan tämä on vahvemmin käytännössä jo entuudestaan henkilövaalin myötä, tänne se on tulossa - kansa kuulema äänesti Mikko Mallikkaan pääministeriksi viime vaaleissa. Monasta ei Peppiä saa kauneusleikkauksellakaan ja niinpä hänet oli vaihdettava Ronjan isään.

Puoli tuntia meni tämänpäiväisen kuvan hakemiseen; tekstiä syntyy kumma kyllä - se on usein aloittamisesta kiinni; siitä se lähtee vyörymään. Maailma on - kaikesta huolimatta - sanoja, sanottavaa täynnä. Onkin sopivasti Mikael Agricolan, suomen kielen päivä.

Tässä kylässä autouutiset ovat arkipäivää. Auton lempinimi kuulema syntyy sen koosta ja muodosta. Kuinka ollakaan. Nykyautot vain muistuttavat jo niin paljon toisiaan ja ovat muutenkin muotoilultaan tylsiä, joten lempinimet ovat hakusessa. Tätä olen tainnut kummastella aikaisemminkin: yksilöllisyyden nimiin vannovat ihmiset hakeutuvat samaan formaattiin.

Tämän kylän tuotetta ei ainakaan voi sanoa muotoilultaan tylsäksi. Kuinkahan pitkälle se riittää?

Keskiviikko 6/4 Ilta.

Hymy. Kirjoittamisen aihetta tullut mietittyä kertaan jos toiseenkin. Useamman päivän pyörinyt päässä hymy; halu kirjoittaa siitä. Yrittänyt ottaa kuvia siitä - onnistumatta. Puhun tietysti Lluviasta ja hänen Mona Lisamaisesta hymystään, jota hän ei suostu kameralle näyttämään. Tuo arvoituksellinen hymy, ikään kuin hän tietäisi - ja varmaan tietääkin - maailmasta jotain sellaista mitä me emme koskaan saa tietää; mikä häneltäkin unohtuu kasvamisen myötä ja kenties sitten aikanaan taas löytyy.

Taivalkoskella on asuttu jo 9 500 vuotta sitten. Turuus, Tammpereella ja Hesassa tuohon aikaan liikuskeli enimmäkseen ahvenensukuisia.

Ruotsin Jas-hävittäjät eivät ole päässeet ilmaan, kun niille ei löytynyt oikeaa polttoainetta. Härreguud! Eikö muualla lennetäkään biopolttoaineilla?

Ihmisen alkoholigeeni löydetty ja tutkimusten mukaan suomalainen ei poikkea siinä suhteessa muista eurooppalaisista - mikä tietysti on huojennuttavaa. Kenties sittenkin olemme eurooppalaisia.

Harakkapariskunnan kuulumiset: pesä vaikuttaisi olevan valmis - kesti hyvin parin päivän takaisen puhurin -  ja nyt eletään ikään kuin odottavia aikoja.

Harakasta tuli mieleen tämä blogisivu, jossa ruoditaan mielestäni suomalaisen yhteiskunnan menoa harvinaisen terävästi. Tuo viimeisin blogaus osoitti mainiolla tavalla, kuinka ääriliikkeet saavat aikaan keskustelun polarisoitumisesta - jota ei edes ole olemassa - pelkästään toistelemalla polarisoitumisesta.

Keskiviikko 30/3 Illansuu.

Eipä tämä kirjaamistahti juuri parantunut, vaikka pahin rytinä jäikin taakse. Olisiko stressin jälkitautia väsymys joka vaivaa, vai kevät-sellaista? Vai alkaako perusluonteeni avautua kaikessa raadollisuudessaan?

Jas-koneista mainitsin edellisessä kirjauksessa. Nyt taitavat harjoitella tuolla meren suunnalla; Ruotsin yksi sotilaslennostoista on tuossa muutama kymmen kilometri pohjoiseen.

Savuvanaa on taivas täynnä; olivat yrittäneet sydämenkin piirtämistä, mutta jättäneet kesken - kenties muistivat mihin hommaan ovat lähdössä.

Taitaa Gadaffia kenkuttaa: työllä ja vaivalla oli päässyt kaikkien kaveriksi; Ruotsinkin ulkomaankauppaministerin Libyan vierailusta ei ole kovin pitkää aikaa. No eikö ala kansa kapinoida kun naapurissakin ja heti ovat entiset ystävät kääntämässä selkänsä. Tuhoavat sotakaluston päästäkseen myymään tuleville herroille uutta ja ehompaa. Ja siihen kauppakaruselliin on Ruotsillakin kiima.

Suomessa ihmetellään miksi heitä ei ole kutsuttu mukaan. Ehkä ehtivät jatkosotaan.

Suomessa hiihtokausi jatkuu, tällä kertaa oikeudessa.

Joku tilastoteemu voisi valistaa, mikä on ollut hiihtomatkojen tuloskehitys sitten 90-luvun railakkaiden dopingaikojen. Tiedän kyllä, että tuloksiin vaikuttaa moni muukin asia - tosin mielessäni on käväissyt sellainen kerettiläinen ajatus, että johtuiko hiihtokisojen matkojen rukkaaminen uusiksi joukkolähtöineen jne. juuri siitä, että haluttiin häivyttää dopingkäryt urheilulajin ympäriltä?

Britney on nyt sitten kovasti esillä - ymmärtääkseni vastajulkaistun levyn vuoksi - joka muuten sai kotiin kannetussa lehdessä verrattain suopeat arvostelut. Tämä mainittakoon sen vuoksi, että en ole ollut täysi zombi.

Torstai 24/3 Illansuu.

Vaivannut stressi. Se on paha. Huonoa omaatuntoa lisännyt se, että sivun päivittäminen jäänyt. Ateistiksi omaan kovin lutherilaisen luonteen.

Tärkeimmät ensin: Tänään sain nähdä Lluvian ottavan haparoivan askeleen ilman tukea.

Ja seuraavaksi: Trollhättanin kunnanhallitus teki kokouksessaan 16/3 päätöksen lähettää anomus hallitukselle Trollhättanin liittämiseksi suomen kielen laajennettuun hallintoalueeseen. Useimmat teistä taitavat jo tuon tietää, mutta toistettakoon.

Stressiä olen hoitanut seuraamalla harakoiden pesänrakennuspuuhia. Tänä keväänä syntynyt vahvistettu versio viimekeväisestä; toivottavasti saan nähdä poikasetkin, lentoharjoittelut jne. Par´aikaa on meneillään pesän pehmustaminen, vielä muutama päivä sitten lentelivät puolimetristen karahkojen kanssa ja hikeä meinasi pukata katsellessani harakkapariskunnan taiteilua saada risut tiheäoksaisen kuusen kätköihin.

Maailman meno ollut viime viikot sitä luokkaa, että vähemmästäkin ohimosuoni alkaa tykyttää. Jas-hävittäjiä ovat lähettämässä Libyaan. Ruotsilla on hinku sotaan - en vain ymmärrä miksi.

Atomivoimaloita tarvitaan ikuista talouskasvua turvaamaan, radioaktiivisista jätteistä viis.

Lutherilaisuuteen palatakseni - siis tässä tekstissä - suomalaista ei kuulema tule heteroja muuten kuin kristinuskolla. Eli piilohomoutta kaikki suomalaisten ruotsalaisista vääntämät homovitsit.

Tiistai 8/3 Illansuu.

Ollut hässäkkää; monenlaista, sillä sivun kirjaaminen jäänyt. Viime viikko oli täynnä kokouksia: ensimmäinen meni päin prikkalaa, toinen lähes täydellisesti ja kolmas aivan kohtuullisesti. Soittokeikka oli seuran piikkiin, mikä tiesi ylimääräistä hommaa ja sen päälle sitten sunnuntaina se kolmas kokous, tai oikeastaan niitä oli neljäskin - kuten huomaatte en kunnolla laskuissa pysy.

Kävi myös vieras, tai aika tuttuhan hän alkaa olla; kun on näitä rientoja, niin harvoin hän löytää sopivaa ajankohtaa käydä täällä.

Herrojen - tai daamejahan nuo penteleet ovat - kanssa käydyistä neuvotteluista olen tainnut mainita aikaisemminkin. Sitkeää touhua. Helppohan heidän on jurnata vastaan, kun saavat palkkansa siitä; miksi meikäläinen jaksaa puurtaa, sitä pitäisi kai kysyä kallonkutistajalta.

Hiihdon MM-kisat menivät ja Norjan menestyksen jälkeen laskeutui syvä hiljaisuus niin Ruotsiin kuin Suomeenkin. Väsyneesti on yritetty käynnistää doping-keskustelua, ei vain ole ottanut oikein tulta.

Lohdutukseksi voin kertoa, että Suomi johtaa sivuni kävijätilastoa, USA on toinen (juu tiedän tiedän, com-päätteiset jne.) ja Ruotsi kolmantena. Norjan hakkaavat Tanska ja Venäjäkin Espanjan, Belgian ja Kanadan hätyytellessä myös naapurimaatamme.

Korkeasaaren karhut ovat kuulema heränneet talviuniltaan ja kuusessa tuossa ikkunan takana on käynyt välillä aika säpinä, kun harakat ovat sovitelleet puolimetrisiä karahkoja pesänsä tykötarpeiksi. Eli joko uskaltaisi mainita keväästä? Maaliskuusta se minun mielestäni alkaa satoi sitten vaikka jääpuikkoja.

Naistenpäiväkin on - tosin tätä kirjoittaessa lähes lopuillaan. Sata vuotta kuulema vietetty, mutta matkaa tasa-arvoon vielä on. Alkaa tätä nykyä olla muillakin kuin vain naisilla.

Keskiviikko 2/3 Illansuu.

Olen mieluusti väärässä. En tietysti aina, mutta tuntuu ihan mukavalta, että muutkin ottavat Oslossa kultaa kuin Norja ja Ruotsi. Jopa Suomikin. Entivanhaiseen innostuksen hehkuun on matkaa - ja varmaan tulee jäämäänkin.

Tullut mietittyä urheilun suosiota, varsinkin näiden sarjapelijutskia: jääkiekkoa ja jalkapalloa. Mikä saa ihmisen - yleensä miehen - seuraamaan suosikkijoukkuettaan vuodesta toiseen, myötä- ja vastoinkäymisissä. Mikä saa ihmisen - yleensä miehen - olemaan uskollisempi jalkapallojoukkueelle kuin omalle aviopuolisolleen? Aiheesta on tehty elokuvakin, joka perustuu Nick Hornbyn saman nimiseen Fever Pitch-kirjaan. Elokuvan olen nähnyt, kirjaa ei ole tullut luettua. Elokuvaa suosittelen, joten ei kai kirjakaan voi olla kovin huono.

Mutta siis, miksi tuo ilmiö ihmisessä - yleensä miehessä? Oma teoriani on - jos tässä maailmassa mitään omaa on - että sarjapelin seuraaminen luo turvallisuuden tunteen; että maailmassa on kuin onkin jotain pysyvää, muuttumatonta. Muutenhan se on jatkuvassa muutoksen tilassa ja mikään ei ole pysyvää.

Niin - ja onhan jalkapallo elämää suurempi juttu.

Omakohtaisesti olen uskoton - siis futisjoukkueiden suhteen - tätä nykyä seuraan Italian-liigaa, kun veivät maksullisille kanaville Espanjan vastaavan, ja sitäkin aika satunnaisesti; lähinnä Milanin matseja onhan joukkueessa muutama pallotaikuri, yksi heistä ruotsalainenkin.

Tämän aamun paikallislehden nettiversiossa oli seuraavanlainen otsikko: Miestä syytetään rattijuopumuksesta hänen ajettuaan autoa humalassa. Jäin miettimään olisiko häntä voinut syyttää jostain muustakin? Huonosta pukeutumisesta?

Netti-Hesari puolestaan otsikoi - olen muistaakseni lukenut tästä muualtakin - Alkoholin käyttö vähentää dementiaa. Vielä ehdin viinakauppaan. Mutta tulee kiirus kirjaamisen kanssa.

Netistä löytyy muuten mielenkiintoistakin, esimerkiksi tämä.

Britney edelleen paikallaan. Tässähän menee sanattomaksi.

Sunnuntai 27/2 Illansuu.

Sunnuntai, laskut maksettu, nukuttu univelkaa pois keikan jäljiltä (ainoa velka mitä köyhän kannattaa ottaa), purettu kamerasta uusia kuvia (tuossa vieressä) ja kohta on maaliskuu ja silloin on kevät. Ja rapunsiivousvuoro.

Kävin oikein asiakseni ICA:ssa katsomassa kirja-alea. Olisi pitänyt jättää käymättä.

Onko kirja-alennusmyynnin kuihtuminen osoitus kirjan suosion laantumisesta? Vai joko netistä tilaaminen ja uusien - tableteiksiko niitä suomeksi kutsutaan - lukulaitteiden suosio on ajamassa perinteisen kirjakaupasta ostamisen ohi? Ja käykö lukulaitteiden myötä kirjan samalla lailla kuin levyjen, tai pitäisikö jo puhua musiikkikappaleiden - sillä kuka enää ostaa, tai tekee levykokonaisuuksia? - eli siis ne ladataan ilmaiseksi netistä.

Kummastutti myös se että alessa oli myynnissä dan brown & co, jotka myyvät muutenkin. No, kenties nämä kappaleet olivat jääneet myymättä. Ja laatukirjojahan ei löydy edes kirjakaupasta tällaisessa käpykylässä, onneksi on kirjasto - niin kauan kuin ne on.

Ja  sitten hieman politiikkaa: täkäläisillä ruotsidemokraateilla on euronkurssi hakusessa; puolueen valtiopäiväedustaja väitti 400 000 euroa vastaisi 40 000 miljardia kruunua.

Suomessa suomidemokraatit, eli perussuomalaiset, meinaavat että valtio velasta selvittäisiin ulkomaanavun leikkaamisella ja EU-maksujen karsimisella.

Ja kannattajat äänestivät näitä puolueita sen vuoksi että politiikasta on mennyt uskottavuus...

Kaikilla ihmisillä on eri maku - eikä tämä koske pelkästään kirjallisuutta, tai politiikkaa - vaan siis aivan kirjaimellisesti: ihmisen kieli on tutkimusten mukaan yksilöllinen, eli makuelämyksemme on meidän oma. Tämä ei kuitenkaan päde Fazerin Siniseen, joka on - kuten kaikki tietävät - parasta suklaata.

Britney komeilee edelleen DN:n etusivulla, eli ei aihetta huomautukseen.

Perjantai 25/2 Illansuu.

Vieläkin vähän otettu Britney-videon saamasta paikasta DN:n etusivulla. Jollakin tavalla lasken sen ansiokseni - millä tavalla, siitä en ole varma.

Tällä upealla aasinsillalla siirryn päivän aiheeseen, mikä - viikonvaihteen ollessa käsillä - on tietysti seksi.

Tähän päivään asti olen elänyt käsityksessä että vain ihmiset harrastavat seksiä muussakin tarkoituksessa kuin lisääntymis-sellaisessa. Eli seksi on myös sosiaalista toimintaa; vähän niin kuin Facebook. Tutkijat ovat todenneet että simpanssit, joilla mainittua sosiaalista mediaa ei vielä toistaiseksi ole, harrastavat myös seksiä sosiaalisista syistä.

Kääpiösimpanssit ovat kuulema kuuluisia seksuaalisesta hyperaktiivisuudestaan (miksei kukaan ole kertonut tätä minulle aikaisemmin?) ja heidät erottaa tavallisista simpansseista kuulema näin: simpansseille seksi on ongelma, joka ratkaistaan tappelemalla, kun taas kääpiöserkuille tappelu on ongelma, joka ratkaistaan seksillä.

Siis emme polveudu ainakaan kääpiösimpansseista. (Tuossa on muuten suora vihje YK:lle kuinka rauhanturvaaminen oikeasti käy.)

Simpanssien seksitouhut eivät myöskään tunne parisuhde-, ikäraja-, tai sukupuolirajoituksia. (Ei ole uskovaisia kieltämässä...)

Tutkimuksen mukaan naaraitten ääntely kertoi siitä kuinka suositussa asemassa olevan kumppanin kanssa oltiin touhuamassa. Tähän pitääkin lopettaa.

Kenties tämäkin liittyy aiheeseen: katupöly aiheuttaa enemmän sydänkohtauksia kuin kokaiini tai seksi. Näin asia uutisoitiin, älkää syyttäkö minua. Seksi taitaa olla muillakin mielessä.

Hiihdon MM-kisat alkaneet tuolla melkein naapurissa. Näyttäisi olevan muodostumassa Norja-Ruotsi maaottelu.

Google kuulema tietää melkein kaiken mitä me teemme. Voisikohan sieltä tarkastaa millaista ääntä likat pitävät?

Keskiviikko 23/2 Illansuu.

Kävin kirja-alessa. Juu, tiedän että se on vanhanaikaista; nykyäänhän kirjat saa halvalla, jollei ilmaiseksi netistä. Mutta tällainen olen. Joskus kun innostun käytän nettidivaria.

Täytyy todeta, ettei ale ole enää sitä mitä se oli joskus ennen. Iso sali täynnä pöytiä ja ne kukkuroillaan kirjoja. Nyt oli ahdettu muutama pöytä jo valmiiksi ahtaaseen putiikkiin. Toki en ollut kirjakaupassa aivan yksin. Pikkupoika istui kaupan korokkeen rappusilla ja selasi kirjaa. Muistan tunteen. Kuusikymmentäluvulla ei tainnut olla kirja-alennusmyyntejä, mutta kirjastossa viihdyin; jopa niin pitkään, että kirjastotäti tuli patistamaan lähtemään kotiin.

Mitäkö ostin? Rocky-albumeja ja Norman Mailerin Slåttet i skogen (alk. The Castle in the Forrest). Fiktiota A Hitleristä. Jotain hauskaa minullakin täytyy olla.

Huomenna vietetään muuten ruotsinsuomalaisten päivää. Kannattaa viettää. Kotokyläkin ilmeisesti tulee hakemaan suomenkielen laajennettuun hallintoalueeseen (siis mä olen lääpälläni tollasiin nimikkeisiin!). Asiasta on tapaaminen 4/3 kaupungin päättäjien kanssa ja kunnanhallitus tehnee hakupäätöksen kokouksessaan 16/3. Että semmosta.

Ja tänään vietti paikkakunnan päätyönantaja, maailman parhaimman auton valmistaja Saab 1-vuotisjuhliaan. Väkeä näytti olevan juhlimassa vaikka huru mykke. Ja kovasti autoja kuormataan myyntiin - siitä se lähtee!

Aiheeseen liittyvä meili odotti kotona avatessani tämän vempeleen. Reijo Kallio kyseli työkavereittensa perään Saabilta anno 1970. Jos joku lukijoistani muistaa Reijon Saabilta vuodelta 1970 ota yhteyttä sivun pitäjään.

Kello lähentelee kuutta, eikä katulamppuja ole vielä sytytetty. Ulkona siniutuinen hämärä; naakkoja ei näy.

Britney muuten komeillut DN.n etusivulla jo jonkun aikaa. Viimeinkin!

Lauantai 19/2 Illansuu.

Tämän päivän paininut Miion ristiäis-sivun kanssa, jonne löytyy linkki tuosta sivupalkista. Kuvien valinta, tekstien keksiminen niihin jne. - siinä riitti puuhaa. Nyt pitäisi vielä onnistua siirtää ne nettiin...

Jäin taas katselemaan naakkojen yöpuulle menoa. Satojen lintujen aaltoileva lento sinihämäräisellä taivaalla on elämys. Suosittelen. Taaskaan ei tainnut kelvata vesitorni yösijaksi, mistähän se johtuu?

Nettilehti tietää kertoa että lihansyöjäkasvi imaisee saaliinsa 600 G voimalla, mikä loihe miettimään saako kasvis-syöjä syödä lihansyöjäkasvia?

Jari Litmanen - Suomen suurimpia jalkapalloilijoita kautta aikojen - saa oman leivonnaisen - nettilehtitietoa tämäkin - missähän päin ne viineripullapojat asustavat nykyisin?

Nettijulkkikseksi pääsee kuulema ilman sen kummempia kommervinkkejä. Eh... eikös se päde tänä päivänä lähes jokaiseen julkkikseen, joista valtaosa on kuuluisia siitä että ovat kuuluisia.

Asiaan kuka ties liittyen: Ronald McDonaldin teloittaminen Suomessa on herättänyt närkästystä USA:ssa. Uusi Pearl Harbor?

Piti syödä välillä. Ja syöminen ei suju ilman lukemista. Ei ehkä kaikkein hienoimpia pöytätapoja, mutta tulee päivän lehti luettua. Ja syntyi päivän miete huomiseen kirjaukseen - jos se nyt tulee tehtyä.

Britney Spearsin uuden levyn mainos löytyi msn:ltä. Eikös jutska ole pikkusen yesterday?

Torstai 17/2 Illansuu.

Usein käynyt mielessä, että nämä kirjaukset taitavat muistuttaa synkkää yksinpuhelua. Mutta minkäs maailmalle mahdat. Se tahtoo välillä pakottaa päätä. Ja talvikin jaksaa painaa päälle; oli tekevinään viikko pari sitten kevättä, nyt täällä meidän suunnalla on kylmää ja harmaata - eilen sateli luntakin. No, kai se siitä. Puoli vuotta niin on taas syksy.

Joku sentään yrittää saada tolkkua aikaan: filippiiniläinen pappi on ryhtynyt taisteluun hautajaisissa esiintyvää kortinpeluuta vastaan.

Tai no, kuka välittää - omiin hautajaisiini olen toivoskellut sambaorkesteria ja koomikkoa pitämään puheen. Ajatellut kirjoittaa hänelle puheen valmiiksi, jossa loppulausuntona on: Ilkka oli tunnettu lahoista puujalkavitseistään ja nämä hautajaiset ovat niistä huonoin.

Toinen järjestyksen palauttaja on pahoinpidellyt muotinukkea, kun tämä hänen mukaansa oli meinannut käydä päälle. Mies on tunnustanut nauttineensa miestä väkevämpää ennen rähinän alkua.

Miettinyt, ja joku on ehdottanutkin, että alkaisin pitämään unipäiväkirjaa. Hmm, eli jos vaihtaisikin otsaketta tälle jutskalle: Unipäiväkirja.

Viime yönä olin tekemässä elokuvaa Ingmar Bergmanin ja Erland Josephsonin kanssa. Ingmar souti aika suurta, mutta kiikkerää venettä myrskyävällä merellä, Erland istui perässä ja minä kokassa filmaamassa. Ukkelit puhuivat syntyjä syviä, harmi että käsikirjoitus jäi siihen uneen. Uni päättyi kohtaukseen, missä miekkoset istuivat sohvalla toisiaan lempeästi suudellen.

Tätä kirjoittaessa satojen lintujen lauma naakkoja kiertää taloa yöpuuta hakien; asettunevat tuonne talon taakse vesitorniin. Anteeksi, ei tainnutkaan kelvata. Näyttävät suuntaavan naapurikylää kohden.

Tiistai 15/2 Illansuu.

Forsberg teki Mubarakit: yritti gambäkkiä, mutta jättikin sitten kesken. Eli historian siipien havinaa. Sitä tuli seurattua toisella silmällä; oli parempaakin tekemistä. Kaksikymmentä vuotta sitten, kun itäblokki hajosi, meni sekin ikään kuin sivu, kun oli pahempaa tekemistä. Toisen maailman sodan aikana eli ihmisiä, jotka eivät tienneet koko sodasta mitään. Se on oikea suhtautumistapa näiden hullujen kohellukseen. Sivistys on ilmeisesti sitä, että tasaisin väliajoin käydään tappamaan toisia. Mitähän järkeä siinä on? Kuollaanhan me muutenkin.

Bo Carpelan poistunut joukostamme. Äskettäin näin televisiossa ohjelman, missä hän kertoi lapsuudestaan kuinka hänen koulunsa oli leijunut ilmassa ja sitä yritettiin pitää aloillaan voimistelusalin kiipeilyköysien avulla. Bon vanhemmat panivat pojan väitteet kuumehourailujen tiliin, mutta hänen päästyä takasin sairasvuoteelta kouluun oli voimistelusalin köydet kadonneet.

Olen joskus tainnut mainita unistani, jotka usein osaavat olla todella surrealistisia. Jonkin aika sitten olin unessani keikalla Jussin kanssa - näitä unia näen usein, niin kuin eivät nyt keikat jo muutenkin riittäisi. Olimme virittelemässä vehkeitä tutun oloisessa - siis usein unissani esiintyvässä - puurakenteisessa kesätanssipaikassa, kun huomaan, että minulta puuttuu kitaraefektin ja mikserin välinen parijohto, jonka erikoisuutena oli putkiliitos, siis näitä vanhoja kunnon putkivahvistin putkia.

No, uni päättyi siihen; heräsin ja huomasin ulkona olevan vielä pimeää ja päätin jatkaa nukkumista ja kuinka ollakaan olen Äänekoskella, missä myös seikkailen aika usein unissani; olen menossa tapaamaan lapsuuden ystävääni Nipaa, Niinisen Markkua. Päästyäni porstuaan, tulee hänen äitinsä perässäni ja ojentaa minulle paketin, joka siis oli osoitettu minulle heidän osoitteeseensa ja paketissa on kuin onkin tuo puuttuva parijohto putkijutskineen.

Näin ystävän päivän jälkkäreissä: ei pihaustakaan Britneystä! Eli mistä tunnet sä ystävän?

Maanantai 7/2 Illansuu.

Egyptin tapahtumat poistumassa ykkösuutisen paikalta, netti Hesarin ykkösenä roikkuu vielä, täkäläiset lehdet siirtyneet jo käsittelemään tärkeämpiä asioita: pudotuspeliuhan alla olevan joukkueen treenaritilannetta, euroviisukarsintoja jne.

Niin, leipää on vallankumouksen tekijöidenkin saatava ja eihän johtaja pelkillä mielenosoituksilla lähde; Mubarak ei tehnyt edeltäjänsä virhettä ja mennyt istuksimaan maalitauluna. Käynyt mielessä, että mielenosoitukset ajoitettiin sopivasti; olihan jo tiedossa ettei kahdeksankymppinen enää kauaa istu. Hyvä tietysti olisi, että valta vaihtuisi verettömästi ja edes jonkinlaiselle demokraattiselle pohjalle - se olisikin harvinaisuus arabimaailmassa.

Olisikohan suomenkielen taitoni pikkuhiljaa rapistumassa? Luin otsikon nettilehdessä ja hetken ihmettelin, että onpas hassu nimi: Haku Supon. Seuraavat sanat - johtajaksi päättyy - olisi pitänyt heti selittää mistä oli kysymys, mikä se kyllä tekikin, mutta hetken päästä. Laitetaanko keikkaviikonvaihteen jälkeisen pään pätkimisen tiliin? Laitetaan.

Ja siinäpä ovela aasinsilta kielen opiskelun muisteloihin. Tainnut mainita, että ruotsinkieli ei meinannut aivan heti luontua. äitini ja pikkusiskoni kanssa käytiin Medborgskolanin - eli siis kokoomuslaisten opintoliiton (sitä se kielitaidottomuus teettää!) - kielikurssilla 70-luvun alussa. Samalla kurssilla oli vanhempi - varmasti alta kolmekymppinen, mutta minun silmissä vanha - nuorimies, joka opiskeli korkeampaa, eli toista alkeistasoa (muita tasoja kurssissa ei ollutkaan, mikä mielestäni kertoo aika tyhjentävästi porvarien ajatukset siirtolaisten kielentaidon tarpeesta). Selitys miehen korkeaan kielitaitoon oli ruotsalainen tyttöystävä. Usein olen jälkeenpäin miettinyt, että pariskunnan on varmaan täytynyt pärjätä universaalisella rakkauden kielellä.

Disneyn uusi kohderyhmä on kuulema vastasyntyneet. Hitsi, Onni-Pertti, Lluvia, Miio ja Alice kuuluvat väärään sukupolveen.

Kitaristivirtuoosi Gary Moore on kuollut. Roger Moore taitaa puolestaan olla niin pakkelista, että tuskin kuoleekaan.

Perjantai 4/2 Illansuu.

Seurannut tämänkin päivän tapahtumia Egyptissä n. tunnin välein. Jotenkin samanlainen olo kuin kolmekymmentä vuotta sitten kun Gdanskissa, Puolassa telakan työläiset ryhtyivät horjuttamaan savijaloilla seisovaa järjestelmää. Nytkin on diktatuuri kaatumassa, mikä herättää toivoa siitä, että ihminen todellakin voisi vaikuttaa omaan elämän tilanteeseen.

Järjestyksen ystävä kysyy missäs Euroopassa tätä nykyä mennään, kun eurokoivetkin tuntuvat kovin huterilta. No yhä edelleen - kaikesta huolimatta - asettaisin toiveeni ihmiseen (kenties pikku pakkokin, muita tekijöitä kun ei oikein ole). Selviydytty on aikaisemmin miksei siis myös nyt? Hulluja johtajia ja heidän perässä juoksijoita on ollut riittämiin, mutta tässä ollaan yhä edelleen ja ihmetellään.

Nettilehtiotsikko: ryöstäjät iskivät EU-parlamenttiin. Moni populisti pitää itse parlamenttia ryöstäjänä.

Ranskassa tuomarit uhkaavat lakolla, kun presidentti Sarkozy on arvostellut tuomioistuimia ja poliisia seksirikollisten heikosta seurannasta. Suomessa puolestaan majuri on saanut sakkoja seksirikoksesta. Riittääköhän Suomessa poliiseja vahtimaan armeijan kapiaisia seksirikosten ehkäisemiseksi? Heitä tarvittaisiin nettilehtitietojen mukaan myös ministeriöissä, häirintää esiintyy sielläkin. Valtion virat vaikuttaisivat altistavan seksuaalisiin törttöilyihin. Tutkimuksen paikka?

Lisää uutisia Suomesta: kansanperinnettä säilytettään elävänä, pirtukuskit ovat olleet käräjillä Tampereella.

Mistä muistuu mieleen muutaman vuoden takainen Dalslannin juhannusreissu. Ajelimme lasten kanssa siivosti poliisiauton perässä, kun huomasimme pääntien suuntaisella sivutiellä seisovan autoparin. Etummaisen auton tavaratilasta nostettiin monen litran muovikanistereita, kenties vesipula oli päässyt yllättämään juhannuksen alla. Odotin, että poliisiauto olisi tehnyt täyskäännöksen renkaat ulvoen, mutta eikös mitä; jatkoi matkaansa Håverudiin missä kääntyi leirintäalueelle järjestystä valvomaan.

Saksankielisen alueen katolliset papit vaativat selibaattikielon poistamista papeilta ja naispappien hyväksymisen. Muuten uhkaa pappipula. Sillä lailla.

Britneystä ei mitään, mutta South Park tv-sarjassa Suomi tekee itsemurhan atomipommilla. Aina jotain.

Torstai 3/2 Illansuu.

Oli tarkoitus päivittää sivu eilen, mutta iski laiskuus. Iskee aika usein. Tai oikeammin kävin paksun kirjan kimppuun ja sieltä löytyi päivän miete. Péter Esterházyn kirjaa Harmonia Calestis voin suositella; takuulla sellainen kirja jota ei lue joka päivä.

Todellakin oli tarkoitus kirjata eilen, tämä torstai kun tahtonut olla sellainen kirjauspäivä tavanomaisine löpinöineen jne.

Tätä kirjatessa on muuten vielä valoisaa, eli kevättä kohden mennään vauhdilla. Tämmöisistä päivistä niiden pitenemisen näkee kaikkein parhaiten. Tuntuu hyvältä.

Netistä tullut seurattua Egyptin tilanteen kehittymistä. Kävi hölmö ajatus lähteä mukaan tekemään vallankumousta. Luultavasti siinä kävisi kepulisti. Länsimaiset ihmiset eivät siellä taida olla kovin korkeassa kurssissa. Juu, korjasin itse heti ajatuksen muotoon, että jos olisin nuorempi, niin...

Sitä paitsi näyttää tuo meno täälläkin olevan, jollei nyt vallankumousta, niin ainakin pientä kapinaa vailla. Miettinyt usein miksi diktatuurit nykyään enää turvautuvat aseisiin vallassa pysyäkseen, kun idols-roska toimii paljon paremmin - ja halvemmalla. Jengi pysyy ilta illan päälle tyytyväisenä kun saa istua nauramassa itselleen.

En tiedä liittyykö aiheeseen, mutta muslimimuffi meinaa, että väärin pukeutuvilla naisilla on "puolikas aivoa". Vain reptiiliaivoilla varustettu mies voi ajatella noin viisaita. Ihan oikeasti kummastelen uskontoja, joiden suurin ongelma vaikuttaa olevan naisten pukeutuminen. Luulisi iankaikkisuuden kanssa olevan tähdellisempääkin ajattelemista. Kenties on puhe mistä puute. Aivoista siis.

Kemppinen sai taas miettimään. Edellisessä postauksessaan hän pohdiskeli karttakirjojen paremmuutta GPS-vehkeisiin nähden. Hirvaskankaalla on kuulema parempi miettiä karttakirjaa selaten lähtisikö Saarijärvelle vai mihin, kun GPS:n kanssa se on hieman hankalampaa. Tosi. Ihmistä ei ole luotu menemään paikasta toiseen, vaan välillä myös eksymään.

Kari Rydmaniakin luen, vaikka hänellä on jotenkin valmiimpia ajatuksia kuin Kemppisellä. Viime kuussa kirjoitti siitä kuinka sanojen merkitys on katoamassa, kun kaikki on shokkia ja kohua. Niinhän se on. Kuitenkin täytyy olla työhypoteesi, niin kuin presidentti Paasikivi tuumi Suomen vaaran vuosina. Eli siis vastarintaa on tehtävä ja se, että Kemppistä lukee n. 1000 kävijää päivässä osoittaa mielestäni sen, että netistä - ja ihmisten parista - löytyy älyllistäkin elämää.

Maanantai 31/1 Illansuu.

Kuu vaihtumassa toiseksi. Usein tullut mietittyä kuukausien suomalaisia nimiä. Miksi nyt lopuillaan oleva kuu kantaa nimessään tammea? Eihän tammi edes kunnolla kasva Suomessa. Netistä löytyi selitykset: tammi tarkoittaa puun syvintä ydintä, sydäntä ja niinpä kuulla on ollut nimenä myös sydänkuu. Helmikuu on jo loogisempi, jäähelmiähän näkee silloin tällöin. Yllätys oli, että kesäkuu ei ole saanut nimeään kesästä, vaan lounaismurteiden kesantoa tarkoittavasta sanasta kesä.

Lahden tällä puolen käytetään roomalaista perua olevia kuukausien nimiä, jotka menevät vinoon luku järjestyksessä syyskuusta lähtien, september, eli seitsemäs kuukausi; he kun aloittivat vuotensa maaliskuusta, kunnes Julius Caesar lisäsi kaksi kuukautta ja laittoi vuoden alkamaan januarista, alkamisen jumalan Januksen mukaan. Tästä Juliusta puukotuksen lisäksi siunattiin omalla kuukaudella, eli julilla, jota seurasi sitten tietysti augusti keisari Augustuksen mukaan ja siihenpä sitten keisarien nimet kuiden niminä riittivät, sillä joku muita vähän viisaampi huomautti, että mitä tehtäisiin kun valtaa astuisi kolmastoista keisari.

Pohjois-Koreassa vallan vaihtumista tulkitaan karvahatusta. Nykyjohtajan Kim-Jong Ilin poika Kim-Jong Un käyttää samanlaista turkispäähinettä kuin isänsä, joka karvahattutieteilijöiden mukaan tarkoittaa sitä että hänellä olisi lähes sama asema kuin isällään.

Valta on ilmeisesti vaihtumassa myös Egyptissä, samoin kuin monissa muissa Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän maista. Sen verran lämpimämpää seutua, ettei ainakaan karvahatuista päästä ennustamaan kuka valtaan nousee.

Ihmeissään on myös täkäläinen media tapahtumien käänteestä. Tunisian kapinasta ei ole oikein saanut asiallista etoa; kas kun se ei olekaan noudattanut totuttua kaavaa islamin nousuna. No, eihän vielä ole moskeijassa kuulutettua, vaikka islamilaispuolueet nousisivatkin valtaan, niillä kun taitaa olla organisaatio ja rahaa takanaan. Toivoa sopii että kansannousu myös sellaisena säilyisi ja ohjautuisi demokratian uomiin. Mutta pahaa pelkään.

Nettilehden otsikko kertoo, että maailman rikkain on huolissaan köyhien asemasta. Eikö hän tiedä vanhaa totuutta: rikkaiden verotuksen helpottaminen johtaa köyhyyden poistumiseen?

Ystäväni neuvoi Pasila-nimisen animaation pariin. Minäkin suosittelen.

Huomasin muuten, että päivän biisin poistuminen lyhentänyt myös tekstejä, kas kun olen niitä yhtä pitkästi väsännyt kuin tuolla viereisellä palstalla olevaa tavaraa on ollut. No, eipä tässä oikein ole ollut isommin asiaakaan, eli hyvä näin.

Torstai 27/1 Ilta.

En oikeastaan joutaisi kirjaamaan, olisi muuta tärkeämpää tekemistä. Osan olen jo ehtinyt tehdä: soitella pari puhelua, uutisia kun olemme saaneet aikaan, pyykit on koneessa - siivoaminen odottaisi: keittiön ja eteisen luuttuaminen. Eli vieraita on tulossa, eikä ketä tahansa vieraita. Parhaita puolia pitää - vieläkin - yrittää näyttää. Laskut odottavat myös maksamista ja likoille pitäisi tilata junaliput lauantain ristiäisiin.

Ehtinyt nykyisessä hommassani käydä vilkaisemassa nettilehtiä ja sieltä luin että kanadalainen Mary-Lu Zahalan-Kennedy on valmistunut maailman ensimmäiseksi Beatlesmaisteriksi. Todella kunnioitettava saavutus. Ja suomalaisesta nettilehdestä kun kysymys, niin Mary-Lusta on maininta, että hän on osallistunut Kanadan missikisoihin. Mutta Beatlesiin. Oma perehtyminen heidän musiikkiinsa on edennyt Sgt. Pepper´siin ja mielenkiintoista on ollut. Muistaakseni mainostanut kirjaa Vallankumous päässä ja mainostan edelleen.

En tiedä miten Mary-Lu on maisterin paperit hankkinut, mutta nykyisen nettimenon aikana kuuluu tuon tuosta, että väitöskirjoja ja muita sellaisia on suoraan kopioitu netin kautta. Ja tämmöistä kuuluu taas ja Suomesta: poliisipomo kopioinut lisensiaattityönsä. Hmm... mitenkähän pitkälle kopioimalla oikein pääsisikään?

Viitasaarella, lähes entisillä kotitanhuvilla, on lääkäri todennut väärän miehen kuolleeksi. Kuolleeksi julistettu nosti ääntään, mutta tarina ei kerro mitä elävänä oleksivan kuolleen omaiset asiasta sanoivat.

Tulipa tuossa päiväpuhteella mieleen nykyaikaisempi ilmaisu tulipalopakkasten rinnalle näin älypuhelimien myötä: kännykkäsammupakkaset. Asteen tai parin ero saattaa olla pakkasen kireydessä ilmaisujen välillä.

Britneystä mainittiin oikein kuvan kanssa aamun lehdessä. Juttu tosin käsitteli jotain aivan muuta.

Keskiviikko 26/1 Varhainen aamu.

Heräsin ennen viittä. Vanhuutta? Luultavasti. Tosin eilinen oli melkoista tohinaa: lähdin kotoa ennen kahdeksaa ja kotiuduin seitsemän maissa joten päivälle tuli pituutta.

Kenties huono omatunto herätti. Tänä iltana on myös kokous ja eilen, ennen nukahtamista, kävi mielessä, että taitaa jäädä tämän sivun päivittäminen tältäkin päivältä. Lutherilaisuus istuu tiukassa; siinä ei kirkosta eroamiset auta.

Taannoin mainitsin facebook-ystävieni määrän olevan juuri ja juuri määrässä jonka hallitsen: 41. Vuoden alusta tuossa määrässä on tapahtunut raju n. 20% nousu. Eli voisi kai sanoa, että vuosi on alkanut ystävällisissä merkeissä.

Mainittu sosiaalinen foorumi, joksi sitä kutsutaan, panee kuulema käyttäjiään mainoksiin. Vaatii sen, että käyttäjä painaa mainoksen tykkää-nappia. Pitäisiköhän perustaa facebook-ryhmä, joka vaatii ei-tykkää-napin asentamista jutskaan? Toisaalta mietityttää kuka on niin kiimassa julkisuuteen, että haluaa näkyä jonkun tuotteen mainoksessa? Jollei kyse ole kitaroista...

Älypuhelimet olen jo maininnut, nyt on markkinoille tulossa älykynä, eli kynä joka tallentaa kirjoitetun ja myös puheen. Usein näitä päiväyksiä tehdessäni olen kaivannut älytietokonetta, joka osaisi jollain ihmeen konstilla kerätä harhailevista ajatukseni pätkistä julkaisukelpoista.

Lauantai 22/1 Päivä.

Käynyt lenkillä - mistä todisteena oheinen kuva. Mikä vääjäämättömästi johdattaa päivän aiheeseen: älykkyyteen. Jostain muistelen lukeneeni, että meillä pohjolan ihmisillä pitäisi olla älliä enemmän; vilpoiset kelit kun pakottivat kekseliäiksi: neulomaan eläinten nahasta kenkää jalkaan ja vaatetta ylle ja rakentelemaan jonkinlaista kattoa pään päälle ja seiniä ympärille. Ja hengissä pysymiseksi oli kehiteltävä yhtä ja toista maanviljely kun ei ensimmäiseksi tullut mieleen täällä karuilla pohjan perillä. Kysyä tietysti sopii miten älykästä oli tänne pohjolan pakkasiin tulla, kun tarjolla oli lämpimämpiäkin paikkoja.

Älypuhelimet eivät kuulema toimi pakkasella. Täytyy heti tunnustaa, ettei minunkaan älyssä pakkasella tahdo olla kehumista, eikä oikein lämpöiselläkään. Vaikuttaisi siltä, että järjenjuoksuni on enemmän kiinni paikasta ja ajasta. Tähän aikaan päivästä - kirjaan tätä puolen päivän maissa - alkaa ajatus pikkuhiljaa liikahdella. Toki voi jättää sen tekemättäkin. Olen tainnut mainita, että tiskaaminen saattaa herättää mitä ihmeellisimpiä ajatusyhtymiä ja hyvä kirja on varmin tapa aivonystyröitteni ärsyttämiseksi. Hankaloittaa vain lukemista. Mutta ne älypuhelimet - voiko maailman menoa paremmin yhdellä vehkeellä kuvata kuin, että on älypuhelin, joka ei toimi.

Suomesta kantautuu tieto, että useat seurakunnat ovat taloudellisessa kriisissä. Eikös raamatunkin saa ladattua ilmaiseksi netistä?

Wikileaks on paljastanut täkäläisten kokoomusministereiden valonarkoja lausuntoja mm. maahanmuuttajista. Politiikka- ja sotasalaisuudet vaikuttavat vuotavan helposti, mutta pankkisalaisuus taitaakin olla kovempi pala purtavaksi. Eli missä valta oikeasti on?

Torstai 20/1 Illansuu.

Torstai, mikä tarkoittaa pyykkipäivää. Viimeksi kirjatessani huomasin, että youtuben linkittäminen ei enää onnistunut. Omassa koneessani ei näkynyt mitään; toisesta koneesta tsekatessani näkyi ilmoitus, että jutska ei näy raamien sisällä. En jaksanut viimeksi ryhtyä poistamaan listaa, joten tein sen tällä kertaa. Eli listojen lista on nyt sitten historiaa, jonka lukijat varmasti muistavat - kaiholla kenties - maailman parhaana, ainoana oikeana musiikkilistana kautta aikojen.

Rehellisesti sanottuna tunnen helpotusta, maailma on täynnä hienoja biisejä ja kaikki niistä eivät ole youtubella, saatikka minun päässäni, eli ihan kiva, että pääsin miettimästä.

Opiskellut kuvien käsittelyä ja punastellen huomannut sivuni kuvien puutteellisuuden: värit väärin jne. jne. Kamerani ei mikään huippuviritelmä olekaan ja tietokoneesta puuttuu kuvien käsittelyohjelma, eli näillä mennään. Tosin en kuvieni kanssa olekaan pyrkinyt muuhun kuin tallentamaan juuri sen kuvaushetken. Kalliiseen järjestelmäkameraan ei ole ollut varaa, kuvankäsittelyohjelmaan kenties, eli sellaisen hankinta on mietintämyssyn alla. Kuvien värien rukkaaminen ei välttämättä ole kuvamanipulointia, vaan korjata virhe, jonka kamera on tehnyt.

Ruotsia kehutaan Euroopan taloustiikeriksi, tai kotimaisittain Peppi Pitkätossuksi, eli kovaa menee. Edelleenkin odotan bonuksia siitä että osasin olla kaukaa viisas ja äänestää euroon liittymistä vastaan.

Wikileaks lupaa paljastaa pankkisalaisuuksia. Taidetaan päästä asiaan.

iPhone ei toimi pakkasella. Milloin sillä viimeksi on voinut soittaa?

Nyt pitää hilippasta pyykkituvalle.

Tiistai 18/1 Illansuu.

Kävin hoidossa. Moni lukija varmaan huokaisee: viimeinkin!

Matkalla iski se vanha ajatus, eli laitoinko oven lukkoon? Hellan muistelin tarkistaneeni. No, en nostanut jalkaa kaasulta vaan annoin mennä. Enkä ajatellut asiaa sen kummemmin. Tosin olonikin oli sellainen, ettei juuri auttanut ajattelutyössä. Eli siltä pohjalta.

Suomessa vaalikuume on pikkuhiljaa nousemassa. Ikuisuusteema pakkoruotsi puhututtaa - kuinkas muuten. Kaksikielisessä Suomessa käydään kielikeskustelua vaaleissakin, täällä yksikielisessä Ruotsissa ei vähemmistökysymyksiä yleisessä vaalikeskustelussa näkynyt.

Niklas Herlin Uudessa Suomessa on tehnyt mielenkiintoisen avauksen sikäläiseen keskusteluun. Jotain tällaista kaipaisi täälläkin syksyisten hömppävaalien sijaan.

Vielä kun muistan: sen verran tajuissani hoidossa ollessani olin, että näin uutisen Britneystä: levyä pukkaa ulos keväällä. Hienoa.

Eli siis hoitopaikkakin on nyt sitten nettiyhteyksien päässä; facebookiin ei vielä taipunut. Vaikka näytin kuinka sieltä löytyy tietoa majavien touhuista ja kettujen vierailuista yms. maailman tapahtumista.

Lukija korjatkoon jos muistan väärin: eikös viime viikolla uutisoitu ketun ampuneen metsästäjää, oliko se nyt Ukrainassa vai Valko-Venäjällä. Olisin taipuvainen kannattamaan ajatusta. Täkäläiset sudet voitaisiin harjoittaa aseen käyttöön.

Norjassa puolestaan lyijyttömät luodit aiheuttaneet sotilaille sinkkikuumetta. Kannatan luodittomia aseita niin metsästäjille kuin sotilaille. Tuntuisi turvalliselta vaihtoehdolta.

Australiassa kenguru hyökännyt tennistähden kimppuun. Viimeinkin tenniksessä tapahtuu jotain.

Tiistai 11/1 -11 Varhainen aamu.

Webbihotellini kävijälaskin juoruaa - olen tainnut mainita tämän aikaisemminkin - maat joista sivuillani käydään. Viimekertainen maininta Afganistanista tuotti käynnit Iranista ja Tunisiasta. Lienenkö nyt sitten jonkinlaisella listalla?

Jaksan ihmetellä ääriuskovaisten ja muidenkin ääri-ihmisten hulluutta. Tekisi mieli väittää, että näissä tapauksissa on kyse enemmänkin mielenterveydellisestä diagnoosista kuin "uskosta".

Huolestuttavalta näyttää se, että polarisoituminen vaikuttaisi alkavan pesiytymään vahvasti myös politiikkaan. USA:ssa meno on jo sellaista, että edustajahuoneen jäsentä ammuttiin. Selityksiä tietysti löytyy: USA:ssa poliittinen kielenkäyttö on sillä tasolla, että oikeastaan oli vain ajan kysymys että joku alkoi toteuttaa sitä käytännössä. Samaan suuntaan ollaan menossa hyvää vauhtia täällä Euroopassakin.

Yhtenä selityksenä ääriliikkeiden kannatuksen kasvussa lienee perinteisten puolueiden siirtyminen keskustaan, missä suurimmalta äänestäjäryhmältä, keskiluokalta, löytyy kannatus. Varsinkin politiikan oikealle laidalle on syntynyt tyhjiö, jonne tuntuu olevan tilausta - se nähtiin Ruotsin vaaleissa syksyllä ja - jos mielipidemittauksiin on uskominen - niin myös Suomen vaaleissa keväällä.

Jälleen kerran ponnistelen ihmettelemään kuinka politiikka, tässä tapauksessa ruotsalainen, näyttää tyypillistä esimerkkiä siitä miten ääri-ilmiöitä vastaan taistellaan: lasketaan veroja.

Tätäkin suurempia ongelmia kyllä löytyy. Suomessa todetaan, että pizzan pitäisi maksaa vähintään 6 euroa. Sen alle menevissä hinnoissa on jotain vikaa; jätetään verot ja muut maksut maksamatta. Eikös niitä veroja pitänytkin alentaa? Ei, ei ei. Ei yksityinen yrittäjä saa sellaista tehdä, se on valtion heiniä.

Itse olen ihmetellyt (että jaksankin!) ilmaislehtiä. Niiden vaikutus "tavalliseen" lehdistöön on selvästi nähtävissä. Päivälehdet ovat vaihtaneet - ensin kokoa ja sitten sisältöä kamppailussa ilmaislehtiä vastaan. Jakeluuni ;-) ei mene miksi kukaan tilaisi lehteä, jonka sisällön saa ilmaiseksikin.

Lisäsin - kuten tarkkaavainen lukija huomasikin - päiväykseen vuosiluvunkin, tuli ykkösiä mukavasti. Palannen asiaan marraskuussa.

Lauantai 8/1 Aamupäivä.

Nukuin kunnon yöunet, edessä on leivän leipomista ja puolentoista tunnin päästä tv:ssä alkava yhteenveto viime vuoden jalkapallon maailmanmestaruuskisoista, eli pistää vähän kiireeksi tämän kirjauksen kanssa. Onneksi on aihe mietittynä valmiiksi.

Eilen näin netti-hesarissa jutun arkistojen kätköistä paljastuneesta diplomaattisesta skandaalista, joka vavisutti Suomen ja Saksan välejä 30-luvulla. Tamperelaisen rohdoskaupan pitäjän Tor Borgin Jackie-koira oli saksalaisten korviin kantautuneiden tietojen mukaan oppinut tekemään Hitler-tervehdyksen führerin nimen kuultuaan. Asiaa penkoi kolme saksalaista ministeriötä Hitlerin valtakunnankansliaa myöten. Linkki artikkeliin. Tarina osoittaa kuinka raskasta ja suurta älyllistä kapasiteettia valtioiden johtaminen jo tuohon aikaan vaati.

Koirissa pysyäksemme: amerikkalainen koira osaa yli tuhat sanaa. Taitaa olla amerikkalaista keskitasoa.

Jonkin aika sitten arvelin, ettei Nato-sotilaista sotarikoksista oikeuden eteen saataisi, mutta tänään löysin tiedon että Afganistanissa hasis-kännissä siviilejä silponut kuitenkin joutuisi teoistaan vastaamaan. Juttu paljastui kun sotilaiden huumeiden käyttöä alettiin tutkia. Eli jos käry ei olisi käynyt niin ei kärykään olisi käynyt.

Seuraava tieto on sitten jo viime vuoden puolelta, mutta sen verran tärkeä, että täytyy kirjata. Maapallolta on viimeinkin löydetty älyllistä elämää: älypuhelimet.

Ortodoksisen kirkon joulunpyhät ovat juuri meneillään. Kiinnostaisi tietää miten tämä kaksi viikko yli lasketun ajan mennyt synnytys selitetään. Juu, tiedän kyllä eri kalenterit, mutta ajan laskeminen tuntuu olevan korkeamman tason matematiikkaa.

Liittynee uskomiseen tämäkin: Afganistanissa kylpylään tehdyssä pommi-iskussa kuollut toistakymmentä ihmistä. Monesko käsky se likaisena pysyminen on? Vai kielletäänkö kylpylässä käynnit?

Jätänpä tuon päivän kuvan vaihtamatta, kun ehdotuksia kuvanottopaikasta ei vieraskirjaan ole ilmaantunut. Eli vielä ehtii.

Perjantai 7/1 Aamupäivä.

Eilen tuli rämmittyä hautausmaalla. Jäi jouluaattona väliin, kun en löytänyt mistään hautakynttilöitä - taisin kysyä kaupassa asiasta väärin, mutta ymmärsin sen vasta jälkeenpäin. Henryn haudalla kivutessani tuuskahdin nenälleni; nauratti - hautuumaillahan ei saa kirvailla. Tutun kanssa pähkäiltiin, että taitaa olla kirkollakin säästökuuri meneillään, kun hautojen välisiä käytäviä ei ole luotu lumesta. Väärin kai se minulta oli - kirkosta eronneelta. Hämmästeltiin siinä myös talven runsaita lumia.

Lumet olivat todellakin verottaneet haudoilla kävijöitä - no, kenties ajatus riittää; tosin luminen hautausmaa illan hämärässä kynttilöiden loisteessa on todella kaunis.

Ja sitten eikun keventämään. Tai miten sen nyt ottaa.

Tutkittu kuitenkin ollaan, että naisen kyynelten tuoksu vähentää miesten seksihaluja. Naisen kyynelten tuoksusta on sen verran vähän kokemusta että en tuosta juuri osaa painavaa sanaani sanoa, seksin harrastaminen kyynelehtivän naisen kanssa tuntuisi kuitenkin jotenkin... eh - vieraalta. Naisen tuoksuista sen verran että väkevät parfyymit aiheuttavat allergian oloisia tuntemuksia.

Virkani puolesta joudun monenlaiseen mukaan. Juuri soitti Suomesta pohojaalainen ja kesti tovin ennen kuin pääsi asiaan, eli tarvitsi apua huonekaluesittelytilan (wow - pitkä sana!) vuokraamisessa. Autoin minkä osasin.

Suomesta kantautuu myös sellainen tieto, että omakotitalon palosta kantautuu savua kehä III:lle haitaten liikennettä. On se yhtä h...tiä. Ensin tulee lunta niin, ettei meinaa päästä edes citymaasturilla ja sitten alkavat polttelemaan talojaan ihan piruuttaan liikenteen häiriöksi.

Valtion rautateitä ollaan haukuttu lahden puolin ja toisin. Nyt on paljastunut syy kehnoon toimintaan: rahaa puuttuu. Kas kummaa!

Jokohan pitäisi tunnustaa ja kirjoittaa: Britney who?

Tiistai 4/1 Aamu.

Tänä aamuna tarkkailin kadun puhdistamista lumesta. Pika pikaa kävi nykyvehkeillä; saivat valmiiksi nopeammin kuin minä tämän sivuni. No, onhan tässä ollut tänään enemmän rassaamistakin, kun on täytynyt tehdä uudet sivut vuoden päiväkirjalle ja kuville ja siinä ollut muisteleminen kuinka se tehtiinkään.

Ambulanssi näkyi lähtevän valot vilkkuen; tämmöisenäkin päivänä joku kuolee. Ja syntyy. Lehtitietojen mukaan on meneillään babyboomi. Uskoa tulevaan siis on. Väittävät kylläkin, että ylikansoittuminen on pallomme suurin uhka.

Aamun linturaportti: syöttölautaseni ei ole osoittautunut hitiksi; ainoatakaan lintua en ole todistettavasti nähnyt sillä vierailevan. Harakat kohentelivat eilenkin pesänsä rakennelmia - ehkä usko on juuri niin yksinkertainen asia.

Pesän kohentamisesta juontuu mieleen nämä telkassa pyörivät talojen ja asuntojen uudelleen kunnostukset. Asunnon kunnostamisen vielä jotenkin ymmärrän, mutta kuka niitä jaksaa katsoa telkasta? Kenties on kyseessä jonkinlainen propagandakoneisto: rakennustarvikkeiden myynti lisääntyy ja niin kohennetaan kansantaloutta; hyvinvoivalla keskiluokalla kun on joutilasta rahaa - kaikkeen muuhun paitsi yhteiseen hyvään.

Pankkifuusioista huhutaan. Yhdistyykö Nordea ja Swedpankki, vai Nordea ja SE-pankki, vai... jne. Eli koittaako Pohjolassa piakkoin yhden, kahden pankin monopoli? Siihenhän kapitalismi pyrkii - vähän niin kuin sosialismikin.

Nettikirjoittelussa on puolensa; facebookiin työpaikastaan arvostelevasti kirjoittaneita on erotettu töistään. Nimettömänä keskustelupalstoilla örveltämisen jotenkin vielä ymmärrän, mutta facebook-luonteiset paljastukset ovat minullekin liikaa. Hömppää kun on maailma muutenkin täynnä.

Kemppinen jaksaa kirjoittaa asiaa.

Pitää tehdä linturaporttiin korjaus: syöttölautanen on löydetty! Talitinttejä paikalla ja mustarastaskin. Ja harakatkin ilmestyivät pesälleen. Koheni mieli. Tästä on hyvä päivää jatkaa.

Sunnuntai 2/1 Aamu.

Tuli luettua lehti tarkempaan, kun niitä näin vuoden vaihteessa ei ilmesty joka päivä. Nettilehtiä kyllä selasin tavalliseen tapaan, tosin raportit vuoden vaihtumisesta eri puolilla maailmaa ei juuri kiinnostanut. Eikä täkäläisen näyttelijän mahdollinen menehtyminen tulipalossa herätä uteliaisuuttani. Kuolemasta minulla juuri ei ole sanottavaa: se tulee jos on tullakseen.

Kirjaamistani häiritsee mustarastaspariskunta, joka ilmeisesti on yöpynyt harakanpesän alla, tai mahdollisesti jopa pesässä kuusessa tuossa ikkunan takana. Taitavat olla hieman aamutorkkuja, puuhastelu on sen verran tahmeanlaista.  Harakat eivät näytä kokevan mustarastaita uhkana, tarkastamassa kyllä käytiin, mutta pariskunta on saanut olla rauhassa. Oravakin kävi samassa puussa aamuhämärissä, eli tällaista harrastan aamuisin.

Mutta se lehti. Siinä oli laaja artikkeli yliopistokoulutuksen muutoksesta, joka on käynnissä ympäri Eurooppaa. Englannissahan opiskelijat ovat jo mellakoineet - opiskelumaksujen korottamista vastaan. Kuinka paljon heidän parissaan on vastustusta koulutuksen muutokseen, siitä ei silmiini ole sattunut tietoja. Tämä harvakielisyys on puute.

Artikkelissa (johon ei näytä löytyvän linkkiä) oltiin huolissaan siitä, että korkeampi koulutus on muuttumassa niin, että opiskelijoista on tulossa kuluttajia; eli "ostavat koulutuksen", jolloin yliopistot muokkaavat kurssinsa niin, että niistä tulee mahdollisimman "houkuttelevia"; tasoltaan kyseenalaisia. Toisaalta on paine politiikoilta, jotka haluavat korkeakoulujen lisäävän "tuottavuutta", "tuloksellisuutta". Tässä rupeamassa humanistiset aineet ovat joutumassa jalkoihin "tuottamattomina". Filosofisia tiedekuntia ollaan jo lakkautettu.

Eli pian ollaan - vai ollaanko jo? - tilanteessa, jolloin pitää vain "tehdä" kyselemättä miksi.

Toinen lehdessä ollut juttu, joka sai aivoni raksuttamaan kertoi yrityksestä, jonka tavoitteena tulevaisuuden tietäminen. Tämä tapahtuisi nettiliikenteen valvontana - kuinkas muuten! - ja sieltä löytyisi - yrityksen mukaan - viisastenkivi siihen millainen ihmisen tulevaisuus on. Selkokielellä: mitä hän haluaisi ostaa huomenna.

Wow! upea keväänmerkki: harakat kohentavat pesäänsä. Siinä tulevaisuutta kerrakseen!